Ei voi kun ihmetellä miten lestadiolaisten lapset pysyy hengissä

[a.p.]

[QUOTE="siis";25408381]Peesi!! On se muuten kumma että ap;n tapasilla on aina aikaa kyylätä mitä lestat tekee, ja jättää tekemättä. Lisäksi aina on näissä jutuissa virtaava joki lähellä : ))) Ettet oliskin ap yksi ja sama, joka näitä ääliö-alotuksia tehtailee?

Miksi se vakaumus muuten pitää aina mainita? Mainitsetko muistakin? " Ateisti-sukulainen.." "Luterilais-opettaja..." jne[/QUOTE]

No en ole ennen ainuttakaan lestadiolais-aloitusta tehnyt ja tosiaan asuvat joenrannassa, talosta on ehkä noin parikymmentä metriä joenrantaan. Ja toisekseen en minä niitä kyttää, sattuu vaan näkemään, kun vanhempani asuvat tien toisella puolella ja ollaan siellä monta kertaa viikossa, että ei voi olla näkemättä tai paremminkin siskoni ja vanhempani näkevät kun siellä asuvat. Ja nuo toiset joista tuossa kerroin, niin tunnen heidän naapurinsa ja se vaan noita juttuja on kertonut.

Niin ja tottakai niitä huolettomia on ei-lestoissakin, mutta tällä seudulla ei noita lestadiolaisperheitä montaa asu, joten ne huomataan hyvin herkästi tai oikeastaan tuolla seudulla ei noita lapsiperheitä montaa ole, missä vanhempani asuvat, niin kiinnitävät helposti huomiota.

Ja mikä ääliöaloitus, minua itseäni vaan ihmetyttää, että miten uskaltavat ja voivat luottaa lapsiinsa noin paljon, itse en pystyisi.

 

[a.p.]

Kysynpäs yhden tyhmän kysymyksen.

Miten olennaisessa asemassa lestadiolaisuus tässä jutussa on? Tuollaista toimintaa kun näkee täällä päin ihan sellaistenkin ihmisten kohdalla, jotka eivät ole lestadiolaista nähneetkään...

No ehkä sen vuoksi, että nuo kaikki tuollaiset isot perheet on täällä lestadiolaisia, en juurikaan muita isoja perheitä tiedä.

 

[......]

Appiukko joutu pentuna kävelee auraamatonta mettätietä vaikka joka päivä talon lähellä oli susia ainoan veljensä kanssa kouluun. Oliks sen ei-lestadiolainen leskiäiti jotenkin paska, kun sellaseen vaaraan kas ainootaan asetti...?

Ei jumakekka kun on ihmisllä vaikeeta. Ap:lle taas stemppiä sinne terapiaan.

 

["Nina"]

Liittyykö tuo huolettomonuus mielestänne uskonnolliseen taustaan vai onko kyseessä luonnejuttu?

Jännä juttu mutta jotenki siihen uskontoon se liittyy. Meidän naapurustossa asuu 2 oikein mukavaa suurta lestad. perhettä ja molemmilla sama juttu.. 5 vuotias lapsi työntelee pikkuvauvaa rattailla kadulla, välillä nostaa vauvan syliin ja laitaa taas takasin, siis tiellä missä autoja kulkee, ja just noi trampoliinit ym ym jutut.

Mä en ole myöskää mikää ylisuojelevainen, mutta en ikinä antais pikkulapsen hoitaa ihan pikkusta vauvaa. Ja meillä trampassa verkot, vaikka vois siellä muutaki sattua ku putoamionen. Tuntuu, että luottavat varjelukseen ja siihen, että aina joku isosta porukasta huomaa vaaran..? En tiiä, mutta hengissä nuokin ovat pysyneet ja noita lähemmäs kymmenen lasta per perhe.

Ja se vielä, että tän toisen perheen pojat ihan hirveet villejä ja kekseliäitä, että niitä poikia ihmettelen vielä enemmän.

 

[njnj]

Mitä enemmän lapsia on, sitä vähemmän niitä ehtii vahtia ja sitä omatoimisemmaksi ja varovaisemmaksi kasvavat. Itse olen liikkunut pihalla yksin jo 3 vuotiaana ja ei ole katsottu perään ja olen kyllä vähän sitä mieltä, ett isoissa perheissä se vahdinta on väljempää, olivat sitten lessuja tai ei.

