J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
Stasin luokka (siis 7-luokka) kävi tutustumiskäynnillä eräässä kulttuurikeskuksessa, jossa järjestetään konsertti, jota he ovat mukana hoitamassa. Totuttuun tapaan toimin toisena chaufföörinä.
Ennen, kuin pääsimme lähtemään koululta oli yksi poika kalauttanut päänsä rappusissa niin, että rutina kuului. Opettaja piti häntä tiiviisti silmällä ja seurasi, josko aivotärähdyksen oireita tms pukkaa. Yksi oppilas oli roimasti myöhässä ja kyyditettäväni heiluttivat jo autoa ja hoilottivat Hopeista kuuta aikansa kuluksi. Siis keikkuivat istuimillaan niin, että auto hötkyi.
Lopulta reissu meni ok, paluumatkalla koukkasimme kylille levittämään julisteita. Huoltoaseman pihassa kuuluu takapenkin suunnalta ½hätääntynyt ääni. "Hei, Repa... Repa? Mitä sä pelleilet?" ja eräs villikkopoika tulee sanomaan minlle, että NYT hän ei pelleile, mutta Repa on tajuton ja lattialla on joku punainen läikkä...
Repa oli oksentanut ja valahtanut tajuttomaksi. Opettajan kanssa herättelimme häntä ja siivosin auton. Repa oli ihan suht hyvin tässä maailmassa, kun avasi silmänsä, mutta halusi kotiin. Stasi ja muutama muu ei kyennyt jatkamaan kyydissäni oksennuksen hajun vuoksi, eli heidät tökättiin eri autoon, lähdin viemään Repaa parin km:n päähän kotiinsa, muutama kaveri mukana. Opettaja yritti sillä aikaa saada Repan äitiä kiinni.
Repa sippasi ennen kotiovea uudelleen. Nukahti tai meni tajuttomaksi, mutta heräsi taas suht skarppina, kun muut pojat herättelivät. Vein hänet kotiin sisään, komensin juomaan vaikka tuoremehua ja lepäämään. Ja jos olo yhtään muuttuu, soittamaan heti minulle tai opettajalle. Opettaja vei sillä aikaa muun selsun koululle ja minä jätin Repan kotiinsa, vaikka vähän pahaa teki. Lupasin tulla sitä kautta vielä käymään.
Koululta opettaja lähti Repan luo, sillä äitiä ei oltu vielä saatu kiinni ja opettajalla oli sopivasti hyppytunti. Toinen opettaja piti silmällä nyt jo turhankin virkeää päänkalauttajaa.
Onneksi Repa oli kunnossa ja avasi opettajalle oven. Äitikin saatiin kiinni ja kotiin poikansa luo. Pesin auton perinpohjaisemmin koululla, kunnon aineilla ja tuuletin.
Myöhemmin Stasi kertoi, että pojat olivat jutelleet, että Repa vain tuijotteli kaukaisuuteen, käsi poskella, eikä vastannut puhutteluun. Villikkopoika, joka siis kertoi Repan olevan tajuton, oli yrittänyt "herätellä" Repaa ravistelemalla kevyesti ja tämä olikin oksentanut ja valahtanut tajuttomaksi. Aika pelottavaa...
Siinä vaiheessa alkoivat palaset loksahdella kohdilleen: ensin oletin rajun vatsataudin iskeneen tai matkapahoinvoinnin ja matalan verensokerin, mutta tuohan kuulostaa ihan epileptiseltä kohtaukselta.
Repan äiti oli tyytyväinen, että poika oli hoidettu kotiin ja huolehdittu, ettei jää pitkäksi aikaa yksin. Repa oli ollut kylillä jo iltapäivällä, vähän vaisuna ja kalpeana, mutta muuten kunnossa. Saas nähdä, suostuuko Repan äiti hyväksymään mahdollisuutta epileptisestä kohtauksesta...
On nimittäin aivan omanlaisensa tapaus.
