Ei tää voi olla totta!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taatusti harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

taatusti harmaana

Vieras
Mulla on hormoonikierukka ja kolme lasta, tein tänään raskaustestin ja se näyttää plussaa!!
Pää on ihan sekasin, että mitä mä teen.
Jos päädyn keskeytykseen kuinka se tehdään käytännössä?
 
no se tehdään tod.näk. lääkkeillä, jos vaan viikkoja on tarpeeks vähän ( oliko se raja nyt alle 9 viikkoa tai jotain ). ITELLÄNI KOKEMUSTA LÄÄKKEELLISESTÄ KESKEYTYKSESTÄ ( hups caps lock! ) joka tehtiin viikolla 6.
kehoittaisin miettimään vielä muutaman päivän asiaa ja maistelemaan sitä mielessäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten tajusit tehdä testin?

Oon ollut hirmuisen väsynyt pari viikkoa ja eilen illa telkkaa katsellessa huomasin etten näe tekstiä kunnolla (kun odotin kolmosta niin koko odotusajan jouduin käyttämään silmälaseja töllöä katsoessa, en enää sen jälkeen...) niin rupoesin miettimään että olisinkos raskaan ja tissejä pakottaa...

Ihan kamala tunne, kun lapsiluku on mielestämme jo täysi ja elämäntilanne muutenkin sellainen että tuntuu etten jaksaisi vielä yhden lapsen kanssa.
Jotenkin karsea tilanne, kun kuvitteli että hormoonikierukkaan voisi luottaa MELKO varmasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten tajusit tehdä testin?

Oon ollut hirmuisen väsynyt pari viikkoa ja eilen illa telkkaa katsellessa huomasin etten näe tekstiä kunnolla (kun odotin kolmosta niin koko odotusajan jouduin käyttämään silmälaseja töllöä katsoessa, en enää sen jälkeen...) niin rupoesin miettimään että olisinkos raskaan ja tissejä pakottaa...

Ihan kamala tunne, kun lapsiluku on mielestämme jo täysi ja elämäntilanne muutenkin sellainen että tuntuu etten jaksaisi vielä yhden lapsen kanssa.
Jotenkin karsea tilanne, kun kuvitteli että hormoonikierukkaan voisi luottaa MELKO varmasti.

Niinhän sen tehoa on sanottu melkein 100%. Jos lapsilukunne on täynnä, niin nyt varmaan kannattaisi sitten sterilisaatiota miettiä.

 
Tervehdys kohtalotoveri! Itselleni kävi niin että kuparikierukka oli omia aikojaan poistunut ja tulin raskaaksi. Meillä oli jo kolme lasta ja ehdottomasti lapsiluku täynnä. Olihan se suuri järkytys tuo raskaaksitulo ja tuntui että maailmanloppu tulee,mutta tosissani en keskeytystä edes harkinnut, mies olisi varmasti siihen suostunut mutta itselläni oli tunne,että lapsi täytyy pitää. Nyt ensi viikolla tämä neljäs lapsemme täyttää vuoden ja on ilman muuta selvä asia,että tottahan toki tämä pikku hurmuri perheeseemme kuuluu!! En halua sinua mitenkään neuvoa,mutta omasta kokemuksestani tiedän,että ei se maailma todellakaan romahda vaikka yllätyslapsi tulisikin. Omat suunnitelmat toki menevät ihan uusiksi,mutta mitäpä nyt niin satavarmasti muutenkaan pystyy tulevaa suunnittelemaan.. Alkuraskaus oli minullakin yhtä myllerrystä kun piti totutella ajatukseen uudesta perheenjäsenestä, mutta pikkuhiljaa sitä alkoi ajatella että mikä ettei yhdelle vielä tilaa olisi ja voisihan sitä oikeasti tapahtua paljon pahempaakin kuin yllätysvauva..? Ja ovathan vauvat aivan ihania kuitenkin,omat varsinkin..:)
Voimia ja jaksamista sinulle, teitpä sitten millaisen valinnan tahansa!
 