Joo ja niillä on suojelusenkelit joka muksulla

 

[epälesta]

Me ei oltu lestoja, mut meitä oli 5 lasta. Meillä istuttiin tavallisessa autossa niin että kaikki lapset oli tungettuna takapenkille. Isoin sai olla omissa vöissä ja loput pareittain tai sylikkäin samoihin vöihin laitettuna. Vanhemmat etupenkillä. Joskus takapenkillä oli myös koira. Vöiden käyttäminen ei ollu pakollista mutta kaupunkiajoon piti yrittää muistaa laittaa vyöt kiinni kun siellä oli poliiseja, tietenkään kaupunkiin ei lähteneet kaikki lapset. Tämä tapahtui 90-luvun lopussa ja tämän vuosituhannen alussa.

 

[PunaisenPuutalonÄiti]

Niin... No, oli miten oli, niin tuskinpa se huolettomuus (ainakaan pelkästään) siitä lestadiolaisuudesta johtuu. Täällä, missä asutaan, asuu useita lestadiolaisperheitä ja monessa kyllä pidetään hyvää huolta lapsista. Tai en mä ainakaan ole näitä lapsukaisia nähnyt tien poskessa tms. vaarallisessa paikassa temppuilemassa keskenään tai muutenkaan, joskaan enhän minä kellon ympäri heidän tekemisiään katsokaan...

Mutta jotta ei mene aiheen sivuun, niin joka tapauksessa todella typerää vanhemmilta tuollainen huolettomuus ja vastuuttomuus, olivatpa sitten lestadiolaisia vai eivät. Totta kai aika on enemmän kortilla perheessä, jossa lapsiluku todella on suuri, mutta jos tuntuu ettei kädet riitä edes lapsilauman hengissä pitämiseen ja ap:n mainitsemien tilanteiden estämiseen, niin jotain kyllä tulisi asialle tehdä.

En tiedä, onko Jumalalla tahto vai eikö, mutta sen ainakin tiedän, että ihmisellä on vapaus valita mm. se, päästääkö lapsiaan tien reunaan tai muihin vastaaviin vaaratilanteisiin.

 

[PunaisenPuutalonÄiti]

[QUOTE="Nina";25408513]Jännä juttu mutta jotenki siihen uskontoon se liittyy. Meidän naapurustossa asuu 2 oikein mukavaa suurta lestad. perhettä ja molemmilla sama juttu.. 5 vuotias lapsi työntelee pikkuvauvaa rattailla kadulla, välillä nostaa vauvan syliin ja laitaa taas takasin, siis tiellä missä autoja kulkee, ja just noi trampoliinit ym ym jutut. .[/QUOTE]

Mulla tulee tuosta mieleen yksi täällä asuva perhe, joka ei ole lestadiolainen eikä edes perinteisen suomalainen. Lapsia on seitsemän, isommat hoitaa pienempiään...

 

["vieras"]

Minusta näissä jutuissa on pitkälti kiinni ihmisten erilaisesta ajatustavasta. Tottakai jos lapsia on useampia ei ehkä ehdi niin tarkkaa jokaisen lapsen menemistä ja tulemista vahtimaan kuin jos lapsia olisi vaan 1 tai 2. Mutta varmasti asiaan vaikuttaa myös ihmisten ajatusmaailma, toiselle on ihan ok että 2-vuotias on ulkona 7-vuotiaan sisaruksen kanssa ja toiselle tuo ei kävisi lainkaan päinsä. Ts toiset ovat paljon tarkempia siitä kuinka lasta pitää vahtia. Toiset stressaavat heti jos lapselle tulee vähänkin kolhuja ja toiset vaan hakevat laastarin ja meno jatkuu.
Itse muistan myös omasta lapsuudesta 70-luvulta että pihalla oltiin isolla lapsijoukolla ja ne pienemmätkin meni siinä joukon jatkona. En näe siinä mitään pahaa että isommille lapsille annetaan sitä vastuuta niistä pikkusisarista ts joutuvat ulkoillessa katsomaan niitten pienempienkin perään.

