Eikö pienten lasten äitejä enää oteta töihin ??

[Snoopy]

Vähän ohi aiheen, mutta sivuaa sitä kuitenkin. Lapsettomana nuorena naishenkilönä oli vaikeaa löytää töitä; eräässä haastattelussa haastattelija antoi suoraan ymmärtää, että ei ota minua töihin, sillä jään varmasti pian äitiyslomalle kun ikää alkaa olemaan sopivasti ja mieskin löytyy :headwall: Olin vähän No, meitä on moneen junaan.

 

[kannanottaja]

Siksi kusettamista, että varsinkin pienyrittäjällä/keskisuurilla työnantajilla jää sijaiset palkkaamatta ja se, jolla ei pieniä lapsia sairastamassa jää mahdollisesti ilman työtä. Varsinkin isoissa kaupungeissa on ollu viimetalvet ihan mahdotonta vatsatautirumban kanssa ja se on varmaa, että kun lapsi tuo taudin perheeseen, niin koko porukka sairastaa. Siinä ei riitä yhden eikä kahden käden sormet laskemaan äidin ja isän sairaspäiviä vuodessa..

P***a säkä. Kyllä sitä voi ihminen ilman lastakin saada vaikka mitä sairauksia ja joutua olemaan poissa sen tähden. Ja mistä sitä tiedät vaikka lapseton tyyppi heti sopparin jälkeen raskautuisi ja jäisi heti äitiyslomalle? Työn antaja saa kelalta korvaukset kyllä kun joutuu maksamaan palkkaa kotona olevalle vanhemmalle.

No kyllä ne yleisimmät infektiosairaudet aikuisille pääosin tarttuu omista lapsista ja vaikkei aikuinen sairastuiskaan niin niitä sairaita lapsia on hoidettava kotona. Kelan korvaukset ei kuitenkaan kata kokonaan kotona olevan palkkaa ja heti eka päivältä ja sosiaalikuluineen siten, että työnantajalle olis ihan sama palkata sijainen. Sijaisia ei oksennustautisia/flunssasia lapsia hoitavan äidin paikalle palkata (naisvaltasilla aloilla toisinaan ei edes pitkäaiksen sairasloman paikkaajiksi) vaan työt kasautuu muiden työntekijöiden harteille.

 

[vieras]

Olen neljän pienen lapsen äiti ja töiden haun aloittamisesta kesti pari kuukautta ja sain vaiktuisen paikan ihan uuteen työhön. Itsekkin pelkäsin ettei näin monen lapsen äiti saisi töitä ..

 

[chrissy]

voihan niillä lapsettomilla työntekijöillä olla vaikka alapääongelmia ja ne joutuu saikulle ja nekin hommat sitten kaatuu muiden tehtäväks.. :xmas: :xmas: |O

 

[heillo]

Ei sitä nyt ekana tarttekkaan kailottaa mutta esim. kun pyydettiin kertomaan itsestään, niin kerroin että olen 4v lapsen äiti ja perheeseen kuuluu avomies.
liipalaapalallalaa.... jne... ja jos olis joku sairaus missä esiintyy mahollisia kohtauksia niin kyllä kertoisin siitäkin.

No onhan sillä paljonkin merkitystä jos aloittaa:

Olen kolmekymppinen nainen, jolla on 1 pieni lapsi. Lapsi on 4v, joka kärsii astmasta. Itselläni on epilepsia, mutta se ei ole nyt vähään aikaan vaivannut. Perheeseen kuuluu myös aviomies, joka pyörittää omaa firmaa..

Jos taas aloittaisi näin:
Olen kolmekymppinen oma-aloitteinen nainen. Omaan hyvä sosiaaliset taidot, olen rehellinen ja ulospäin suuntautunut. Tiedän, että olisin omiaan juuri tässä työssä koska mulla on erikoistaidot ryhmätyöskentelystä ja olen työskennellyt vuonna 2000-2004 *** yrityksessä. Minua kehuttiin siellä hyvin oma-aloitteiseksi jne jne.

Kyllähän tuosta ylemmästä jo osaa päätellä kumman naisen haluaa töihin, oli sitten sairas lapsi vai ei...

 

[tt]

Heh jos työhaastattelusta pyydetään kertomaan itsestään, niin ei se sitä tarkoita, että pitää puhua PERHEESTÄÄN. Siis kerro sinusta, sinun omista taidoistasi ja omasta kokemuksestasi.

Eli kannattaa kyllä vähän enemmän miettiä asioista, kun menee työhaastatteluun. Jos heti aloittaa kertomalla lapsista, niin tulee kyllä sellainen olo, että tuossa on juuri sellainen superäippä, joka imettää lapsia 7-vuotiaaks ja huolehtii siitä, ettei pienokaiset vain joudu päivähoitoon, jos on sormessa haava .

 

[heillo]

No kyllä ne yleisimmät infektiosairaudet aikuisille pääosin tarttuu omista lapsista ja vaikkei aikuinen sairastuiskaan niin niitä sairaita lapsia on hoidettava kotona. Kelan korvaukset ei kuitenkaan kata kokonaan kotona olevan palkkaa ja heti eka päivältä ja sosiaalikuluineen siten, että työnantajalle olis ihan sama palkata sijainen. Sijaisia ei oksennustautisia/flunssasia lapsia hoitavan äidin paikalle palkata (naisvaltasilla aloilla toisinaan ei edes pitkäaiksen sairasloman paikkaajiksi) vaan työt kasautuu muiden työntekijöiden harteille.

