Eilen sovimme että alamme yrittää toista lasta :) Kysymyksiä useamman lapsen äideille.

["aapee"]

Siinä yksvuotiaan kohdalla tuli meilläkin joku ihme mielenhäiriö kun toinen syntyikin sitten yhdeksän kuukautta myöhemmin...
Mutta toisen kanssa ei todellakaan käytetä enää kestoja tai kauheesti kokkailla kotiruokaa. Se esikoinen kun ei pysy muuttumattomana vaan luvassa on uhmaikää ja jos hän on hieman nopeampi tapaus niin kyllä kädet jää vähiin kun kääntyessä hellaan päin yksi kiipeää rappusia ja toinen piirtää seinään. No hyvin on kumminkin selvitty, mutta olisi jäänyt tekemättä jos olisin tiennyt etukäteen millainen rumba tää onkaan. Esikoinen on kohta nyt kolme ja pienempi 1-v joka tunkee kaiken suuhun ja meinaa välillä tukehtua...

Hmm miksei tehdä kotiruokaa? Eipä se kauheesti aika vie heittää laatikkoa uuniin tai laittaa keittoa hellalle... En oikeen tajua. Lapset ei kuole jos ovat hetken esim pinnasängyissä jos muuten ei ehdi, tai silloin kun esikoinen nukkuu niin laittaa toisen sitteriin? Ei kai lasten perässä tarvi 24/7 juosta? Meillä on kyllä portti kiinni portaikossa ja värikynät hyllyllä saamattomissa.. Tuntuu että sun tilanteessa oliskin kannattanut jättää se toinen tekemättä jos ei kykene selviytymään noin yksinkertaisista ongelmista. Anteeksi, mutta ihmetyttää sun asenne. Siis joo ei ole helppoa aina kahden kanssa mutta nuo ongelmasi ovat mielestäni täysin ratkaistavissa. Kyllä mä olen kotiruokaa lapsena syönyt vaikka meitä tuli kolme kahden vuoden välein Ja ei aina tarvi tehdä kotiruokaa, kaupastakin saa helppoa valmista/puolivalmista jos on niin poikki ettei jaksa heittää sapuskaa hellalle tai uuniin.

 

[no huh]

Kyllä meillä kolmenkin kanssa on aina tehty kotiruokaa jne.:O Ompa jännä asenne..

 

[Madicken04]

[QUOTE="neljä";26141370]Ymmärtäkää nyt, yhden kanssa ei ole vaikeaa! Ei vaikka olisi vähän vaativampikin lapsi...verrattuna siis siihen, että olisi useampi lapsi. Kahdenkaan kanssa ei ole vaikeaa, onhan lapsia VAIN kaksi. Kolme lasta on jo ihan työteliästä, neljä meidän perheessä on täyttä työtä. Mutta en voi ymmärtää, miten itsekäs aikuinen on kun miettii, miten pelkää ettei ole enää aikaa parisuhteelle jos tulee toinen lapsi. Kaksi lasta on niin peace of cake![/QUOTE]

Aiheen sivusta. Sen yhden lapsen kanssa voi olla raskasta, samoin kuin neljän lapsen kanssa helppoa ( isommat ikäerot, terveet, "helpot" lapset). Riippuu paljon lapsista - ja tietty siitä omasta asenteestakin.

 

["jepulis"]

Sanotaan, että kun eka lapsi syntyy, äidiltä loppuu oma aika ja kun syntyy toinen lapsi, isältäkin loppuu oma aika eli se on monesti parisuhteelle isompi isku kuin eka. Mut toivoa on... teillä on isovanhemmat, jotka auttaa, niin pystytte sitä kahdenkeskistäkin aikaa järjestämään. Kyllähän niistä lapsista on sitten vähän isompana seuraa ja leikkikaveria toisilleen, ei tartte koko ajan äitiä huutaa. Hienosti se onnistuu, vaikka raskasta voi ollakin. Meillä helpotti n. 2-2,5 v kun kakkonen alkoi nukkua kunnolla.... Alussa tuntuu, että miten saa pyöritettyä kahta pientä, mut äkkiä siihen oppii. Tsemppiä ja onnea matkaan!

