En pidä lapsestani :(

[PahaSilmä]

Asiasta hieman sivuun, Miten te käytännössä toteutatte tuon ettei välipaloja, mikäli ruoka ei maistu? Meillä on vasta alle 3v. ja monta kertaa kun silmä välttää on keittiössä rouskuttamassa leipää.

Kohta yltää jääkaapille, 5-vuotiaana ihan varmasti. Kielletty on, ettei omin luvin saa ottaa. Mutta eihän se nälkäisenä sitä muista. Eikä ole kivaa vääntää leipää itkulla pois toisen kädestä ettei sais syödä.

Hahhaahhaaa meidän vajaa kolmevuotias ottaa jääkaapista tämän tästä ruokaa, kiipeää ihan joka paikkaan. viimeisin villitys on lämmittää mikrossa itse maitoa. Tai purra ensin kynnet niin lyhyiksi että sormiin sattuu ja sitten mennä leikkamaan laastaria isoilla saksilla.

Ja siis tämä silti, vaikka yritän vahtia. En minäkään tiedä, miten "ei väliopaloja" onnistuu. Syöminen takkuaa, mutta jos on hänen mieleistä ruokaa, niin saattaa syödä ihan hirveästi.

Kun ei suostu syömään, syötetään ja lapsi huutaa, aina kun ruokaa saadaa suuhun asti kehutaan että aijjai kun nana syö nätisti, vaikka suoraan sanottuna ottaa pannuun, kun vaan syleskelee ja huutaa.
Kyllä se naurattaakin.

 

[Sabira]

Ei kukaan voi omaa lasta olla rakastamatta!! Mee hoitoon! Taitaa olla vika sinussa itsessäsi...

On se nyt perkele kun joka asiasta pitää mennä hoitoon.
Ilmankos on hirveät jonot osastoille.

Tää oli paras...!

 

[vieras]

Aika järkyttävää tekstiä äidiltä ettei pidä omasta lapsesta. Kannattaisko todellakin soittaa pikaisesti neuvolaan ja hakea apua! Sääliksi käy sun lapses! Haleja sille!

On tämä minustakin järkyttävää, en kai muuten olisi tänne pahaa mieltäni purkanut. Näyttää taas siltä, ettei äiti saa ajatella mitään negatiivista lapsestaan, heti on muut niskassa.

Mitään negatiivista?Tais vaan kolahtaa suhun toi,että toisten mielestä on outoa jos äiti ei pidä omasta lapsestaan!

Kolahti tai ei tähän ap:hen, niin on kyllä kolahtanut enemmän niihin mammoihin, jotka kieltää vihan(kin) tunteet omaa lasta kohtaan. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi tietää, ettei elämä ole lasten kanssa aina niin helppoa, saatikka sitten vielä sellaisen, jolle ei mikään kelpaa. Ja se, että purkaa sen tänne ja tunnustaa että on nostettava kädet ylös kun ei yksin jaksa on paljon tuollaisessa tilanteessa. Se, että uskaltaa olla rehellinen itselleen on paljon enemmän kuin se, että kieltää kaikki negat tunteet. Luulisinpa, että juuri sellaisten vanhempien perheissä, jossa vain se hyvä sallitaan lapset viiltelee ranteitaan ku ahistaa...

No voithan sä noinki sen selittää jos helpottaa sun oloa-ihan kuinka vaan

No siis kärjistettynä näin, että kun suutut omalle lapsellesi, niin se siitä sitten, olet huono ja mitätön äiti eikä mitään ole enää tehtävissä vai??? Sun oloas ei sit mikää enää helpota sitten... aika mustavalkosta

 

[vieras]

Aika järkyttävää tekstiä äidiltä ettei pidä omasta lapsesta. Kannattaisko todellakin soittaa pikaisesti neuvolaan ja hakea apua! Sääliksi käy sun lapses! Haleja sille!

On tämä minustakin järkyttävää, en kai muuten olisi tänne pahaa mieltäni purkanut. Näyttää taas siltä, ettei äiti saa ajatella mitään negatiivista lapsestaan, heti on muut niskassa.

Täällä taitaa olla enemmän niitä äitejä jotka kattelee elämää vaaleanpunaisten lasien läpi!!! Yritetään ymmärtää niitäkin!!! =)

 

[HARMAA]

Aika järkyttävää tekstiä äidiltä ettei pidä omasta lapsesta. Kannattaisko todellakin soittaa pikaisesti neuvolaan ja hakea apua! Sääliksi käy sun lapses! Haleja sille!

