[QUOTE="tähti";26772784]Uh, niinpä! Ap niin jaan sun tunnelmat, olemme täysin samassa tilanteessa. Lapseni on 1 v. 11 kk.
Meillä imetys venyi, koska lapsi on maitoallerginen ja sopivan maitotuotteen löytäminen kesti siihen asti että lapsi oli 1 v. 8 kk. (siis kaikki altistukset, lääkärikäynnit yms.). Koska lapsi on höyhensarjalainen ja kävimme aikanaan kasvukontrolleissa, ei tullut edes mieleen lopettaa imetystä ennen kuin sopiva maito on olemassa. Ja kun se löytyi, kesti vielä ennen kuin lapsi oppi juomaan sitä, siis tottui sen makuun.
Sitten lopettelin imetystä ja oli enää 1-2 imetyskertaa päivässä jäljellä, ja ajattelin lopettaa juuri. Ja sitten yhtäkkiä, kun rinta ei ollut enää kiinnostanut lasta juurikaan melkein pariin kuukauteen, siitä tulikin huipputärkeä. Lapsi rupesi kaivamaan rintaa joka paikassa ja koko ajan ja olisi killunut siinä kiinni varmaan koko ajan jos olisin antanut. Ja nyt siis näistä lähtökohdista pitäisi siis lopettaa...
Nyt lapsi aloittaa hoidossa ensi viikolla, ja mietin pitäisikö vielä lykätä imetyksen lopettamista siihen asti että on edes jotenkin tottunut hoitoon. Ettei tule liikaa muutoksia yhdellä kertaa... olen ajatellut laittaa laastarit nännien päälle ja sanoa, että äidin tissit ovat kipeät.[/QUOTE]
Ja siis syy siihen miksi olen niin lopen täynnä imetystä on se, että minulla tulee maitoa vain toisesta rinnasta enää ja imetys tekee nii-in kipeää kun on vain se yksi käytössä noin ison lapsen kanssa.
Muissa tapauksissa varmaan ihan suht helpolla jatkaisin sen muutaman viikon, että lapsi on tottunut hoitoon kun näin pitkälle jo meni tuon maitoallergian ym. takia. Mutta mitta on niin täynnä, tuntuu etten vain enää kestä kun joka kerta on yhtä tuskaa.
Keksittiin muita läheisyysjuttuja ja tuntui siltä että välimme jopa parantuivat imetyksen loputtua. Ja tuli isästäkin samalla tasa-arvoisempi lohduttaja. Oli muutenkin tosi vapauttavaa saada kroppa takaisin (imetyksen aikana mulla valui tosi paljon maitoa ja se oli rasittavaa)