Ei tunnu siltä

[3xäiree]

Ootahan kun vähän tulee ikää lisää... Ehkä sitten jo kaipailetkin odotusaikaa ym. On ihan eri olla odottava ja äiti parikymppisenä ja kolmekymppisenä. Itse molemmat kokeneena... Ja vaikka paljon puhutaan, että nuorena ne lapset kannattaa tehdä, niin itse kyllä olen nauttinut tästä vanhempana lasten tekemisestä enemmän kuitenkin.

Onneksi kuitenkin olen tehnyt myös nuorena, koska nyt minulla on myös isoja lapsia:-D

 

[jaana]

En muuten käsitä missä te tapaatte noita mahan taputtelijoita! Omaa mahaani on koskenut tasan 3 henkilöä (siis oman miehen lisäksi ) ja heistä jokainen on kysynyt luvan. Kysymys on kyllä tullut aina vähän yllättäen mutta olen kyllä sanonut että juu, saa koskea - selvästikin nämä ihmiset ovat olleet tosi innoissaan ja lähipiiriä, ei ole tuntunut ahdistavalta. Viikkoja on 30 ja risat ja aika pitkään on ollut jo maha näkyvissä...

 

[Tirlittan]

Pointti ei tainnut olla se, etteikö alkuperäinen olisi onnellinen ollessaan raskaana, vaan lähinnä se, että pitääkö sitä onnea olla jatkuvasti ja pitääkö aina näyttää olevansa raskaanaolemisesta niin superhypermega-onnellinen? Itse olen aika oireeton raskailija, mutta siltikin ihmisten kommentit ""No, onko nyt ihanaa?"" ""Sä olet varmaan tosi onnellinen"" on välillä vähän rasittaviakin. Uskon, että ap on samalla linjalla kuin minäkin eli lähinnä niin, että antakaa meidän kokea muutakin raskaudessamme kuin vain ""sokeria, siirappia, hunajaa ja hattaroita""! Hippihenkisyydestä en tiedä mitään, mutta en usko asian olleen tarkoitetun siinä mielessä kun Gilda sen nyt tajusi. Kaikille kivaa odotusta ja voimia vasta- sekä myötämäkiin!

 

[Gilda]

""MInä vain"", ihan ystävällisen viestin kirjoitin, enkä ole hihojani polttanut. Miten voit olla niin varma siitä, miten kaikki muut ovat ketjun ymmärtäneet? Näistä on mielestäni turha kinata, olemme erilaisia ja jokainen ymmärtää jutut omalla tavallaan.

Millä perusteella esität neuvosi: ""Älä ota aina niin vakavasti näitä juttuja täältä""? Aina????

 

[Huomautus vaan]

Tämä ei sinänsä liity mitenkään asiaan mutta kun lueskelin ketjua läpi niin monet valitti kun ei löydä mitään alusvaatteita. Mä en kyllä henk.koht. käsitä miten kukaan voi muutenkaan käyttää mitään stringejä? Väitättekö te oikeesti että ne on mukavat??? Mä olen aina käyttänyt ihan tavallisia alushousuja, mitkä varmaan teidän kielessä tarkoittavat sitten mummoalushousuja ja aion käyttää niitä myös raskausaikana, isompia tietenkin Kerran olen ostanut jotkut mitkä lie silkkiset ja vähän vähemmän peittävät ja olivat kyllä niin epämukavat että kiitos ei. Anteeksi aiheen vierestä oleva viesti, kiitos ja kumarrus

 

[Tirlittan]

Kyllä niitä nyt vaan tulee tavattua jatkuvasti. Johtuu varmaan siitä, että olemme mieheni kanssa molemmat sellaisissa töissä, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia jatkuvasti (ja minä olen yleensä paikalla myös miehen työn tapahtumissa ja toisin päin). Näin ollen puolituttuja on varmasti enemmän kuin ns. ""normaalissa 8-16"" työssä käyvillä. Tilanteisiin liittyy monesti vielä illan mittaan alkoholia, joten viimeisetkin kosketteluestot katoaa varmasti. En tiedä voiko vatsan hypistelyyn vaikuttaa myös se, että olen hyvin ulospäinsuuntautunut ihminen ja ehkä ihmiset jotenkin kuvittelevat koskettelun olevan sallitumpaa. En tiedä kuulostaako tuo hoopolta...Tirlittan