 

[Rytkäätys]

Se on totta, että kotityöt lisii. Luonnollisesti tiskiä tulee enemmän, pyykkiä myös! Kun kuopuskin pysyy tolpillaan, on sotkijoita kaksi. Leluja kaksin kertainen määrä kerättävänä.
Askarrellessa ja maalatessa jälkiä kaksinkertainen määrä siivottavana. Yhden petivaatteet enemmän tuuletettavana, pestävänä ja pedattavana. Kurakeleillä saa pestä ulkovaatteita lähes päivittäin.
Sanokoot kuka tahansa mitä tahansa mutta taapero syö jo siten että ruokaa saa tehdä enemmän.

Onhan se selvä että kahden sotkijan kanssa on enemmän korjattavaa ja siivottavaa kuin yhden kanssa.
Ihan perushoitoon liittyvät asiat vievät enemmän aikaa. Pienen syöttäminen, pukemiset, vaipanvaihdot, kylvetykset jne.

Eniten minä inhosin kahden kanssa sitä pakkassään pukemisruljanssia.

 

["höh"]

Tarkoittikohan tuo kotiruoka noita vauvan soseita, ettei niitä tehdä itse? Toivottavasti. Ruuan tekeminen kotonahan on ihan normaalijuttu.

 

[Eedla]

Juu, voin vain kuvitella, millaiseksi tuo esikoinen heittäytyy kun uhmaikä ja mustasukkaisuus pamahtavat päälle Ei ole aikomus käyttää kestoja tai tehdä luomulähikotiruokaa enää kahden lapsen kanssa - selviytymismentaliteetilla mennään jos kakkonen saadaan.

Mutta edelleen - anteeksi, ei ole tarkoitukseni jankata tai esittää tyhmää - minua ihmetyttää, mitkä ovat ne kotityöt, jotka kolminkertaistuvat toisen lapsen myötä. Vai olisiko tässä kysymyksessä väärinkäsitys - toiset ehkä tarkoittavat kotitöillä lapsille annettavaa aikaa ja huomiota, kun taas minä ymmärrän kotitöiksi "vain" kokkauksen, siivouksen ja pyykkäyksen.

Kertokaa, oi kahden lapsen vanhemmat

No sotkua tulee kyllä PALJON enemmän kuin yhden lapsen kanssa. Muilta osin en oo kyllä mitään merkittäviä eroja huomannut ja parisuhteeseemme asia ei ole vaikuttanu yhtään mitenkään (niin ja meillä on siis "jo" 3 lasta) meidän kohdalla. Mutta kuten jo kirjoitin, on vaikeaa etukäteen tietää miten nämä asiat omalla kohdalla menee. On perheitä joissa toinen lapsi on "tuhonnu" kaiken parisuhteesta lähtien ja taas perheitä joissa voi olla montakin lasta eikä vanhemmat koe että elämä ois mitenkään radikaalisti muuttunut. Sinäkään et ap voi etukäteen tietää ja täältäkin saat tod näk hyvin erilaisia vastauksia samaan kysymykseen koska kaikkien perheiden kohdalla tämä asia on hyvin yksilöllinen.

 

[ummelwalad]

Vaikeus, helppous yms on niin kiinni siitä, keneltä kysytään. Yhdelle helppo asia voi olla toiselle vaikea.

Lisäksi lasten temperamentit, mahdollinen koliikki, nukkumiset yms, niin kovin vaikea on etukäteen vastata, millaista tulee olemaan.

Meillä lapsilla on ikäeroa 1v3kk ja ihan hyvin on mennyt. Tosin ovat vielä pieniä (kuopus pian 7 kk).

Esikoinen on touhukas ja ehtivä mutta ei kovinkaan mustasukkainen vauvasta. Toki pitää olla valppaana koko ajan, ettei isompi vahingossa satuta vauvaa yrittäessään pussata tai muuten helliä. Kovasti on koittanut vauvaa saada mukaan leikkeihinkin.

