(ei otsikkoa)

[Lyttyyn haukuttu]

Mieheni jätti perheensä toisen naisen vuoksi, yhteisiä vuosia monta ja teini-ikäiset kolme lasta. Mieheni muutti samantien uuden naisen ja hänen ala-asteikäisten lastensa luo. Minut hän haukkui, mustamaalasi ja yritti haastaa oikeuteenkin hakeakseen lähestymiskieltoa mutta ei saanut sitä. Hän on yrittäny estää työnsaantini ja vaikeuttaa taloudellista tilannetta. En ymmärrä lainkaan hänen käytöstään. Onko hänen syyllisyytensä tms niin kova että on pakko saada minut näyttämään ""hullulta"" tai kamalalta akalta joka oli pakko jättää, kaikki hänelle kirjoittamana viestit mieheni on näytellyt ympäriinsä ja puhelumme hän on nauhoittanut..myös uusi nainen on haukkunut minua ympäriinsä ja häntä en edes tunne eikä hän minua. Uusi nainen sanoi minulle että hän ei ole eron syy, vaikka kuitenkin tiedän että hän manibuloi miestäni ja yllytti eroamaan...Miehenihän tässä se pettäjä oli ja liitossamme oli tämän naisen mentävä aukko jonka mieheni oli siihen kyhännyt. tämä naina on myös itse tullut jätetyksi jokunen vuosi sitten. Virheeni on minussakin ja jos ero tulee se tulee, mutta tapoja on monia , miksi pitää mustamaalata ja haukkua toinen ympäri kyliä?? Että omat teot näyttäisivät oikeutetuilta??? Loukkausten määrä on niin suuri ja sattuu niin kovasti, että pelkään jaksamiseni puolesta.
Lapsemme eivät halua tavata tätä naista mutta heidän mielipidettään ei ole kunnoioitettu missään vaiheessa vaan nainen emännöi ja tunkee lasteni elämään heidän tahdostaan riippumatta, lapset eivät uskolal sanoa isälleen mutta kotona itkevät minulle ja kärsivät...ovat onneksi jo melko isoja ja varmasti eivät ole juuri isänsä kanssa tekemisissä kun vielä varttuvat...Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?

 

[tuttua]

tuo on tosi yleistä että jättäjä ja pettäjä haukkuu ja syyttää ex:sä, kai se on jotain oman tilanteensa ""parantamista"" ehkä häpeä ja syylisyys tosiaan ovat niin suuret ja epävarmuus teosta painaa...on ulkoistettava syyt , itseään ei kestä katsoa ja miettiä mitä teki väärin se on liian kipeää, kaikki ulkoistetaan itsestä pois, psyyke säätelee näin, ja laittaa uskomaan että syy on muissa...koita kestää! Jättäjä ja pettäjä kantaa tuskaansa ja sisäistä ahdistusta koko ikänsä...siksi tapa erota on syytä harkita tarkasti mutta rakkaus on sokea..ja huuma ohimenevä (valitettava tosiasia)

 

[santtu]

Voi että on ikävä aina kun kuulee, että lapset taas ovat siinä näkemässä ja kuulemassa kaiken. ja he kun eivät ihan välttämättä ymmärrä kaikkea ja voivat tehdä ihan vääriä päätelmiä kuulemistaan asioista.

Mutta sinulle ystävä hyvä sanoisin, että anna niiden muiden ihmisten elää ihan omaa elämäänsä ja jatka sinä lastesi kanssa omaasi.

Kaikkia niitä asioita jotka eroon johtivat, ei ehkä ole niin tarpeellista enää vatkata. Se kun ei enää korjaa mitään. Paremminkin vain rikkoo lisää ja lapset ovat siinä tulilinjalla kaiken aikaa.

Toivon koko sydämestäni sinulle voimia jatkaa elämääsi.
Jatka lastesi kanssa ja muista aina, että he ovat lahja sinulle ja tulee vielä päivä jolloin voit olla hyvin kiitollinen heistä. näin minulle kävi.

