Ei tunnu siltä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miltä pitäis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

miltä pitäis

Vieras
Lueskelin tuossa muutamaa suomalaista vauvalehteä ja tuli outo fiilis. En pysty ollenkaan samaistumaan niihin hippihenkisiin luomuvanhempiin, joita lehdet on pullollaan. Mua ei viehätä alatiesynnytys ei niin yhtään. En kestä kun neuvolassa mulle lässytetään tai kun multa kysellään että milloinkas ne teidän pikku prinsessat tai prinssit syntyy? VAUVAT! Meille on tulossa ihan kaksi vauvaa vaan, ei olla kuninkaallisia eikä edes aatelisia. Äitiysvaatteet on ihan kamalia säkkejä ja varsinkin alusvaatteet - kuka aikuinen nainen ihan rehellisesti haluaa pukeutua pikkuhousuihin, jotka on koristeltu keinuhevosten kuvilla?

Olo on vaan pönäkkä ja naama on näppyjä täynnä ja tukka rasvainen ja jalat on turvoksissa ja tuntuu ihan paskalta. Kaverit puhuttelee mua mammana ja tekee viikonloppuisin kaikkea kivaa mihin mua ei huvita osallistua.

Nää hormonit.. Huokaus.

Ois vaan jo kevät ja mulla ois ne ihanat vauvat terveinä sylissä :)
 
Susta tuntuu ihan oikeelta, ihan sama miltä tuntuu! Ei tässä ole oikeeta tai väärää miltä pitäs tuntua. Itse en halunnut lukea ensimmäistäkään vauva-lehteä moneen ensimmäiseen raskauskuukauteen ja senkin jälkeen olen lukenut kriittisellä silmällä. Kukin valitkoon oman tapansa olla raskaana. Toiset hurahtaa ihan kiinni koko hommaan ja pitää raskautta lähes harrastuksena ja toisille se on vaan välttämätön vaihe saada lapsi.

Kyllähän se raskaus rajoittaa elämää, mutta mielestäni ei ole ollut ihan niin kauheeta kuin pelkäsin. Mielestäni löysin jopa ihan kivoja äitiysvaatteita, koska olin valmis maksamaan vaatteista. Halusin näyttää tyylikkäältä töissä loppuun saakka. En muuten ole keksinyt mitään syytä miksi pitäisi ostaa äitiysalusvaatteita? Kyllä ihan normaaleilla matalalantioisilla alkkareilla ja stringeillä pärjää koko raskauden.
 
Ihan samaa mieltä olen noista alusvaatteista... Viimeisilläni olen ja kokoajan käyttänyt tavallisia alkkareita... Kuulemma jos esim. selkä vaivaa niin äitiysalushousuista on tukea. Tämä vain sivuhuomautuksena.

Muutenkin olen samoila linjoilla, ei jaksa lukea kaikesta raskaushömpötyksestä, kyllä se vauva sieltä jotenkin ulos tulee, eikä välitä oliko nyt luomusynnytys vai sektio.
 
Vasta kun vauva on syntynyt se alkaa tuntumaan prinsessalta =)

Ja eihän tuossa raskaana olossa mitään erikoisen kivaa ole, ainakaan jos on kaikennäköistä krempaa.

En oikein vieläkään jaksa lukea mitään vauvalehtiä! Ihan älyttömyyksiä. Mutta ne on kuitenkin vauvalehtiä, ei kai ne oikeastaan voi laittaa sinne juttuja, että ""kaikki on paskaa ja perseestä"" suurimman osan ajasta ;)

Ja sitten tosiaan ne hormonit´myös vaikuttaa. Juu ei ikuna mitään kirahvialushousuja. Itse otin kaikkein pienimmät stringit käytöön, eivät painaneet mahaa. Ihan loppuaikoina olin jopa kokonaan ilman.

Tsemppiä, se on loppujen lopuksi niin älyttömän nopeasti ohi raskausaika! Ja vielä nopeammin vauva-aika. Vuosi vain ja vauva on taapero, vauva-aika mennyttä, imetyksineen, kontaamisineen, kävelemään oppimisineen ja vaippoineen.

Hyvää loppusyksyä, esikoiäiti ja vaavi 1v.
 