 

[lestadiolainen]

itse 13 lapsisen perheen lapsi ja asuttu virtaavan joen varressa. Voi että kun me ollaan kohellettu!! Löin itseeni kirveellä jalkaan. Ei käynyt kuinkaan. Meni kengäst läpi isovarpaan ja seuraavan väliin. Pieni naarmu tuli siihen. Vesurilla sormeen tuli lyötyä kanssa. Haava. En meinannnut näyttää äitille, mutta kun se verentulo ei meinannut loppua niin pakkohan se oli. Pienillä koskilla oli mitä parhaimmat seikkailut!! Ja ihan kolmistaan kahden siskoni kanssa. Kengät aivan märkinä takas kotiin.
Mutta tiättekö mitä? Nää kaikki on mun omaa mokaa. Kirveen hain varastosta ja halusin pilkkoa puita. Eiköhän muutkin lapset sen kirveen löydä kotoa jos välttämättä haluaa. Samoin kävi veesurin kanssa. Ajattelun harventaa vähän puita. koskelle mentiin ilman lupaa. Meillä oli ihana piha missä sai tehdä kaikkea kivaa. Ikinä en muista että uimarantaan oltais edes haluttu mennä ilman lupaa ja vanhempia. Jos ei osattu uida. Kun se ei ollut mikään ihmeellinen "pelottava" juttu. Niin ei kiinnosta. Meillä oli säännöt. Ja jos niitä ei noudatettu niin sen kyllä tiesi. Mutta leikkiä saatiin ihan rauhassa. Vilkasta tietä ei kyllä ollut. Muita kuin omaa autoa ei näkynyt lähimaillakaan. Mutta mielikuvistusta meillä riitti. Ja oltiin me äitin ja isinkin kanssa ulkona. Aika paljonkin. Äiti oli silloin aika superäiti. Silloin kun oltiin pieniä niin meillä oli aina siistiä ja ruokaa ja en sanoisi ettei meistä huolehdittu ja vahdittu. Tietenkin myös isommat sisarukset vahtivat toisiaan. Mulla onkin maailman parhaat sisarukset! Yhtä pidetään vieläkin. Ja aina autetaan kun tarvitaan. Niin ja kaikki osaa vaikka mitä. Kun kotona oppii. Äidin ja isän kanssa oli kiva tehdä kaikenlaista. Ei meillä kuitenkaan sen suurempaa vastuuta toisistamme ollut. Oma huone piti siivota. Ja keittionsiivous vuorot. Aika normaalia nykyäänkin.. Ja leikkiä saatiin ihan hirveesti. Itsekseen ja vanhempien kanssa.

Tiedän myös että on perheitä missä on aika välinpitämätöntä toiminta ja en sitä hyväksy. En tykkää kun vanhemmat lapset (5v) hoitaa sylivauvaa ja äitiä ei näy missään. Mutta on niitä tässä mun naapurissa sellasia perheitä missä äiti ja isä hommaa niitä lapsia ehkä siks että saa tukee enemmän eikä tarvi käydä töissä. Sitten lapset leikkii keskenään pihalla ja sisällä ja riehuu ja huutaa ja vähät välittää muista. Ei mitään käytöstapoja. Ja jokatoinen viikonloppu naapuruston äidit ja isät pitää jonkun luona saunailtaa ja lapset on jollain varmummolla hoidossa. Tai mukana riennoissa. Kuten muutama kuukausi sitten.
Että tapansa kullakin. Toki mallia otetaan toisilta. Niinhän tekin teette. Ei lestadiolaiset ihmiset.
Mutta kyllä se jumala sit varmaan on suojellut. Kun mitään pahempaa ei oo käynyt.

 

["nina"]

Mulla tulee tuosta mieleen yksi täällä asuva perhe, joka ei ole lestadiolainen eikä edes perinteisen suomalainen. Lapsia on seitsemän, isommat hoitaa pienempiään...

Mulla ei ole muita vertailukohteita, voihan olla että mikälie ateistiperhe, jolla on 12 lasta on yhtä huoleton.. MÄ EN PARJAA lestoja, toisaalta kadehdin välillä heidän rentoa otetta, tuntuu, että ne ei ees hermostu ikinä mistään, ja niiden koti on aina avoin esim. meidänki lapsille..

 

["joopa"]

[QUOTE="vieras";25407765]Ööö...Olisiko joku vaikka itse elänyt ja kokenut.

