En jaksa enää.... Miksei meille tule vauvaa???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Heartbroken
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Heartbroken

Vieras
Olemme yritettäneet puolitoista vuotta eikä mitään ole kuulunut. Miehessä eikä minussa ei ole mitään vikaa.

Kaikki kaverit tuntuvat olevan raskaana. Jopa nekin jotka eivät edes halunneet lapsia tai niitä suunnitelleet. Tällä viikolla jopa 3 synnyttänyt.. Joka suunnaasta tulee vaan tätä "äitinä olemisen hehkutusta".. Ylellä dokumentti, Kotivinkissä juttu.. Tuntuu että joka suunnasta hyppii silmille se mitä en voi saada!!!

On niin masentunut ja särkynyt olo etten jaksa enää edes olla onnellinen kavereiden puolesta tai nähdä heidän uusia ihania vauvoja (sanokaan vaan että olen itsekäs... en vaan jaksa)..

Anteeksi.. oli pakko jonnekkin purkautua!
 
Selittämätön lapsettomuus on yllättävän yleistä. Olette ilmeisesti jo hakeutuneet tutkimuksiin, joko teillä on hoitoja suunnitteilla?

Meilläkin taustalla selittämätön lapsettomuus, esikoinen sai lopulta alkunsa ivf:llä. Sitten toinen lähtikin kolmannesta yrityskierrosta ihan luomuna. Tiedä sitten, mikä siinä alunperin ongelmana oli.
 
Ei helvetti miten typeriä vastauksia, just sellasia mitä inhosin eniten. "älkää yrittäkö niin kyllä se siitä" tai vielä typerämpi "nauti ny" :O Juu nauti lapsettomuudesta jep jep. Ne jotka eivät tätä asiaa ymmärrä ei pitäisi jaella noita typeriä kommenttejaan :D
 
eihän sinull ole käytössä mitään ovulaatioita esävää lääkettä kuten ketorinia tai buranaa? myös jotkut närästyslääkkeet kai voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen
 
Ei helvetti miten typeriä vastauksia, just sellasia mitä inhosin eniten. "älkää yrittäkö niin kyllä se siitä" tai vielä typerämpi "nauti ny" :O Juu nauti lapsettomuudesta jep jep. Ne jotka eivät tätä asiaa ymmärrä ei pitäisi jaella noita typeriä kommenttejaan :D

no mitähän se rouva oikein odotti vastattavan? sori vaan jos yritettiin kannustaa! joo kaikilla muilla onkin niin helppo elämä!
 
En käytä mitään lääkkeitä. Olen 32 vuotias. Tiedän että parhaiten onnistuu kun ei yritä, mutta se on NIIN vaikeaa. NIIN vaikeaa motivoida itsensä tapaamaan kavereita ja heidän lapsiaan. NIIN vaikea olla positiivisilla mielin. Ahdistaa!!! Ei olla kokeiltu mitään hoitoja. Pitäisi kai alkaa miettimään.
 
Hoitoihin kipin kapin! Meillä oli yritystä takana melkein 3v kun hoidot aloitettiin ja toisella inseminaatiolla tärppäsi. Selittämätön oli syy meilläkin ja pitkän yrityksen takia edettiin nopeasti inseminaatioihin eli lääkäri ei nähnyt järkeä yrittää tablettien kanssa kahta kiertoa enempää. Nyt tulossa toinen lapsi, luomusti ja heti ekasta yrityskierrosta.
 
Luin jostain että E-vitamiini parantaa miehen hedelmällisyyttä. Oletteko kokeilleet?

Kaveri sai vauvan 8v yrittämisen jälkeen hoidoilla, ja seuraava tulikin heti perään ihan itsestään! Toinenkin kaveri sai hoidoilla 3v yrittämisen jälkeen ja sen jälkeen heille on tullut 3 vauvaa ihan itsestään. Eli teilläkin on toivoa!

Voimia yritykseen!
 
Muistan tunteen. Eikä siinä oikein toisten hyvää tarkoittavat neuvotkaan auta. Se henkinen prosessi asian tiimoilta on käytävä itse ja omalla tavallaan läpi. Ja annettava itselle lupa myös siihen suruun ja epätoivoon jne. Toivon mukaan lapsi vielä teille tulee. Jos ei tule, toivon, että opit taas löytämään elämästä ne asiat, mitkä tekevät elämästä hyvän näin.
 