 

[moi]

mulla on kaksi lasta ja kolmannen haluaisin. Itse olen ihan normaali tyyppi, mutta nautin vaan raskaana olemisesta niin paljon että raskaana voisin olla, mutta se vauvan syntymä ja yleensä vauvan hoito on rankkaa... Kun alkupahoinvoinnin kamaluus( siiitä osasta en nauti tippaakaan ja olen tosi vihainen silloin) on ohi olen elämäni kunnossa, energinen, hiukset ja iho voi hyvin, maha ei ole valtava ja painoa tullut aina 10kg. Nautin vaan elämästä silloin, vissiin jotain hyvänolon hormoona virtaa pitkin kehoa=).

Mutta kun vauva syntyy....joo esikoisen jälkeen meni hermot kaikkeen lässytykseen. tissit sinipunaiset, itkettää joka asia vauva näyttää ihan omituiselta, sitten taas ihanalta. Huuh miten selviän öistä, väsyttää kamalasti. Aaargh enkä halua kuulla sanaakaan"" voi miten ihanaa oli saada nyytti syliin""...kun esikoinen syntyi aattelin "" aha nyt se syntyi, tästä se alkaa , apua"" Kuopuksen syntymän jälkeen oli helpompaa ja osasin jopa nauttia ensi hetkistä ja alkuviikoista. Mutta rakastan siis lapsiani ihan yhtä paljon kuin muut, mutta minulla ne helkutin hormoonit ovat hulluna kun lapsi syntynyt ja haluaisin vain painautua peiton alle itkeä ja odottaa että aika kuluu.

Nyt haluaisin taas lapsen, odotan innolla ihanaa raskauaikaa, mutta synnytys ja ne ekat viikot vauvan kanssa pelottaa, miten taas selviän?! mutta haluan selvitä koska katson kahta ihanaa poikaani nyt jo leikki-ikäisinä, kyllä se vaiva palkitaan nyt=).

p.s. ja imetys liivit ostin vasta kun vauva syntyi ja tavallisia alusvaatteita, jopa stringejä tuli käytettyä vaikka raskaudesta nautinkin=). Niin ja seksistäkin nautin vielä, en tullut siis joksikin eri ihmiseksi vaikka raskaus oli kivaa.

 

[Mahan taputtelijoista]

Ai missäkö noita mahantaputtelijoita tapaa? No ihan joka puolella ja missä vaan.
Viime viikonloppuna oltiin häissä ja pari kertaa tuli ihan ennalta varoittamatta takavasemmalta vieras käsi vatsalle. (""Tuntuuko siellä jo potkut?"", molemmat miehiä)
Eilen Ikeassa törmäsin vanhaan tuttuun. Pakoon en ehtinyt, kun oli jo käsi vatsalla, eikä olla nähty varmaan kymmeneen vuoteen. (Miespuolinen tuttu)
Tänään töissä asiakas ihan kesken työhön liittyvän keskustelun vaihtoi puheenaihetta ja lähmäisi käden vatsalle. (Nainen, omia lapsia on. ""Voi että sulle sopii toi raskaus!"" ja lääääps hierontaliikkeet ympäri vatsaa).
Pari viikkoa sitten kaverin tupareissa puolituttu (nainen) istui viereeni ja kävi saman tien käsiksi. Se on kyllä huumori-ihmisiä ja sille tein saman hetken kuluttua. Meni vähän vaivautuneen näköiseksi, onneksi.

Jos tilaa ei ole paljon, ei pakoon pääse.

Ollaanko sitä tässä nyt jotenkin erityisen tunteisiin vetoavan tai holhottavan näköisiä, mene ja tiedä.

 

[Gildalle]

Ei viitsitä jooko saivarrella..

 

[4:s tulossa]

Minä sian esikoiseni 30 vuotiaana, ja nyt on neljäs tulossa. Ja tämä viimeinen on ylivoimaisesti pahin. Ei nauttimisesta tietoakaan. Olen eritätin onnellinen, jos selviämme molemmat hengissä tästä. En taatusti tule kaipaamaan tätä olotilaa. Helppoin on ollut kolmannen odottaminen, mutta ei sekään nautinnollista ollut.