On tämä minustakin järkyttävää, en kai muuten olisi tänne pahaa mieltäni purkanut. Näyttää taas siltä, ettei äiti saa ajatella mitään negatiivista lapsestaan, heti on muut niskassa.

Mitään negatiivista?Tais vaan kolahtaa suhun toi,että toisten mielestä on outoa jos äiti ei pidä omasta lapsestaan!

Kolahti tai ei tähän ap:hen, niin on kyllä kolahtanut enemmän niihin mammoihin, jotka kieltää vihan(kin) tunteet omaa lasta kohtaan. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi tietää, ettei elämä ole lasten kanssa aina niin helppoa, saatikka sitten vielä sellaisen, jolle ei mikään kelpaa. Ja se, että purkaa sen tänne ja tunnustaa että on nostettava kädet ylös kun ei yksin jaksa on paljon tuollaisessa tilanteessa. Se, että uskaltaa olla rehellinen itselleen on paljon enemmän kuin se, että kieltää kaikki negat tunteet. Luulisinpa, että juuri sellaisten vanhempien perheissä, jossa vain se hyvä sallitaan lapset viiltelee ranteitaan ku ahistaa...

No voithan sä noinki sen selittää jos helpottaa sun oloa-ihan kuinka vaan

No siis kärjistettynä näin, että kun suutut omalle lapsellesi, niin se siitä sitten, olet huono ja mitätön äiti eikä mitään ole enää tehtävissä vai??? Sun oloas ei sit mikää enää helpota sitten... aika mustavalkosta

No jos edes pystyy kirjottamaan ettei pidä lapsestaan ja se on vastenmielinen,niin on jo jotain vikaa!!Meidän lapset suuttuu ja ottaa päähän välillä tosi rankasti,mutta en pystys edes kirjottamaan että mun lapset on vastenmielisiä tai vihaan niitä-sieltähän ne sydämestä totuuden sanat tulee

 

[Sabira]

Keskimmäiselläni on ns. haastava temepramentti eli on tulinen luonne (tullut tässä kyllä äitiinsä, heh). Ja nuorin näyttää perineen myös vähän samaa luonnetta. Nyt jo helpottaa tuon keskimmäisen kohdalla, mutta nuorin jo aloittelee uhmaikäänsä aika selvillä merkeillä... Kyllä tässä kärsivällisyyttä vaaditaan, enkä tosiaan ole itse niitä kärsivällisimpiä ihmisiä. Mieheni samoin on luonteeltaan aika äkkipikainen, joten ei kai tarvitse ihmetellä mistä nuo tytöt sitten ovat luonteensa perineet. Mutta noita moralisteja ja "täydellisiä äitejä" kyllä ihmettelen, mistä niitä taas tännekin riittää. Tuomitaan ja päivitellään, ja tuskin mitään omakohtaista kokemusta sitten löytyy näistä vaativista lapsista...

 

[vieras]

Vaativista lapsista löytyy kokemusta mutta ei vihasta omaa lastaan kohtaan

 

[täysikuu]

Vaativista lapsista löytyy kokemusta mutta ei vihasta omaa lastaan kohtaan

Samoin!

 

[vieras]

Ai, että kun on taas niin hyviä äitejä täällä palstalla. Olen oikeen ylpee teistä sitten kun lapsenne esim. murkkuikäsenä jotain mokaa, kun sehän on aina se naapurin Maija tai Kalle se syypää, kun ite ollaan niin hyvin kasvatettu. Omassakin naapurustossa on näitä hyvin kasvatettuja häirikköjä, joiden omat vanhemmat puolustaa lastaan henkeen ja vereen, ettei se oo voinu sitä, tätä ja tota kun ollaan niin oltu rakastavia ja naapurit tässä niitä vaan yhdessä nauretaan. Millonkohan suostuvat ikävän totuuden nielemään???

 

[PahaSilmä]

Mulla tulee siitä tytön temperamentista enemmänkin semmonen kutkuttava hykerrys nauruhermojen alueelle, että hähhähää, sille ei pärjää kukaan.

