ei oo itku kaukana enää..

[väsynyt]

..taitaa jo tulla kyllä, mut oon vaan niin poikki ja väsynyt etten jaksa enää edes itkeä. Meillä kaksi lasta 1v 9kk ja 4vkon ikäinen vauva. haluaisin nauttia tästä ajasta lasten kanssa kun ne on niin vähän aikaa pieniä, mutta miten. Ahdistaa vaan.

Mies on koko ajan menossa, tekee pitkää päivää töissä ja sit on kaikenlaista. Lähinnä kavereiden auttamisia ja kaikkea muuta kuin meidän omia juttuja. Tälläkin viikolla on joka ilta töiden jälkeen vain pyörähtänyt kotona jotain syömässä ja lähtee sitten talkoisiin vanhempiensa rakennukselle ja tulee kotiin yhdentoista aikaan. Mä koko päivän yksin lasten kanssa kotona. meil ei edes autoa kun mies kulkee sillä töissä ja sit iltaisin kulkee myös autolla.

Olen tullut siihen tulokseen että ois helpompi vaikka olla yksinhuoltajakin kun se ärsyttää niin paljon et tuo mies vaan käy pyörähtämässä. Sattuu niin paljon sydämeen asti. Mun mielestä nuo lapset on niin vähän aikaa pieniä ja nyt ne sitä isän syliä tarvis, kohta ne ei enää halua isän syliin edes mennä vaik se tajuais joskus pyytää niitä sit. Miten mä saisin sen mun ukko-kullan tajuamaan?? Mul on niin paha olla. en mä yksin näitä lapsia oo halunnut. rakastan kyllä niitä paljon enkä pois antais, mut mun mielestä niille pitäis olla myös aikaa. sit mä oon niin väsynyt ja pinna kireellä täällä et arvatkaa vaan kuin herkästi sit saatan suuttua isommalle jos kaikki ei mene hyvin.

Kertokaa mitä mä teen?

 

[elämä kantaa]

näytä tämä kirjoituksesi sille.
voimia!

 

[vieras]

tuntuu että olisi helpompi olla yh.Ukko käy meilläkin vain pyörähtämässä eikä siitä ole liioin apuaVaikka aina kuvittelen,että jos nyt saisi hengähtää niin ei..taas mentiin!!!Jos ottaisi lapset joka toinen vloppu,niin sekin olisi jo helpotus!!!

 

[Magister]

Ootko sanonut miehelle asiasta. Teet ilmanmuuta hälle selväksi, että tarvit hänen apuaan, eikä moinen hyppääminen käy päinsä.

Perheen tarpeet ensin, siotten vasta muita auttamaan

 

[väsynyt]

Kyllä me ollaan tästä jo monesti keskusteltu, mut ku ei se vaan näköjään mene sen kaaliin asti. ehkä päivän tai kaksi se on reippaampana ja yrittää muka olla jonain, mutta sit se meno taas alkaa.

sit toiseks et eiks sen vanhemmat tajua et mä todellakin tarvin nyt mun miehen apua eikä se vois mun mielestä ainakaan noin paljoa olla niiden rakennuksilla talkoissa. miten ne edes kehtaa ja viittii sitä aina vaan pyytää ja soittaa uudestaan. ajattelisivat edes vähän mua. tuntuu ettei niille mikään riitä.

meil on ristiäiset parin viikon päästäki ja niihinkin kai tarvis jotain tehdä, mut missä välissä?

 

[Maura]

Kyllä me ollaan tästä jo monesti keskusteltu, mut ku ei se vaan näköjään mene sen kaaliin asti. ehkä päivän tai kaksi se on reippaampana ja yrittää muka olla jonain, mutta sit se meno taas alkaa.

sit toiseks et eiks sen vanhemmat tajua et mä todellakin tarvin nyt mun miehen apua eikä se vois mun mielestä ainakaan noin paljoa olla niiden rakennuksilla talkoissa. miten ne edes kehtaa ja viittii sitä aina vaan pyytää ja soittaa uudestaan. ajattelisivat edes vähän mua. tuntuu ettei niille mikään riitä.

meil on ristiäiset parin viikon päästäki ja niihinkin kai tarvis jotain tehdä, mut missä välissä?

Oikeesti miehes pitäis tajuta missä mennään kans :hug: ristiäisiä aatellen vinkkinä kerron että meile on mumoista toinen tuonu täytekakut tullessaa, joku paistaa pullat jne. itele jäi parraassa tapauksessa viisistä ristiäisistä vaatteihin ettiminen pesueele..ja kahvin osto. kämpän sain siivottuna yheltä kaveriltani 'lahjana'

 

[Tallu -]

Sun pitää vaan alkaa merkkaamaan kalenteriin myös omia menojasi. Sillä et sä kovin pitkään jaksa vaan sitä arkea lasten kanssa, vaikka se ihanaa onkin, mutta muutakin tarvitaan. Joskus mekin ollaan isännän kanssa noista samoista asioista väännetty kättä, ja saatiin sovittua semmoinen systeemi, että se joka kalenteriin menonsa ensin merkkaa, saa mennä menoonsa ja toinen hoitelee sitten lapset tai jos tulee ko. päivälle omakin meno, niin hankkii sitten lapsenvahdin. Kyllä miehesi pitää se ymmärtää, että säkin tarvitset muuta kuin kodin ja lapset. Tarvitset omaa aikaa ja myös sen miehen rinnallesi välillä. Laitahan miehesi lukemaan vaikka tämä koko ketju jos hän sitten ymmärtäisi. Terkut vaan aloittajan miehelle, pidä vaimostasi hyvää huolta, niin hänkin sitten jaksaa olla sulle hyvä vaimo ja äiti lapsillesi =)

 

[halaus]

tuo oli kuin minun kirjoittama pari vuotta sitten. Tiedän kyllä mitä tunnet tällä hetkellä. Voimia ja yritä jaksaa. Puhu miehellesi!!

 

[RiikkaTii]

Ilmoita miehellesi, että tästälähtien molemmilla on kaksi vapaailtaa viikossa (saa mennä yksin minne haluaa, vaikka makkariin lukemaan jos ei ulos jaksa lähteä). Kolme iltaa viikossa vietetään perheen kanssa yhdessä, puuhaten jotain kivaa. Reilu jako ainakin minusta.

Eihän mies voi kuvitella että sinä jaksat hoitaa tenavat joka päiva JA ilta! Minä olen ainakin joskus niin poikki miehen tullessa töistä, että vaan ojennan muksut miehelle ja painun teekupin kanssa yläkertaan tv:n ääreen tai vastaavaa

 

[RiikkaTii]

Ilmoita miehellesi, että tästälähtien molemmilla on kaksi vapaailtaa viikossa (saa mennä yksin minne haluaa, vaikka makkariin lukemaan jos ei ulos jaksa lähteä). Kolme iltaa viikossa vietetään perheen kanssa yhdessä, puuhaten jotain kivaa. Reilu jako ainakin minusta.

Minä ihmeen hymiöitä tämä systeemi lykkää tuonne väliin? Siinä piti olla vaan sulkeet kiinni...