Eikö yhteen lapseen saa tyytyä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tottakai saa, jos siltä tuntuu. Eihän lapsia oo mitään järkeä tehdä jos sydän niin sanoo. Mutta, ei tää elo mitenkään ihmeempää ole, vaikka niitä on enemmänkin. Ja uskon voivani silti taata jokaiselle lapselleni omaa laatuaikaa ja muuta. :)
 
On täyttä paskaa sanoa, että "me tyydymmekin yhteen". Ihan niinku :saint: :saint: :saint: :saint: ...paskat! Se on aina silkkaa itsekkyyttä, eikä mitään muuta. En silti sano, että kaikilla pitää olla paljon lapsia.
 
Meillä jää lapsiluku näillä näkymin ja erittäin tod. näk. siihen yhteen yhteiseen. Sitten kun olis järkevää "tehdä" toinen tulis lapsille sellanen 10 v ikäero ja meillä on sillon jo erittäin tod. näk ensimmäinen lapsenlapsikin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mielipide:
On täyttä paskaa sanoa, että "me tyydymmekin yhteen". Ihan niinku :saint: :saint: :saint: :saint: ...paskat! Se on aina silkkaa itsekkyyttä, eikä mitään muuta. En silti sano, että kaikilla pitää olla paljon lapsia.

Mun mielestä on itsekkyyttä tehdä monta lasta kun maailma hukkuu ihmisiin,maailma on täynny lapsia ilman äitiä ja sinä pukkaat lapsia sen takia kun sinä haluat. sinä sinä sinä
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalie Hale:
Meillä jää lapsiluku näillä näkymin ja erittäin tod. näk. siihen yhteen yhteiseen. Sitten kun olis järkevää "tehdä" toinen tulis lapsille sellanen 10 v ikäero ja meillä on sillon jo erittäin tod. näk ensimmäinen lapsenlapsikin...

No mitäs se sitten taas haittaa? Siis jos te vanhemmat lapsia vielä haluatte ja ikä "riittää".
 
Perhe on tärkeä. Ajattele, jos sinulla ei olisi rinnallasi ketään kun viet äitisi saattohoitoon tai haet isäsi ruumishuoneelta.

Minusta on itsekästä jättää lapsi ainokaiseksi tarkoituksella. Eri asia jos ei voi toista saada tai se olisi vaaraksi terveydellisistä syistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Perhe on tärkeä. Ajattele, jos sinulla ei olisi rinnallasi ketään kun viet äitisi saattohoitoon tai haet isäsi ruumishuoneelta.

Minusta on itsekästä jättää lapsi ainokaiseksi tarkoituksella. Eri asia jos ei voi toista saada tai se olisi vaaraksi terveydellisistä syistä.

Mun täytyy kyllä sanoa, että mä en tiedä, mitä iloa mulle on sisaruksista siinä tilanteessa, kun haen äitiä joskus ruumishuoneelta. Nähdään veljien kanssa muutaman kerran vuodessa jos hyvin käy, puhelimessa ei puhuta koskaan oikeastaan. No joo, sisko on eri asia, mutta ei mekään sillä tavalla läheisiä olla. Tärkeämpi tuki mulle on oma perhe.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
itsellä on sisaruksia ja lapsia on kaksi, joten en puhu omasta kokemuksesta.

Tuli vaan mieleen, kun mulla on kuuttakymppiä lähestyviä tuttuja, joilla on yksi lapsi. Niin nämä lapset ovat nyt jo 35 ja yli, eivätkä aikeissakaan saada lapsia. Niin kyllä nämä jotka eivät päässeetkään isoäideiksi ovat aika järkyttyneitä. Ei tietenkään niitä lapsia mummoille tehdä, mut se on semmoinen asia mikä minuakin jo pelottaa - mitä jos en pääsekään mummoksi?
Se oli yksi syy miksi halusin vähintään kaksi lasta. Minä siis halusin enemmän, mutta ikä ja fysiikka tuli vastaan, en pysty enempään. Toivon,että nämä kaksi "hoitavat homman"...

JA TÄMÄKÖ EI SITTEN OLE ITSEKÄSTÄ???
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Perhe on tärkeä. Ajattele, jos sinulla ei olisi rinnallasi ketään kun viet äitisi saattohoitoon tai haet isäsi ruumishuoneelta.

Minusta on itsekästä jättää lapsi ainokaiseksi tarkoituksella. Eri asia jos ei voi toista saada tai se olisi vaaraksi terveydellisistä syistä.

eikö ole itsekästä tehdä lapsi vaan toiselle kaveriksi jotta sinä voit olla huolehtimatta? Eiköhän siinä rinnalla ole lapsen oma perhe tai ystävät..huono syy tehdä sisaruksia
 
Oottepa taas niiiiiiiin ärsyttäviä! Meille on suotu yksi terve lapsi ja se siitä, enempää ei tule.
Mä rupeankin viljelemään tota alla olevaa lauseketta! ;)


Alkuperäinen kirjoittaja Sörhis:
Ap, sä voit sanoa kaikille kommentoijille, että teitte kerralla mieleisen eikä mitään harjoituskappaletta. Sulkeutuu ihmettelijöiden suut yllättävän liukkaasti :D.