Enkeleiden valoa ja rauhaisaa turvaa sinulle ja lapsillesi
-santtu-

 

[voimia]

voimia sinulle!
älä ihmeessä lähde mukaan haukkumiseen... se on loputon suo. itseä voi tietty puollustaa, mut en tiiä onko siitä apua. ole hissukseen ja anna pölyn laskeutua. lapsille tietty on hyvä kertoa asian todellinen laita, mutta suosittelisin niillekkin puhumaan kovasti haukkumatta. jos lapset jo suht isoja, osaavat varmaan nähdä tosiasiat.

toivon sinulle voimia ja valoa! uskon, että käännät uuden paremman sivun elämässäsi...

 

[Lilli]

On samanlaisia kokemuksia ja voin suoraan sanoa, että mies todellakin kärsii syyllisyydestä, jota hän yrittää keinolla millä hyvänsä paeta. Parjauskampanjassa voi olla totuuden siementä 5%, loput on paisuteltu tai suoranaisesti valehdeltu, jotta herra voisi perustella itselleen tekojensa oikeuden. Sitä samaa harrastaa tod. näk. miehesi uusi nainen.

Kaikki tämä on tietenkin sinulle raskasta, mutta muista hyvä ihminen, että hänen taakkansa on luultavasti vielä suurempi. Syyllisyydellä on nimittäin taipumus jäädä kalvamaan vuosikausiksi, jopa vuosikymmeniksi, ellei hän tajua mennä itseensä ja pyytää omia virheitään sinulta anteeksi.

 

[kiitos]

Santulle kauniista sanoista;-)

 

[toipunut]

Olet oikeassa Lilli..näin se menee. Mutta on se raskasta kestää kun on petetty ja loukattu ja sitten vielä mustamaalattu kaiken päälle. Samanlaisia kokemusksia minullakin. Itse jouduin hakemaan ulkopuolista apua kun en enää tienyt mikä on totta ja mikä ei ...epäilin jo hetken että olenkin ihan hullu ja kamala ja ero oli vain minusta johtuva..mutta terapeutti kyllä auttoi näkemään asian oikein. Raskasta on ollut.

 

[juu]

Tuttua on. Miehen uusi vaimo haukkui ja valehteli minusta kaikenlaista yhteisille tutuille ja pisti välit poikki kaikkiin, jotka vielä minua tapasivat. Mieskään ei saanut olla kanssani edes samassa korttelissa. Onneksi ei ollut lapsia.

Aika paransi ja oman elämän löytyminen taas ja uuden onnenkin. Mutta oli siinä kestämistä, kun vielä vuosien päästä kuuli kaikenlaisia valheita itsestään ja törmäsi niiden aiheuttamiin väärinkäsityksiin. Monta asiaa sai kyllä selityksensä, kun tajusin, mikä se miehen uusi oikein oli lajiaan. Mies itse alistui kaikkiin naisen vaatimuksiin, vaikka välimme olivat muuten ok ja tarkoituksena jatkaa ystävinä. Se loppui täysin, kun uusi vaimo niin sanoi.

Myöhemminhän tämä tuntuu pikkuasialta ja olen tietysti vain tyytyväinen, että pääsin eroon tuollaisista ihmistä elämässäni. Sainhan samalla tilaisuuden omaan elämään ja löysin vähitellen sen oikean. Nyt voin sanoa, että mies parani vaihtamalla tai pikemminkin vaihtumalla, itse kun en ehkä olisi huomannut vaihtaa. Ja erossa tosiaan tuli miehestä esiin sellaisia piirteitä, että hyvä, kun hänestä päästiin.