Totta kai äidit lapsiansa suree (kaikista kovimmista l-miehistä en ole ihan varma). Mutta heitä usein kyllä "lohdutellaan" tuolla ajatuksella jumalan tahdosta. Ja suurperheessä äidillä ei kyllä aina riitä voimavarat edes sen äidinvaistominimin toteuttamiseen.[/QUOTE]

Peesi. Netistäkin löytyy ihan vähällä vaivalla vaikka kuinka paljon juttua siitä, että ehkäisykiellon seurauksena syntyneet lapsimäärät eivät todellakaan ole uupuneille vanhemmille enää mitään onnen täyttymyksiä, vaan uutta raskautta pelätään hysteerisesti, mielialalääkkeitä käytetään ja terapiaa tarvitaan. Perheissä on liikaa ei-toivottuja lapsia, joille ei aina pystytä antaimaan edes perushoivaa. Yhteisön paine ehkäisemättömyyteen on hirvittävä ja yhteisöstä irtautuminen erittäin vaikeaa.

 

[a.p.]

Niin siis olen minä itsekin pienenä kulkenut metsissä ja pelloilla ilman aikuisen valvontaa, asuttiin silloin keskellä ei mitään, eipä pahemmin ollut pelkoa autoista sun muista, kun lähin naapuri oli kilometrin päässä ja siellä minä suurimman osan ajastani vietinkin, heidän "ottotyttönä"

Äitini on 8 lapsisesta perheestä, ei lestadiolaisia, ja äitini on sisaruskatraan vanhin. Kesän tullen koko katras lähti mökille, ja äitini joutui siellä vahtimaan nuorempia sisaruksia, kun vanhemmat teki peltotöitä kotitiloillaan.Äitini nykyään sanookin, että ihme ettei mitään sattunut, vaikka läheltä piti-tilanteita onkin ollut. Mutta silti nykypäivänä asiat on erilaisia kuin ennen.
Minä en esim. suostu tuota 3-vuotiasta jättämään edes tuohon aidatulle pihalle yksin, koska pääsisi siitä koska vaan karkaamaan jos haluaisi ja tuossa menee todella vilkas tie ihan talon vierestä, mutta en muuten ole mitenkään holhoava äiti

 

[PunaisenPuutalonÄiti]

[QUOTE="nina";25408606]Mulla ei ole muita vertailukohteita, voihan olla että mikälie ateistiperhe, jolla on 12 lasta on yhtä huoleton.. MÄ EN PARJAA lestoja, toisaalta kadehdin välillä heidän rentoa otetta, tuntuu, että ne ei ees hermostu ikinä mistään, ja niiden koti on aina avoin esim. meidänki lapsille..[/QUOTE]

Jep, ihmisiä on moneen junaan..

 

[Enkeleitä ei ole]

Mitä enemmän lapsia on, sitä vähemmän niitä ehtii vahtia ja sitä omatoimisemmaksi ja varovaisemmaksi kasvavat. Itse olen liikkunut pihalla yksin jo 3 vuotiaana ja ei ole katsottu perään ja olen kyllä vähän sitä mieltä, ett isoissa perheissä se vahdinta on väljempää, olivat sitten lessuja tai ei.

Joo ja niillä on suojelusenkelit joka muksulla

Missä sitten oli enkeli silloin kun lapsi hukkui jokeen? Tosiasia, tragedia.

 

["Caari"]

[QUOTE="joopa";25408634]Peesi. Netistäkin löytyy ihan vähällä vaivalla vaikka kuinka paljon juttua siitä, että ehkäisykiellon seurauksena syntyneet lapsimäärät eivät todellakaan ole uupuneille vanhemmille enää mitään onnen täyttymyksiä, vaan uutta raskautta pelätään hysteerisesti, mielialalääkkeitä käytetään ja terapiaa tarvitaan. Perheissä on liikaa ei-toivottuja lapsia, joille ei aina pystytä antaimaan edes perushoivaa. Yhteisön paine ehkäisemättömyyteen on hirvittävä ja yhteisöstä irtautuminen erittäin vaikeaa.[/QUOTE]

Karuja kohtaloita.

En alkaisi tätä rumpaa uudestaan | Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia