ei se elämä mennytkään niin hyvin kuin luulin....

[vaimo on vähän väsy]

meillä on vissiinkin sitten avioero edessä, riidellään kokoajan, välillä menee monta viikkoa ihan hyvin mutta sitten taas räjähtää, mies on hirveän äkkipikainen ja suuttuu tosi helposti, välillä tosi lapsellisista asioistakin.
mä olen jo niin kyllästynyt tähän.
miehen työn takia olen suurimman osan viikosta ykin lasten kanssa, käyn itsekin töissä, teen kaikki kotityöt yksin, hoidan kaiken aivan yksin.

en ihan oikeasti haluaisi erota, rakastan kuitenkin miestäni, meillä on kolme lasta ja omakoti.
tiedän että miehenikin rakastaa minua, mutta....

en ole onnellinen, tai välillä olen ja välillä ahdistaa nämä riidat todella paljon.

en vain tiedä mitä tehdä, mutta kun mies huomenna kotiutuu töistänsä olen varmasti paljon viisaampi kuin tänään...

 

[vieras]

menkää parisuhdekurssille! omaa aikaa kahestaa. meillä toimii ainakin... =)

 

[r u u s a]

*halaa*

Ei se aina mene niin kuin piti, ei.

Mutta jos luopuu vanhasta, on aikaa uudelle...

 

[vaimo on vähän väsy]

menkää parisuhdekurssille! omaa aikaa kahestaa. meillä toimii ainakin... =)

hyvä idea, mutta en usko että mies suostuu, mutta taidan silti ehdottaa tuota.

 

[vaimo on vähän väsy]

*halaa*

Ei se aina mene niin kuin piti, ei.

Mutta jos luopuu vanhasta, on aikaa uudelle...

näinkin se taitaa olla, mutta kun en haluais uutta miestä... haluan tuon vanhan vähän muunneltuna versiona... ihan on kuin isänsä, hirmu jääräpää

 

[Minä]

*halaa*

Ei se aina mene niin kuin piti, ei.

Mutta jos luopuu vanhasta, on aikaa uudelle...

näinkin se taitaa olla, mutta kun en haluais uutta miestä... haluan tuon vanhan vähän muunneltuna versiona... ihan on kuin isänsä, hirmu jääräpää

Sehän siinä on kun toista ei oikein voi muuttaa.

Jos susta tuntuu että et halua etkä pysty hyväksymään ja rakastamaan tuota nykyistä nykyisenä versiona, niin sun on joka saatava se haluamaan itse muutosta tai mietittävä muuta. Ja jos toivot toiselta muutosta, sun on oltava itse valmis muuttamaan itseäsi ja käyttäytymistäsi....

'Toivotan onnea!

 

[helmiäinen]

en suosittelisi avioeroa. siis tuon kirjoittamasi perusteella, enhän voi koko elämäänne yhden viestin perusteella tietenkään tietää. mutta kannattaa ensin hakea apua tai antaa edes ajan kulua, niinhän se menee että myötä ja vastamäessä.. :hug:

 

[mun muru]

Yhden oven kun sulkee niin monta uutta ovea aukeaa. Onnea ja viisautta matkaan kävi miten kävi! Kunhan tiedät sydämessäsi aina taistelleesi niin pitkälle asioiden onnistumisen eteen kuin mahdollista.. niin et voi erehtyä ovista

 

[Wide]

Yhden oven kun sulkee niin monta uutta ovea aukeaa. Onnea ja viisautta matkaan kävi miten kävi! Kunhan tiedät sydämessäsi aina taistelleesi niin pitkälle asioiden onnistumisen eteen kuin mahdollista.. niin et voi erehtyä ovista

Äitiyslomalainen on kyllä pehmenee sitä enemmän mitä raskaus etenee

 

[mun muru]

Yhden oven kun sulkee niin monta uutta ovea aukeaa. Onnea ja viisautta matkaan kävi miten kävi! Kunhan tiedät sydämessäsi aina taistelleesi niin pitkälle asioiden onnistumisen eteen kuin mahdollista.. niin et voi erehtyä ovista

Äitiyslomalainen on kyllä pehmenee sitä enemmän mitä raskaus etenee

Enemmän kuin totta *on jo sulaa vahaa*

 

[helmiäinen]

Yhden oven kun sulkee niin monta uutta ovea aukeaa. Onnea ja viisautta matkaan kävi miten kävi! Kunhan tiedät sydämessäsi aina taistelleesi niin pitkälle asioiden onnistumisen eteen kuin mahdollista.. niin et voi erehtyä ovista

Äitiyslomalainen on kyllä pehmenee sitä enemmän mitä raskaus etenee

Enemmän kuin totta *on jo sulaa vahaa*

ihana :heart:

 

[Wide]

Yhden oven kun sulkee niin monta uutta ovea aukeaa. Onnea ja viisautta matkaan kävi miten kävi! Kunhan tiedät sydämessäsi aina taistelleesi niin pitkälle asioiden onnistumisen eteen kuin mahdollista.. niin et voi erehtyä ovista

Äitiyslomalainen on kyllä pehmenee sitä enemmän mitä raskaus etenee

Enemmän kuin totta *on jo sulaa vahaa*

ihana :heart:

On :heart:

 

[vieras]

meillä on vissiinkin sitten avioero edessä, riidellään kokoajan, välillä menee monta viikkoa ihan hyvin mutta sitten taas räjähtää, mies on hirveän äkkipikainen ja suuttuu tosi helposti, välillä tosi lapsellisista asioistakin.
mä olen jo niin kyllästynyt tähän.
miehen työn takia olen suurimman osan viikosta ykin lasten kanssa, käyn itsekin töissä, teen kaikki kotityöt yksin, hoidan kaiken aivan yksin.

en ihan oikeasti haluaisi erota, rakastan kuitenkin miestäni, meillä on kolme lasta ja omakoti.
tiedän että miehenikin rakastaa minua, mutta....

en ole onnellinen, tai välillä olen ja välillä ahdistaa nämä riidat todella paljon.

en vain tiedä mitä tehdä, mutta kun mies huomenna kotiutuu töistänsä olen varmasti paljon viisaampi kuin tänään...

mietippä sitä, kun olet yksinhuoltaja, kuka sit hoitaa kaikki yksin?
Kuinka tiukille taloutesi joutuu? Entäpä lapset? Kuinka he selviävät teidän erosta?? Kannattaisiko hankkia apua ennenkuin luovuttaa??