En enää jaksa, esikoinen on niin hankala.

[Vattihattu]

Vielä lisään, et kaikista helpoiten meillä menee, kun pidetään ihan ensin ruoka-ajoista kiinni, varsinkin arkisin....eli aamupala syödään puol kasin/kasin aikaan, lounas noin puol 12, välipala kahden jomminkummin puolin, päivällinen puol viideltä ja iltapala seitsemän tienoilla. Viikonloppuisin höllemmin, kun on useimmiten molemmat vanhemmat paikalla. Vauvakin on nyt kiinteitä syödessään hyvin saatu tähän rytmiin, kun muutkin menee sillä. Kaikki menee puol kasin tietämillä yöunille, myös joukon pienin. Siinä saa illalla kivasti kerättyä ajatuksia kokoon ja hetken rauhotuttua, niin jaksaa paremmin seuraavan päivän! Äläkä välitä, jos joskus on vähän sekasempaa kotona, toisina päivinä jaksaa enempi ku toisina.....2,5-vuotias on usein innokas auttamaan kotitöissä ja saa siinä ilosia onnistumisen kokemuksia, kun saa esimerkiks imuroida sillä aikaa, kun itse laittaa tiskejä, tietty niin, että hänen tekemiään kehutaan, vaikka itse imuroisitkin sen jälkeen meidän 2,5-vuotias (ja kaikki isommat lapset) on tosi innokkaita pölynpyyhkijöitä, pyykinlaittajia, luuttuajia ja niin edelleen....ei sen kotonaolon tarvii joka päivä olla pelkkää leikkimistä, kotihommatkin voi olla lapselle leikkiä ja pysyy poissa ilkeyksistä =)

 

["a p"]

[QUOTE="annika";24615555]entäpä jos sen jumpan sijaan lähdetkin pyöräilemään ja esikinen mukaan pyöränistuimeen? imetä lattialla vaikka kyljellään maaten niin voit samaan aikaan leikkiä legoilla tms[/QUOTE]

makuullaan en pysty imettämään, on niin pienet rinnat. Voin käydä pyörälenkilllä, mutta myönnän että on munkin päästävä johonkin omaan hommaan, sitten en jaksa edes tämän vertaa.

 

[SporttisMama]

AIkuiset harvoin muuttuu; tuskin muuttuu ap:n mieskään siis ja alkaa auttaa lastenhoidossa. Ja vaikka alkaisi; hänestä ei paljon ole apua, koska hän tekee montaa työtä.

Ap tarvitsee apua arkeensa. Heidän arkensa ei ole kivaa kenellekään. Ei äidille eikä haastavan vauvan varjoon jäävälle uhmaikäiselle.

Tarhassa lapsi saa ihan eri tavalla huomiota;hänen kanssaan touhutaan ja hänellä on kavereita.

Lapset aina apinoivat toisiaan; taapero ottaa nyt varmasti mallia huutavasta vauvasta ja taantuu itsekin. Tarhassa hän alkaa ottaa mallia vanhemmista lapsista ja se tulee aivan varmasti heijastumaan hänen käytökseensäparantaen sitä. Meillä esim. 1,5- vuotias alkoi saman tien käydä tarhassa potalla ja vaipat jäivät täysin pois alle 2- vuotiaana. Hän otti mallia isommista! Ja lapsemme ei ole mennyt varhain aloitetusta hoidosta pilalle. Hän puhuu sujuvasti kahta kieltä äidinkielinään, harrastaa innokkaasti tanssia ja on oikein fiksu ja hyväkäytöksinen. Ikää hänellä on neljä vuotta nyt.

Onko ap:lle hänen lapsilleen hyväksi, että ap palaa pian loppuun arkensa kanssa? Olisiko parempi, että hän ennaltaehkäisee loppuunpalamisen varmalla, tehokkaallaja nopealla tavalla?

Hoitopäivä ei ole enää 2,5- vuotiaalle superraskas. Varsinkaan, jos hoitoa on vain 3 päivää viikossa.

Sulla on aika ruusuinen kuva päivähoidosta. Vai että taapero saa automaattisesti päiväkodissa enemmän huomiota??? Entäpä jos pienten ryhmässä on 15 lasta ja 3 hoitajaa, hoitajat sairastelevat paljon ja aina on uusia sijaisia. Parivuotias voi myös olla pienten ryhmän isoimpia jolloin myös siellä päiväkodissa on niitä vauvoja, nehän vievät tietenkin enemmän myös hoitajien aikaa.
Ei muutakuin ap vauvan ja esikoisen kanssa mahdollisiin kaupungin ylläpitämiin perhekerhoihin ja avoimiin päiväkoteihin jos niitä omassa kotikunnassa vain on. Kyllä sitä virikettä saa muutenkin kuin ylibuukatussa päiväkotiryhmässä.

