[QUOTE="huoh";29247671]Olen seurustellut avopuolisoni kanssa kohta 2 vuotta. Mulla alkaa mitta olla aivan sen luonnetta, käyttäytymistä ja ylipäätään olemusta. Mua ärsyttää suunnattomasti sen saamattomuus kotitöissä ja ällöttää kuinka se jättää likapyykit ja likaiset astiat ympäri kämppää. Keittiössä on roskis, mutta kaikki roskat ruuantähteistä alkaen täytyy jättää silti tiskipöydälle?
Saan joka päivä kuulla tiuskimista siltä ja sitä sen kiukuttelua kuinka kaikki paikat sattuu ja töissä käyminen on perseestä ja taas väsyttää jne. Esimerkiksi tein tänä aamuna aamupalaa, jonka katoin nätisti pöytään. Kun pyysin häntä syömään niin ensimmäinen lause oli "anna mä vittu avaan mun silmät", syömisen jälkeen sanoin hänelle että siivooko se ton keittiön kohta kun on jo parin päivän ajan luvannu, vastaus oli: "mä teen sen ihan rauhassa ja menen nyt koneelle juttelee kavereitten kanssa.", jos en ois käskeny sitä siivoomaan, ni se istuis illalla edelleen koneella ja mä oisin ehkä lopulta sen keittiön siivonnu. ällöttää asua likasessa kämpässä. Enkä saanut kiitosta aamupalasta.. Niinku en yleensäkkää saa kiitosta yhtään mistään.
Oon kohta viikon ajan pyytäny sitä viemään märät uikkarit kuivumaan, ja tuolla ne edelleen makaa eteisen lattialla muovipussissa. Päätin etten vie niitä, iteppähän nauttii niistä homeisista uikkareista sitten. Jos ylipäätään puhun siivoomisesta niin yleensä vastaus on "mä käyn töissä ni en rupee töitten jälkee siivoo ku väsyttää ja vapaapäiviä en käytä siivoomiseen, sä oot kotona joka päivä, mikset voi siivota".. Mäkin kävisin töissä, jos olisi töitä. Ja tossa viime keväänä ja kesänä, mä kävin töissä ja mies oli kotona, silti mä olin se joka siivosi, hän vaan istui kotona koneella päivisin ja kävi salilla treenaamassa.
Olen itse reilusti ylipainoinen ja mieheni harrastaa aktiivisesti salilla käymistä. Hän on luvannut auttaa ja tukea minua laihduttamaan ja on hehkuttanut kuinka nyt saadaan mut kuntoon, mutta silti tuo kotiin herkkuja ja roskaruokaa. ja tänäänkin tiuskasi aika ilkeästi että "itse olet syönyt ja lihonnut, se on sun oma ongelma, ei mun".
Miehellä on myös paniikkihäiriö, johon ei edes suostu syömään lääkkeitä joita lääkäri määräsi. Ja käyttää tätä paniikkihäiriötä aina tekosyynä kaikkeen. Aina mukamas paniikkikohtaus, vaikka huomaan kyllä siitä koska puhuu totta ja koska valehtelee. Sit tulee riita ku mainitsen et taitaa valehdella..
Muutettiin aivan liian aikaisin yhteen (oltiin seurusteltu 3kk). Alku oli tietty kivaa, mut ei se kauaa kestäny. Haluaisin muuttaa pois. Pari kertaa olen siitä puhunutkin, mutta en enää jaksaisi sitä samaa keskustelua kuinka pilaan hänen elämän ja hän ei voi enää koskaa seurustella kenenkään kanssa kun ei pysty rakastamaan ketään muuta enää samalla tavalla jne. Kerran uhkasi jopa tappaa itsensä jos lähden. Olen ihan varma että mun miehellä olisi kivempaa jos se muuuttaisi takaisin kotipaikkakunnalleen, jossa hänellä on kaikki kaverit ja sukulaiset. Itse ainakin kaipaan omaa rauhaa ja sitä että sain ilman tappelua käydä esimerkiksi baarissa kavereiden kanssa (pääsen ylipäätään viihtelle nykyään noin 3-6kertaa vuodessa). Musta tuntuu että oon jopa menettänyt suuren osan kavereistani alkaessani seurustelemaan.
Olen velkaa miehelleni parin tonnin lainan, joka on myös ongelma. Tai oikeastaan pankille, josta laina otettiin miehen nimellä, jota minä maksan pois. Tietysti maksaisin sitä samaan tahtiin kuin tähänkin asti.
Haluaisin sellaisen miehen joka on kätevä käsistään. Tekee kotitöitä, osaa pieniä korjaustöitä (meillä se olen minä joka asentaa lamput, ruuvailee ruuveja yms.), laittaa ruokaa, olisi romanttinen ja huomioi minua vaikka joillain pienillä yllätyksillä. Mitän noista en saa nykyisessä parisuhteessa. Miehelläni on myös tapana haukkua sukulaisiani, josta en pidä yhtään!
Huoh! olen niin kyllästynyt tällaiseen, riidellään paljon ja ihan turhista asioista. Tulipa pitkä viesti ja varmaan paljon kirjotusvirheitä. En tiedä mitä teen

[/QUOTE]
oletko sinä puhunut nätisti miehelle mitä tarvitsisit ja miksi? otatko huomioon että vikaa voi olla myös sinussa? oletko tullut ajatelleeksi että sua ärsyttää nuo asiat ehkä siksi että koet ettei mies arvosta sinua kun ei siivoa. mutta jos hän on henkisesti sairas em.masentunut ei hän välttämättä oikeesti jaksa.
miksi asetut sukulaistesi puolelle etkä miehesi? jokaisessas ihmisessa on jotain parannettavaa,jotain "vikaa". mites seksi elämä? puutteessa olo tekee kummasta tahansa sukupuolestta kärttyisen!
lueppas alla olevaväestöliiton tietopaketti,siinä on tietoa myös kielteisestä kehästä(jollainen teidänkin suhteessa näyttäisi olevan) pps.omat ajatukset vaikuttaa sun tunteisiin ja siihen miten näet puolisosi. eli jos ajattelet vain negatiivisia asioita ei tunteesikaan ole kovin positiivisia.oletteko keskustelleet asioista? sinä olet turhautunut,mutta mikset ole varannut pariterapiaan aikaa ennenkuin olet päätynyt tollaiseen mielentilaan?
http://videonet.fi/thl/2012-neuvolapaivat/8/heiskanen.pdf