En pyykkää mieheni vaatteita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja marttyyrivaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

marttyyrivaimo

Vieras
Minun täytyy tunnustaa, etten ole vuoteen pyykännyt mieheni vaatteita. Hän ei koskaan kiittänyt, että pyykkäsin ne, viikkasin kaappiin, välillä järjestin hänen kaappinsa kun hän aina sotki sen ja huolehdin aina siitä, että meillä oli riittävästi puhtaita vaatteita käyttöön. Nyt hänelle on jo muutamia kertoja käynyt niin, ettei hänellä ole yhtään puhtaita vaatteita päälle pistettäväksi. MUTTA hän ei ole siltikään pyytänyt, että voisinko pestä myös hänen vaatteitaan. On siinä jäärä! :D En ole siis koskaan sanonut, etten enää pesisi hänen vaatteitaan. Ajattelin vaan katsoa, että kuinka kauan hän pärjää, kun en tee hänelle asioita valmiiksi. Pyykkiasia on ainoa, jonka voin jättää tekemättä. Asuntoa en viitsi olla siivoamatta, kun muuten minulle jäisi kolminkertainen homma kuitenkin. Kyllä minua ainakin risoisi, jos ei olisi puhtaita vaatteita ja joku muu pyykkäisi kuitenkin omiaan :D
 
Minun täytyy tunnustaa, etten ole vuoteen pyykännyt mieheni vaatteita. Hän ei koskaan kiittänyt, että pyykkäsin ne, viikkasin kaappiin, välillä järjestin hänen kaappinsa kun hän aina sotki sen ja huolehdin aina siitä, että meillä oli riittävästi puhtaita vaatteita käyttöön. Nyt hänelle on jo muutamia kertoja käynyt niin, ettei hänellä ole yhtään puhtaita vaatteita päälle pistettäväksi. MUTTA hän ei ole siltikään pyytänyt, että voisinko pestä myös hänen vaatteitaan. On siinä jäärä! :D En ole siis koskaan sanonut, etten enää pesisi hänen vaatteitaan. Ajattelin vaan katsoa, että kuinka kauan hän pärjää, kun en tee hänelle asioita valmiiksi. Pyykkiasia on ainoa, jonka voin jättää tekemättä. Asuntoa en viitsi olla siivoamatta, kun muuten minulle jäisi kolminkertainen homma kuitenkin. Kyllä minua ainakin risoisi, jos ei olisi puhtaita vaatteita ja joku muu pyykkäisi kuitenkin omiaan :D
Kone ne pyykit pesee.taidat olla joku läskimooses?
 
Hehee, kuulostaa hyvältä! :) meillä mies jättää ihan kaikki kotityöt mun kontolle, vaikka molemmat käydään töissä. Siis ihan kaiken, siivoamisen, pykäämisen, ruoanlaiton, puutarhahommat, rempat, lumen luonnon, jne. Hän korjaa autot ja tekee pilkkeet, ei muuta. Tänäkin aamuna herättyäni siivosin miehen lähdön jäljiltä talon ja kyllä teki mieli pariin otteeseen kirota, kun pöydillä lojui roskia ja astioita ja lattialle oli viskottu vaatteita. Monet kerrat on mielessä käynyt, että voisi yrittää tuota samaa, minkä sinäkin olet jo toteuttanut, jättäisin hänen pyykkinsä pesemättä. En ole vielä kuitenkaan viitsinyt hommaa toteuttaa, kun kuitenkin on niin rakas ukko eikä sitä raaskisi hirveästi kiusata. :) Itsepähän olen valintani tehnyt! :)
 
Eikö teiän vanhemmat oo opettaneet teille että kotityöt jaetaan? Istutaan neuvottelemaan ja jakamaan työt, mukaanlukien se auto. Mä en ymmärrä miten nuorilla pariskunnilla voi nää hommat olla ku jostain 1800-luvun loppupuolelta. ei kai teiän miehetkään halua että te naiset ootte heille äitejä. Elämää helpottaa ihmeen paljon ku suunnittelee, tekee listat ja mahdollisuuksien mukaan pyrkii noudattamaan sitä. Poikkeuksia aina tulee, esim lapsi tai itse sairastuu yms. Mutta voi olla vissiin vaikeeta tän päivän naisille tää neuvottelu - ainakin keskustelupalstojen perusteella - siinähän joutuis ittekin tosissaan tekeen sellasta mistä ei tykkää, jos ei osaa jakaa hommia oikein. Vois olla että miehen kanssa joutuis tekeen yhteistyötäkin. Ei pääsiskään pomottelemaan ku pitäis yrittää olla tasaveroinen kumppani. Eikä kyllä miehetkään pomottele jos pyrkii kumppanuuteen.
 
