Eilen sovimme että alamme yrittää toista lasta :) Kysymyksiä useamman lapsen äideille.

["äippä"]

Vitsit nyt elämä hymyilee! Meillä on entuudestaan yksi poika, nyt 1v4kk. Mulla on ollut jo kovakin vauvakuume aika pitkään, mutta mies on vielä miettinyt, että on varmasti valmis toiseen lapseen. Häntä pelotti se, että saammeko enää koskaan aikaa kahdestaan. Meillä on todella aktiiviset vanhemmat, ja lapsi on päässyt jompaan kumpaan mummulaan noin kerran kuussa yökylään jotta me olemme saaneet viettää aikaa kaksin. Sitten kun toinen on niin täytyy varmaankin pyytää hoitaja meille kotiin vahdiksi jotta pääsemme kahdestaan tekemään jotain kivaa.

Mitä kokemuksia teillä on kahden pienen erosta yhteen lapseen? Onko yhteistä aikaa miehen kanssa todellakin suunnattomasti vähemmän kahden kuin yhden kanssa? Miten esikoinen (jos on ollut noin 2v) on suhtautunut pikkusisarukseen? Koska kahden pienen kanssa on yleensä melko raskasta olla, missä vaiheessa alkoi helpottaa (hepottiko ensimmäisen vuoden jälkeen tms..)

 

["vieras"]

On, sitä aikaa todellakin on suunnattomasti vähemmän. Tääältä voi aina lukea miten usemapi lapsi ei muuttanut mitään ja onni kukoistaa, mutta oikeassa elämässä kun katsoo niin aika monella on meinannut mennä kuppi nurin juuri toisen lapsen jälkeen.

Mutta teillä onneksi on muitakin aikuisia lapsista välittämässä. Kannattaa vaan muistaa, että elämä on hyvin arvaamatonta ja yhtäkkiä voi käydä vaikka niin, että omista vanhemmistaan joutuu huolehtimaan. Ei siis kannata laskea kenenkään muun varaan jaksamistaan kun päätöksiä tekee.

 

[olkaa]

En osaa itse sanoa, vielä. Meidän poika on 2v 10kk ja toinen syntyy parin kuukauden päästä. Mutta kaveri sai juuri toisen lapsen (esikoinen kerkesi täyttää 3v) ja kyllä heillä on ollut rankkaa. Juuri eilen soitteli ja sanoi, ettei olisi uskonut, että toinen lapsi lisää työnmäärä niin paljon! Ja tämä nuorempi vielä on koliikkilapsi, joten itkua riittää.

Esikoinen alkuun oli hyvinkin reipas, nyt alkanut vaatimaan enemmän huomiota ja "esiitymään" hirveästi, jos esim. mummut&papat pitää vauvaa sylissä. Ja ystävääni säälittää esikoinen, joka saa nyt niin paljon vähemmän huomiota.

Tuumasi juuri myös, että on tämä semmoinen elämänkoulu ja parisuhdetesti, varsinkin, kun nuoremmalla koliikki. Valvomista, valvomista, valvomista...

 

[hgf]

Työkaveri totesi juuri vastikään, että toinen lapsi ei tuplaa työmäärää kotona, vaan triplaa sen. Joten voin kuvitella, että kahden lapsen kanssa on kädet aivan täynnä töitä eikä sitä oikeasti usko, ennenkuin sen kokee.

Itsellä yksi lapsi ja helppoahan se on kiltin lapsen kanssa.

 

["aapee"]

No meillä on kyllä vielä todella nuoret vanhemmat molemmilla, että todennäköisesti ei tule sellaista tilannetta, että heistä joutuisi huolehtimaan. Kaikki tietysti on arvaamatonta. Onneksi meillä on (itseasiassa vappuna) 10v yhteistä taivalta takana ja selvitty on monesta pahastakin vastoinkäymisestä. Olemme jo valmiiksi ajatelleet, ja olen omalle äidilleni puhunut, että meidän pitäisi pitää kiinni tästä kerran kuukaudessa vietettävästä yhteisestä illasta. Poikkeus tietenkin jos lapset ovat kipeänä tms. Yhteinen aika ja joustavuus kaikessa on hyvän parisuhteen perusta. Sitä mieltä minä olen

 

[nedra]

Me ollaan koettu tuollainen noin 2 vuoden ikäero meille hyvin toimivaksi,ainakin esikoinen aikanaan tykkäsi kovasti vauvasta ja oli mielellään apuna.Toki syliin oli tunkua,mutta onneksi on kaksi polvea,imettäessä voi lukea kirjaa yms. Meillä on ollut varmaan niitä ns helppoja vauvoja,kaikkein raskainta mielstäni oli kun eivät nukkuneet päiväunia yhtäaikaa,toisen herätessä toinen meni nukumaan,päivä ei katkennut millään.