 

["a p"]

Saako esikoinen osallistua perheen askareisiin? Jos hän tuntee että häntä ei enää tarvita kun vauva syntyi. Ehkä esikoisen kanssa suoritetu siivouspuuhat voisivat auttaa. Meiän taapero on ainakin ihan innoissaan kun saa auttaa äitiä siivoamisessa Parantaa itsetuntoa. Ja tietenkin pitää kiittää avusta!

Kyllä osallistuu kotipuuhiin. Ojentelee pyykkejä kun laitan kuivumaan. Yks päivä laitoin imurin ihan pienelle ja annoin esikoiselle, mielellään imuroi jne.

 

[Kvart över]

Tuo aloitus kuulosti siltä että olisin voinut itse kirjoittaa sen! Meillä myös 2,5-vuotias ja "vauva", joka tosin on jo 11kk vanha. Ihan samaa touhua meidän esikoisella parhaillaan kun teilläkin, itse olen miletänyt tuon mustasukkaisuudeksi, jota uhmeikä pahentaa. Samaa varmaan teilläkin? Teillä on niin pieni tuo vauva vielä, että eka mustisvaihe on vielä päällä. Meillä taas nuorempi oppi kävelemään ja uusi mustisvaihe selkeästi alkoi siitä, esikoinen tajusi että hänen asemansa on uhattuna kun toinenkin alkaa olla vähemmän vauva.

Mun tekisi myös välillä mieli laittaa tuo esikoinen hoitoon, mutta oon ajatellut että on siitä kuitenkin niin paljon iloakin täällä kotona välillä. Ja sitten hän ainakin tuntisi itsensä hylätyksi.. Oon ajatellut että se ei ole ratkaisu

Koita jaksaa! Ottaa aikansa, mutta varmasti menee ohi! Meillä oli välillä jo kauan aikaa hyvä vaihe, eiköhän tämä toinenkin aalto joskus lopu

 

["a p"]

Sulla on aika ruusuinen kuva päivähoidosta. Vai että taapero saa automaattisesti päiväkodissa enemmän huomiota??? Entäpä jos pienten ryhmässä on 15 lasta ja 3 hoitajaa, hoitajat sairastelevat paljon ja aina on uusia sijaisia. Parivuotias voi myös olla pienten ryhmän isoimpia jolloin myös siellä päiväkodissa on niitä vauvoja, nehän vievät tietenkin enemmän myös hoitajien aikaa.
Ei muutakuin ap vauvan ja esikoisen kanssa mahdollisiin kaupungin ylläpitämiin perhekerhoihin ja avoimiin päiväkoteihin jos niitä omassa kotikunnassa vain on. Kyllä sitä virikettä saa muutenkin kuin ylibuukatussa päiväkotiryhmässä.

Perhekerhot ja kahvilat on meillä käytössä, niissä siis käydään. Samoin muskari ja uinti, uinnissa vauva mukana ja uimassa. Muskarissa myös koska en saa mihinkään hoitoon siksi ajaksi, odottelee sivussa ja tyytyväinen on ollut!

Ja en ole koskaan miettinyt vieväni lasta päiväkotiin, ihan perhepäivähoitajalle ajattelin, kun ajattelin.

 

[Kvart över]

Hei kiitos noista kotihomma -vinkeistä! Olin tyystin unohtanut nuo, yhdessä vaiheessa lajiteltiin puhtaat pyykit aina esikoisen kanssa, nyt se on vain unohtunut jotenkin.

 

[neil]

Nyt olisi kyllä aika puhua kunnolla miehesi kanssa. Mies jättää nyt harrastukset vähemmälle, jotta saatte teidän perheenjäsenille kaikille helpomman arjen. Itse en veisi virikehoitoon missään nimessä, sillä esikoinen uhmaa juuri siksi, että on sekaisin tunteidensa kanssa. Hänellä on ikävä äitiä ja haluaisi olla se ykkönen, tietysti. Jos nyt viette lapsen hoitoon, on se takapakkia. Hylkääminen vaikealla hetkellä. Alatte viettämään yhdessä perheenä aikaa ilman mitään ylimääräisiä menoja. Ihan tavallista arkea jossa tietyt rutiinit ja aina toinen vanhemmista esikoisen käytössä. Kyllä se siitä alkaa sujumaan!