Eikö teiän vanhemmat oo opettaneet teille että kotityöt jaetaan? Istutaan neuvottelemaan ja jakamaan työt, mukaanlukien se auto. Mä en ymmärrä miten nuorilla pariskunnilla voi nää hommat olla ku jostain 1800-luvun loppupuolelta. ei kai teiän miehetkään halua että te naiset ootte heille äitejä. Elämää helpottaa ihmeen paljon ku suunnittelee, tekee listat ja mahdollisuuksien mukaan pyrkii noudattamaan sitä. Poikkeuksia aina tulee, esim lapsi tai itse sairastuu yms. Mutta voi olla vissiin vaikeeta tän päivän naisille tää neuvottelu - ainakin keskustelupalstojen perusteella - siinähän joutuis ittekin tosissaan tekeen sellasta mistä ei tykkää, jos ei osaa jakaa hommia oikein. Vois olla että miehen kanssa joutuis tekeen yhteistyötäkin. Ei pääsiskään pomottelemaan ku pitäis yrittää olla tasaveroinen kumppani. Eikä kyllä miehetkään pomottele jos pyrkii kumppanuuteen.

Se nyt ei ole ihan niin yksinkertaista. Tietysti on ihastuttavaa ajatella, että sovitaan kuka tekee himassa mitäkin ja millä aikataululla ja kaikki toimii tämän mukaan. Harvempi meistä on niin hyvä suorittaja, että duunipäivän jälkeen tullaan kotiin hoitamaan kalenterista lueteltavat tehtävät.
Lisäksi ongelmaksi muodustuu se, että kahdella ihmisellä käsitys siisteydestä voi olla aika toisenlainen. Lisäksi se, että toinen ei ole luonnostaan niin "siisti" tai "järjestelmällinen" aiheuttaa sen, että hän ei vaan korjaa asioita, jotka eivät häiritse. Toki neuvottelun jälkeen kyseinen henkilö voi skarpata viikon ja hoitaa hänelle langenneet kotityöt, mutta se jää pikkuhiljaa. Harvemmin homma toimii siten, että yksi neuvottelu ja loput 40 vuotta homma pelaa ihan justiinsa kuten sovittiin. Ongelma on myös se, että kun näitä neuvotteluja käydään kerran kuukaudessa, niin jossai vaiheessa iskee turhautuminen. Kumpaankin osapuoleen.

Minä päätin lakata välittämästä, aika pitkälti kuten ap. Laiton miehelle oman pyykkikorin. Hoitakoon ne itse. Lattialla pyörivät vaatteet potkin sängyn alle, kun en niitä jaksa katsella. Hänen likaiset astiansa (jotka siis jätetään astianpesukoneen päälle, eikä suinkaan voida laittaa suoraan astianpesukoneeseen) seisovat pöydällä tasan niin kauan, kunnes hän ne astianpesukoneeseen laittaa. En jaksa kävellä aikuisen miehen perässä ja pyytää häntä tekemään omaa osuuttaan ja siivoamaan jälkiänsä.
 
Tapansa kullakin.
Ymmärrän tosin jos molemmat on töissä niin ne kotityöt jaetaan sen mukaan, mitä kukin tykkää tehdä. Etäpäivinä ei täällä tuota vaikeuksia heittää muidenkin vaatteet koneeseen, mutta eipä ole tullut silti niitä muualta keräiltyä kuin pyykkikorista eli raja menee siinä mullakin.

Jos muuten se työssäkävijä alkaisi samalla tapaa jättämään laskuja maksamatta niin kuinkas silloin kävisi? "ei tuo Pirkko ole nyt vuoteen maksanut sähkölaskua, hahaa, en maksa muuten sitä nyt minäkään! Katsotaan milloin alkaa maksamaan.."
Silloin kun mies on ollut vuorollaan koti-isänä niin olen odottanut kodin olevan hoidettuna kun tulen töistä kotiin.. sitä vastaan olen hoitanut talouden menot ja tuota käyttörahaakin saanut. Kuten minäkin häneltä kun ollut kotona vuorollani.

Pitää se suunsa aukaista jos alkaa käyttämään liikaa hyödykseen toisen kotona oloa eli jättää vaatteet ympäriinsä tai roskat, lautaset pöydille jne.
 
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää olisi osata kommunikoida parisuhteessa. Onko puhuminen teille jotenkin erityisen vaikeaa? Onko joku syy, mikä sen estää? Olisi paljon mukavampi elellä yhdessä toisen kanssa, jos tällaiset asiat voisi selvittää suoraan toisen kanssa.
 
