En kestä itseni kanssa, olen kauhea ihminen!

["Kriisi"]

Yritän olla kiva, ystävällinen ja avoin. Yritän saada itselleni ystäviä, mutta aina jään taka-alalle. Olen jotenkin huomaamaton, mitäänsanomaton, ulkopuolinen jne.

Minua ihan itkettää välillä tämä tilanne. Välillä naurattaakin, kun kaikki muut ajavat minun ohi.
Esim. Mulla on yksi tosi tärkeä ihminen, joka on muuttanut tänne samalle paikkakunnalle kanssani. Annoin sysäyksen hänelle, jotta hän saisi muitakin tuttavuuksia kuin minä. No mitä minä teen nykyisin, käkin kotona, kun tämä tärkeä ihmiseni viettää aikaa niiden kanssa, joiden kanssa itse olin lähemmin tuttu. EIks ole noloa! Minua ei ole edes pyydetty mukaan. :'(

Ja huom. En mielestäni edes ruikuta, tai kauheasti valittele oikein mistään, olen siihenkin kiinnittänyt huomiota. En vaan ole tarpeeksi kiinnostava juttuineni that's it. : /

 

[heiups]

hmm.. sanoit yrittäväsi olla kiva, ystävällinen ja avoin. Se että yrittää olla jotain, on vaan eri asia kuin se, että on jotain oikeasti. Eli siis...puheestasi paistaa läpi erittäin huono itsetunto ja se, että et koe olevasi arvokas ja hyvä juuri sellaisena kuin olet.

itse asiassa useat eivät edes odota ystävänsä olevan jotenkin erityisen kiinnostavia juttuinensa, vaan yksi tärkeimpiä hyvän ystävän taitoja on olla kiinnostunut toisesta, taito kuunnella. Toki myös omistakin asioistaan saa ja onkin hyvä puhua...

 

[a.p.]

hmm.. sanoit yrittäväsi olla kiva, ystävällinen ja avoin. Se että yrittää olla jotain, on vaan eri asia kuin se, että on jotain oikeasti. Eli siis...puheestasi paistaa läpi erittäin huono itsetunto ja se, että et koe olevasi arvokas ja hyvä juuri sellaisena kuin olet.

itse asiassa useat eivät edes odota ystävänsä olevan jotenkin erityisen kiinnostavia juttuinensa, vaan yksi tärkeimpiä hyvän ystävän taitoja on olla kiinnostunut toisesta, taito kuunnella. Toki myös omistakin asioistaan saa ja onkin hyvä puhua...

Siis olen ystävällinen ja avoin. Myös yritän jotenkin olla kivakin, siis niin, että toiselle tulee hyvä mieli jutustellessaan kanssani. Mielestäni onnistun siinä hyvin.
Nyt mulle tuli vaan erityisen paha mieli, kun kuulin, että olivat eilen kokoontuneet porukalla, vielä minun mieliharrastuksen pariin, eikä kukaan kysellyt haluaisinko minä mukaan.
Kai olen niin pettynyt itseeni, että sitä kautta myös itsetunto on murentunut, kun tuntuu, etten kelpaa kelleen.

 

["vieras"]

hmm.. sanoit yrittäväsi olla kiva, ystävällinen ja avoin. Se että yrittää olla jotain, on vaan eri asia kuin se, että on jotain oikeasti. Eli siis...puheestasi paistaa läpi erittäin huono itsetunto ja se, että et koe olevasi arvokas ja hyvä juuri sellaisena kuin olet.

miten se paistaa puheesta läpi?? mistä näkee jos toinen yrittää eikä oikeasti ole? ja mitä pitäisi oikeasti olla?? eihän kaikki kuitenkaan pidä samanlaisista ihmisistä.

itse kuulun tähän sakkiin, ja olen tullut lopputulokseen, että musta jotenkin paistaa läpi heikko itsetunto tai jokin muu (mikä?), kun en oikein ystävysty. en ole mielestäni tylsä, jokseenkin arvosteleva ja hiljainen kyllä. en myöskään aina pidä sosiaalisista tilanteista.

en siis ole ap. kunhan kyselen kun osui sopiva aihe kohdalle.

 

[pippilottaviktuulia]

ehkä sun pitäis olla aito oma itsesi, eikä yrittää olla kiva.. jos et vaan osaa olla "kiva", niin oot normi ittes,niin ehkä ihmiset sit enempi kiinnostuu...

 

[vv]

Käyttääkö ihmiset sinua hyväksi? Itse olen kuvaamasi kaltainen ja autan mielelläni toisia missä vaan voin. Lähes joka kaveruussuhteessa auttamishaluni on huomattu ja hyväksikäyttö alkaa. Sitten kaveruuden irtisanominen on kova riidanpaikka kun minut on käytetty loppuun. Käyttäjä ei ole edes "muka" tajunnut tehneensä mitään väärää.
Itse olenkin tullut tulokseen että olen mieluummin lähes yksin.

 

[a.p.]

Käyttääkö ihmiset sinua hyväksi? Itse olen kuvaamasi kaltainen ja autan mielelläni toisia missä vaan voin. Lähes joka kaveruussuhteessa auttamishaluni on huomattu ja hyväksikäyttö alkaa. Sitten kaveruuden irtisanominen on kova riidanpaikka kun minut on käytetty loppuun. Käyttäjä ei ole edes "muka" tajunnut tehneensä mitään väärää.
Itse olenkin tullut tulokseen että olen mieluummin lähes yksin.

Ei mitään tuollaista. Aina vaan tulee puhetta, että pitäisi viettä tyttöjen ilta, pitäisi grillailla. Sitten vaan kuulen jälkeenpäin, kuinka hauskaa on ollut tyttöjen illassa tai grillipileissä, mutta minua ei ole vaan pyydetty koskaan mukaan.
Ääh, olen niin ulkopuolinen, että riudun!!!
Harrastuksia mulla on, käyn paljon kodin ulkopuolella ja yritän saada tutustuttua ihmisiin, mutta niistä ei koskaan tule mitään sen syvempää...

 

[vv]

Tosi kurjaa. En kyllä ymmärrä mikä on vialla kun et kelpaa seuraan. Etsi kavereita jostain muualta. :heart:

 

[fdhdh]

no todellisen ystävyyden rakentaminen ihmisten kanssa ei ole enää niin helppoa aikuisiällä, tai niin mä ainakin olen huomannut. Ne lapsuuden kaverit on säilynyt edelleen hyvinä ystävinä...mutta uusia sydänystäviä en minä ainakaan ole onnistunut enää saamaan. Ihmiset ei tunnu nykysin haluavan sellasta syvällistä ystävyyttä (jossa pidetään viikoittain yhteyttä puolin ja toisin), vaan sellasta aika pintapuolista kahvitteluseuraa noin yleensä.

tai no täytyy itse asiassa tunnustaa että olen mä vertaisryhmän kautta saanut uusia ihania ystäviä..ensin vertaisena netissä ja sitten on tavattu livenä, sekä ystävystytty perheinä.

 

[Data]

ehkä sun pitäis olla aito oma itsesi, eikä yrittää olla kiva.. jos et vaan osaa olla "kiva", niin oot normi ittes,niin ehkä ihmiset sit enempi kiinnostuu...

Minusta on hyvä jos ihminen yrittää kehittää itseään.