 

[ehdotus]

Sulla on aika ruusuinen kuva päivähoidosta. Vai että taapero saa automaattisesti päiväkodissa enemmän huomiota??? Entäpä jos pienten ryhmässä on 15 lasta ja 3 hoitajaa, hoitajat sairastelevat paljon ja aina on uusia sijaisia. Parivuotias voi myös olla pienten ryhmän isoimpia jolloin myös siellä päiväkodissa on niitä vauvoja, nehän vievät tietenkin enemmän myös hoitajien aikaa.
Ei muutakuin ap vauvan ja esikoisen kanssa mahdollisiin kaupungin ylläpitämiin perhekerhoihin ja avoimiin päiväkoteihin jos niitä omassa kotikunnassa vain on. Kyllä sitä virikettä saa muutenkin kuin ylibuukatussa päiväkotiryhmässä.

Päiväkodin voi valita yksityiseltä puolelta ihan ryhmäkokokriteereilläkin. Yksityisiin ei myöskään yleensä oteta vauvoja, suurimmassa osassa ikäraja 3 vuotta, neuvottelemallahieman nuorempikin pääsee. Meillä lapsi ollut 2 päikyssä. Siellä missä ryhmässä oli 2 1- vuotiasta, koko päikkärin lapsimäärä oli kymmenen. Toisessa koko päiväkodin lapsimäärä on 15 lasta, joista suurin osa on hoidossa puoli päivää tai pari päivää per viikko.

 

["a p"]

kertoisiko joku vielä, että miten toimin, kun otan lapsen ja kumarrun hänen tasolleen ja kerron ettei niin saa tehdä, niin kun hän yleensä sanoo että "ei" eli uhmaa sitä kieltoa. jatkanko kieltämistä siinä heti vaikka se menisi inttämiseksi...

 

[pikkumy]

[QUOTE="a p";24615770]kertoisiko joku vielä, että miten toimin, kun otan lapsen ja kumarrun hänen tasolleen ja kerron ettei niin saa tehdä, niin kun hän yleensä sanoo että "ei" eli uhmaa sitä kieltoa. jatkanko kieltämistä siinä heti vaikka se menisi inttämiseksi...[/QUOTE]

Auttaisko ohjata tekemään jotain luvallista? Kertoa ensin että teki väärin ja sitten kertoa mitä saa tehdä niin että äiti kiittää? Ja myös huomioit kun ohjautuu tekemään sitä jotain positiivista.

 

[SporttisMama]

[QUOTE="a p";24615770]kertoisiko joku vielä, että miten toimin, kun otan lapsen ja kumarrun hänen tasolleen ja kerron ettei niin saa tehdä, niin kun hän yleensä sanoo että "ei" eli uhmaa sitä kieltoa. jatkanko kieltämistä siinä heti vaikka se menisi inttämiseksi...[/QUOTE]

Riippuu ihan asiasta. Jos on vakava asia eli ehdottomasti kielletty juttu niin tuijotat tiukasti silmiin ja sanot napakasti asiasi mutta älä ala inttämään. Pysyt rauhallisena ja puhut selkeästi ja vähän. Sitten pienemmissä asioissa voisit kokeilla kiellon tilalle ihan vain sitä että ohjaat huomion ihan muuhun asiaan. Aina ei tartte alkaa kieltämään ja puuttumaan jos asia jota lapsi tekee ei ole vaarallista.

 

[tytönjapoikienmamma]

Esikoisesi on hurjan pieni vielä ja uhmassaan ja vielä uusi vauva talossa. Lapsia täytyy kasvattaa jo ihan pienstä pitäen, mutta et voi odottaa liikoja 2,5 vuotiaalta. Nyt vaan pitkää pinnaa ja huomoita, siis positiivista lapselle. Tuo on huolestuttavaa, että sanoit, että välit viilentyneet esikoiseesi. Uhama on raastavaa ja väsyttävää, mutta tuo mitä' sanoit rakkauden vähenemisestä on huolestuttavaa, koska lapset aistii tuollaiset. Puhu jossakin tuosta ja kaipaisit ehkä jotain tukea vanhemmuuten nyt.

 

[tiiteni harmaana]

Ap, olisi kiva kuulla myös vastakommenttisi noille ehdotuksille, että miehesi olisi aika vähentää harrastuksiaan ja olla enemmän perheen kanssa. Et ole sanallakaan kommentoinut.

 

["aave"]

No ei kai 2,5veen tarvikkaan pukea ja riisua itse saatika kerätä leluja! Kerkiää kyllä myöhemmin tekemään niitä sitten kun ymmärtääkin homman. Noin pieni tarvii vielä vallan äidin ja isän huomion syliä ja paljon ja apua.

