elämä ahdistaa:(

[kuinka jaksaa eteenpäin]

mä olen taas ihan itkun partaalla,kaikki tuntuu vaan valuvan käsistä.joka päivä on yhtä taistelua pahan olon kanssa. mistään en oikein oteta,päivät menee enkä pysty mihinkään vaikuttamaan. kuin elämä ohjaisi mua enkä minä elämääni. kuolema ajatukset on yhä enemmän mielessä,mutta en usko että oikeasti haluisin taikka pystyisin satuttamaan itseäni.

kaikki on vaan niin synkkää ja toivotonta miten ihmeessä saan lapseni kasvatettua tasapainoisiksi??
mulla ei ole voimavaroja kuin hoitamaan päivittäiset rutiinit,niistä en saa mitään iloa. en edes jaksa ajatella huomista,saatikka tulevaisuutta. töihin pitäisi alkaa hakea vuoden päästä. miten musta on siihen,kun kaikki voimat menee siihen että pysyn jotenkuten koossa?? väsyttää niin hirvittävästi!
tuntuu ettei musta ole mihinkään. se tärkein tehtävä jossa halusin ja haluan onnistua,kasvattaa lapseni hyvin, olenko siinäkin epäonnistunut. joten mitä virkaa mulla on täällä maailmassa.

 

[vieras]

Voimia! Joskus mullakin on ihan samanlaisia tuntemuksia!! Et ole siis yksin ajatustesi kanssa!! <3

 

[iina]

Aloita keskusteluapua hakemalle. Voi olla vaikkapa terkka terveyskeskuksessa. Uskon, että vielä se aurinko paistaa!!

 

[lapset etusijalla!]

Ihan samanlaisen olon kanssa suurinpiirtein täälläkin taistellaan,,tuntuu että päivästä päivään on kamppailua kuinka saa itsensä kasaan,,ja tehdä kaiken mahdollisen ja yrittää kasvattaa lapset kunniallla tähän kylmään maailmaan,jossa vain suoriutumista koko ajan heti kun lapsi menee esikouluun alkaa suoriutuminen.Ei tarvitse yhtään ihmetellä kuinka niin monella nuorella on paha olla ja vanhemmat väsyy ylikuormittetuun elämään.Yksi mikä henkilökohtaisesti on minua auttanut on liikunnan harrastus,siitä saa voimaa,ja se jopa auttaa stressiin mitä varmasti jokaisella on.Niin ja sitten mikä auttaa tosiaan on hakea keskusteluapua.Mutta aivan niin kuin sinullakin on lapset etusijalla elämässäni,ja haluan onnistua niiden kanssa vaikka muuten tunnen aivan kuin sinäkin että ei minussa ole mitään,,että enhän osaa onnistua,,kouluttautua olisin halunnut,,mutta entisenä koulukiusattuna ei enää kouluun mieli tehnyt ja vielä vaikeus matematiikassa pelotti edes hakemaan minnekkään.Tässä nyt ollaan ,,ei mitään mikä olisi pysyvää,,vaan kaikki pelottaa,,rahatilanne ,työtilanne ja siihen yritä selviytyä kaikesta.mutta sinulle kaikkea hyvää ja uskon että ei kenellekkään anneta niin paljon kannettavaa, etteikö jaksa eteen päin.Että et tosiaan ole ainut jota välillä elämä ahdistaa.mutta niin kuin tuossa ketjussa jo sanottiinkin kyllä se vielä aurinko paistaa!