Kuulostipa tutulta, oli ihana lukea! Minua ahdistaa kavereiden puheet siitä kuinka ihanaa raskausaika on ja pahoinvointi on vain merkki odotetusta raskaudesta (pahoinvointi = ihanaa). Lisäksi olen kuullut, että kaikki menee hyvin kun vaan synnyttää luomusti - itse en sitä halua tehdä missään tapauksessa, jos synnytän alakautta haluan ison kasan lääkkeitä. En myöskään jaksa viikolta 5 alkavaa mietintää siitä millainen sänky, vaunut, vaatteet vauvalle pitäisi hankkia. Kyllä ne hankinnat ehtii tehdä myöhemminkin. Ja kun vauhtiin pääsin, niin en kestä myöskään sitä, että musta on tullut saamaton sohvalla makailija, joka ei jaksa edes urheilemassa käydä, vaikka kuitenkin syön kuin hevonen.

Ja tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus provosoida ketään tai arvostella toisenlaisia odottajia. Toin vain esille omat ajatukseni, joiden takia välillä tunnen todella huonoa omaatuntoa.
 
Ja sitten ne, jotka tulevat päivittelemään, kuinka on ""ikävä omaa raskausaikaa, kun näkee ison mahan"".

Oletteko törmänneet sellaiseen oletukseen, että raskaana olevan ""kuuluisi olla"" jotenkin hulluna kaikkiin maailman vauvoihin? Minua ei ole raskausaikana kiinnostanut pätkääkään muiden ihmisten vauvat.
 
Mulle on myös tullut tuo vastaan,raskaana ollessa pitäisi ihastella muiden vauvoja ja lehtien ""söpöjä"" vauva kuvia!
Muakaan ei vois vähempää kiinnostaaa muiden huutavat kakarat,en muutenkaan edes pidä lapsista!
(Paitsi tietysti omat lapset on asia erikseen.)
Mulla tää raskaus on muutenkin ollut yhtä helvettiä ja inhoan koko raskaana oloa. Sais jo luvan vauva syntyä!
 
Ihanaa lukea näitä viestejä, ihan samanlaiset fiilikset. Yhtään ei kiinnosta muiden huutavat vauvat, oma vauva on tietenkin ihan eri asia. Sukulaiset yrittävät tuputtaa jo nyt vauvanvaatteita ja hullunkiilto silmissä hypelöivät silmieni edessä potkupukuja.

Vauva-lehtiä en aio lukea, niiden vaaleanpunainen lässymaailma tuntuu oudolta. En taida äitiydenkään myötä muuttua muumimammaksi, jota kiinnostaa ainoastaan jälkikasvun kakan laatu.

Nykyään äitiydestä on tehty ihme hömpötystä ja glooriaa. Vauva on pieni ihminen, joka kasvaa nopeasti isommaksi. Itse olen myös ihminen, en pelkkä äiti vaikka äiti tulen olemaan. En käsitä sitä erikoishössötystä, joka äitiyteen liittyy.
 
Siis fanaattiseksi mammalahkolaiseksi ei ole täälläkään kaipuuta, on tullut tehtyä elämässä jo monia muitakin ei niin perinteisiä ratkaisuja, että enköhän jaksa tähänkin liittyvät kommentit panna toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Eiköhän sitä vähemmälläkin hösöllä tule toimeen.
 
Kyllä minä ymmärrän, että jos raskaudessa ei ole mitään ongelmia, se voi olla jopa nautinnollista aikaa. On minullakin ollut yhden raskauden aikana pari kuukautta sellaista aikaa, jolloin lähestulkoon nautin siitä raskaana olemisesta. Te, jotka nautitte raskaudestanne, on teillä siihen täydet oikeudet. Olkaa onnellisia, että siihen pystytte. Mutta ketään ei voi ""pakottaa"" nauttimaan raskaudesta. Voi kuinka monta kertaa minuakin on kehoitettu nauttimaan raskaudestani. Niitä kun on takana jo aika monta. Ja minä kun saan mielialani pysymään korkeimpana sillä, että yritän olla ajattelematta raskautta.
 