 

["aave"]

Ja lisään vielä että ei kuulosta hankalalta lapselta vaan huomionkipeeltä. Jos on kerta vauvakin niin pitää muistaa esikoisenkin olevan vielä pieni!

 

["vieras"]

Tosi omituista, että kun noinkin pieni lapsi tulee hankalaan vaiheeseen, on hänelle paras paikka päiväkoti. Eikö hän juuri silloin eniten tartte sitä vanhempaa kun mielialat vetää laidasta laitaan ja tunteiden käsittely on vaikeaa? Ihan käsittämätön ajattelutapa, että lapsi tarttee siirtää heti kodin ulkopuolelle kun uhma tai joku vaikeampi vaihe puskee päälle. että se on merkki virikkeiden puutteesta tms. Ymmärtäisin jos kyse olisi 5-vuotiaasta, mutta noin pienestä.

Mulla on samanikäinen nuorin lapsi, ja on juuri tullut samaan vaiheeseen ja pitäisi hoito aloittaa Ihan kamalalta tuntuu aloittaa päivähoidossa tässä vaiheessa. Tulee varmasti olemaan vaikeaa ja hyvin huono aika aloitukselle. Tällä hetkellä päivät kotona kuluvat parhaiten ulkoilemalla metsässä, pyöräilemässä, kaupassa, kyläillessä tms, mutta leikkipuistot, perhekahvilat jne. ei tule mitään eikä kiinnosta lasta pätkääkään.

 

[tytönjapoikienmamma]

[QUOTE="vieras";24616141]Tosi omituista, että kun noinkin pieni lapsi tulee hankalaan vaiheeseen, on hänelle paras paikka päiväkoti. Eikö hän juuri silloin eniten tartte sitä vanhempaa kun mielialat vetää laidasta laitaan ja tunteiden käsittely on vaikeaa? Ihan käsittämätön ajattelutapa, että lapsi tarttee siirtää heti kodin ulkopuolelle kun uhma tai joku vaikeampi vaihe puskee päälle. että se on merkki virikkeiden puutteesta tms. Ymmärtäisin jos kyse olisi 5-vuotiaasta, mutta noin pienestä.

Mulla on samanikäinen nuorin lapsi, ja on juuri tullut samaan vaiheeseen ja pitäisi hoito aloittaa Ihan kamalalta tuntuu aloittaa päivähoidossa tässä vaiheessa. Tulee varmasti olemaan vaikeaa ja hyvin huono aika aloitukselle. Tällä hetkellä päivät kotona kuluvat parhaiten ulkoilemalla metsässä, pyöräilemässä, kaupassa, kyläillessä tms, mutta leikkipuistot, perhekahvilat jne. ei tule mitään eikä kiinnosta lasta pätkääkään.[/QUOTE]

Joo, ei missään nimessä tarvitse tuon ikäinen päivähoitoa. Toki eri tilanne, jos äidin mentävä töihin. Mutta siis, olen täysin samaa mieltä. Uhma on normaali kehitysvaihe, joka ei sitä jaksa on velvollinen hakemaan apua vanhemmuuteen vaikka neuvolasta tai perheneuvolasta.

 

["hui"]

Kuullostaa siltä että teillä laitetaan kaikkien muiden tarpeet sen uhmakkaan taaperon edelle, mies harrastaa, vauvan pitää olla koko ajan sylissä, sinun pitää päästä jumpalle. Siis ymmärrän että oma aika on myös tärkeää, mutta niin on sen lapsen hyvinvointikin! Parempi olisi kun saisit sen vauvan vaikka pariksi tunniksi kerran viikossa hoitoon, että saisit tehdä jotain kivaa esikoisen kanssa, kuin että laittaisit esikoisen hoitoon että saat olla rauhassa vauvan kanssa. Täällä on minusta tullut paljon hyviä neuvoja sinulle. Nyt alat huomioimaan enemmän esikoista ja käsket miehen viettää aikaa vauvan kanssa. Minun mieheni on myös sellainen että ei mielellään keskustele mutta mä olen päättänyt että jos aikuinen mies ei osaa suutaan avata kun jotain kysyn niin sitten minä päätän miten asiat tehdään.

 

[SporttisMama]

Päiväkodin voi valita yksityiseltä puolelta ihan ryhmäkokokriteereilläkin. Yksityisiin ei myöskään yleensä oteta vauvoja, suurimmassa osassa ikäraja 3 vuotta, neuvottelemallahieman nuorempikin pääsee. Meillä lapsi ollut 2 päikyssä. Siellä missä ryhmässä oli 2 1- vuotiasta, koko päikkärin lapsimäärä oli kymmenen. Toisessa koko päiväkodin lapsimäärä on 15 lasta, joista suurin osa on hoidossa puoli päivää tai pari päivää per viikko.