 
Mielestäni EPÄitsekkäintä on rajoittaa lapsiluku yhteen tai jättää lapset kokonaan saamatta. Maailmassa on noin 9 miljardia ihmistä. Luulisi siitä riittävän kavereita yksilapsisten perheiden lapsille. On totaalista itsekkyyttä hankkia yli 2 lasta, koska silloin lisää ylikansoitetun maailman väkilukua. Kenenkään geenit eivät ole niin ylivertaiset, että niiden pitäisi väistämättä saada lisääntyä. ÄRSYTTÄÄ lukea lehdistä monilapsisia perheitä ihannoivia artikkeleita. Ylikansoitus ei tasan tarkkaan ole perheen oma asia. Ja niille, jotka ovat sitä mieltä, että Suomeen kyllä mahtuu lisää väkeä: katsotaan tilanne siinä vaiheessa kun teollisuusmaiden (Suomi yhtenä maailman isoimista saastuttajista per capita) päästöt ajavat miljardit ihmiset ilmastopakolaisiksi. Ajattelu omaa nenää pidemmälle ja katsominen omaa napaa kauemmaksi ovat ei ainoastaan sallittuja, mutta myös välttämättömiä.
 
Itselläni vain yksi lapsi jo koululainen. En ole koskaan ajatellut hänellä "tehdä" sisarusta vain sen vuoksi ettei jäisi ainoaksi lapseksi.
Hänellä on paljon kavereita ja lapset viihtyvät meillä.
Koskaan ei ole kysynyt miks ei hänellä ole pikku siskoa/veljeä ei koskaan.
Ja itsestäni sen verran, että itselläni on yksi sisarus jonka kanssa en ole ollut missään tekemisissä vuosiin. Enkä kaipaa moista ihmistä elämääni, luojan kiitos ystävät voi valita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
aika itsekästä ajatella noin

Pöh. Ihan yhtä itsekästä on hankkia useampi lapsi, tai vaikka jättää lapset kokonaan hankkimatta. Ei kai nyt kukaan tee toista lasta vaan kaveriksi esikoiselle. Mä ainakin toivon, että omat vanhempani ovat halunneet minut muustakin syystä, kun vaan veljeni seuraksi. Eiköhän ne lapset, oli niitä sitten miten monta vaan, tai ei yhtään, palvele jotain sen aikuisen/vanhemman tarpeista.
 
Meilläkin yksi viisivuotias lapsi. Toista yritettiin,ja parin keskenmenon jälkeen ajattelimme, että meillä on kuitenkin hyvä näin, emmekä toista lasta sittemmin ole enää yrittäneet. Nyt lapsellamme on läheisiä ystäviä, ja hän saa kotona meidän huomiotamme yllin kyllin sekä päiväkodissa hyvää kasvatusta isommassa ryhmässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Lapsien lukumäärä on tasan tarkkaan jokaisen oma asia. Mitä se muille kuuluu?

Olen aivan samaa mieltä. On jokaisen oma asia, haluaako yhden, kaksi vai vaikka viisi lasta. En ymmärrä, miksi muka on itsekästä haluta vain yksi lapsi. Miksi niiden, jotka haluavat vain yhden lapsen, tarvitsee aina selitellä ratkaisuaan, mutta niiden, jotka haluavat esim. kolme lasta, ei tarvitse?

Itse olen ainut lapsi, enkä todellakaan ole sen takia vanhemmilleni katkera. Ihan hyvä ihminen musta on tullut ja hyvin olen elämässä pärjännyt. Itsellänikin on vain yksi lapsi, joka todennäköisesti myös jää ainoaksi. En mä ainakaan aio hankkia useampia lapsia vain siinä pelossa, että mun tyttäreni jonain päivänä alkaa syyttää mua siitä, etten ole hänelle sisarusta hankkinut. Eikä niistä sisaruksista aina pelkkää iloa ole (toki monesti on paljonkin, sitä en kiellä). Mulla on useampikin ystävä, joka on niin huonoissa väleissä sisarustensa kanssa, etteivät ole juurikaan tekemisissä.. Eli ei ne sisarukset aina pelkästään autuutta elämään tuo.
Varmasti yhden lapsen perheissä ja monen lapsen perheissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Se, mikä sopii yhdelle perheelle/ihmiselle, ei välttämättä sovi toiselle.
 
Ap,toi on kuin suoraan mun suustani! Ihan samoja mietteitä olen pyöritellyt,meillä tilannetta hankaloittaa se että mies taas haluaisi vielä lisää lapsia. Ehdoton en ole,elämä vie ja mielipiteet saattavat muuttua mutta tällä hetkellä (esikoinen 4v) tuntuu siltä että yksi lapsi riittää. Tunnen usein syyllisyyttä siitä että lapsemme saattaa jäädä ilman sisaruksia,sillä olen itse suurehkosta perheestä ja sisarukset ovat mulle todella tärkeitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhis:
Ap, sä voit sanoa kaikille kommentoijille, että teitte kerralla mieleisen eikä mitään harjoituskappaletta. Sulkeutuu ihmettelijöiden suut yllättävän liukkaasti :D.

Mä oon käyttänyt vastaavaa kerran :) Kun tästä ekasta tuli näin hitsin hyvä!
 

Yhteistyössä