Joo on kyllä ärsyttävää ku appiukko sanoo:""Nauti raskaudesta, naiselle luonnollinen tila, joka kestää vaan hetken..."" Pitäiskö sanoo sille, että nauti rapula aamuista, sitä ku kestää vaan päivän ja luonnollinen tila ryyppyillan jälkeen. :D
 
Tuohon on vain pakko lisätä. Että oikeasti kyllä vauvan kakan laatu alkaa kiinnostamaan ;)

Ei siksi että se olisi jotenkin mielenkiintoista, vaan siksi koska on tavallaan pakko kiinnostua. Vauvan hyvinvoinnin takia, ja kuuluu tavallaan kuvioon, eli on huolestunut ja ietii onko tämä normaalia, täytyykö soittaa neuvolaan, pitäisikö nyt tehdä jotain vai jne jne.

Vauva on mukana koko ajan ja vaatii 150% miltei kaiken huomion. Ja todella sitä joutuu ihmettelemään,miksi kakka on aivan vihreää (normaalia sekin) vaikka vauva juo maitoa, joka on valkoista, onko tämä nyt jo ripulia, miksei vauva ole kakannut viikkoon tai miksi vauva kakkaa koko ajan.

Voihan kakki

T: esikoisäiti ja vaavi 1v.
 
Tuskin onkaan kenelläkään ainoa asia mistä puhutaan, edes muiden vaaveleitten äitien kanssa. Mutta se on syömisten ja kitisemisten lisäksi suurin osa mitä vauva tekee. ja siitä puhutaan juuri ns. vauvan hyvinvoinnin takia.

Muutoinhan olisi jo kakkifriikki.
 
En minäkään kyllä mikään hörhö-hippi ole, kaukana siitä, mutta ei tämä raskaus mitään kärsimystä ole ollut, päinvastoin. Hyvin ymmärrän sen että toisilla on kamalaa, mutta itse voin upeasti, jaksan hyvin tehdä töitä ja treenata ja tulossa oleva elämänmuutos on kaivattu ja odotettu.

Minä olen kyllä löytänyt ihan kivoja omannäköisiä äitiysvaatteita, ei omasta tyylistä ole tarvinnut mitenkään tinkiä nytkään. Mutta mamma-alusvaatteille myös minä naureskelen, tykkään kauniista alusvaatteista ja kaikki ""upeat pitsiset odotusalushousut"" ovat kaukana siitä! Hyvin on pärjännyt lantiomallisilla pöksyillä ja joustavilla stringeillä.

Synnytystäkään en osaa mitenkään pelätä, enkä tosiaan aio vaatia kaikkia mahdollisia kivunlievityksiä heti sisään astuessani. Katsotaan sitten sen mukaan kun menee, hyvä että kivunlievitystä on olemassa jos en muuten kestä.

Että kovin erilaisia meissä on. Odotus voi olla kamalaa, eikä silloin tarvi muuta antaa ymmärtääkkään, mutta joillekin se on myös ihanaa aikaa. Mielestäni vauvalehtien jutut eivät ole ollenkaan niin stereotyyppisiä kuin annat ymmärtää, niissä kyllä esitellään hyvin erilaisia perheitä ja tapoja odottaa. Itseäni niissä jutuissa ärsyttävät jotkut aivan muut asiat kuin sinua, ehkä sitä raskauden hormoneissaan sitten pitää aina vaan jostain ärsyyntyä :)
 
Pahinta musta on kun jotkut vasta isäksi tulleet miehet tulee hehkuttamaan miten ihanaa aikaa saan elää odotuksessani - mitä ne miehet tietää mitään odotuksesta ja älkööt tule puhumaan odotuksen ihanuudesta ihmiselle joka on viimeiset 8 kuukautta oksentanut päivittäin!!!

Lisäkommentti alusvaatteisiin: Lindexillä myydään Low-cut alushousuja normaalien alusvaatteiden puolelle, ne käy ison masun kanssakin ja on paljon mukavammat kuin mamma osaston mummohousut. Samoja myydään myös mammaosastolla under belly -housuina, mutta edullisemmiksi tulevat kun ostaa normaalien alusvaatteiden puolelta.
 
Onpa ihanaa lukea näitä viestejä ja tajuta että kohtalotovereita löytyy, siis niitä, joiden mielestä kaikki ei suinkaan ole vain ihanaa.