Mies ja uusi vaimonsa ovat nykyään jo eronneet, muutaman vuoden avioliiton jälkeen. Arvasinkin niin käyvän ja ajattelin, että se tuntuisi minusta hyvältä. Ei tuntunut kuitenkaan enää miltään, niin ohi eletty on jo koko asia. Ja turha oli yrittää miehenkään ottaa minuun yhteyttä eronsa jälkeen. Ei kiinnostanut enää edes jutella eikä elämässäni ole tilaa tuollaisille tyypeille. Elämä on liian lyhyt viettää huonossa seurassa, sen olen ainakin oppinut.

Toivottavasti kokemukseni rohkaisee. Onnea ja voimia!

 

[tuplat lähestymiskiellot]

Ap:n tarina on tuttu. Olen kirjoitellut vuosia Elleissä ja kertonut Ellit uuvuttaen lähestymiskielloistani.

Kirjoitin aikoinaan niin hihat palaen, että en erityisemmin saanut sympatiaa osakseni palstoilla.

Lähestymiskielloista oli vain hyötyä minulle. Sain raivattua pöydän puhtaaksi.

Lueskelin aamulla Kauppalehden Pressoa. Kannessa on ihana pieni tyttö nalle kainalossa. Otsikossa lukee Kuka huolisi minut?

Juttu on on järkyttävä. Vähän aikaa sitten kohuttiin vanhusten surkeasta huollosta Suomessa. Nyt silmiä avataan hätää kärsivien lasten puolesta.

Suomessa lapset kärsivät onnettomissa perheissä. Syyt voivat löytyä oman perheen sisältä, mutta syitä voi löytyä ulkopuoleltakin. Vahvoja naisia tarvitaan.

Ap:lle annan neuvon, että anna uuden naisen viedä lähestymiskielto käräjille. Jutun käsittelystä on valtavan paljon hyötyä.

En aikoinaan saanut juoppoa exää keskustelemaan asioistamme selvinpäin. Käräjäpäivänä hän oli selvin päin.
Mies istui uuden naisen kanssa käsikädessä kihlasormus sormessa. Minä olin se kamala akka, joka uhkasi heidän onnea.

Vuosien päästä uuden naisen on ollut nöyrryttävä totuuden edessä. Ehkä hän vihdoin kiittä minua siitä, että kerroin hänelle totuuden.

Minäkin olin liittomme aikana samanlainen houkka. Uskoin miehen omituisia satuja. Muissa ihmisissä oli aina vikaa. Hänessä ei sitä löytynyt. Muut juottivat ja hän joi seuran vuoksi.

Mies uhkasi aikoinaan toimittaa minut hoitoon Lapinlahden sairaalaan. Hakeuduin aikoinaan omin rahoin lyhytterapiaan. Olin täysin varma, että psykoterapeutti kirjoittaa minulle lähetteen hoitoon. Ihmeekseni niin ei käynytkään.

Hullujen vuosien aikana elämässäni tapahtui paljon muutoksia työpaikallani. Nykyään asiat ovat kääntyneet niin, että olen joka mutkassa auttamassa muita ihmisiä. Live elämässä ja sitten nimettömänä netissä.

Hyvä on hyvä laittaa kiertämään. Vertaistukea sen minkä ehtii ja jaksaa antamaan.

Kello on taas paljon. On kiire suihkuu, katsomaan Rautatientorille vanhojen autojen näyttelyä ja sitten lisätyöhön.

En haikaile uutta onnea. Minulle riittää, että Hannele Lauri on päässyt turvallisesti kihloihin rikosjuristin kanssa.
Turvallinen valinta. Tuskin juristista ihan heti kehtaa erota.
Lähestymiskieltoa ei ainakaan kannata hommata.

Jälkikasvuni lähti lukemaan kirjastoon yliopiston pääsykokeisiin. Ihan turha mainitakaan Elleille mitä tieteenhaaraa hän pänttää päähän. Äiti otti yhteen juristien kanssa eikä hänellä ollut apunaan yhtään juristia. Mitä niillä tekee. Maalaisjärjellä ihan hyvin pärjää. Jos tiukka paikka tuli eteen, kääntelin Raamatun sivuja.