Itse odotan kolmatta kierukkaa ja mietin sterilisaatiota jos sen kierukan kans tulee ongelmia niinkuin edellistenkin (ekassa korvatulehdusbakteeri->tulehtui ja toinen tuli ite pois). Ei vaan kumpikaan ole täysin varma, raskautumisia tapahtunut molempien kans.... Vaikeeta!!!!!!!! |O |O |O |O
 
No jotain kohtaloa minäkin tässä asiassa olen ajatellut... Minulle kyllä tehtiin sterilisaatio tämän neljännen syntymän jalkeen, että jos vielä tulen raskaaksi, niin kyllä kohtalollakin on silloin sormensa pelissä;)
 
Kiitos kaikille kommenteista, on kyllä kamala tilanne. Sain ajan tiistaiksi gynelle, siihen mennessä pitäisi päättää pidänkö vai en.
Haluaisin vielä lisää tietoa tuosta lääkkeellisestä keskeytyksestä, tarvitaanko siihen sairauslomaa? Otetaanko ne lääkkeet ihan kotona yms?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos kaikille kommenteista, on kyllä kamala tilanne. Sain ajan tiistaiksi gynelle, siihen mennessä pitäisi päättää pidänkö vai en.
Haluaisin vielä lisää tietoa tuosta lääkkeellisestä keskeytyksestä, tarvitaanko siihen sairauslomaa? Otetaanko ne lääkkeet ihan kotona yms?

Kaverille tehtiin joskus keskeytys lääkkeillä. Sairaalassa oli ensin, sitten kotona, sitten taas sairaalassa.
Jaksuja :hug:
 
Meille kävi ihan samalla lailla, hormonikierukka käytössä, kolme lasta ja pahin mahdollinen ajankohta tulla raskaaksi. Mutta niin vain kävi, ja raskauskin oli sen verran pitkällä ettei keskeytys tullut kysymykseenkään (vaikka siitä kysyttiinkin että haluanko...). Kyllä siinä kaikenlaista pyöri mielessä, toivoin jopa että tulisi itsekseen pois niin ei tarttis miettiä enää yhtään mitään... Mutta, niin vaan se neljäs lapsonen meidän perheeseen saatiin, ja kummasti ne asiat vaan siitä lutviintuu ja olemme tosi onnellisia siitä että just se meidän hormonikierukka petti! Mutta ei oo helppoa ollut, noin niinku henkisellä puolella.
 
itsellä kolme lasta ja hormonikierukka. ja olisi järkytys jos ehkäisy pettäisi.
välillä on ollut vauvakuumetta mutta viime vuoden taistellut kaksisuuntaisen mielenhäiriön kanssa joten joutuisi todella miettii jaksaisinko. joten vaikka kuinka sanotaan että se olisi kohtalo niin olisi ehkä huono kohtalo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Huomenna olis aika gynelle ja siihen mennessä pitäisi olla päätettynä mitä teen. Päässä pyöriin kaikenlaista, pitääkö vai ei... :(

koita jaksaa! tiedän että päätös on vaikea, olen ollut samassa tilanteessa ja itse tein keskeytyksen. ainoana poikkeuksena oli se että itse olisin ehkä lapsen voinut pitää mutta mies ei... paljon voimia sinulle, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.
 
Käytössä ei ollut mitään ehkäisyä vaan linjoilla tulee jos on tullakseen. Ja nyt sitten olisi tullakseen. Kaduttaa. En ehkä sittenkään halua tätä enää, en jaksa....

Ihan jumissa, pää ei toimi. Ajatukset kiertävät kehää "olen raskaana-en halua olla-mitä teen- en voi tehdä mitään". Eli en varmaankaan psyykkisesti kestä keskeytystä. Luulen että masentuisin siitä ja kokisin huonoa omaa tuntoa. Nuoruus vuosina 17 vuotiaana koin yhden abortin ja vieläkin asia kummittelee mielessäni....

Mies on sitä mieltä että kyllä meille vielä yksi lapsonen mahtuisi. Suhdekin tökkii, harkitsin välillä jopa eroa miehestä mutta lasten takia en sitä ole tehnyt.

SAA HAUKKUA TYHMÄKSI JA VASTUUTTOMAKSI JA JOPA IDIOOTIKSI, sellaiseksi itseni juuri tunnenkin nyt.
 

Yhteistyössä