En yhtään epäile ettei näin olisi. Mutta kyllä sitä naisen ja miehen tasa-arvoa tulisi kunnioittaa. Yhtähyvin pienen lapsen isä voi sairastua ja joutua jäämään kotiin lapsen kanssa. Miksei siis pienten lapsen isiä syrjitä? Nähdään vaan että on hyvä juttu että on lapsi (vakauttaa tilanteen, eikä työntekijä lähde niin helposti muualle töihin)

 

[Keittiönoita]

No onhan sillä paljonkin merkitystä jos aloittaa:

Olen kolmekymppinen nainen, jolla on 1 pieni lapsi. Lapsi on 4v, joka kärsii astmasta. Itselläni on epilepsia, mutta se ei ole nyt vähään aikaan vaivannut. Perheeseen kuuluu myös aviomies, joka pyörittää omaa firmaa..

Jos taas aloittaisi näin:
Olen kolmekymppinen oma-aloitteinen nainen. Omaan hyvä sosiaaliset taidot, olen rehellinen ja ulospäin suuntautunut. Tiedän, että olisin omiaan juuri tässä työssä koska mulla on erikoistaidot ryhmätyöskentelystä ja olen työskennellyt vuonna 2000-2004 *** yrityksessä. Minua kehuttiin siellä hyvin oma-aloitteiseksi jne jne.

Kyllähän tuosta ylemmästä jo osaa päätellä kumman naisen haluaa töihin, oli sitten sairas lapsi vai ei...

On toki merkitystä, miten työhaastattelussaan keskustelun aloittaa. Mutta mikä estää aloittamasta jälkimmäisellä tavalla ja jatkamalla kertomista perheestä ja mahdollisista sairauksista? Itse ainakin kerroin lapsistani jo ihan senkin takia, että muuten aukot cv:ssäni olisivat olleet vähintäänkin kummallisia. Lisäksi kerron nivelreumastani ja sanoin, että joudun käymään säännöllisesti labrassa nk turvakokeissa sekä pari kertaa vuodessa reumalääkärillä. Sain paikan. Ja kun sitten ekaa kertaa olin menossa labraan, se oli vain ilmoitusluontoinen asia, että huomenna tulen sitten vähän myöhemmin töihin. Eipähän tarvinnut enää siinä vaiheessa selitellä, miksi pitää seuraavana aamuna voida tulla myöhempään töihin.

 

[Tyttö kuin taivas]

En tosin tiedä yhtään isää joka suostuisi jäämään kotiin.. Koska työt häiriintyvät. ( mukanas)

No sähän oot "fiksuihin" miehiin tutustunut. Ei voi ku ihmetellä.

 

[kukeseen]

Onnea tosiaan työnmetsästyksessä. Sun tarvii sopia miehes kanssa että se jää kotiin jos lapsi sairastuu. Niin voit sanoa työhaastattelussa ettei sinun tarvitse jäädä kun mies jää. Luulen että se auttaa aika lailla jos vain haastattelija vakuuttuu siitä että puhut totta.

En tosin tiedä yhtään isää joka suostuisi jäämään kotiin.. Koska työt häiriintyvät. ( mukanas)

Meillä on miehen kanssa sovittu, että vuorotelleen ollaan kipeän lapsen kanssa kotona. Tietysti vähän katsotaan kummankin työtilannettakin ja aikatauluja. Ja hyvin pelittii tämä tapaa silloin, kun esikoinen oli reilun 1veenä hoidossa. Hetkellä minä olen töissä ja mies hoitaa kahtaa poikaamme kotona, mutta sopimus pitää, kun mies palaa työelämään.

Mä luulen,että aika moni äiti itse olettaa, että hänen on pakko olla sen kipeän lapsen kanssa kotona..... Ja lisäksi ei vältämättä uskalleta jättä varsinkin pienempää lasta isin kanssa sairastelemaan.

 

[chrissy]

On toki merkitystä, miten työhaastattelussaan keskustelun aloittaa. Mutta mikä estää aloittamasta jälkimmäisellä tavalla ja jatkamalla kertomista perheestä ja mahdollisista sairauksista? Itse ainakin kerroin lapsistani jo ihan senkin takia, että muuten aukot cv:ssäni olisivat olleet vähintäänkin kummallisia. Lisäksi kerron nivelreumastani ja sanoin, että joudun käymään säännöllisesti labrassa nk turvakokeissa sekä pari kertaa vuodessa reumalääkärillä. Sain paikan. Ja kun sitten ekaa kertaa olin menossa labraan, se oli vain ilmoitusluontoinen asia, että huomenna tulen sitten vähän myöhemmin töihin. Eipähän tarvinnut enää siinä vaiheessa selitellä, miksi pitää seuraavana aamuna voida tulla myöhempään töihin.

näinpä juuri.


Kyllä mä kerroin itsestäni, perheestäni, luonteestani, osaamisista, tietotaidoista ym.
Pomo sanoi mulle joskus et ei sillä ollu väliä oliko lapsia vai ei , VAAN mun luonne oli se ratkaiseva, et sopeudunko joukkoon ja talon tapoihin.