Hiljaa hyvä tulee päivä kerrallaan.

Nyt kiitän kauniisti Ellejä hyvästä seurasta. Toivottavasti 50+ palstan Juhani löytää Helsingistä älykästä seuraa.
Minä en sellaista kykene tarjoamaan.

Voikaa hyvin. Huumori on parasta terapiaa. Kirjoittaminen toiseksi parasta. Yhtään masennuspilleriä en ole laittanut vielä poskeen ja yhtään sairaspäivää en ole ongelmieni takia viettänyt.

 

[pentti]

-Nyt on pikasen mustavalkoista tämä juttu...elämässä on aina kaksi puolta. En puolusta miestäsi, hän se on jättäjä ja pettäjä mutta mikä on sinun roolisi? Ei suhde voi olla kunnossa jos toinen jättää vaan jotain on ollut pielessä. Puhun nyt kokemuksen rintaäänellä;-vaimoni jätti minut toisen miehen takia monta vuotta sitten. analysoin asioita kun pääsin pahimman yli ja totesin että olin pitänyt tiettyjä asioita aivan itsestäänselvyyksinä mutta en ajatellut että näin voisi käydä.

Toisaalta miehesi käytös muistuttaa jossain määrin ex-vaimoni käytöstä. Hänkin syytti ja haki ihmeekseni minusta kaikki viat ennenkuin paljastui. Ehkä se on jonkinlaista itsensä ja tekojensa puolustelua kun tietää sisimmässään että on tehnyt todella väärin. Miehesi uutta naista voisi ymmärtää hän kun miehesi manipuloitavissa.

Lohdutukseksesi voin sanoa että vain alle 10 % perheensä jättäneistä uusista liitoista onnistuu! Toivotan tsemppiä sinulle ja lapsillesi.

 

[reilu peli]

kyllä varmasti eroon on syytä kummassakin, mutta mielestäni varmaanki kysymys onkin siitä, miten toimii eron tullessa ja miten ratkaisunsa tekee. Pitääkö etsiä joku kolmas jonka turvin uskoltaa vasta lähteä, miesten usein pitää. Naiset seisovat tukevammin omilla jaloillaa ja päätöksensä takana mies ei ilman laastarisuhdetta selviä!?
vai mitä miehet sanotte? Erottakoon reilusti ja kumppania kunnioitaen eikä puukolla selkään lyödne ja petkuttaen...
ehkä tässäkin tapauksessa miehesi on vain etsinyt jonkun joka on suurinpiirtein sitä mitä hän nyt kaipasi että pystyi lähdön tekemään mutta silti oli niin pirun vaikeaa että pitää mollata sinua...aika säälittävä tyyppi

 

[Sini-Kukka]

Just tuli radiosta , että jopa 70 % uusioliitoista kariutuu...että siitä vaan yrittämään!

 

[no]

Mun mies ainakin häipyi uuden perään, koska halusi uusia kokemuksia ja oli mielestään liian nuori (27 -v.) sitoutumaan yhteen naiseen. Hän sanoi, että rakastaa minua, mutta on ihastunut toiseen. sattuu kai sitä, mutta kaikki eivät heti jätä toista.

No, saipa mitä halusi: uuden vaimon, lapsia, sitten pari uutta tyttöystävää, kun vaimo petti ja jätti. Minä kyllä rakastin miestäni ja olisin halunnut hänet pitää. Ei meillä ollut erityisiä ongelmia, mies paljon poissa töissä ja harrastuksissa ja oli minullakin omani. Kaipa hän minuun kyllästyi ja unohti. Ja oli valmis lähtemään, kun toinen hiukan sormeaan koukisti. sanoin siinä vaiheessa minäkin, että mene, jos haluat, mutta en sitä toivo. No menihän se tietysti viivana.

Ikävää kesti monta vuotta ja haukkuja sain minäkin tosiaan sekä mieheltä että varsinkin vaimoltaan. Mutta enää en ikävöi ja olen löytänyt uuden, paremman minäkin. Onneksi! Ja vonkasi se mies minunkin perääni erottuaan, että nyt vasta tajuaa, mitä menetti, kun minut jätti. Vastasin ei kiitos. Olipa tuttua tarinaa muilla täällä, jännää.

 

[Inhorealisti]

Mahdoinkohan mina lukea laisinkaan samaa aloitusta kuin suurin osa vastaajista? Luin tekstin uudelleen ja ihmettelen edelleen.

Jatetyksi tuleminen on toki ikavaa ja seka petetyksi, etta jatetyksi tuleminen sitakin ikavampaa. Minullakin on siita kokemukseni edellisesta avoliitostani.

Siltikin mina uskon, etta ylensa jatetty ja petetty haukkuu enemman entista kumppaniaan kuin jattaja. Hanellahan on uusi onnensa, olkootpa sitten miten lyhytaikainen tahansa. Toisekseen lahestymiskieltoa harvemmin haetaan turhan takia, joten on syyta epailla, etta kupletin juoni ei vastaa AP:n tarinaa.

Minua ihmetyttaa kovin, miten voi estaa toisen ihmisen tyonhakua, ellei toinen ole pyrkimassa samaan firmaan? Aivan yhta absurdilta kuulostaa taloudellisen tilanteen vaikeuttaminen. Akkiseltaan tulee mieleen vain elatusmaksujen maksamatta jattaminen, mutta sita AP tuskin tarkoitti.

Harva viitsii esitella ex-puolisonsa viesteja tai nauhoitta puheluita ilman hyvaa syyta. Tama liittynee AP:n katkeroituneeseen kaytokseen ja sen aiheuttamaan lahestymiskieltopyynnon todisteisiin. Kaikesta tasta johtuen on helppo uskoa, etta uusi nainen on AP:ta haukkunut. Niinhan naiset tekevat vahaisemmistakin syista.

Uusi nainen oli myos oikeassa, ettei han ollut eron syy. Kylla sen syy oli miehen onnettomuus suhteessa AP:n kanssa. Onnellinen mies kun ei jata perhettaan. Lapset ovat jo teini-ikaisia, joten he kylla ymmartavat, mista on kyse, eika sen ikaisena ole pakko vastoin tahtoaan tavata vanhempiaan. Tiedan sen itsekin avioerolapsena. Toisekseen lapset saattavat aikansa kantaa kaunaa eron aiheuttamalle vanhemmille, mutta harvoin he silti demonisoivat vanhemman uutta puolisoa kuten annat ymmartaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla AP:n ex-miehen ja hanen uuden puolisonsa versio asiasta. Se voisi tuoda perspektiivia tahan epauskottavaan tarinaan.

 

[työ]

Mullakin pisti ensimmäisenä silmään toi lähestymiskieltoasia. Sitä ei käsittääkseni ihan kevyillä perusteilla myönnetä edes silloin kun on tosi kyseessä...

Työhön pääsemisen vaikeuttamisesta sen verran, että myös julkisella sektorilla politiikassa pelaamisella voi vaikuttaa eri ihmisten mahdollisuuksiin päästä töihin.

 

[Lilli]

Oman kokemukseni mukaan jättäjä voi todellakin demonisoida jätettävän. Tällöin jätetettävässä on vain melko minimaalisesti vikaa ja jättäjä toimii lähinnä omien itsekkäiden yllykeidensä pohjalta. Todellisia syitä voivat olla esim. kyllästyminen, vaihtelun- ja seikkailunhalu, tarve pönkittää egoa valloitusten kautta tai jossain tapauksessa kyse voi olla vain reaktio stressaavaan elämänmuutokseen. Itsekin olen jossain määrin tähän syyllistynyt joskus nuorempana. Tosin en ole mitään lyttyyn haukkumisia harrastanut koskaan.