Vauva rakastaa seurata isomman liikkeitä. Heti kun isompi tulee lähelle, niin vauva hymyilee tai nauraa ja kovasti heiluttelee käsiään. Nyt jo ottaa kädestä/hiuksista/korvasta/puserosta yms kiinni ja sekös isompaakin nauruttaa. Kovasti myös isompi tuo leluja pienemmälle.

Enkä missään nimessä sano, että aina olisi helppoa. Kun on ensin valvonut aamulla neljään tai viiteen vauvan kanssa ja sitten herännyt kuitenkin esikoisen kanssa 8 aikaan, on väsymys suurta. Väsyneenä taas pienetkin jutut paisuvat suuremmiksi. Tarkoitan lähinnä, että väsyneenä voi tuntua, että mies ei tee tarpeeksi/ota huomioon tarpeeksi yms. Jos molemmat kuitenkin ymmärtävät antaa toiselle tilaa nukkua, voi parisuhde paremmin. Meillä onneksi näin on ollut aina.

Kunhan kuopus lähtee enemmän liikkeelle, niin uskon joidenkin asioiden vaikeutuvan hetkeksi, ennen kuin taas järjen kasvaessa helpottuvat. Samahan tapahtui jo esikoisen kohdalla. Nyt vielä pojat toivon mukaan viihdyttävät toisiaankin jonkun ajan päästä, jolloin ei itse tarvitse olla niin aktiivisesti leikkimässä mukana. (Kuten esikoisen kohdalla.)

 

[Meritähti]

No tää nyt on varmasti niin lapsista kiinni, ettei mitään oikeaa vastausta ole.

Meillä sitä omaa aikaa on ollut ihan yhtä paljon kuin ennenkin siitä asti kun kuopus tuli 2 kuukauden ikään. Silloin hän alkoi nukkua samassa rytmissä siskonsa kanssa (syömään toki herää yöllä) eli menee nukkumaan viimeistään kello 20. Illat meillä siis on miehen kanssa aina itsellemme.

Vauvaa en raaski yökylään jättää, mutta jahka kasvaa niin mummolle saa kyllä molemmatkin tarvittaessa ihan varmasti.

Vauva-aika on yöheräilyineen ynnä muineen aina tietyllä tavalla haastavaa parisuhteelle, oli niitä lapsia sitten miten monta tahansa - mutta kun muksut kasvavat ja heistä on toisilleen seuraa on sitä omaa aikaa sitten ehkä enemmän kuin yhden lapsen vanhemmilla.

Meillä ikäeroa on kaksi vuotta, ja ekat pari kuukautta oli esikoiselle hankalia. Nyt kun pikkuveli on 4 kuukauden ikäinen, käyttäytyy tyttö niin kuin hän olisi ollut täällä aina.

Muoks: niin ja kotitöitä en näe olevan yhtään sen enempää kuin yhdenkään lapsen kanssa.

 

[Heipparallaa]

Se on totta, että kotityöt lisii. Luonnollisesti tiskiä tulee enemmän, pyykkiä myös! Kun kuopuskin pysyy tolpillaan, on sotkijoita kaksi. Leluja kaksin kertainen määrä kerättävänä.
Askarrellessa ja maalatessa jälkiä kaksinkertainen määrä siivottavana. Yhden petivaatteet enemmän tuuletettavana, pestävänä ja pedattavana. Kurakeleillä saa pestä ulkovaatteita lähes päivittäin.
Sanokoot kuka tahansa mitä tahansa mutta taapero syö jo siten että ruokaa saa tehdä enemmän.

Onhan se selvä että kahden sotkijan kanssa on enemmän korjattavaa ja siivottavaa kuin yhden kanssa.
Ihan perushoitoon liittyvät asiat vievät enemmän aikaa. Pienen syöttäminen, pukemiset, vaipanvaihdot, kylvetykset jne.

Eniten minä inhosin kahden kanssa sitä pakkassään pukemisruljanssia.

