Ei sitä rakkautta lapseen vaan voi käsittää
- Viestiketjun aloittaja Karvapallo
- Ensimmäinen viesti
Vasta tämä yksi, 10kk. Ja häntä voisi jatkuvalla syötöllä ihastella. Me miehen kanssa aina välillä illallakin mennään ihastelemaan häntä kun nukkuu mitä ihmeelisimmissä asennoissa. Hän kun nukkuu jo omassa sängyssään. Lapsi saa aina kyllä nauramaan, huonollakin hetkellä. :heart:
Alkuperäinen kirjoittaja liirah:
ihanaa
Ja mukava kuulla etten ole ihan hullu, vaan muutkin on jo raskausaikana tuntenu tällaista
Täytyy tästä lähteä käymään kaupungilla, mutta palailen illemmalla uudelleen lueskelemaan jos jollakin olisi asiaa vielä ollut
Olisi mukavaa kun saisi jonkun kanssa näistä asioista keskustella 
kiitosta vaan kaikille onnittelijoille =)
ja liirah Hetken jo ihmettelin tuota kirjautumispyyntöä kunnes sit tajusin. heh, no mokia sattuu jokaiselle
ja liirah Hetken jo ihmettelin tuota kirjautumispyyntöä kunnes sit tajusin. heh, no mokia sattuu jokaiselle
S
SocialButterfly
Vieras
no jos sinä nyt jo luulet tietäväsi mitä se rakkaus omaan lapseen on..niin kyllä voin kertoa että se tunne voimistuu kun se lapsi on sylissäsi! sitä ei voi sanoin kuvailla..ja onnea :flower:
Alkuperäinen kirjoittaja Karvapallo:Siis ilman, että on omaa lasta/ odottaa lasta.
Luulin, että tiedän mitä se rakkaus siihen omaan lapseen on ennenkuin aloin odottamaan. Läheisilläni on lapsia joita rakastan suunnattomasti ja luulin, että se on samanlaista sitten omienkin kohdalla. Ajattelin, että ei sen suurempaa voi olla mitä sillä hetkellä tunsin.
Nyt kuitenkin sain plussan jouluna.. Ja tähän pakahtuu! Viikkoja on omien laskujen mukaan n. 5-6 ja nyt jo, näin alussa, tämä tunne on jotain aivan ihanaa. Iltaisin sitä miettii sitä, kuinka kovasti jo nyt rakastan tuota lapsenalkua sisälläni ja voisin tehdä mitä vaan, jotta hänellä on siellä kaikki hyvin.. Kestän vaikka mitä kipuja ja oireita kunhan vauva voi hyvin ja pitää lujasti kiinni loppuun asti :heart:
Miltä tämä tuntuu sitten, kun vauva syntyy, sitähän en voi tietää.. Mutta rakastan tätä pientä olentoa mahassani jo niin suunnattomasti, että voin vain kuvitella miten ihanaa se on sitten, kun vauvan on ensimmäistä kertaa saanut syliin :heart: Hymyilyttää ja mahan pohjassa jännittää kun tietää, että pitkäaikainen toive on käynyt toteen.. Eli esikoista tässä nyt sitten odotellaan!
Pakko oli tämä tulla jakamaan myös teidän kanssanne, miehelle sitä olen jo puhunut niin useasti
Ja samalla tulin kertomaan, että olitte oikeassa kun joskus lueskelin täällä siitä, miten omaan lapseen rakkaus on jotain niin erilaista ja ihanaa :heart:
En edes tiennyt aiemmin, että mahassa olevaa pientä sikiötä voi tällä tavalla rakastaa.. :heart:
:heart:
Alkuperäinen kirjoittaja SocialButterfly:
en luule tietäväni, todellakaan
Sanoinhan jo aloituksessakin, että en tiedä millaista se tulee olemaan lapsen syntyessä, mutta jos se on nyt jo tällaista niin varmasti jotain tosi suurta ja ihanaa
S
SocialButterfly
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Karvapallo:Alkuperäinen kirjoittaja SocialButterfly:
en luule tietäväni, todellakaan
On kyllä :heart: :heart: :heart:
Voin kyllä yhtyä noihin sun kirjoituksiisi täysin =) Itse plussasin myös vasta vähän aikaa sitten, nyt siis menossa vasta rv 5+3. Minulle on vain iskenyt pelko tämän onnen menetyksestä, sillä olen kokenut jo aiemmin 3 keskenmenoa varhaisilla viikoilla. En siis oikein ennen uskalla iloita täysin tästä ennen kuin riskiviikot ovat ohitse...
