A
"Aloittaja"
Vieras
Mistähän mä nyt alottaisin....
Mä en ole ole periaatteessa ikinä ollut töissä... Tai siis olen mutta pieniä pätkiä ym... Olen ollut kotiäitinä 8 vuotta.
Ilmottauduin tykkäriin työttömäksi työnhakijaksi kun hoitovapaa loppui tuossa pari vuotta sitten. Olen saanut harjoittelupaikkoja (työmarkkinatuella siis) ja mikään niistä ei tuntunut omalta jutulta, toki kävin ne kunnialla loppuun.
Noh, sain sitten "vakituisen" työpaikan. Viihdyin ihan hyvin siellä vaikka työ oli ihan hemmetin raskasta ja epäsäännölliset työajat ja palkka todella huono. Välillä työpaivän pituus oli 2 tuntia ja joskus ( harvoin ) saatto olla jopa 10 tuntia. Tuo asia mua ei silleen varsinaisesti haitannut ja se asia mikä mua haittas ja miksi otin loparit oli se että puolet joskus jopa enemmänkin meni bensaan. Työmatkaa oli siis 100km ja harvinaista herkkua oli se että tuli 800/kk. Työpaiviä oli kuukaudessa 15-20. Eli bensan jälkeen mulle jäi max 400 rahaa.....
Loparit oli pakko ottaa, en jaksanu väsyttää itseäni parin sadan takia.
Tuosta se työkkäri ja kela riemastu
karenssi tuli päälle ja miehelläni pieni palkka ja 2 lasta elätettävänä...
Töitä olen aktiivisesti etsinyt pari vuotta, joskus pääsen haastatteluun, joskus en ja siihen se sit jää.... Kouluunkin olen hakenut parina vuonna mutta eipä sitä sinnekkään pääse...
Mua niin ressaa tää rahattomuus, työmarkkinatukea ei makseta vaikka olisinkin harjoittelussa tuon karenssin takia...
Enemmänkuin mitään toivon sitä että saisin töitä jossa olis palkka semmoinen että kannattee töissä käydä....
Miksi nuo työkkäri ja kelat ei ymmärrä mistään mitään.... Olkoot syy mikä tahansa niin heti tulee karenssi... Voi v***u sentään sanon minä!!
Mä en ole ole periaatteessa ikinä ollut töissä... Tai siis olen mutta pieniä pätkiä ym... Olen ollut kotiäitinä 8 vuotta.
Ilmottauduin tykkäriin työttömäksi työnhakijaksi kun hoitovapaa loppui tuossa pari vuotta sitten. Olen saanut harjoittelupaikkoja (työmarkkinatuella siis) ja mikään niistä ei tuntunut omalta jutulta, toki kävin ne kunnialla loppuun.
Noh, sain sitten "vakituisen" työpaikan. Viihdyin ihan hyvin siellä vaikka työ oli ihan hemmetin raskasta ja epäsäännölliset työajat ja palkka todella huono. Välillä työpaivän pituus oli 2 tuntia ja joskus ( harvoin ) saatto olla jopa 10 tuntia. Tuo asia mua ei silleen varsinaisesti haitannut ja se asia mikä mua haittas ja miksi otin loparit oli se että puolet joskus jopa enemmänkin meni bensaan. Työmatkaa oli siis 100km ja harvinaista herkkua oli se että tuli 800/kk. Työpaiviä oli kuukaudessa 15-20. Eli bensan jälkeen mulle jäi max 400 rahaa.....
Loparit oli pakko ottaa, en jaksanu väsyttää itseäni parin sadan takia.
Tuosta se työkkäri ja kela riemastu
karenssi tuli päälle ja miehelläni pieni palkka ja 2 lasta elätettävänä... Töitä olen aktiivisesti etsinyt pari vuotta, joskus pääsen haastatteluun, joskus en ja siihen se sit jää.... Kouluunkin olen hakenut parina vuonna mutta eipä sitä sinnekkään pääse...
Mua niin ressaa tää rahattomuus, työmarkkinatukea ei makseta vaikka olisinkin harjoittelussa tuon karenssin takia...
Enemmänkuin mitään toivon sitä että saisin töitä jossa olis palkka semmoinen että kannattee töissä käydä....
Miksi nuo työkkäri ja kelat ei ymmärrä mistään mitään.... Olkoot syy mikä tahansa niin heti tulee karenssi... Voi v***u sentään sanon minä!!
.. Mut joo, kyllä mä sielä menen käymään kun pitäähän mun taas vaihteeks ilmottautua työttömäks työnhakijaks... Ensiks kuiteski odottelen vastausta pariin työhakemukseen ja toivon todella että pääsen jompaan kumpaan kun ovat kokopäivätöitä kumpikin 