Meillä on kesäkuussa nelosen la,kolmonen on silloin noin 1v 11,isommat jo 6 ja 8,uskoisin että hetki taas haetaan uutta rytmiä,mutta eiköhän vauva siihen solahda. Meillä ei ole ollut ainakaan vielä vaikeuksia sijoittaa tätä lauman alkuamme,kahdenkeskistä aikaa on tarpeen mukaan.Tosin nyt on oppinut ihan erilailla käyttämään niitä arjen hetkiä,kun lapset nukkuu röhnötetään sohvalla vierekkäin tai saunotaan kaksin yms.

 

[Maine Coon/]

Silloin kun meille syntyi toinen, meillä oli iso etu se, että anoppi eli ja asuimme samassa taloudessa.Hän piti paljon seuraa esikoiselle.Toki minäkin esikoista huomioin, hoidin ja yhdessä hänen kanssaan hoidimme vauvaa.En kokenut mitenkään raskaaaksi, mutta tilanne olisi ehkä ollut erilainen jos anoppia ei olisi ollut.
Kaikenkaikkiaan meillä on lapsia 5. Kaksi heistä jo aikuisia 21 ja 19v ja sitten 16v, kesällä 12v ja 5v

 

[Maira]

Meillä on ikäeroa 1v7kk ja hyvin tuo isompi pieneen tottui, tottakai välillä on rankempaa, mut ei mitään mistä ei yli pääsis..

Mutta mitä tohon yhteiseen aikaan tulee niin joo, sitä ei oo likimainkaan niinku yhden kanssa..Ihmiset ei oikein halua ottaa kahta hoitoon, se yks tuntuu menevän mut kaks on sit jo niin et puheita aletaan pyörtämään..

Ja sitten se kun sanotaa et siinähä ne kaks pientä menee kun yksikin tai että menee samoilla valvomisilla niin ei kyllä takuulla mene..

 

["vieras"]

Tunnen muutamia kahden lapsen äitejä ja kaava on tällainen: ne äidit, joilla on rankkaa ja jotka valittaa jatkuvasti, kuinka kahden lapsen kanssa on niiiiiiiiin paljon rankempaa kuin yhden on niitä, jotka valitti jo sen yhden lapsen aikana (varsinkin lapsettomille) ystävilleen, että on se elämä pienen lapsen kanssa niiiiiiiiin rankkaa. Ne taas, jotka ei valittaneet yhden kanssa, ei nyt valita kahdenkaan.

Meilläkin yritetään toista, enkä usko että se meidän elämää mullistaa. Yksi riitti jo mullistamaan

 

["aapee"]

Olen kai jotenkin päästäni pip, mutta olen haaveillut kotiäitiydestä. Olen päättänyt jäädä pariksi vuodeksi kotiin kun toinen lapsi tulee. Valmistun jouluna AMK:sta, ja sen jälkeen aion jäädä joka tapauksessa kotiin. Tässä on hyvä sauma mielestäni tehdä toinen. Kahta lasta enempää emme varmaankaan tee, joten eipä sitten tarvi keskeyttää kehittyvää uraa enää kun äitiysvapailtani töihin pääsen. Olen valmistautunut henkisesti kaikkeen siihen rankkuuteen, niin hyvin kuin se on mahdollista. Kuvitelmani eivät todellakaan ole ruusuisia kun katson tuttavapariskuntia (tai oikeastaan ex-sellaisia) jotka ovat taistelleet vuoden kahden lapsen kanssa ja päätyneet eroon kun kaikki on mennyt pyllylleen. Kuitenkin ajattelen tämänkin olevan hyvin pitkälti asennekysymys. Hyvä parisuhde kantaa kyllä rankkojenkin vuosien yli

 

["neljä"]

Ymmärtäkää nyt, yhden kanssa ei ole vaikeaa! Ei vaikka olisi vähän vaativampikin lapsi...verrattuna siis siihen, että olisi useampi lapsi. Kahdenkaan kanssa ei ole vaikeaa, onhan lapsia VAIN kaksi. Kolme lasta on jo ihan työteliästä, neljä meidän perheessä on täyttä työtä. Mutta en voi ymmärtää, miten itsekäs aikuinen on kun miettii, miten pelkää ettei ole enää aikaa parisuhteelle jos tulee toinen lapsi. Kaksi lasta on niin peace of cake!

 

["vieras"]

[QUOTE="neljä";26141370]Ymmärtäkää nyt, yhden kanssa ei ole vaikeaa! Ei vaikka olisi vähän vaativampikin lapsi...verrattuna siis siihen, että olisi useampi lapsi. Kahdenkaan kanssa ei ole vaikeaa, onhan lapsia VAIN kaksi. Kolme lasta on jo ihan työteliästä, neljä meidän perheessä on täyttä työtä. Mutta en voi ymmärtää, miten itsekäs aikuinen on kun miettii, miten pelkää ettei ole enää aikaa parisuhteelle jos tulee toinen lapsi. Kaksi lasta on niin peace of cake![/QUOTE]

Ja sitten on näitä, jotka tulee vastaan ja sanoo: "eihän tuo nyt mitään, mutta kun meillä on vielä enemmän niitä lapsia niiin..." uuuuuaaahhhhhhhh!

En usko, että on mitään tekemistä lasten lukumäärän kanssa, enemmänkin oman pään sisällön ja parisuhteen kunnon kanssa. Eikä se ole mielestäni itsekästä, että haluaa aikaa myös parisuhteelle joskus! Onnellinen parisuhde luo lapselle onnellisen kodin, jossa kasvaa. Liian vähän siihen ei voi panostaa

 

[neitsytön maria]

[QUOTE="neljä";26141370]Ymmärtäkää nyt, yhden kanssa ei ole vaikeaa! Ei vaikka olisi vähän vaativampikin lapsi...verrattuna siis siihen, että olisi useampi lapsi. Kahdenkaan kanssa ei ole vaikeaa, onhan lapsia VAIN kaksi. Kolme lasta on jo ihan työteliästä, neljä meidän perheessä on täyttä työtä. Mutta en voi ymmärtää, miten itsekäs aikuinen on kun miettii, miten pelkää ettei ole enää aikaa parisuhteelle jos tulee toinen lapsi. Kaksi lasta on niin peace of cake![/QUOTE]

no ollaanpa me sitten itsekkäitä. Mitenkä niitä kolmansia, neljänsiä ja viidensiä lapsia tehdään, jos ei löydy aikaa parisuhteelle??? Ihan normaalia on, että haluaa viettää aikaa myös puolison kanssa edes kerran kuussa. Ei tässä superihmisiä kukaan olla eikä neitsyt marioita.

 

["vieras"]

Ei musta kahden kanssa ollut sen hankalampaa kuin yhdenkään. Toisaalta, meillä kuopus oli todella helppo vauva, nukkui synnäriltä asti yöt heräämättä eikä hereillä ollessaan juurikaan itkeskellyt. Mikäs siinä oli ollessa, kun sai nukkua yöt eikä ollut itse väsynyt päivisin. No yhteistä aikaa miehen kanssa ei juuri ollut, mutta eipä me haluttukaan viedä lapsia hoitoon sen kummemmin.

Vaikeampaa mulla esikoisen kanssa oli, joka oli koliikkivauva ja itse olin masentunut. Silloin se elämänmuutos tuntui aivan liian suurelta. Toisen kanssa tiesi jo, mitä se voi pahimmillaan olla.

 

[Heipparallaa]

Työkaveri totesi juuri vastikään, että toinen lapsi ei tuplaa työmäärää kotona, vaan triplaa sen.

Meillä on myös toinen lapsi toiveissa, ja olen kuullut tuon saman toteamuksen. Uskon, että rankkaa on varmasti, ja univelkaa kertyy, jos toisen lapsen saamme. Mutta minä en millään keksi, miten kotityöt voivat nykyisestä triplaantua.

Meillä käytetään kestovaippoja, joten pyykkikone pyörii tiheään jo nyt. Ruoat teen joka päivä itselleni, ja usein lisäksi toiset ruoat yksivuotiaalle. Toki purkistakin välillä syödään. Siivoaminen... no, ei meillä kauhean siistiä olekaan. Tietysti jynssätään keittiöstä isoimmat osumat ruoan jälkeen ja pinotaan tavarat iltaisin takaisin paikoilleen. Taapero tyhjentää joka kaapin vähintään kerran päivässä. Tietysti jos tavaramäärä kolminkertaistuu, mutta sitä en uskalla ajatellakaan...

 

[RehuLeski]

Meijän on lapsilla ikäeroa 2v4kk. Esikoinen ei ollut erityisen mustis kun vauva tuli, ilmeni lähinnä vaan sillä että kodin ulkopuolellä riehui hillittömästi, eikä kuunnellut tai totellut mitään.
Molemmat on ollut niin helppoja, ettei yhteinen aika ole vähentynyt ollenkaan. Päin vastoin lisääntynyt, kun esikoinen käy nykyään kuopuksen kanssa samaan aikaan nukkumaan.
Helpointa oli kuopuksen pikku vauva-aika, kun ei vielä liikkunut.

 

["vieras"]

Keskeinen ero on tietynlainen vastuun jakautuminen eeri tavalla. Sitä on aika vaikea selittää etukäteen, mutta kun ennen on molemmat vanhemmat tehneet töitä yhden lapsen hoidon eteen (mikä on varsin helppoa kun molemmat saavat helposti oman aikansa ja jos on vielä hoitajiakin olemassa, yhteisenkin). Kahden lapsen elämä on sellaist ajatkuvaa työnjakoa ja ne omat ajat ja parisuhteen yhteiset ajat vähenevät.

Toinen lapsi munkin mielestä kolminkertaistaa työn, kotitöiden määrän lisääntymista oli vaikea aavistaa etukäteen.

Meillä on vielä iso ikäero, mutta silti koen että parisuhde oli tuplasti parempi yhden lapsen aikana.

 

[Rytkäätys]

Teillä on miehesi kanssa ihana ja hieno asenne parisuhdettanne kohtaan On täysin totta että vanhempien parisuhde on se lasten koti, jos vanhempien suhde voi hyvin, koko perhe voi.

Meillä lapsilla ikäeroa 1v9kk. Vauvavuosi oli raskas kuopuksen koliikin ja korvatulehduskierteen takia, mutta kuten sanoit, hyvä parisuhde kestää ne yövalvomiset jne.

Kyllä te pärjäätte. Jos ette saa lapsia hoitoon, niin sauna tulille silloin kun lasten iltatoimet päällä. Saunotte ja vietätte aikaa sitten kaksin kun lapset nukkuu.

Liian moni pariskunta valitsee kumppanin seuran sijaan netin, puhelimen tai tv:n silloin kun on omaa aikaa. Kannattaa kiinnittää siihen huomiota. Esim. pari-kolme iltaa viikossa kun aidosti keskitytte toisiinne lasten mentyä nukkumaan, loput illat sitten myös sitä yksin vietettyä aikaa tai vaikka leffan katsomista yhdessä.
Niinä iltoina kun annatte aikaa toisillenne, ette edes avaa konetta tai tv:tä

 

[Kotilohikäärme]

Meillä on myös toinen lapsi toiveissa, ja olen kuullut tuon saman toteamuksen. Uskon, että rankkaa on varmasti, ja univelkaa kertyy, jos toisen lapsen saamme. Mutta minä en millään keksi, miten kotityöt voivat nykyisestä triplaantua.

Meillä käytetään kestovaippoja, joten pyykkikone pyörii tiheään jo nyt. Ruoat teen joka päivä itselleni, ja usein lisäksi toiset ruoat yksivuotiaalle. Toki purkistakin välillä syödään. Siivoaminen... no, ei meillä kauhean siistiä olekaan. Tietysti jynssätään keittiöstä isoimmat osumat ruoan jälkeen ja pinotaan tavarat iltaisin takaisin paikoilleen. Taapero tyhjentää joka kaapin vähintään kerran päivässä. Tietysti jos tavaramäärä kolminkertaistuu, mutta sitä en uskalla ajatellakaan...

Siinä yksvuotiaan kohdalla tuli meilläkin joku ihme mielenhäiriö kun toinen syntyikin sitten yhdeksän kuukautta myöhemmin...
Mutta toisen kanssa ei todellakaan käytetä enää kestoja tai kauheesti kokkailla kotiruokaa. Se esikoinen kun ei pysy muuttumattomana vaan luvassa on uhmaikää ja jos hän on hieman nopeampi tapaus niin kyllä kädet jää vähiin kun kääntyessä hellaan päin yksi kiipeää rappusia ja toinen piirtää seinään. No hyvin on kumminkin selvitty, mutta olisi jäänyt tekemättä jos olisin tiennyt etukäteen millainen rumba tää onkaan. Esikoinen on kohta nyt kolme ja pienempi 1-v joka tunkee kaiken suuhun ja meinaa välillä tukehtua...

 

[Äiti vuan]

Minulla on 3 lasta , ja kahdella vanhimmalla ikäeroa vain 1vuosi 1 viikko , ja en kokenut sitäkään raskaaksi.

Se on vain asenne kysymys.

Toisille jo pelkkä paskalla käyminen on raskasta !

 

[Koivunkäpy]

me ei saatu ekan jälkeen yhteistä aikaa vissiin ekaan kahteen vuoteen..

 

["kolmen äiti"]

Meillä kolme lasta ja aikaa miehen kanssa jää joka ilta kun lapset menee nukkumaan kahdeksan aikaan. Toki silloin kun pienin oli vauva niin oli usein sitten illalla hereillä kun ei vielä ollut selkeää unirytmiä. Hyvin siit selviää.

 

[äiti vuan]

Ei saa aikaa ilman lasta / lapsia , jos ei niitä halua jättää muille hoitoon.

Me kävimme mieheni kanssa tanssimassa kun esikoinen oli kuukauden ikäinen , ja hyvin mummi pärjäsi ja me nautimme lavatansseista.

 

[Eedla]

Sitä raskautta ei voi etukäteen tietää kun ei tiiä millaisen vauvan saa. Voi olla hyvinkin raskasta taikka sitte kaikki sujuu kuin rasvattu eikä mitään ongelmia. Etukäteen ei voi tietää sitä kuten sitäkään että jos on raskasta niin kauanko se sitte kestää, se on riippuvainen niin monesta tekijästä. Mutta lapset on kuitenki vain hetken aikaa pieniä ja yhtäkkiä sitä huomaa että ne käy vaan kotona syömässä ja nukkumassa ja kerjäämässä rahaa.

 

[Heipparallaa]

Siinä yksvuotiaan kohdalla tuli meilläkin joku ihme mielenhäiriö kun toinen syntyikin sitten yhdeksän kuukautta myöhemmin...
Mutta toisen kanssa ei todellakaan käytetä enää kestoja tai kauheesti kokkailla kotiruokaa. Se esikoinen kun ei pysy muuttumattomana vaan luvassa on uhmaikää ja jos hän on hieman nopeampi tapaus niin kyllä kädet jää vähiin kun kääntyessä hellaan päin yksi kiipeää rappusia ja toinen piirtää seinään. No hyvin on kumminkin selvitty, mutta olisi jäänyt tekemättä jos olisin tiennyt etukäteen millainen rumba tää onkaan. Esikoinen on kohta nyt kolme ja pienempi 1-v joka tunkee kaiken suuhun ja meinaa välillä tukehtua...

Juu, voin vain kuvitella, millaiseksi tuo esikoinen heittäytyy kun uhmaikä ja mustasukkaisuus pamahtavat päälle Ei ole aikomus käyttää kestoja tai tehdä luomulähikotiruokaa enää kahden lapsen kanssa - selviytymismentaliteetilla mennään jos kakkonen saadaan.

Mutta edelleen - anteeksi, ei ole tarkoitukseni jankata tai esittää tyhmää - minua ihmetyttää, mitkä ovat ne kotityöt, jotka kolminkertaistuvat toisen lapsen myötä. Vai olisiko tässä kysymyksessä väärinkäsitys - toiset ehkä tarkoittavat kotitöillä lapsille annettavaa aikaa ja huomiota, kun taas minä ymmärrän kotitöiksi "vain" kokkauksen, siivouksen ja pyykkäyksen.

Kertokaa, oi kahden lapsen vanhemmat