Kotitöiden kaksinkertaistumisen minä ymmärrän ihan hyvin. Se on se kolminkertaistuminen, jota en käsittänyt

Sinänsä voin kyllä kuvitella, että talvipukeminen on aika lailla helvettiä isommalla joukkiolla. Välillä itsenikin tekee mieli heittäytyä lattialle ja huutaa, kun joudun talvitamineissa liian pitkäksi aikaa johonkin kuumaan tilaan...

 

["reija ensimmäinen"]

Mä kans ajattelin, että mitenhän sitä jaksaa ja onkohan se jotenkin rankkaa, jos saa toisen lapsen. Noh, ruvettiin yrittämään, parin keskenmenon jälkeen tärppäsi ja nyt mahassa matkustaa tuplat...

 

[Koivunkäpy]

Pakko lisätä, kolmonenkin on mennyt pääosin kestoilla niinkuin kakkonenkin ja edelleen tehdään itse kun kukaan oikein eineksistä tykkää.. ja helpompi allergioiden kanssa.
täytyy myöntää että rankinta oli kakkosen jälkeen, kolmonen menikin jo siinä sivussa

 

[Anatolia]

Esikoinen oli tasan 2 v kun pienempi syntyi. Suhtautui hyvin, ihan alusta alkaen. Ja rankkaa ei ole oikeastaan ollut vieläkään, 8 v & 6 v ovat nyt

Rankinta oli ne hetket, jolloin sekä 2 v että vauva olivat kipeänä (korvakierre kummallakin) ja itse kiduin kovassa kuumeessa rintatulehduksen kourissa (se iski yleensä, kun vauva oli kipeä eikä vissiin jaksanut imeä kunnolla), mutta ei kaikille tällaisia sairasteluja tule. Ja niistäkin selvittiin ihan kunnialla, vaikka mies olikin paljon poissa kotoa (työt ja koulu) & olin lasten kanssa pääasiassa yksin. En koe pelkästään selviytyneeni, vaan pärjäsin HYVIN. Käytiin perhekerhoissa, kokkasin kotiruokaa, koti ei ollut sen sotkuisempi kuin nytkään on, jne. Elettiin aktiivista vauva ja taapero-elämää.

Mun mielestä kahden pienen kanssa oli helpompaa kuin yhden pienen kanssa...toisen muksun kohdalla kaikki sujui jo itsestään, vauva hoitui puolihuomaamattomasti toisella kädellä, ja arki esikoisen kanssa jatkui oikeastaan samanlaisena mitä ennen vauvan syntymääkin. Kaksi meni siinä missä yksikin, kun laittoi menemään

Kesällä syntyy nro 3. Saa nähdä, osaako sitä vauvaelämää enää elääkään, kun kaksi ekaa lasta on jo niin isoja.

Niin ja toisen lapsen kohdalla nimenomaan käytin kestoja, täysimetin pitkään, yms . Hienosti onnistui. Miksipä ei?

 

["aapee"]

Uskokaa tai älkää, mutta näitä kommentteja lukiessa varmistun entisestään, että selviämme hienosti kahdesta lapsesta. Ainakin meillä on asenne kohdillaan. Kurjaa, että moni kokee kaksi lasta niin raskaaksi, mutta hei, jotkut tekee kaksosia heti ensimmäiseksi

 

[Maira]

[QUOTE="aapee";26141589]Uskokaa tai älkää, mutta näitä kommentteja lukiessa varmistun entisestään, että selviämme hienosti kahdesta lapsesta. Ainakin meillä on asenne kohdillaan. Kurjaa, että moni kokee kaksi lasta niin raskaaksi, mutta hei, jotkut tekee kaksosia heti ensimmäiseksi [/QUOTE]

Itseasiassa mun kaveri joka sai kaksoset tuumi et hän voi hyvin kuvitella et kaksosten kanssa on "helpompaa" koska ne lapset on samanikäisiä, eri asia kun on vauva ja taapero joka juoksee kuin päätön kana ees taas ja tarttee enemmän aktivointia ja tekemistä..

Mut tiiä sitten, mulla ei kokemusta ole tuplista joten en ossaa sanoo mitää tuohon..

Mä oon vähän sitä mieltä et se oma asennekkin ratkasee paljon.

 

["vieras"]

Meillä kolme lasta ja kyllähän se yhteinen aika on vähentynyt
jkaisen lapsen jälkeen.

 

[ummelwalad]

Pyykkiä tulee enemmän kuin aikaisemmin. Kestovaipatkin käytössä, mutta hyvin on ehtiny kaiken pyykin pestä. Yksi pyykinkuivatusteline piti kyllä hankkia lisää, kun ei muuten saa kaikkea kuivumaan.

Meillä kyllä edelleen suurin osa pyykistä tulee mieheltä. Hikoilee sen verran paljon, että alusvaatteita vaihtaa usein kahdesti vuorokaudessa ja t-paita menee päivittäin pesuun. Lisäksi pusero ja housut muutaman päivän välein ja joskus jopa vain yhden päivän käytön jälkeen.

Kestovaippoja toki pitää nykyään pestä keskimäärin joka toinen päivä kun aiemmin riitti noin kerran kolmessa päivässä. Nyt niistä tulee aina täysiä koneellisia.

Esikoinen syö jo täysin samaa ruokaa kuin me aikuisetkin (syönyt hiukan alle vuoden ikäisestä asti). Kuopukselle pitää toki vielä jonkun aikaa tehdä soseita erikseen, mutta niitäkin teen isomman satsin pakkaseen, kuten tein esikoisellekin aikanaan. Ruoan puolesta siis vastaava tilanne kuin yhden lapsen kanssa.

Toki juurikin tuohon perushuoltoon, kuten vaipanvaihto, syöttäminen, peseminen yms. menee enemmän aikaa. Esikoinen kuitenkin syö jo osittain itse, mikä helpottaa hieman. Sotkua tietysti tulee, mutta se on normaalia.

 

[Eedla]

[QUOTE="aapee";26141589]Uskokaa tai älkää, mutta näitä kommentteja lukiessa varmistun entisestään, että selviämme hienosti kahdesta lapsesta. Ainakin meillä on asenne kohdillaan. Kurjaa, että moni kokee kaksi lasta niin raskaaksi, mutta hei, jotkut tekee kaksosia heti ensimmäiseksi [/QUOTE]

joskus se on asennekysymys että onko raskasta vai ei. Riippuu myös vanhempien luonteesta ja odotuksista sekä lapsista, onko ne helppohoitoisia vai ei. Itselläni pikkulapsiarjen raskaus ja helppous on aina kulminoitunut siihen että saako nukkua vai ei. Ja sitä taas ei etukäteen tiedä.

Itselläni on siis 3 lasta ja mielestäni tämä ei ole ollenkaan raskasta, siitäkään huolimatta että nuorin(kesällä 2v täyttävä) ei vieläkään nuku kokonaisia öitä ja meillä on lapsilla ruoka-allergioita, astmaa jne. Meidän parisuhteemme voi myös oikein hyvin ja koemme että meillä jää myös kahdenkeskistä aikaa kaikesta huolimatta riittävän paljon (ja meillä ei ees ole niitä isovanhempia tässä lähellä jotka vois ottaa lapsia hoitoon). JOku toinen voisi taas kokea tämän meidän arjen kaikki voimat nielevänä ja erittäin raskaana.

Onnea yritykseen ap:lle ja miehelleen!!

 

["neljä"]

Neljän äidillä on kolme hyvin pienillä ikäeroilla, ikäeroa ei ole lainkaan. Neljännen kanssa sitten on muutama vuosi ikäeroa.

 

[ummelwalad]

Kotitöiden kaksinkertaistumisen minä ymmärrän ihan hyvin. Se on se kolminkertaistuminen, jota en käsittänyt

Sinänsä voin kyllä kuvitella, että talvipukeminen on aika lailla helvettiä isommalla joukkiolla. Välillä itsenikin tekee mieli heittäytyä lattialle ja huutaa, kun joudun talvitamineissa liian pitkäksi aikaa johonkin kuumaan tilaan...