En käytä mitään lääkkeitä. Olen 32 vuotias. Tiedän että parhaiten onnistuu kun ei yritä, mutta se on NIIN vaikeaa. NIIN vaikeaa motivoida itsensä tapaamaan kavereita ja heidän lapsiaan. NIIN vaikea olla positiivisilla mielin. Ahdistaa!!! Ei olla kokeiltu mitään hoitoja. Pitäisi kai alkaa miettimään.

Nyt heti sinne hoitoihin!! Mekin siis yritettiin kotona 2,5v vaikka olisi pitänyt mennä jo sen 1v yrityksen jälkeen. Kyllä se siinä ajassa tärppää, jos on tärpätäkseen, turha odottaa pidempään. Varsinkin kun ei suoranaista syytä ole tiedossa.
 
Ei kannata yrittää liian pitkään itsekseen vaan hankkia lapsettomuushoidoista apua. Hoidotkaan ei välttämättä auta heti tai sitten voi auttaa hyvinkin nopeasti. Tsemppiä!
 
Hei.. Mä tiedän jollain lailla miltä susta tuntuu. Mulla oli se tilanne että n 3-4 vuoden ajan mä olisin halunnu lapsen,mutta mies (oltiin naimisissa siis koko tää aika) "ei ollut valmis" kuten itse sanoi. Sitten kun mies vihdoin oli valmis jättämään ehkäisyn pois,niin hänen pyynnöstään vielä n vuosi tjottailtiin ilman kunnon yritystä. Sitten kun _vihdoin_ alettiin yrittämään niin meni vielä n puol vuotta ennen kun tulin raskaaksi. Olin näiden vuosien aikana vuoroin vihainen miehelleni ja/itselleni ("miten niin se ei ole valmis?!" "miks mun piti mennä naimisiin ton kanssa.."),surullinen,masentunut,pettynyt,katkera,.. you name it. Varsinkin sen n puolitoista vuotta ilman ehkäisyä tuntui että kaikki lehdet,tv-ohjelmat,leffat käsitteli äitiyttä,KAIKKI julkkikset sai lapsia,kaveripiiristä tuli vauvauutisia jatkuvasti.. Välillä en jaksanut iloita hyvienkään ystävien raskaudesta/vauvoista,en esim jaksanut osallistua hyvän ystäväni baby showereihin.. Sitten kun olin lähes menettänyt toivoni.. tulin raskaaksi. Raskausaikana tuntui että kaikki palaset loksahtelevat oikeille paikoilleen ja ajattelin että saamme sittenkin lapsen juuri sopivaan aikaan kaiken huomioonottaen (molemmilla koulutusta vastaavat vakityöt,raha-asiat ok,vanhempani jäävät eläkkeelle eli hoitoapua löytyy,parisuhteemme suorastaan kukoistaa..). Lapsen syntymä aloitti elämäni raskaimman (mutta anoisimman!) ajanjakson. Tosi paljon voimia ja kaikkea hyvää sulle,ehkä se vielä tärppää,just sillon kun sitä vähiten odotat :)

ps raskaimpina aikoina (ennen raskautta siis) mulle teki hyvää pysyä poissa näiltä palstoilta..
 
Jos jaksatte vielä odottaa niin yrittäkää kotona, jos ette niin pian yhteys lääkäriin ja hoitojen suunnittelut vireille.

Sillä aikaa, yrititte missä tahansa, yritätte nauttia toisistanne sillä ajatuksella että se on vain rajallinen aika koska jossain vaiheessa teillä ei enää aikaa ole, keskityt harrastuksiin ja kavereihin, pidät itsesi terveenä ja hyvässä kunnossa jotta kroppa on suotuisa raskaudelle ja oviksen aikaan hommat käyntiin ja ne hoidot liikkeelle jos sellaisiin lähdette.

Toivoa on aina ja todennäköisyydet on puolellanne :)
 
tiedän tunteen, tämä on ihan hyvä paikka purkaa oloaan. Tosin vastauksia voi kyllä sitten tulla puolin ja toisin.