Musta itsestä tuntuu, että heti jos sanon kavereille (lähimmillä kavereilla ei ole itsellä lapsia) että mua ketuttaa ja ärsyttää ja väsyttää, ne päättelee etten ole valmis äidiksi, että mun mies ei ole valmis isäksi, että mä en haluiskaan lasta ja että olen todella onneton ym. Siis jotenkin on niin vaikee selittää, että tämä on sitä mitä toivoin, mutta SILTI elämässä on ongelmia eikä kaikki ole pelkkää auringonpaistetta.

Mua harmittaa suunnattomasti kun oon niin väsynyt jatkuvasti. Harmittaa kun millon mikäkin ällöttää ja on kehno olo, vaikka en oksentaisikaan. Ottaa suunnattomasti päähän, kun jostain syystä en ole miehelleni enää seksuaalisesti ollenkaan niin kiinnostava kuin ennen, rakastelua ei tapahdu juurikaan kuin minun aloitteestani, ja usein silloin mies on liian väsynyt / kiireinen ym.

Joopa joo, tiedän että näihin on kaikkiin omat syynsä, ja miehen käytöstäkin voisi analysoida iät ja ajat. Ja kyllä, asiasta olen yrittänyt puhua.

Ja tämä valtaisa elämänmuutos mietityttää, ahdistaakin. Työelämästä luopuminen ja siihen aikanaan takaisin pääseminen, joidenkin ystävien etääntyminen, anopin hössötys, oman vartalon muuttuminen, tuleva synnytys kipuineen ja sen jälkeen se pieni ihana nyytti, joka vaatii sekä huomiota että monenlaista hoivaa, parisuhteen muuttuminen, miehen mahdollinen karkaaminen entistä enemmän töihin jne jne jne...

Enkä mä usko siihen, että tän kaiken voi sysätä hormoonien syyksi. Onhan tää todella suuri muutos elämään, miksi se ei saisi ahdistaa, pelottaa, masentaa, mietityttää? Positiivisetkin elämänmuutokset aiheuttavat stressiä..

 
Ei nuo mahan alle jäävät ole välttämättä mukavammat. Mulla ainakin on jäänyt kaikki sellaiset kaappiin eli olivat turha ostos. Painavat tosi ikävästi alavatsaa ja tulee supistuksia, ainakin näin vikalla kolmanneksella.

Niin ja mullakin oli aluksi tosi sekavat fiilikset ja kaikki äitiys/raskaushömppä otti päähän, mutta onneksi sitä tulee vain satunnaisesti enää vierailta ihmisiltä, tutut aika nopeasti oppivat, millainen odottaja olen. Kyllä se siitä:)
Miesten ja muiden intoilijoiden kommentit kannattaa vaan jättää omaan arvoonsa ja ihan oikeasti nauttia raskaudesta, kukin omalla tavallaan. On se kumminkin ekakertalaiselle hieno kokemus, tosin seuraavat lapset voisin saada jollain muulla tavalla, ettei tarttisi enää kärsiä kaikenmaailman vaivoista..:)
 
Ei tarvitse tuntua hyvältä.. Pääasia että haluat lapsesi ja rakastat heitä =)
Itselläni kolmas lapsi tulossa ja vaikka itse enimmäkseen tykkään odotuksesta.. ärsyttää kun koko ajan sapettaa ja kiukuttaa.. paino nousee ja taas kiukuttaa..
Mutta kun saan lapsen syliini,kaikki muu unohtuu! Ja lapsi on ihanin lahja jonka saamme..
Ei se tee sinusta huonoa äitiä vaikka odotusaika kiukuttaakin.
Tsemppiä!!
 
Ainiin ja se se vasta ihanaa onkin, kun mun vartalosta on tullut ihan kaikkien yhteistä omaisuutta. Kyllä aina piristää päivää, kun puolitutun käsi livahtaa kokeilemaan ja tunnustelemaan vatsaa. Sitten päivitellään päälle, että kyllä susta varmasti tulee ihan valtavan iso, kun on ne kaksoset tulossa ja et varmaan mahdu ovesta ulos. Hyvin mahdollista.

Tiedän, että ihmiset tekevät tota lääppimistä silkasta ajattelemattomuudesta ja joillakin se tulee näköjään miltei refleksin omaisesti. En haluaisi tuttuja varsinkaan nolata tai loukata sanomalla pahasti asiasta. Onko kellään mitään hyvää patenttiletkautusta, jolla lääppijän saisi tajuamaan, ettei lupaa kysymättä tekisi sitä enää toiste...?