Välillä olen huolissani omista kasvatustaidoistani, että osaisin kasvattaa siitä kunnon kansalaisen. Toivon ettei siitä tule ilkeä tai paha, vaan miksi tulisikaan?

 

[vieras]

Ai, että kun on taas niin hyviä äitejä täällä palstalla. Olen oikeen ylpee teistä sitten kun lapsenne esim. murkkuikäsenä jotain mokaa, kun sehän on aina se naapurin Maija tai Kalle se syypää, kun ite ollaan niin hyvin kasvatettu. Omassakin naapurustossa on näitä hyvin kasvatettuja häirikköjä, joiden omat vanhemmat puolustaa lastaan henkeen ja vereen, ettei se oo voinu sitä, tätä ja tota kun ollaan niin oltu rakastavia ja naapurit tässä niitä vaan yhdessä nauretaan. Millonkohan suostuvat ikävän totuuden nielemään???

Mitä säs sössötät jostain totuudesta??En ymmärrä sun tekstiäs?Taitaa vaan olla kova pala kun kaikki ei inhoa niitä omia lapsiaan-Naurattaa ihan sun kommenttis

 

[vieras]

Ai, että kun on taas niin hyviä äitejä täällä palstalla. Olen oikeen ylpee teistä sitten kun lapsenne esim. murkkuikäsenä jotain mokaa, kun sehän on aina se naapurin Maija tai Kalle se syypää, kun ite ollaan niin hyvin kasvatettu. Omassakin naapurustossa on näitä hyvin kasvatettuja häirikköjä, joiden omat vanhemmat puolustaa lastaan henkeen ja vereen, ettei se oo voinu sitä, tätä ja tota kun ollaan niin oltu rakastavia ja naapurit tässä niitä vaan yhdessä nauretaan. Millonkohan suostuvat ikävän totuuden nielemään???

Mitä säs sössötät jostain totuudesta??En ymmärrä sun tekstiäs?Taitaa vaan olla kova pala kun kaikki ei inhoa niitä omia lapsiaan-Naurattaa ihan sun kommenttis

Osu ja uppos!!! =)

 

[isoksi kasvanut]

Sen jälkeen, kun lapsellamme todettiin sydänvika, en ole ajatellut mitään tuon suuntaistakaan. Älä ap pidä lastasi itsestään selvyytenä. Mietipä jos hän sairastuisi vakavasti tai vaikkapa kuolisi, miltä sinusta tuntuisi?

 

[PahaSilmä]

Ai, että kun on taas niin hyviä äitejä täällä palstalla. Olen oikeen ylpee teistä sitten kun lapsenne esim. murkkuikäsenä jotain mokaa, kun sehän on aina se naapurin Maija tai Kalle se syypää, kun ite ollaan niin hyvin kasvatettu. Omassakin naapurustossa on näitä hyvin kasvatettuja häirikköjä, joiden omat vanhemmat puolustaa lastaan henkeen ja vereen, ettei se oo voinu sitä, tätä ja tota kun ollaan niin oltu rakastavia ja naapurit tässä niitä vaan yhdessä nauretaan. Millonkohan suostuvat ikävän totuuden nielemään???

Mitäs?? Monihan tässä on kertonut omista "haasteellisista" lapsistaan. Kaikilla ei niitä vihan tunteita vaan sillai tule, paitsi ehkä hetkellisesti. Voisihan syynä olla ihan sekin, että vihaisuus, jonka yrittää niellä, murtautuu lopulta pintaan vihana.

Jos on kauhean tarkkaan suunnitellut päivät, niin ihan varmasti on kamalaa. Siksi me ei kauheasti enää suunnitella näitä päiviä, enkä mä jaksa ottaa paineita, että mennäänkö me joka päivä hiekkalaatikolle tai oppiiko tyttö pois vaipoista, koska en mä jaksa aina sen kanssa tapella.

 

[Elämänlähde]

No meillä toi eskarilainen on kans välillä aivan mahoton, tuntuu että korvat ovat kadonneet jonnekkin. Ja on nyt sellanen herkästi suuttuva kausi menossa. Välillä oikeesti tuntuu, että miten sitä jaksaa noita vaiheita :ashamed: :ashamed:

 

[vieras]

Ai, että kun on taas niin hyviä äitejä täällä palstalla. Olen oikeen ylpee teistä sitten kun lapsenne esim. murkkuikäsenä jotain mokaa, kun sehän on aina se naapurin Maija tai Kalle se syypää, kun ite ollaan niin hyvin kasvatettu. Omassakin naapurustossa on näitä hyvin kasvatettuja häirikköjä, joiden omat vanhemmat puolustaa lastaan henkeen ja vereen, ettei se oo voinu sitä, tätä ja tota kun ollaan niin oltu rakastavia ja naapurit tässä niitä vaan yhdessä nauretaan. Millonkohan suostuvat ikävän totuuden nielemään???