Onnea sinulle Karvapallo odotukseen :flower:
Onnea sinulle Karvapallo odotukseen :flower:
V
vieras
Vieras
Voi miten mäkin haluaisin tuntea noin. Meillä2 lasta alle 3v. En tuntenut mitään kun syntyivät. Nyt tietenkin olen kiintynyt (mitä muuta voi olla kun 24/7 olen heidän kanssa) mut en leiju, en itke ilosta/rakkaudesta. Huonoa päivää ei pelasta satunnainen hymy lapsen kasvoilla, en osaa iloita terveydestä, kasvusta, kehityksestä. Lapset iässä jolloin uhmaa pukkaa ja elämän realiteetit vasta oraalla ja kaiken voi kaataa pikkuista pienempi asia. Huutoja ja tappelua, vääntöä ja temppuilua, meteliä, sotkua. Mulla ei ole elämää, en koe eläväni, koska äärimmäisen harvoin teen mitään mitä oikeasti haluaisin. Varsinkaan ilman etten siinä samalla miettisi tulevia perhejuttuja. Suoritan ja pusken eteenpäin. Ja haluaisin niin nauttia lapsista, rakastaa niin etten muuta tajuaisi, olla kiitollinen hyvistä ja pahoistakin hetkistä. Mä kai en ole äitityyppiä sitten. Onnea ap:lle raskauteen ja vauva-arkeen sitten kun se koittaa.
Alkuperäinen kirjoittaja MeaMimosa:
Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa nyt sinulla hyvin! Ja varmasti meneekin, älä huolehdi
Mutta ymmärrän kyllä, että pelottaa jos on kolme noin ikävää kokemusta takana :| Mutta aina on ylös noustava ja toivon kovasti, että tällä kertaa saat sen vauvan syliisi :heart:
Mulla oli ihan samat tunteet kun aloin odottamaan esikkoa,pakahduin välillä siihen tunteeseen! :heart: Kaksosodotus oli sitten toinen kun sai olla kokoajan huolissaan ettei kummallekaan käy huonosti mutta opin kyllä heidätkin erottamaan luonteista sekä arvasin jopa sukupuoletkin :heart: :heart:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä jos vaan olet niin väsynyt ja tarvitset omaa aikaa? Kyllähän sen ymmärtää, että jossain välissä tulee se seinä vastaan.. Kyllä jokaisella pitäisi olla mahdollisuus siihen omaan aikaan, myös lapsien teon jälkeen.. Niin ja tietenkin myös aikaa parisuhteelle.. Toivotaan, että sitä itsekin sitten osaisi hoitaa itseä ja parisuhdetta myös siinä lapsen ohella. Vaikka kyllä se varmaan on välillä vaikeaa.
V
Vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Karvapallo:
No nimenomaan väsynyt ja kyllästynytkin tähän kaikkeen, ehkä jopa vähän masentunut. Mut niin tai näin, olen varma että joillain naisilla on enemmän "äitigeenejä" kuin toisilla. Esim vapaaehtoisesti lapsettomat, ymmärrän heitä ihan täysin, 4 vuotta sitten olin itsekin yksi heistä. Tod.näk. sulla käy kuten enemmistöllä, olet väsynyt mutta onnellinen, oma lapsi on kaikki etkä kaipaa mitään muuta. Paitsi ehkä uuden vauvan hetken päästä. Kadehdin niitä jotka tuntee noin.
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Mutta tärkeintä on muistaa, että voit sä olla hyvä äiti ilman noita "äitigeenejäkin". :hug:
