Perjantaina oli eka neuvolakäynti, ja nyt on varattu ajat verikokeisiin ja nt-ultraan. Varasin kyl yksityiselle vielä varhaisultran oman mielenterveyden vuoksi puolentoista viikon päähän, sillo pitäs olla edellisen varhaisultran mukaan 9+3. Jotenki kaipaa useammin varmistusta, että kaikki on kunnossa tai mahdollisimman nopeasti tiedon, ettei ole. Edelleen aika vähäiset oireet (8+3 tai 8+0, riippuen, mistä laskee) itellä: lievä tissikipu, jäätävä turvotus, leposyke normaalia korkeampi ja pissahätä useammin. Tänää suju pitkä hiihtolenkki hyvin ja muutenkin viime viikolla jakso tosi hyvin töissä joululoman jälkeen.
Ei tosin oo tarvinnut oksentaa. Fb-ryhmään laitoinkin pyyntöä.
V
vierailija
Vieras
Mulla menee tuo virallinen varhaisultra rv 13 koska silloin vasta ekoja aikoja tarjolla. Nyt mietinkin pitäisikö kuitenkin käydä jossain yksityisellä varmistamassa kuinka monta vauvaa on tulossa kun edelliset olivat tosiaan kaksoset. Rv 22 olin jo määrätty vuodelepoon, jossa olinkin sitten loppuun asti rv38. En tiedä auttaisko tuo estämään samaa toistumasta, mutta ehkä voisi tehdä jotain pientä varautumista. Viimeksi kärrättiin äitiyspolilta suoraan osastolle. Etova olo jatkunut ja ajoittain todella uupunut. Maha jo nyt (rv9) selkeästi pyöristynyt, eikä toivoa että normi huosut menisivät enää kiinni asti.
Onko sulla tietoa, millä todennäköisyydellä olisi taas kaksoset? En oo yhtään perehtynyt, mikä on todennäköisyys, että sama ihminen saa useat kaksoset. Onneks noita varhaisultra-aikoja saa yksityiseltä nopealla aikataululla, jos tuleekin tunne, että haluaa käydä.
Hiljasta näyttää täällä olevan, mut kirjoitanpa silti. Tänää käyty taas varhaisultrassa ja siellä se pieni potki jaloilla ja huito käsillä 
Ja kaikki oli täl hetkel niin kuin pitääkin, 9+3. Oli kyl iha uskomatonta nähä, kun se siellä aloitti liikkumisen 
Aluksi oli paikoillaan.
Ja kaikki oli täl hetkel niin kuin pitääkin, 9+3. Oli kyl iha uskomatonta nähä, kun se siellä aloitti liikkumisen Aluksi oli paikoillaan.
V
vierailija
Vieras
Varasin nyt ajan yksityiselle varhaisultraan kun en jaksa odottaa yli kolmea viikkoa tietääkseni onko uusia tulokkaita yksi vai kaksi. Minulla on tosiaan jo yhdet epäidenttiset kaksoset. Taipumus tällaisiin tiedetään olevan perinnöllistä. Oma isoäitini oli kaksonen myös. Tietysti myös korkeampi ikä lisää kaksosraskauden todennäköisyyttä. Itselläni on siis nämä kummatkin rasitteet 
Hiukan oli tänään pokassa pitelemistä kun kollega ilmoitti heidän odottavan kaksosia... kohta siellä ei ole enää yhtään työntekijää kun kaikki ovat vanhempainvapaalla. Pitää kuulemma esimiehen mukaan lähiaikoina miettiä kuka ottaisi kollegan projektivalmistelut vastuulleen. En kuitenkaan ollut ajatellut omaa odotustani ilmoittaa hetkeen kun en ole tosiaan edes varhaisultrassa käynyt. Kaikenlaisiin tilanteisiin sitä päätyykin
Hiukan oli tänään pokassa pitelemistä kun kollega ilmoitti heidän odottavan kaksosia... kohta siellä ei ole enää yhtään työntekijää kun kaikki ovat vanhempainvapaalla. Pitää kuulemma esimiehen mukaan lähiaikoina miettiä kuka ottaisi kollegan projektivalmistelut vastuulleen. En kuitenkaan ollut ajatellut omaa odotustani ilmoittaa hetkeen kun en ole tosiaan edes varhaisultrassa käynyt. Kaikenlaisiin tilanteisiin sitä päätyykin 
Hei, miten meni ultrassa?