Missäs kunnassa tuo on mahdollista? Kyllä se nykyään on niin, ainakin suurilla paikkakunnilla, että ryhmät ovat täynnä. Espoossa tilanne on se että ryhmiä perustetaan jopa päiväkotien liikuntasaleihin ennenkuin uusia päiväkoteja valmistuu. Yksityiset päiväkodit myös täynnä. Se mikä toimii omassa kunnassa, ei välttämättä toimikaan toisessa paikassa. Espoo oli joidenkin tilastojen mukaan kaupunki jossa naiset laittavat kaikista pienimpinä lapsensa päivähoitoon, joten täällä on tunkua nimenomaan pienten ryhmiin.

 

["mamacita"]

[QUOTE="a p";24615221]On mukana vauvanhoidossa, mutta yllätyksekseni olen huomannut ettei häntä juurikaan kiinnosta. Pussailee kyllä vauvaa. Koskaan ei ole vauvaan kohdistanut vihaa. Kyllä touhuan esikoisen kanssa joskus kahdestaankin, se on vain aika vaikeaa koska mies töissä, hänellä useampi työ, ja päälle harrastukset. Ei nyt tule mieleen onko esikoinen etusijalla, ei sellaista tilannetta ole kai ollut. Mikä olisi sellainen tilanne? Olen niin pettynyt itseeni, että tekis mieli vaan ottaa ja lähte. Miehen kanssa puhuisin, mutta hän ei ole puhetyyppiä. Neuvolassa en halua puhua, tunnen liian hyvin neuvolantädin eikä hän muutenkaan ole kuuntelu ihminen. [/QUOTE]

Jos miehellä on useampi työ ja päälle harrastukset niin meneekö sun mielestä kaikki nyt ihan oikein? ja puhuisit mutta ei ole puhetyyppiä? kyllä yhteisestä lapsesta pitäisi voida puhua.

 

[tiedän tunteen]

Kyllä lapsi aistii sinusta nämä asiat. Koita nyt vain saada ajatuksesi ja tunteesi kasaan. Puhutko kenellekään näistä? Miehesi kanssa voisi olla perhepalaverin paikka?
Itse olen jäähypenkkien sitkeä vastustaja, niitä en ainakaan noin pienelle käyttäisi, enkä muutenkaan...

Minulla oli ihan samoja tunteita vauvan syntyessä ja esikoisen ollessa tuon ikäinen. Mutta kyllä se ohi menee. Kovasti siinä vain syyllisyyttä tietenkin tuntee mutta minkäs sitä ajatuksilleen voi.

Oletteko kokeilleet sitä rangaistusta, että otatte jäähylle jonkin tärkeän lelun tai esineen? Meillä se on aina tehonnut paljon paremmin kuin jäähypenkki.

 

["vieras"]

Varmasti ihan oikein toimitte.Meillä alkoi myös pojalla tuossa iässä. Nyt poika 5v ja opit on menny perille...vielä noin puooli vuotta sitten oli hankalaa...

 

["vieras"]

Ei kai ole vahingossa käynyt niin että saa huomiota eniten käyttäytymällä huonosti? Ja enemmän aikaa minkä muuten käyttäisit vauvan kanssa enemmän kahdestaan? Mustasukkaisuus etenkin äidin huomiosta voisi ainakin maalaisjärjellä pahentaa normaalia kasvuun liittyvää uhmaa.

2,5 vuotiaat kayttaytyy huonosti.Piste.

 

[Debra]

Kyllä se vaan on tuo ikä. Meillä on ainakin molemmat pojat olleet tuossa iässä juuri tuollaisia. Se vaatii sulta nyt vaan jonkun aikaa hirmuisesti kärsivällisyyttä. Uudestaan ja uudestaan saat selittää rauhallisesti ja selkeästi, miksi jotain ei tehdä ja miksi jotain pitää tehdä. Ei se vaan mee kerralla, eikä edes kymmenennellä kerralla jakeluun. Muista pitää maltti, uhmaikäisen kanssa on turha inttää. Eikä omatoimisuutta voi vielä kauheasti odottaa. Mutta ei se kestä ikuisesti, lohduttaudu sillä! Ja muista antaa huomiota ja kehuja hyvästä toiminnasta ja viettää myös kahdestaan aikaa esikoisen kanssa.