Repa on kuulemma oireillut saman tyyppisesti aiemminkin.
*pitipä vain saada tämäkin huoli pois harteilta, kiitos :flower: *
Ennen, kuin pääsimme lähtemään koululta oli yksi poika kalauttanut päänsä rappusissa niin, että rutina kuului. Opettaja piti häntä tiiviisti silmällä ja seurasi, josko aivotärähdyksen oireita tms pukkaa. Yksi oppilas oli roimasti myöhässä ja kyyditettäväni heiluttivat jo autoa ja hoilottivat Hopeista kuuta aikansa kuluksi. Siis keikkuivat istuimillaan niin, että auto hötkyi.
Lopulta reissu meni ok, paluumatkalla koukkasimme kylille levittämään julisteita. Huoltoaseman pihassa kuuluu takapenkin suunnalta ½hätääntynyt ääni. "Hei, Repa... Repa? Mitä sä pelleilet?" ja eräs villikkopoika tulee sanomaan minlle, että NYT hän ei pelleile, mutta Repa on tajuton ja lattialla on joku punainen läikkä...
Repa oli oksentanut ja valahtanut tajuttomaksi. Opettajan kanssa herättelimme häntä ja siivosin auton. Repa oli ihan suht hyvin tässä maailmassa, kun avasi silmänsä, mutta halusi kotiin. Stasi ja muutama muu ei kyennyt jatkamaan kyydissäni oksennuksen hajun vuoksi, eli heidät tökättiin eri autoon, lähdin viemään Repaa parin km:n päähän kotiinsa, muutama kaveri mukana. Opettaja yritti sillä aikaa saada Repan äitiä kiinni.
Repa sippasi ennen kotiovea uudelleen. Nukahti tai meni tajuttomaksi, mutta heräsi taas suht skarppina, kun muut pojat herättelivät. Vein hänet kotiin sisään, komensin juomaan vaikka tuoremehua ja lepäämään. Ja jos olo yhtään muuttuu, soittamaan heti minulle tai opettajalle. Opettaja vei sillä aikaa muun selsun koululle ja minä jätin Repan kotiinsa, vaikka vähän pahaa teki. Lupasin tulla sitä kautta vielä käymään.
Koululta opettaja lähti Repan luo, sillä äitiä ei oltu vielä saatu kiinni ja opettajalla oli sopivasti hyppytunti. Toinen opettaja piti silmällä nyt jo turhankin virkeää päänkalauttajaa.
Onneksi Repa oli kunnossa ja avasi opettajalle oven. Äitikin saatiin kiinni ja kotiin poikansa luo. Pesin auton perinpohjaisemmin koululla, kunnon aineilla ja tuuletin.
Myöhemmin Stasi kertoi, että pojat olivat jutelleet, että Repa vain tuijotteli kaukaisuuteen, käsi poskella, eikä vastannut puhutteluun. Villikkopoika, joka siis kertoi Repan olevan tajuton, oli yrittänyt "herätellä" Repaa ravistelemalla kevyesti ja tämä olikin oksentanut ja valahtanut tajuttomaksi. Aika pelottavaa...
Siinä vaiheessa alkoivat palaset loksahdella kohdilleen: ensin oletin rajun vatsataudin iskeneen tai matkapahoinvoinnin ja matalan verensokerin, mutta tuohan kuulostaa ihan epileptiseltä kohtaukselta.
Repan äiti oli tyytyväinen, että poika oli hoidettu kotiin ja huolehdittu, ettei jää pitkäksi aikaa yksin. Repa oli ollut kylillä jo iltapäivällä, vähän vaisuna ja kalpeana, mutta muuten kunnossa. Saas nähdä, suostuuko Repan äiti hyväksymään mahdollisuutta epileptisestä kohtauksesta...
Repa on kuulemma oireillut saman tyyppisesti aiemminkin.
*pitipä vain saada tämäkin huoli pois harteilta, kiitos :flower: *