Täällä menossa jo 11+2 ja nt-ultraa odotellaan innolla
V
vierailija
Vieras
Kävin yksityidellä varhaisultrassa ja yksi kovasti liikkuva kaveri oli kyydissä. Olo oli todella helpottunut, ei sen takia etteikö uusien kaksosten kanssakin oltaisi pärjätty nyt kun kokemustakin jo on, mutta ihanaa kun voi keskittää huomionsa vain yhteen. Se oli ehkä raastavin tunne aina, että oli vaikeaa olla tarpeeksi kahdelle. Nykyään kyllä aina ajattelen kuinka ihanaa on kun heillä on toisensa ja tuovat turvaa. Ennen virallista varhaisultraa tunsin jo liikkeitä, mutta sitten tuli hiljaisempaa, mikä sai huolestumaan. Varhaisultrassa kuitenkin selvisi, että istukka on etuseinämässä kiinni joten se vaimentaa liikkeitä. Hiukan kuitenkin ahdistaa kun liikkeitä tuntuu huomattavasti harvemmin... onneksi pian ne potkut jo vahvistuvat
V
vierailija
Vieras
Mites täällä elokuisilla menee, joko on vauvoja tullut tälle päivää? Entä miten on jakseltu helteiden läpi? Täällä yksi heinäkuista odottanut siirtyikin elokuulle, la oli 24 päivä mutta mitään ei ole kuulunut. Hauska, kun nyt tulee esikoiselle sama syntymäkuukausi kuin itselle.
Entä miten on jakseltu helteiden läpi? Täällä yksi heinäkuista odottanut siirtyikin elokuulle, la oli 24 päivä mutta mitään ei ole kuulunut. Hauska, kun nyt tulee esikoiselle sama syntymäkuukausi kuin itselle.
V
vierailija
Vieras
Vielä on laskettuunaikaan kolmisen viikkoa. Kovasti tehnyt jo tuloa ja luulin, että olisi heinäkuinen, mutta sitkeästi näyttää viihtyvän omassa seurassaan. Verenpaineet ja supistukset vaivanneet jo pari viikkoa. Viimeisimmässä kontrollissa lääkäri sanoi, että olisi jo pystynyt puhkaisemaan kalvot, mutta odottamalla muutaman päivää lähtisi jo tuollatoimenpiteellä nopeammin käyntiin. Nyt kaksi päivää ollut selkä ihan romuna ja liikkuminen vaikeutunut ennestään. Mielestäni olisi jo aika tulla tänne puolelle
V
vierailija
Vieras
Miten siellä kävi? Puhkaistiinko kalvot myöhemmin?
Ite juuri nyt synnärillä. Yritettiin käynnistellä jo vkolle 41 ehtinyttä perätilaa minun toiveesta viikonlopun ajan misoprostolilla ja ballongilla, mutta kun ei lähde niin ei lähde. Tänään on sitten sektio iltapäivästä. Harmittaa, kun olisin mielelläni alatiesynnytyksen kokenut. Samalla mietin, että ei saisi harmitella, kun eihän tässä oma kokemus ole niin tärkeää kuin vauvan hyvinvointi. Mutta kyllä se silti vähän harmittaa, ja sektiosta toipuminen mietityttää.
Jospa iltapäivällä, kun homma on takanapäin ja vauva on täällä, olisi jo valoisammat ajatukset mielessä.
V
vierailija
Vieras
Ei kyllä vieläkään lähtenyt itsestään käyntiin. Sunnuntaina olin varma että nyt se tulee kun supistuksia koko päivän ja suht napakoitakin. Maanantaina ei taas mitään. Eivät aikoneet puhkaista kalvoja ennen seuraavaa kontrollia ellei olo käy ihan sietämättömäksi. Edellisessä raskaudessa synnytys lähti hetkessä käyntiin juuri tuolla kalvojen puhkaisulla ja alatietä. Esikoisen hienosti käyntiin lähtenyt synnytys päättyi sektioon. Tärkeintä kuitenkin itse syntymä ja ensi kohtaaminen ei mielestäni tässä tapauksessa prosessi minkä kautta siihen lopulta päästään.