Mitäs?? Monihan tässä on kertonut omista "haasteellisista" lapsistaan. Kaikilla ei niitä vihan tunteita vaan sillai tule, paitsi ehkä hetkellisesti. Voisihan syynä olla ihan sekin, että vihaisuus, jonka yrittää niellä, murtautuu lopulta pintaan vihana.

Jos on kauhean tarkkaan suunnitellut päivät, niin ihan varmasti on kamalaa. Siksi me ei kauheasti enää suunnitella näitä päiviä, enkä mä jaksa ottaa paineita, että mennäänkö me joka päivä hiekkalaatikolle tai oppiiko tyttö pois vaipoista, koska en mä jaksa aina sen kanssa tapella.

Sulla on hyvä asenne oikeesti, koska haasteellisen lapsen kanssa on just nimenomaan tärkeetä toi luovuus ja se että joissain asioissa on sitä joustovaraa, johon lapsi saa itsekkin vaikuttaa. Pointtini onkin, että ainut tunne lastaan kohtaan ei voi olla se rakkaus... elämä ei ole niin harmaata.

 

[Ultramariini]

Liityn sitten siihen hoitoa tarvisevien jonoon, sillä kyllä minussa ainakin omat lapseni herättävät myös negatiivisia tunteita. En voi sanoa, että vihaisin heitä, mutta kyllä kuitenkin vihastuttavat minua. Onneksi toki myös ihastuttavat.
Mutta myös ärsyttävät ja raivostuttavat.
Olen äitinä ollessani joutunut kohtamaan tuskallisen selvästi oman rajallisuuteni ja raadollisuuteni.. se lasten rakastaminen on hetkittäin hyvinkin vaikeaa.
Toki rakastan, rakastan koko sydämestäni. Tosin usein sydän vereslihalla.
Eikä minulla todellakaan ole joka hetki päällimäisenä se tunne- että voi kuinka sitten pidänkään lapsistani.

Oma esikoiseni, kohta 7 v. on lapsistani se, jonka kanssa olen ne synkimmät puoleni itsestäni kohdannut. Tytön 5-6- ja ilmeisesti kai sitten vielä 7-vuotisuhma (tai perusluonne) on saanut minut lukuisia kertoja hukkaamaan oman aikuisuuteni ja menemään mukaan niihin kiukku-uhma-konsertteihin. :ashamed: ja olen varma , ettei myöskään lapseni ole pitäneet minusta joka hetki. Vaikka pitävätkin. Esikoinen itse sanoikin, että vaikka rakastan sinua, en sitten pidä sinusta yhtään. Ja minusta joskus tuntuu samalta. Eikö siltä saisi tuntua?

 

[vieras]

Ai, että kun on taas niin hyviä äitejä täällä palstalla. Olen oikeen ylpee teistä sitten kun lapsenne esim. murkkuikäsenä jotain mokaa, kun sehän on aina se naapurin Maija tai Kalle se syypää, kun ite ollaan niin hyvin kasvatettu. Omassakin naapurustossa on näitä hyvin kasvatettuja häirikköjä, joiden omat vanhemmat puolustaa lastaan henkeen ja vereen, ettei se oo voinu sitä, tätä ja tota kun ollaan niin oltu rakastavia ja naapurit tässä niitä vaan yhdessä nauretaan. Millonkohan suostuvat ikävän totuuden nielemään???

Mitä säs sössötät jostain totuudesta??En ymmärrä sun tekstiäs?Taitaa vaan olla kova pala kun kaikki ei inhoa niitä omia lapsiaan-Naurattaa ihan sun kommenttis

Osu ja uppos!!! =)

Niinhän sä luulet-Sori,pakko kertoa että en edelleenkään tunne vihaa lapsiani kohtaan niinku sä' taidat tuntea.Surullista!