Mä oon ratkaissu tuon talvipukemisen siten, että laitoin ensin esikoiselle vaatteet päälle. Hänen pukemiseensa kun meni eniten aikaa eikä häntä häirinnyt, vaikka joutui hetken olemaan sisällä talvihaalari yllään. Sitten puin vauvalle talvitamineet ja sen jälkeen itselleni takin, lakin, kengät ja hanskat.

Muuton jälkeen tilanne vielä helpottui siten, että nykyään pukemisjärjestys on sama, mutta laitan lapset pukemisen jälkeen heti vaunuihin ja rullaan ne ulos odottamaan (ulko-ovi auki ja vaunut oviaukon edessä) kunnes puen itselleni päällysvaatteet. Näin kuopuskin huutaa vähemmän, kun ei ehdi tulla kuuma, kun puen itse.

 

[Silja.S]

Kun molemmat ovat pieniä (toinen vasta vauva), aikaa jää todella vähän, ei sitä käyt kieltäminen. Mutta muutaman vuoden päästä kahden kanssa on joissain tilanteissa jopa helpompaa kuin yhden lapsen kanssa. Ei todellakaan kaikissa tilanteissa mutta kun leikkivät keskenään jne. Nyt kun omat ovat 4v. ja 6v. voin ihan suoraan sanoa, että huomattavasti helpompaa kotielämä on kuin silloin, kun esikoinen oli yksin. Kuopus mennä touhottaa isomman perässä. Kun yhden saa tekemään jotain, toinen tulee siinä sivussa.

Mutta pitää kuitenkin muistaa, että vauva-aikana on tosi rankkaa, kun toinen vaatii huomiota, mutta sitä huomiota ei aina voikaan antaa niin kuin ennen. Ainakin meillä se oli tosi rankkaa. Ja tuo yhdessä toimiminen toimii sitten myös negatiivisissa asioissa. Kun yksi tekee jotain pahaa, lähtee toinen tekemään samaa Mutta onnea pikkukakkosen yritykseen!

 

[Puolensa ja puolensa]

Itse koin että kahden kanssa (2v4kk ikäeroa) sain paljon enenmmän aikaiseks, kuin esikoisen kanssa pelkästään ja tuttavapiirissä muitakin samoin ajattelevia. Johtunee paljon siitä, et esikoinen oli vaativa vauvana, mut helppo jo tuossa iässä -oli kuiva, söi ja ns järkevä muutenkin, nuorempi helppo vauva joka viihtyi pienenäkin lattialla, toisin kuin veljensä, seuraten isomman touhuja. Eli luulen olevan osin sitä, et ensimmäisen pitäessä ääntä, vauvakin rauhoittuu kun tietää ettei ole yksin. Esikoisen aikana ei yksin ollessa tule pidettyä samalla lailla ääntä. Mutta omat haasteensa on toki kahden rytmin ajoittamisesta ja väliin resurssien jakamisesta, riippuu tietysti paljon lapsien temperamentistakin...

 

[Kotilohikäärme]

[QUOTE="aapee";26141509]Hmm miksei tehdä kotiruokaa? Eipä se kauheesti aika vie heittää laatikkoa uuniin tai laittaa keittoa hellalle... En oikeen tajua. Lapset ei kuole jos ovat hetken esim pinnasängyissä jos muuten ei ehdi, tai silloin kun esikoinen nukkuu niin laittaa toisen sitteriin? Ei kai lasten perässä tarvi 24/7 juosta? Meillä on kyllä portti kiinni portaikossa ja värikynät hyllyllä saamattomissa.. Tuntuu että sun tilanteessa oliskin kannattanut jättää se toinen tekemättä jos ei kykene selviytymään noin yksinkertaisista ongelmista. Anteeksi, mutta ihmetyttää sun asenne. Siis joo ei ole helppoa aina kahden kanssa mutta nuo ongelmasi ovat mielestäni täysin ratkaistavissa. Kyllä mä olen kotiruokaa lapsena syönyt vaikka meitä tuli kolme kahden vuoden välein Ja ei aina tarvi tehdä kotiruokaa, kaupastakin saa helppoa valmista/puolivalmista jos on niin poikki ettei jaksa heittää sapuskaa hellalle tai uuniin.[/QUOTE]

Kotiruoka ei ole mun mielestä puolivalmista. Ja tietty pistän laatikkoa uuniin ja kokkailen puolivalmisteita. Ja jaksan oikein hyvin, kiitos vaan. Meillä on vaan hirmuisen nopeat lapset, mitä on tietty hankala käsittää jos omat on rauhallisia. Ja portti on meilläkin portaissa 3.rappusesta alkaen ja värikynät kaapissa. Molemmat lapset on tosi kilttejä ja ilosia, mutta älyttömän nopeita eikä ne ihan ehdi kuulla kun jotakin kieltää. Joten kesken kokkailun kun alat vaihtamaan vaippaa (melkolailla muistuttaa painimista meillä ) ja juoksemaan toisen perässä kattomaan mitä se tunkee kitusiinsa portaiden alta vaikka just on imuroitu ja ettei kukaan polta itteensä hellaan, kiipeile koiran päällä, karkaa ulos tai keiku kirjahyllyn päällä niin en kyllä ala pottuja kuorimaan.
Mutta kuten sanottu, onneksi nämä tuli tehtyä, nyt helpottaa jo kummasti kun tuo pienempikin lakkaa tukehtumasta kaikkeen.

Ja tuo sitterivinkki on ihan hyvä sekin jos lapsi semmoisessa sattuu pysymään, kaikki kun ei pysy. Mutta hiukka avoimemmin mielin näitä viestejä voi itse kukin lukea ettei syyllisty sen luokan yleistäviin olettamuksiin että voidaan taas todeta että oisit dorka ite jättänyt lapses tekemättä...

 

[nellien]

Jaa no meillä on ikäeroa 4vuotta, Nuorin jo lähes 4v. Ja voin sanoa että molemmat lapset on superhelppoja jos toinen lapsista on vaan kotona, mutta kun molemmat lapset on kotona saa jatkuvasti vahtia, olla selvittämässä erimielisyyksiä, saa olla hidastamassa vauhtia.

Niin ja kaksisteen saadaan kaikki "hyvät ideat" jotka ei aikuisen näkökulmasta ole kovin hauskoja. Silloin kun on vaan toinen lapsi kotona on kyllä niin enkeliä.

Että yhden lapsen kanssa on superhelppoa verrattuna kahteen lapseen. En tiiä koska helpottaa

 

[tytönjapoikienmamma]

Meillä on kolme lasta, joista yksi on vaikeavammainen. Meillä on äärettömän hyvä tukiverkko, poikkeuksellisen aktiiviset isovanhemmat, ovat aina olleet. Yksi lapsistamme on todella vaikeahoitoinen, merkittävä vamma siis. Toiset lapset ovat täysin terveitä. Meillä sikäli siis erilainen tilanne.

Jokainen lapsi lisää huolta, murhetta, työmäärää, rahan menoa, tiskiä, pyykkiä...tmv valtavsti. Kuitenkin, kaksi lasta on aika "normaalia" ja jos ovat vielä terveitä ja teillä on tukiverkkoa, niin varmasti saatte parisuhdeaikaa ja omaa aikaa. ja tottakai useamman lapsen takia joutuu tinkimään omistaan...

Mutta ehkä jos yhden terveen lapsen vanhempana ja tukiverkon omaavana mietityttää jaksaminen ja oman ajan tarve, niin ehkä kannattaa tarkkaan sitten miettiä. Asenne ratkaisee ja elämä on arvaanmatonta, tänään terve voi ola huomenna sairas, tietenkin, se pitää ottaa huomioon, muttei liikaa takertua siihen..