V
vierailija
Vieras
Onko uusia elokuisia syntynyt ja miten on lähtenyt tutustuminen käyntiin? Itsellä varattu käynnistys keskiviikoksi. Puolitoista kuukautta ollut todella raskasta melkeimpä joka öisten supistusten kanssa. Sanoivat että kun käynnistetään niin sali pitää olla vapaana sen verran hyvin supistukset ovat tehneet työtänsä. Hiukan kauhistuttaa miten taas muistaa vauvan hoidon ja saa uuden arjen käyntiin!
V
vierailija
Vieras
Meillä nyt kaksi viikkoinen pikku mies kotona. Synnytys oli nopea ja hyvin raju. Olin kyllä arvannut edelliseen synnytykseen pohjautuen, että nopeasti lähtisivät supistukset käyntiin kalvojen puhkaisulla, mutta vauhti pääsi silti yllättämään. Ekat supistukset ilmaantuivat melkein heti ja tulivat vaihtelevasti 6-3 min välein koko ajan voimistuen. Ehkä max 20 min niin olivat kivut jo niin kovat että piti kutsu kätilö huoneeseen, joka supistuksella valui myös reippaasti lapsivettä. Kokeilin edessä olevaan kipuun aquarakkuloita ilman mainittavaa apua. Tens on ollut itsellä muutenkin käytössä ja se tuntui hiukan jakavan kipua tasaisemmaksi. Nopeasti kuitenkin ymmärsin että nyt tarvitaan epiduraali jota alettiin valmistella. Kivut olivat jo yltyneet todella voimakkaiksi ja lääkäri käski pysyä paikoillaan jotta saisi laitettua selkäydinkanavaan yhteyden. Ensimmäiset yritykset eivät onnistuneet ja asentoakin piti vaihtaa välissä. Tässä vaiheessa kivut olivat jo niin kovat että pystyin vain huutamaan samalla kun tuli käskyjä pysyä paikallaan tai pyöristää selkää lisää. Lapsivesi tuli jo nyt suurella paineella joka supistuksella. Yhtäkkiä helpotti, lääkäri oli saanut spinaalipuudutuksen laitettua! Pääsin takaisin makuulteen ja kätilö tarkisti tilanteen vain todetakseen että olin täysin auki ja vauvan pää jo näkyi. Kaikki tämä 15 min aikana. Puudutteesta johtuen sauraavaksi jouduimme odottelemaan kun jaloissa ei ollut mitään tuntoa eikä ponnistamisesta tullut mitään. Kun poltot hiukan palasivat aloimme ponnistamaan. Loppua kohden vauvan tila heikkeni ja kätilö joutui leikkaamaan hiukan enemmän tilaa jotta vauva saataisiin ulos mahdollisimman nopeasti. Ponnistusvaihe ei tuohon edelliseen verrattuna ollut kovinkaan kivulias, kiire loppupäässä toi kyllä ikäviä muistoja mieleen ja oli vain pakko jaksaa ponnistaa. Lopulta pieni poika saatiin kokonaan ulos ja onnellisesti vielä sellaisilla arvoilla että mitään tuon rajumpia toimenpiteitä ei tarvinnut tehdä vaikka saliin olikin jo ilmaantunut ylimääräistä henkilökuntaa hätävaraksi. Oli kyllä taas omanlaisensa synnytys. Viimeisinä viikkoina olin stressannut sairaalaan lähtöä ja miten muiden lasten kanssa saadaan hoito järjestettyä. Onneksi meni tuohon käynnistykseen sairaalassa, sillä jos lapsivedet olisivat menneet kotona emme olisi millään ehtineet sairaalaan ajoissa vaikka matka onkin vain muutamia kymmeniä kilometrejä. Nyt kuitenkin kotona ja olen kuitenkin suht tyytyväinen nopeaan vaikka kivuliaaseen synnytykseeni.
Similar threads
- laramaria
- Lapsen saaminen 18 19 20