 

[viiden äiti]

Ai, että kun on taas niin hyviä äitejä täällä palstalla. Olen oikeen ylpee teistä sitten kun lapsenne esim. murkkuikäsenä jotain mokaa, kun sehän on aina se naapurin Maija tai Kalle se syypää, kun ite ollaan niin hyvin kasvatettu. Omassakin naapurustossa on näitä hyvin kasvatettuja häirikköjä, joiden omat vanhemmat puolustaa lastaan henkeen ja vereen, ettei se oo voinu sitä, tätä ja tota kun ollaan niin oltu rakastavia ja naapurit tässä niitä vaan yhdessä nauretaan. Millonkohan suostuvat ikävän totuuden nielemään???

Kolme aikuista jo kasvattanut ja kaikilla ihan iisit murrosiät! Itsestään huolehtivia työssä käyviä ja yksi pyörittää omaa yritystä!
Oliko Keltikangas-Järvinen vai kuka kun sanoi että murrosikä on vanhempien vika. Sen ikäinen tarvitsee jo vapauksia jos voia antaa ja hyvin kasvatettu!

 

[vieras]

Ai, että kun on taas niin hyviä äitejä täällä palstalla. Olen oikeen ylpee teistä sitten kun lapsenne esim. murkkuikäsenä jotain mokaa, kun sehän on aina se naapurin Maija tai Kalle se syypää, kun ite ollaan niin hyvin kasvatettu. Omassakin naapurustossa on näitä hyvin kasvatettuja häirikköjä, joiden omat vanhemmat puolustaa lastaan henkeen ja vereen, ettei se oo voinu sitä, tätä ja tota kun ollaan niin oltu rakastavia ja naapurit tässä niitä vaan yhdessä nauretaan. Millonkohan suostuvat ikävän totuuden nielemään???

Mitä säs sössötät jostain totuudesta??En ymmärrä sun tekstiäs?Taitaa vaan olla kova pala kun kaikki ei inhoa niitä omia lapsiaan-Naurattaa ihan sun kommenttis

Osu ja uppos!!! =)

Niinhän sä luulet-Sori,pakko kertoa että en edelleenkään tunne vihaa lapsiani kohtaan niinku sä' taidat tuntea.Surullista!

Se, ettet ymmärrä mistä puhutaan ei tarkoita sitä, että vihaisin omaani, elämä ei vain ole niin mustavalkoista, että pelkkää rakkautta päivästä toiseen voisi tuntea ja jos tuntee on kyllä lääkitys kohdillaan!!

 

[muhvi]

Tottakai lastasi rakastat.Rakkauskin on joskus vaikeaa ja luulen että tällä hetkellä olet kuitenkin enemmän keskittynyt toisenlaisiin tunteisiin.Kun tuo uhma on ohi ihmettelet itseäsi ja sitä kuinka olet noin lapsestasi ajatellut :hug:

Tämä on vain vaihe joka menee ohi, kyllä se siitä koita kestää :hug:

 

[PahaSilmä]

Ai, että kun on taas niin hyviä äitejä täällä palstalla. Olen oikeen ylpee teistä sitten kun lapsenne esim. murkkuikäsenä jotain mokaa, kun sehän on aina se naapurin Maija tai Kalle se syypää, kun ite ollaan niin hyvin kasvatettu. Omassakin naapurustossa on näitä hyvin kasvatettuja häirikköjä, joiden omat vanhemmat puolustaa lastaan henkeen ja vereen, ettei se oo voinu sitä, tätä ja tota kun ollaan niin oltu rakastavia ja naapurit tässä niitä vaan yhdessä nauretaan. Millonkohan suostuvat ikävän totuuden nielemään???

Mitäs?? Monihan tässä on kertonut omista "haasteellisista" lapsistaan. Kaikilla ei niitä vihan tunteita vaan sillai tule, paitsi ehkä hetkellisesti. Voisihan syynä olla ihan sekin, että vihaisuus, jonka yrittää niellä, murtautuu lopulta pintaan vihana.

Jos on kauhean tarkkaan suunnitellut päivät, niin ihan varmasti on kamalaa. Siksi me ei kauheasti enää suunnitella näitä päiviä, enkä mä jaksa ottaa paineita, että mennäänkö me joka päivä hiekkalaatikolle tai oppiiko tyttö pois vaipoista, koska en mä jaksa aina sen kanssa tapella.

