Itse koen että jos 99,9% äideistä väittää että niillä on niin vilkkaat lapset ettei yli 2-vuotiasta voi jättää yksin leikkimään sekunniksikaan olohuoneeseen kun itse on keittiössä niin vika on kyllä kasvatuksessa eikä vilkkaudessa. Tällaisia lapsia toki on muttei niin monella kun ketjuista saa kuvan, koska tosielämässä niihin törmää aniharvoin.
Meillä ikäero 2,5 vuotta ja alusta saakka esikoinen on ollut jo niin "vanha" että siitä on paljon enemmän seuraa kuin vaivaa. Mitäköhän minä sen eteen teen laitan ruuan valmiiksi ja eteen lautaselle ja solmin nauhat ja laitan vetoketjut kiinni. Ei enää tarvii syöttää, nukuttaa, pukea. Leikin toki hänen kanssaan mutta sen voi tehdä vauva sylissäkin. Kuopus oli 4kk koliikkivauva mutta ei sekään juuri esikoisen elämään vaikuttanut. ruuat tein itkevä vauva liinassa mitenkäs muuten.
Jos olis kovin kiukutteleva esikoinen niin hermo olis mennyt häneen tuossa koliikkivaiheessa mutta kun meillä ei kiukutella juurikaan jos ruoka-ajoista vaan pitää minuutilleen kiinni.
Valmisruokina (ei kotiruokina) pidän roiskeläppiä ym. mikroruokia, ja lasten purkkiruokia. Ja tosiaan se, että mietin parisuhteen toimivuutta ja yhteistä aikaa, on mielestäni todella olennainen asia kun toista lasta aletaan hankkimaan. Omista tarpeista ja vaatimuksista on pakko pystyä tinkimään jos lapsia alkaa tekemään, ja etenkin jos niitä on tekemässä enemmänkin. Itsellä tosin tarkoitus ainakin näillä näkymin on jättää lapsiluku tuohon kahteen. 