Jos et juuri nyt kestä muiden vauvoja niin sitten et. Ei ole pakko! Saat olla itsekäs, mutta olosi ei ehkä kyllä siitä helpotu yhtään. Ainoa mikä minulle auttoi oli aika ja sen tajuaminen ettei muiden vauvat ole minulta mitenkään pois. Tämä vei vuosia, mutta joo, sen toteaminen kyllä helpotti läheisten vauva-aikana, en ollut katkera tutuille ja ystäville, mutta sitten ne työssäni kohtaamat lähes heitteillejätöt kyllä kolahtivat jopa niin pahasti, että oli pakko vaihtaa työtehtäviä. Siinä oli semmoinen juttu jota en pystynyt sitten millään selittmään itselleni, et miksi ne perhe oli saanut lapsen ja me emme. Siinä loppui aivojeni kapasiteetti alkuunsa.. vielä nykyäänkin jo lapsellisena nämä ääritapaukset koskettavat minun kiukkusuontani sisälläni, en voi ymmärtää mikä ihmeen järjestys on jakaa lapsia maailmaan sellaisille vanhemmille jotka eivät jaksa huolehtia edes omista perustarpeistaan saatika sitten lapsensa.

Meidän lapsettomuus päättyi reilun 8 vuoden jälkeen oman lapsen syntymään. Tällä haluan vain vähän lohduttaa, että ehkä jonakin päivänä saatte sen oman käärön.
 
Voisi tehdä hyvää lakata lukemasta kaikkia näitä juttuja palstalla! On vaan niin paha mieli Mietin miten ystävät ovat laitoksella ja katsovat kaikella rakkaudella ihanaa uutta vauvaa ja sitä suurta rakkautta mitä he tuntevat sitä pientä olentoa kohtaan! Siitä miten he tulevat kotiin vauvan kanssa ja heidän elämällään on jokin tarkoitus! Minä jatkan tätä tyhjää tiedä kuinka kauan!!

Huoh.. Tiedän että kaikki tapahtuu juuri silloin kun on sen aika, mutta välillä ei vain jaksa olla positiivinen. Joka puolella vaan on vauvoja! Jopa duunissa on alettu kyseleen milloin meille tulee vauva... gggrrrrrr..
 
[QUOTE="vieras";23374587]tiedän tunteen, tämä on ihan hyvä paikka purkaa oloaan. Tosin vastauksia voi kyllä sitten tulla puolin ja toisin.

Jos et juuri nyt kestä muiden vauvoja niin sitten et. Ei ole pakko! Saat olla itsekäs, mutta olosi ei ehkä kyllä siitä helpotu yhtään. Ainoa mikä minulle auttoi oli aika ja sen tajuaminen ettei muiden vauvat ole minulta mitenkään pois. Tämä vei vuosia, mutta joo, sen toteaminen kyllä helpotti läheisten vauva-aikana, en ollut katkera tutuille ja ystäville, mutta sitten ne työssäni kohtaamat lähes heitteillejätöt kyllä kolahtivat jopa niin pahasti, että oli pakko vaihtaa työtehtäviä. Siinä oli semmoinen juttu jota en pystynyt sitten millään selittmään itselleni, et miksi ne perhe oli saanut lapsen ja me emme. Siinä loppui aivojeni kapasiteetti alkuunsa.. vielä nykyäänkin jo lapsellisena nämä ääritapaukset koskettavat minun kiukkusuontani sisälläni, en voi ymmärtää mikä ihmeen järjestys on jakaa lapsia maailmaan sellaisille vanhemmille jotka eivät jaksa huolehtia edes omista perustarpeistaan saatika sitten lapsensa.

Meidän lapsettomuus päättyi reilun 8 vuoden jälkeen oman lapsen syntymään. Tällä haluan vain vähän lohduttaa, että ehkä jonakin päivänä saatte sen oman käärön.[/QUOTE]

Kiitos! Juuri tuo katkeruus, että miksi muilla onnistuu, mutta meillä ei... vaikka toisille se ei tunnu olevan niin tärkeää.. Miten ihmeessä jaksoit 8 vuotta!!
Ja muut tässä ketjussa jotka olette odottaneet monta vuotta!! Miten teidän pää pysyi kasassa?
 