 
Lopeta ihan ensimmäiseksi vauvalehtien lukeminen!!! Mä ostin yhden alkuraskauden aikoihin ja se oli myös viimeinen. Heti alkoi ahdistaa just kaikki lässytykset, superhehkutukset ja etenkin kaiken maailman muistilistat, joita ilman muka nainen (tai äiti) ei elämässään pärjäisi!

Minun (huom. minun, ei varmaan kaikkien!) kohdallani nuo lehtijutut vain lisäävät epävarmuutta ja suorituspaineita.
Olin iloinen raskaudestani, kaikki meni hyvin ja voin hyvin, otin rennosti ja uskoin että maalaisjärjellä pärjää. Ja niin on pärjännyt eikä minusta ole tullut neuroottista suorittajaäitiä, johon monet nykyään ajautuvat kaikki ""pitää onnistua niin täydellisesti""...

 
Onko alatiesynnytys hippihenkistä??? Enpä ole tullut ajatelleeksi.

Toivottavasti löydät pian jotain positiivistakin ajateltavaa, on todella kammottavaa olla noin negatiivisella mielellä koko 9 kk!

Yhtään kamalaa säkkiä en ole joutunut ostamaan, vaan kaikki raskauden aikana käyttämäni vaatteet ovat ihan kivoja. Eivät ehkä samanlaisia kuin mitä muuten käyttäisin, mutta silti. Keinuhevosilla kuvioituja äitiysalushousuja en ole edes nähnyt! Niitä kuvioituja on kyllä ""normaalilla"" puolella alusvaateosastoa. Kukin käyttäköön sellaisia alusvaatteita, jotka sopivilta tuntuvat.

Kukaan ei ole vauvaani prinssiksi tai prinsessaksi nimittänyt. Yksikään puolituttu ei ole vatsaani hipelöinyt.

Välillä olo on huono ja epämiellyttäviä vaivoja on päivittäin. Ei tämä kuitenkaan mitään helvettiä ole, vaan joka päivä on myös ihania hetkiä ja olen onnellinen, että meille on tulossa vauva. Raskaana ollessakin voi tehdä monenlaista kivaa, vaikka joutuukin jättämään jotain sellaista tekemättä, mitä normaalisti tekisi.
 
Hei, muakin ärsyttää suunnattomasti toi ulkopuolisten mahan taputtelu! Ymmärrän kyllä, ettei ne mitään pahaa sillä tarkoita, eikä varmaan edes ajattele kun tulee koskettelemaan, mutta mä en ole tottunut sellaiseen huomioon ja toisaalta tulee sellainen kiusallinen olo. Mulla ei varsinaisesti mitään suurta raskausmahaa ole, joten tuntuu vielä oudommalle rv 25+3. Muutenkin mua ärsyttää nykyään ihan pienetkin asiat olen välillä tosi nipo, johtuu varmaan taas niistä hormooneista.

Muuten kyllä raskauteni on mennyt hyvin tähän asti. Mutta ei tää raskaana oleminen ole yhtää ruusuilua, mielialat saattaa vaihdella päivittäin. Olen kyllä onnellinen, että luoja on antanut mulle tän lahjan saada lapsi, kun eihän se niin itsestään selvää kaikille ole saada lapsia. Joten täytyy siis olla kiitollinen, että voida saada ylipäätänsä lapsia. Mutta eiköhän nää erilaiset ärsytykset yms.. kuulukin raskauteen.
 
Gilda kuule, älä polta hihojasi. Sä olet nyt ymmärtänyt koko ketjun vähän toisin kuin muut.

Kyllä tässä kaikki varmasti oikein iloisia ollaan, mutta ihmeteltin vaan sitä, että aina ei tunnu samalta kuin ""pitäisi"". Siis lainausmerkeissä pitäisi.

Ton alatiesynnytyksen ja hippihenkisyyden yhdistit toisiinsa muuten sinä ihan itse, ei alkuperäinen kirjoittaja.

Lue koko ketju ihan kaikessa rauhassa uudelleen ja yritä löytää se huumorinpilke sieltä rivien välistä. Älä ota aina niin vakavasti näitä juttuja täältä.
 

Yhteistyössä