Sulla on hyvä asenne oikeesti, koska haasteellisen lapsen kanssa on just nimenomaan tärkeetä toi luovuus ja se että joissain asioissa on sitä joustovaraa, johon lapsi saa itsekkin vaikuttaa. Pointtini onkin, että ainut tunne lastaan kohtaan ei voi olla se rakkaus... elämä ei ole niin harmaata.

Kyllä joskus on kauheita päiviä ja kyllä mä olen joskus vihainen. Uskoisin, että jos mies ei olisi suurena apuna ja jos olisin niin ahkera, kuin naiset keskimäärin, saattaisin sitten jopa alkaa vihaamaan.

Voi tietysti olla, kun tyttö on niin minuun tullut, että minä "ymmärrän" hänet.

 

[vieras]

Ai, että kun on taas niin hyviä äitejä täällä palstalla. Olen oikeen ylpee teistä sitten kun lapsenne esim. murkkuikäsenä jotain mokaa, kun sehän on aina se naapurin Maija tai Kalle se syypää, kun ite ollaan niin hyvin kasvatettu. Omassakin naapurustossa on näitä hyvin kasvatettuja häirikköjä, joiden omat vanhemmat puolustaa lastaan henkeen ja vereen, ettei se oo voinu sitä, tätä ja tota kun ollaan niin oltu rakastavia ja naapurit tässä niitä vaan yhdessä nauretaan. Millonkohan suostuvat ikävän totuuden nielemään???

Kolme aikuista jo kasvattanut ja kaikilla ihan iisit murrosiät! Itsestään huolehtivia työssä käyviä ja yksi pyörittää omaa yritystä!
Oliko Keltikangas-Järvinen vai kuka kun sanoi että murrosikä on vanhempien vika. Sen ikäinen tarvitsee jo vapauksia jos voia antaa ja hyvin kasvatettu!

Jostainhan ne täydellisetkin tulee!

 

[Juures Suikale]

Keltinkangas-Järvisellä menny sitten vissiin bilsan tunnilla jottain ohi korvien - meinaan ihe ainakin olen kuullut jotain, että murrosikä ois enemmänkin hormoonien aiheuttama tila

 

[vieras]

Ai, että kun on taas niin hyviä äitejä täällä palstalla. Olen oikeen ylpee teistä sitten kun lapsenne esim. murkkuikäsenä jotain mokaa, kun sehän on aina se naapurin Maija tai Kalle se syypää, kun ite ollaan niin hyvin kasvatettu. Omassakin naapurustossa on näitä hyvin kasvatettuja häirikköjä, joiden omat vanhemmat puolustaa lastaan henkeen ja vereen, ettei se oo voinu sitä, tätä ja tota kun ollaan niin oltu rakastavia ja naapurit tässä niitä vaan yhdessä nauretaan. Millonkohan suostuvat ikävän totuuden nielemään???

Mitäs?? Monihan tässä on kertonut omista "haasteellisista" lapsistaan. Kaikilla ei niitä vihan tunteita vaan sillai tule, paitsi ehkä hetkellisesti. Voisihan syynä olla ihan sekin, että vihaisuus, jonka yrittää niellä, murtautuu lopulta pintaan vihana.

Jos on kauhean tarkkaan suunnitellut päivät, niin ihan varmasti on kamalaa. Siksi me ei kauheasti enää suunnitella näitä päiviä, enkä mä jaksa ottaa paineita, että mennäänkö me joka päivä hiekkalaatikolle tai oppiiko tyttö pois vaipoista, koska en mä jaksa aina sen kanssa tapella.

Sulla on hyvä asenne oikeesti, koska haasteellisen lapsen kanssa on just nimenomaan tärkeetä toi luovuus ja se että joissain asioissa on sitä joustovaraa, johon lapsi saa itsekkin vaikuttaa. Pointtini onkin, että ainut tunne lastaan kohtaan ei voi olla se rakkaus... elämä ei ole niin harmaata.

Kyllä joskus on kauheita päiviä ja kyllä mä olen joskus vihainen. Uskoisin, että jos mies ei olisi suurena apuna ja jos olisin niin ahkera, kuin naiset keskimäärin, saattaisin sitten jopa alkaa vihaamaan.

Voi tietysti olla, kun tyttö on niin minuun tullut, että minä "ymmärrän" hänet.

=)