Voisi tehdä hyvää lakata lukemasta kaikkia näitä juttuja palstalla! On vaan niin paha mieli Mietin miten ystävät ovat laitoksella ja katsovat kaikella rakkaudella ihanaa uutta vauvaa ja sitä suurta rakkautta mitä he tuntevat sitä pientä olentoa kohtaan! Siitä miten he tulevat kotiin vauvan kanssa ja heidän elämällään on jokin tarkoitus! Minä jatkan tätä tyhjää tiedä kuinka kauan!!

Huoh.. Tiedän että kaikki tapahtuu juuri silloin kun on sen aika, mutta välillä ei vain jaksa olla positiivinen. Joka puolella vaan on vauvoja! Jopa duunissa on alettu kyseleen milloin meille tulee vauva... gggrrrrrr..

jos et jaksa olla positiivinen niin ole sitten vaikka viikko yks oikee vittupää riivinrauta, katso tuleeko hyvä olo? Oletko kertonut näille kavereille/ystäville näistä tunteistasi ja siitä et teillä ei vain tärppää? Jos et niin ehkä jollekin voisit kertoa, ihan ne kaikkein kuvottavimmatkin tunteet, jos heistä olisi jostakin siihen, mitä luulet?
 
[QUOTE="vieras";23374638]jos et jaksa olla positiivinen niin ole sitten vaikka viikko yks oikee vittupää riivinrauta, katso tuleeko hyvä olo? Oletko kertonut näille kavereille/ystäville näistä tunteistasi ja siitä et teillä ei vain tärppää? Jos et niin ehkä jollekin voisit kertoa, ihan ne kaikkein kuvottavimmatkin tunteet, jos heistä olisi jostakin siihen, mitä luulet?[/QUOTE]

Olen kertonut joillekkin kavereille jotka vain harmittelivat että tälläisen asia tulee kaveruuden väliin... tuntui vielä kurjemmalta koska en voi tälle ololle mitään!!
 
Kiitos! Juuri tuo katkeruus, että miksi muilla onnistuu, mutta meillä ei... vaikka toisille se ei tunnu olevan niin tärkeää.. Miten ihmeessä jaksoit 8 vuotta!!
Ja muut tässä ketjussa jotka olette odottaneet monta vuotta!! Miten teidän pää pysyi kasassa?

Jaksoin puhumalla, kerroin ehkä liiankin avoimesti tästä, mutta se auttoi ja minun ei tarvinnut esittää mitään. Minua ei painostettu kysymyksillä, koska teillekin tulee, kun lähes kaikki ystäväni ja omat sukulaiseni tiesivät et meille ei niin vain nyt lapsia tule.

Kaikille ei tälläinen avoimuus sovi, mutta minulla se toimi ja varmasti pelastikin tavallaan pahimmalta. Sain elää monien vauva-ajassa mukana, kun siihen lopulta kykenin ja se oli kyllä korvikkeena ihan ok.

Kaikkein eniten järkytyin siinä vaiheessa, kun olimme hakeutuneet hoitoihin ja saimme kuulla realistiset mahdollisuutemme saada oma lapsi. Se oli aika järkyttävä hetki, pelottavakin.. toki siitä pääsi yli, mutta jopa mietin että uskallanko enään panna itseäni likoon ja ottaa riskin ja jatkaa hoitoja. Piti miettiä ihan oikeasti halutaanko me ihan varmasti vanhemmiksi. No haluttiinhan me ja hoidoilla raskaus alkoi 3kk:n sisällä.
 
Me yritettiin yli 3 vuotta, käytiin tutkimuksissa mutta hoitoihin ei lähdetty. Päätettiin alkaa nauttia lapsettomasta elämästä ja yhtäkkiä mä tulinkin raskaaksi.
 

Similar threads

K
Viestiä
7
Luettu
979
9
P
Viestiä
66
Luettu
2K
M
J
Viestiä
9
Luettu
487
A
T
Viestiä
19
Luettu
499
Aihe vapaa
totaalisen väsynyt
T
A
Viestiä
169
Luettu
33K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä