En kestä tuota lasta!

[ei edes kyllin hyvä]

Olen huono vanhempi, hermot menee! En kestä tuon lapsen alituista ulinaa joka asiasta, en kestä näitä tunteja kestäviä nukutussessioita, en kestä kitinää ja valitusta ja sitä että kaikki on koko ajan huonosti! En kestä sitä, että minulla ei ole ikinä omaa aikaa kun lasta pitää nukuttaa niin kauan ettei sitä omaa aikaa ollenkaan jää. En kestä sitä että hän yöllä "pelkää" ja tunkee meidän sänkyyn ja heiluu siinä niin ettei kukaan nuku. En kestä sitä, että kun minä tai mieheni viemme lapsen takaisin omaan sänkyynsä niin tunteja kestävä nukutusrumba alkaa taas alusta.

HAJOAN! Haluan POIS!!!

 

["Hohhoijakkaa"]

älä valita, sulla sentään on se mies.

 

["emmy"]

Saatko koskaan omaa aikaa. Voisitko yhden yön nukkua muualla?

 

["AnGeL"]

kuunteleppa sitä lasta yksinhuoltajana ja vielä jos olisi kaksi lasta..sitten voisin sanoa että sulla aihetta valittaa

 

["vieras"]

Minkä ikäinen? Meillä tuota kesti reilu 4v asti, ja kyllä, inhosin silloin lastani ja olisin ollut valmis ainakin keskustelemaan huostaan antamisesta. Nyt lapsi on reipas eskarilainen ja oikea kullanmuru :heart: ei mikään helppo tapaus edelleenkään mutta meidän suhde on korjaantunut (onneksi en antanut pois).

 

["Minni"]

Onko öisin kun lapsi on tulossa teidän sänkyyn toisen vanhemman mahdollista mennä nukkumaan esim. sohvalle yms.?

 

[ei edes kyllin hyvä]

Olen juuri kaksi yötä saanut nukkua tulpat korvissa, olen herännyt kyllä kun lapsi on tullut sänkyyn, mutta nukahtanut heti kun mies on vienyt pois enkä ole kuullut ulinaa yöllä.

Nyt mies oli taas illan poissa ja tuo ulina vaan jatkuu vieläkin.

Ärsyttää, että vaikka kuinka päivällä tehdään mitä yhdessä, yritän antaa lapselle aikaa ja huomiota, otan mukaan kotitöihin (tänään leivottiin pipareitakin) ja annan vielä valvoa hetken vaikka pikkusisko on mennyt jo nukkumaan niin sitten kun tuo laitetaan sänkyyn alkaa ulina ja vonkuna, sisko herätetään, jos ei ulinaan herää niin tuo kiipeää pinnasänkyyn ja herättää. Koko ajan kaikki energia menee tuohon lapseen!!

ARGH. Ja siis lapsi on vasta 2v9kk, mitä tästä tulee kun tuo on murrosiässä!?

 

["vieras"]

Olen juuri kaksi yötä saanut nukkua tulpat korvissa, olen herännyt kyllä kun lapsi on tullut sänkyyn, mutta nukahtanut heti kun mies on vienyt pois enkä ole kuullut ulinaa yöllä.

Nyt mies oli taas illan poissa ja tuo ulina vaan jatkuu vieläkin.

Ärsyttää, että vaikka kuinka päivällä tehdään mitä yhdessä, yritän antaa lapselle aikaa ja huomiota, otan mukaan kotitöihin (tänään leivottiin pipareitakin) ja annan vielä valvoa hetken vaikka pikkusisko on mennyt jo nukkumaan niin sitten kun tuo laitetaan sänkyyn alkaa ulina ja vonkuna, sisko herätetään, jos ei ulinaan herää niin tuo kiipeää pinnasänkyyn ja herättää. Koko ajan kaikki energia menee tuohon lapseen!!

ARGH. Ja siis lapsi on vasta 2v9kk, mitä tästä tulee kun tuo on murrosiässä!?

Siis niin tuttua! Silloin kun mä tuskittelin tuota, niin kaverini sanoi että tunnetusti uhma- ja murrosiän summa on vakio, eli teille vois sillä perusteella povata helppoa ja seesteistä murrosikää

 

[ei edes kyllin hyvä]

Ja siis tuolla että olen saanut nukkua tarkoitin, että tuntuu siltä että hermo menee totaalisesti, vaikka juuri olenkin saanut nukkua aika rauhassa, eli pitäisi olla varmaan parempi kestävyys nyt.
Yksinhuoltaja en ole (ainakaan vielä, mutta tarpeeksi jos kiukuttelen niin varmaan sekin päivä vielä koittaa), mutta kyllä minulla se toinenkin lapsi jo on.

Helpottavaa kuitenkin kuulla, että muutkin ovat tunteneet joskus näin

 

["nana"]

[QUOTE="AnGeL";25186848]kuunteleppa sitä lasta yksinhuoltajana ja vielä jos olisi kaksi lasta..sitten voisin sanoa että sulla aihetta valittaa[/QUOTE]

Ai että ei oo oikeutta ja aihetta valittaa ja väsyä jos ei ole yksinhuoltaja? Kyllä sitä ihmisellä on oikeus tunnetiloihin ja väsymykseen vaikkei olis lapsia ollenkaan.

Mullakin on yksi lapsi ja on tosi energinen niin että kaveri jolla on kolme lasta sanoi että hänen kolme lastaan on yhteensä helpompia ku mun yksi. Ihmisten tilanteet ja voimavarat on erilaisia. Mä jaksan mun energistä lasta koska se nukkuu paljon vastineeksi riehunnasta. Olisin tosi väsynyt jos ei nukahtais helpolla. Ymmärrän tuskasi mutta uskon sen vielä helpottavan.

 

["Kuukkeli"]

On hirveän turhauttavaa nukuttaa lasta nukuttamasta päästyään - miksi lasta pitäisi edes nukuttaa? Nukkuu kun on tarpeeksi väsynyt. Esikoinen tuotti meillä jatkuvasti "pettymyksiä" valvomisillaan. Kun lapsia on sittemmin syntynyt enemmän, olen tajunnut, kuinka tärkeää on satsata siihen, että lapsella todella on riittävästi puuhaa päivän mittaan, reipasta ulkoilua jne. Sittemmin meillä lapset ovat suht itsenäisesti menneet nukkumaan kun väsyttää - välillä liian myöhään, välillä niin, että saan monta tuntia illassa sitä omaa aikaa.

 

["Minni"]

Voihan se uhma olla pahempi kanssa jos siinä on mukana mustasukkaisuutta pikkusiskosta.

 

[nukkuvat itse]

meillä lähdettiin alusta asti periaatteella että lapsia ei nukuteta. Ei jäädä istumaan sängyn viereen plaplaaplaa.

Esikoinen 4,5v. on välillä tullut takaisin sängystään jollei uni ole tullut. Välillä hän ihan pyytää päästä jo nukkumaan kun väsyttää

Kuopus 3v. jää myös hyvin nukkumaan, päikkäritkin vasta jätti pois. Hän on tosi väsy joten ei tarvitse pitkään unta narrailla.

Toki tilanteet riippuu paljon lapsista ja perheestä yleensäkin.
Itsestäni olisi turhauttavaa istua edes ½h lastenhuoneessa...

 

["Minni"]

Meillä on toistaiseksi auttanut tossa nukutusjutussa ihan lähes kellon tarkat rutiinit. Nukkumaan menoon ei edes vaikuta edes päikkärit jotka vaihtelee 1h-2.5h. Puol ysi mennään sänkyyn, luen iltasadun, sammutan valon ja sanon hyvät yöt. Pötkötän itse patjalla niin kauan että lapsi nukahtaa. Yleensä simahtaa yheksältä, joskus hiukan myöhemmin. Samat konstit ei toki kaikilla tepsi, mutta pitää muistaa että itse määrää tahdin, ei lapsi. Meilläkin lapsi 2v9kk.

 

[ei edes kyllin hyvä]

Ei mekään olla ikinä sängyn vieressä istuttu (tai ollaan ainakin pyritty siihen ettei istuttaisi, välillä on ollut vaiheita että se on vaan ollut sillä tavalla helpompaa), mutta tuo esikoisen on aina ollut vaikea nukahtaa. Siskonsa laitetaan sänkyyn tai päiväunille rattaisiin ja se nukahtaa. Tämä vanhempi alkaa siinä vaiheessa harrastamaan ties mitä joogaa, hyppää sängystä, pelleilee, ihan mitä vaan. Jos olet vieressä niin esiintyy, jos lähdet pois niin herättää siskon, tulee pois huoneesta, laulaa huutaen...

Ihan selvästi on väsynyt ja olemme sitä mieltä olleet, että aikuiset päättää milloin lasten on aika mennä nukkumaan. Tuo on päivälläkin siis väsynyt, eli nukkuu liian vähän. Pussit silmien alla ym. Eli pakko se on laittaa joskus nukkumaan, valvoisi vaikka kuinka myöhään eikä minun mielestäni alle kolmevuotias vielä tiedä milloin väsytää tarpeeksi.

Mutta tuo nukutus on kyllä niin rasittavaa puuhaa!

 

["Minni"]

meillä lähdettiin alusta asti periaatteella että lapsia ei nukuteta. Ei jäädä istumaan sängyn viereen plaplaaplaa.

Esikoinen 4,5v. on välillä tullut takaisin sängystään jollei uni ole tullut. Välillä hän ihan pyytää päästä jo nukkumaan kun väsyttää

Kuopus 3v. jää myös hyvin nukkumaan, päikkäritkin vasta jätti pois. Hän on tosi väsy joten ei tarvitse pitkään unta narrailla.

Toki tilanteet riippuu paljon lapsista ja perheestä yleensäkin.
Itsestäni olisi turhauttavaa istua edes ½h lastenhuoneessa...

Mullakin oli toi periaate kunnes lapsi täytti kaksi. Ei suostunut sen jälkeen jäämään yksin sitten millään, aikani jaksoin yrittää ja lopulta taivuin. Ehkä helpompaa kun lapsia on kaksi, jos siis nukkuvat samassa huoneessa.

 

[ei edes kyllin hyvä]

[QUOTE="Minni";25187031]Mullakin oli toi periaate kunnes lapsi täytti kaksi. Ei suostunut sen jälkeen jäämään yksin sitten millään, aikani jaksoin yrittää ja lopulta taivuin. Ehkä helpompaa kun lapsia on kaksi, jos siis nukkuvat samassa huoneessa.[/QUOTE]

Meillä auttoi jonkin aikaa juurikin tuo lasten samaan huoneeseen laittaminen. Nuorempi oli silloin n. 9kk ja vanhempi 2,5v. Rauhoittivat toisiaan ja nuorempikin alkoi vihdoin nukkua yöt läpeensä, hän nimittäin heräili useita kertoja yössä tuohon saakka. Mutta sama huomattiin, että vanhemman lapsen on ollut vaikea nukahtaa yksin ja jonkin aikaa oltiinkin vieressä, mutta nyt sekään ei enää auta vaan pelleily vaan tuntuu yltyvän.

Heh, helpotti jo vähän kun sai edes vähän purkaa! Kiitos

 

[Data]

[QUOTE="Hohhoijakkaa";25186811]älä valita, sulla sentään on se mies.[/QUOTE]

Aina keksii jonkun jolla on pahemmin, joten jos tuolle linjalle lähdetään niin oikein kukaan ei voisi valittaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Kuukkeli";25186932]On hirveän turhauttavaa nukuttaa lasta nukuttamasta päästyään - miksi lasta pitäisi edes nukuttaa? Nukkuu kun on tarpeeksi väsynyt. Esikoinen tuotti meillä jatkuvasti "pettymyksiä" valvomisillaan. Kun lapsia on sittemmin syntynyt enemmän, olen tajunnut, kuinka tärkeää on satsata siihen, että lapsella todella on riittävästi puuhaa päivän mittaan, reipasta ulkoilua jne. Sittemmin meillä lapset ovat suht itsenäisesti menneet nukkumaan kun väsyttää - välillä liian myöhään, välillä niin, että saan monta tuntia illassa sitä omaa aikaa.[/QUOTE]

Tämä toimii vähän heikosti silloin kun aamulla on lähtö päivähoitoon ja kouluun. Mun mielestä 2vee ei ole vielä muutenkaan siinä iässä, että voi päättää nukkumaanmenostaan sitten kun väsyttää vaan vanhemman tehtävä on valvoa, että nukkuu riittävästi. Meillä on lapsilla just 2-3vee ollut sitä ikää kun ovat koetelleet rajoja nukkumaanmenon kanssa oikein kunnolla. En ole antanut siinä kohti periksi. Jos kaikki lapset on peiniä ja itse kotona niin silloinhan on helpompi tehdä rytmistä sellainen kuin itse haluaa.

Tavallista on sekin, että jos on ollut kovasti puuhaa, rauhoittuminen unille voi kestää kaksin verroin. Lapset on erilaisia.

Mutta aika auttaa, 3-4v on meillä ollut jo hyvää aikaa. Koululaisille ei tartte heittää kun peitto päälle niin nukkuvat jo.

 

[ei edes kyllin hyvä]

[QUOTE="vieras";25187157]Tämä toimii vähän heikosti silloin kun aamulla on lähtö päivähoitoon ja kouluun. Mun mielestä 2vee ei ole vielä muutenkaan siinä iässä, että voi päättää nukkumaanmenostaan sitten kun väsyttää vaan vanhemman tehtävä on valvoa, että nukkuu riittävästi. Meillä on lapsilla just 2-3vee ollut sitä ikää kun ovat koetelleet rajoja nukkumaanmenon kanssa oikein kunnolla. En ole antanut siinä kohti periksi. Jos kaikki lapset on peiniä ja itse kotona niin silloinhan on helpompi tehdä rytmistä sellainen kuin itse haluaa.

Tavallista on sekin, että jos on ollut kovasti puuhaa, rauhoittuminen unille voi kestää kaksin verroin. Lapset on erilaisia.

Mutta aika auttaa, 3-4v on meillä ollut jo hyvää aikaa. Koululaisille ei tartte heittää kun peitto päälle niin nukkuvat jo.[/QUOTE]

Huojentavaa kuulla! Tiedän kyllä, että tämä on taas vaihe muiden vaiheiden joukossa, mutta välillä sitä on vaan niin vaikea muistaa Ehkä tämä kohtapuoliin helpottaa (kunnes toinen lapsi ehkä aloittaa saman..).

Nyt lapsi muuten viimein nukahti! Jes, erävoitto.

 

["vieras"]

Huojentavaa kuulla! Tiedän kyllä, että tämä on taas vaihe muiden vaiheiden joukossa, mutta välillä sitä on vaan niin vaikea muistaa Ehkä tämä kohtapuoliin helpottaa (kunnes toinen lapsi ehkä aloittaa saman..).

Nyt lapsi muuten viimein nukahti! Jes, erävoitto.

..eikä muuten kärsivällisyys kasva välttämättä yhtään lapsiluvun myötä. Päinvastoin kun muut nukahtavat nopeasti menee entistä nopeammin hermot yhteen kukkujaan. Ei nämä mene niin kuin oppikirjassa ja kuvastossa, vanhemmatkin ovat vaan ihmisiä ja usein väsyneitä sellaisia.

 

[ihme kommentti]

[QUOTE="AnGeL";25186848]kuunteleppa sitä lasta yksinhuoltajana ja vielä jos olisi kaksi lasta..sitten voisin sanoa että sulla aihetta valittaa[/QUOTE]

Lapsesi ovat varmaankin häiriintyneitä, turvattomia kun eivät nuku kunnolla.
Yksinhuoltajienkin lapset nukkuvat, kun elämä kunnossa.