Oma suhteeni oli katkolla viime syksynä ja juuri ennen eroa sain niin paljon p**aa niskaan, enimmäkseen julkisissa tilanteissa, että kaikesta tuosta voisi melkein nostaa kunnianloukkaussyytteen.

Taustalta paljastui sitten hänen salassa pidetty suhde toiseen naiseen. Toiselle naiselle oli tilaa, koska oma suhteemme oli tuolloin etäsuhde, joka aiheutti omaa skismaansa välillemme.

Hänen uusi suhteensa kaatui pikaisesti ja minusta tuli taas yllättäen hyvä nainen. Olemme yhdessä, koska hän on ottanut vastuun tekemisistään ja on ollut aidon katuvainen, suhdetta on puitu monelta kantilta itsekin itseeni mennen, mutta kovin on/off-linjalla tässä edelleen ollaan. Asumme nyt samalla paikkakunnalla, mutta paria vuotta aikaisempi saman katon alla asuminen on vaihtunut erillistalouksiksi.

Näissä haukkujaisissa on se paha puoli, että vähänkin huonolla itsetunnolla varustettu ihminen ottaa haukut hyvin raskaasti ja henkilökohtaisesti ja jos syytöksissä on yhtään totuutta, niin ne valheetkin ottaa helposti totena. Tämä on henkistä väkivaltaa ja voi tuhota itsetunnon melko perusteellisesti. Ja tämä vain sen takia, koska toinen ei kestä omantunnon kolkutuksia omista tekemisistään. Aina parempi, kun kaikki on jonkun toisen syytä.

 

[hellu]

yllättävän helposti tuon lähestymiskiellon saa, kaverini sai sen ihan sähköposteista joita oli 50 ...ei yhtään häiriösoittoa ei edes tavannut tyyppiä vuoteen ja lähäri tuli..ihan vaan sähköposteista jotka eivät olleet edes kovin pahoja...normaalia purkautumista kamalassa tilanteessa ja päivässä niitä oli ehkä kaksi pahimillaan 4 laitettu..nykyään on tämä joku lievempi lähäri ja sen saa helposti, jos toinen ei halua selvittää asioita tai uusi kumppani pelkää että vanha suhde lämpiää niin lähäri vaan peliin...ei tarvita väkivaltaa, öisiä soittoja tms ..mutta yleensä se on sitten lyhytaikainen ja annettu tilanteen rahoittamiseksi...

 

[kauniit ja rohkeat]

Minusta tarina ei lainkaan ole epäuskottava, ehkä tätä ei tajua kun se joka on saman kokenut. Jättäjä voi olla todella julma ja ilkeä vaikka luulisi toisin kun on se uusi onnikin...mutta ehkä se ei ole sitä mitä hän halusi vaan vain ""silta uuteen""??
Työssäni törmään jatkuvasti näihin juttuihin ja todellisuus on tarua ihmeellisempää ja ihminen voi olla todella julma toiselle.
Taloudellista asemaa tai jopa toisen uskottavuutta työelämässä voi todella näppärästi vahigoittaa, senkin olen työssäni joutunut huomaamaan. Vikaa ja on varmasti myös jätetyssä mikään ei ole loukkaavampaa ja traumaattisempaa kuin tulla petetyksi ja jätetyksi, sen täysin ymmärtää vain saman kokenut. Mutta jostain syystä pettäjä-jättäjät ovat todella julmia entisille puolisoilleen eikä uusi ""onni""tunnu siihen vaikuttavan. Kokemusta ja näyttä on yllinkyllin.

 

[lähärin saanut]

toi lähestymiskielto asia on todella ikävä, ihmisten korvissa se kuulsotaa siltä että olet tehnyt jotain aivan kamalaa ja saanut tuomion, usein avioero tapauksissa se on luonnollista shokkia ja sen purkamista, jos jokaisen avioparin riidat ja sättimiset vietäisiin tuomioistuimeen niin lähäri olisi jo melkein kaikilla!
Liian helpolla sen saa todellakin sähköpostista ja tekstareista vaikka niissä eiolisi panettelua tms...määrä ratkaisee ja tilanne muuten, jos tuomari katsoo että tilanne vaatii rauhoittumista. Minäkään en edes nähnyt ex :ää kuin kerran sinä aikana jolta lähäri tuli, hän soitteli minulle ja puhelut olivat todella törkeitä, provosoi ja kiusasi ja levitteli valheita mutta silti minä sain lähärin hänellä oli todistaa minun viestini minulla ei mitään, siis pelasi ihan tietoisesti niin että varmasti sain lähärin ja itse näytti pulmuselta jota kiusattiin...tuttuja lakimiehiä kun on kaverina...mutta nyt olen paljon onnellisempi kuin hänen kanssaan joten asia on jo menneen talven lumia!

 

[raikku]

Just tuli radiosta , että jopa 70 % uusioliitoista kariutuu...että siitä vaan yrittämään!

Oletko kuullut, että 50% avioliitoista kariutuu? Siitä vain yrittämään...

 

[kuultu on]

Olen kuullut, siis uusioliitot kariutuu melko varppina ja alkuperäiset saattaa jopa kestää....näin se vaan on! taitaa olla kohta kuollut ajatus koko naimisiin meno ja parisuhde, kaikki saa tehdä mitä haluaa, kenen kanssa haluaa ja milloin haluaa...lupaukset uskollisuudesta ja tuesta myötä- ja vastoinkäymisissä ovat ihan löpön löpöä tämän päivän menossa...sääli!

 

[Raikku]

Niinpä, toista oli meno ennen vanhaan... Harmi kun en elänyt silloin Naimisiin menollekin voisi asettaa jonkin alaikärajan, jospa sillä saisi edes hiukan karsittua vääriä ratkaisuja ja hätäisiä päätöksiä. Tai vaihtoehtoisesti vaikka kuuden vuoden seurustelupakko ennen kuin avioliittolupa myönnettäisiin

 

[Inhorealisti]

Minusta on aina omitusita, kun haikaillaan menneita. Uskooko joku ihan todellakin, etta avioliitot kestivat ennen paremmin niiden onnellisuuden vuoksi?

Vai siksi, etta nasen asema oli niin huono, ettei eroaminen ollut mahdollsita. Yhteiskunta ja kirkko painosti pysymaan yhdessa, ei ollut tyota, koulutusta eika sosiaaliturvaa. Vain puolitusinaa lapsia ruokittavana. Eroa siina sitten. Sitapaitsi silloin kuoltiinkin jo niin nuorina, ettei ehditty eroamaan viidenkympin villityksessa tai vaihdevuosiongelmissa.

Siita olen yhta mielta, etta avioliiton ikarajaa pitaisi nostaa, seka tehda pitka seurustelu ja yhdessa-asuminen pakolliseksi.

 

[juu]

Inhorealisti puhuu asiaa. Ja kun ennen vanhaan puoliso kuoli, otettiin tilalle uusi. Ehkäpä avioliittoon suhtaudutaan liian vakavasti, miksi sen pitäisi kestää eliniän? Olisi helpompi sopeutua pettymyksiinkin, jos avioliitot solmittaisiin määräajaksi, esim. seitsemäksi vuodeksi. Jos homma pelittää, sopimuksen voisi uusia. Saattaisi innostaa hoitamaan suhdettakin enemmän, kuin loppuelämäksi lätkäisty riippa.

 

[joopa]

mutta kun ihminen ei ole kone ja on tunteet ...lapset jne..että kun toinen lähtee otettaan uusi ja se siitä, helppoa ja vaivatonta!!
Ei se taida ihan noin onnistua, petetyllä ja loukatulla on tunteet ja ihminen on pyskofyysinen kokonaisuus! sinua ei taida olla jätetty eikä petetty??