Aivan samalle: Tuo onkin sellanen tilanne että mun mielestä vaatis keskustelua aiheesta. Meillä nuo listat on suuntaa-antavia, ei kukaan jaksa aina. mutta kun sen yhteispelin alkaa tajuamaan niin kummatkin pääsee helpommalla. Win-Win tilanne siis. Mä en kestäisi motkottaa miehelle, en oo hänen äiti ja samoin mies ei oo mun isä. Mulla ei oo ees aikaa alkaa huomauttelemaan pesemättömistä pyykeistä jne. Menis heti hermot. Meillä on kaikilla ne omat piirteemme jotka ärsyttää aina jotakin, mä oon tehnyt vuosikaudet siedätyshoitoa perheenjäsenten eri tavoille tehdä asioita, samoin mun mies. Mullakin on kyllä omat oikkuni, esim. en tykkää maksaa laskuja, palkkani on kyllä vapaasti käytettävissä mutta inhoan maksaa yhtään mitään. Tässä asiassa en oo kasvanut yhtään mutta pakkohan se on tuokin homma tehdä ja mies joutuu jatkuvasti tarkistamaan että oon "muistanu" hoitaa omat sovitut hommani. Yritän kyllä ettei tarttis tarkistella, mutta ku se on ikävä homma haluisin mielelläni unohtaa sen... Eikä tääkään oo mun kohdalla ainoo asia. Miehellä omansa ja muilla perheenjäsenillä omansa. Meillä on kaikilla yhteinen päämäärä: oma vapaasti käytettävä aika. Kerran pari viikossa käydään homma läpi yleensä iltaruualla ja aika nopeesti. Ei aina oo ollut helppoa. Nyt on (koputtaa puuta) helpompaa ku ollaan tosi kauan samalla järjestyksellä menty, siinä vuosien aikana särmät hioutunu itse kustakin.
 
Aivan samalle: Tuo onkin sellanen tilanne että mun mielestä vaatis keskustelua aiheesta. Meillä nuo listat on suuntaa-antavia, ei kukaan jaksa aina. mutta kun sen yhteispelin alkaa tajuamaan niin kummatkin pääsee helpommalla. Win-Win tilanne siis. Mä en kestäisi motkottaa miehelle, en oo hänen äiti ja samoin mies ei oo mun isä. Mulla ei oo ees aikaa alkaa huomauttelemaan pesemättömistä pyykeistä jne. Menis heti hermot. Meillä on kaikilla ne omat piirteemme jotka ärsyttää aina jotakin, mä oon tehnyt vuosikaudet siedätyshoitoa perheenjäsenten eri tavoille tehdä asioita, samoin mun mies. Mullakin on kyllä omat oikkuni, esim. en tykkää maksaa laskuja, palkkani on kyllä vapaasti käytettävissä mutta inhoan maksaa yhtään mitään. Tässä asiassa en oo kasvanut yhtään mutta pakkohan se on tuokin homma tehdä ja mies joutuu jatkuvasti tarkistamaan että oon "muistanu" hoitaa omat sovitut hommani. Yritän kyllä ettei tarttis tarkistella, mutta ku se on ikävä homma haluisin mielelläni unohtaa sen... Eikä tääkään oo mun kohdalla ainoo asia. Miehellä omansa ja muilla perheenjäsenillä omansa. Meillä on kaikilla yhteinen päämäärä: oma vapaasti käytettävä aika. Kerran pari viikossa käydään homma läpi yleensä iltaruualla ja aika nopeesti. Ei aina oo ollut helppoa. Nyt on (koputtaa puuta) helpompaa ku ollaan tosi kauan samalla järjestyksellä menty, siinä vuosien aikana särmät hioutunu itse kustakin.

Siis mikä on sellanen tilanne, että vaatis keskustelua?
Siis ap:n tilanne vai meidän tilanne?
 
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää olisi osata kommunikoida parisuhteessa. Onko puhuminen teille jotenkin erityisen vaikeaa? Onko joku syy, mikä sen estää? Olisi paljon mukavampi elellä yhdessä toisen kanssa, jos tällaiset asiat voisi selvittää suoraan toisen kanssa.

Toisinaan tuntuu, että ongelma ei ole kykenemättömyydessä keskusteluun vaan ongelma piilee kuullun ymmärtämisessä ja asioiden sisäistämisessä.
 
Nykyajan nuoret on kauhean konservatiivisia ja käytöstavat on kuin keskiajalta.
Naiset paapoo miehiäöän kuin lapsia, ja ovat siitä vielä ylpeitä. Miehet juoksee panemassa nettideittejä ja tulevat sitten kotiin valmiiseen pöytään, elävät kuin hotellissa, tikkua ei tarvitse laittaa ristiin.

Omat vanhempani eivät uskoisi jos oisivat näkemässä. Totuin lapsena siihen että sekä isä että äiti teki kotitöitä, ihan kaikkea, molemmat. Viikonloppuna tekivät yhdessä viikkosiivon ja heittivät matot ja lapset pihalle.
Arkena molemmat teki ruokaa, veivät kakaroita hoitoon ja hakivat, kävivät kaupassa, tiskasivat, pyykkäsivät jne. Isä teki kaikkea mitä äitikin. Oli iso raavas duunari. Mutta eipä miehisyys tuntunut kärsivän vaikka hoisi lapsia ja kotia tehdastyön ohessa.

Vittu, miten te kestätte niitä nyhveröukkojanne, ja viitsitte itse olla jotain helvetin Kotilumppuja. Miettikääpä millasta esimerkkiä näytätte lapsillenne.
Itse olen ylpeä siitä että kasvoin ajattelevaksi ihmiseksi, enkä koskaan kunnioittaisi miestä, joka ei osallistu kotitöihin. Enkä koskaan kunnioittaisi itseäni, jos palvelisin jotain aikuista miestä kuin olisin sille äiti.
 
Toisinaan tuntuu, että ongelma ei ole kykenemättömyydessä keskusteluun vaan ongelma piilee kuullun ymmärtämisessä ja asioiden sisäistämisessä.
Kommunikointiin kuuluu oleellisesti se, että sanoma saadaan perille saakka oikein ymmärrettynä. Vaikein ja ongelmallisin osuus on usein siellä vastaanottjan päässä. Viime kädessä vastuu viestin perille menosta on viestin lähettäjällä. Jos nykyinen keskustelutyyli ei toimi, niin pitää miettiä muita tapoja varmistamaan viestin oikea vastaanotto ja ymmärtäminen.

Mutta ap:n ongelmaan palatakseni. Aloituksesta käy ilmi, ettei keskustelua / komminikointia ole edes yritetty. Kumpikaan ei ap eikä puoliso ole aloittanut keskustelua, vaan kumpikin vaikenee ongelmasta jääräpäisesti.
 
Kommunikointiin kuuluu oleellisesti se, että sanoma saadaan perille saakka oikein ymmärrettynä. Vaikein ja ongelmallisin osuus on usein siellä vastaanottjan päässä. Viime kädessä vastuu viestin perille menosta on viestin lähettäjällä. Jos nykyinen keskustelutyyli ei toimi, niin pitää miettiä muita tapoja varmistamaan viestin oikea vastaanotto ja ymmärtäminen.

Mutta ap:n ongelmaan palatakseni. Aloituksesta käy ilmi, ettei keskustelua / komminikointia ole edes yritetty. Kumpikaan ei ap eikä puoliso ole aloittanut keskustelua, vaan kumpikin vaikenee ongelmasta jääräpäisesti.

Oletko siis sitä mieltä, että saat kenet tahansa toimimaan haluamallasi tavalla, kunhan keksit oikean tavan lähestyä kyseistä henkilöä asian tiimoilta?

Mun nähdäkseni ihmisillä on oma tahto (ainakin suurimmalla osalla). Itse en henk. koht. edes halua saada muita tekemään asioita, kuten ne minun mielestäni kuuluisi tehdä tai hoitaa. Omasta puolestani kaikki hoitakoon tekemisensä omalla tyylillään. Minä ainoastaan reagoin/muutan omia toimintatapojani siten, ettei muiden tavat vituta ihan niin paljoa enää :)

Esim.
Potkimalla lattialla pyörivät vaatteet sängyn alle. - Poissa silmistä, poissa mielestä.
 
Miksi nainen edes ottaa miehen, jos se ei tee kotitöitä.
Jos itse huolisin miehen, taitais ainoa syy olla juuri se, että jättäisin siivouksen sille.

Onneksi mulla käy siivooja jokatoinen viikko, niin miestä ei tarvita mihinkään.
 
Oletko siis sitä mieltä, että saat kenet tahansa toimimaan haluamallasi tavalla, kunhan keksit oikean tavan lähestyä kyseistä henkilöä asian tiimoilta?
En ole sitä mieltä. Usein kuitenkin suhdeongelmien taustalla on se, että kuvitellaan toisen ajattelevan jotakin tai on ymmärretty asia väärin tai halutaan ymmärtää väärin. Keskustelemalla voisi varmasti ratkaista ainakin osan ongelmista, jos siihen on halua. Keskustelmalla voi saada toisen tajuamaan, miksi toiselle on joku asia tärkeä. Rakastava ihminen useimmiten haluaa miellyttää toista ja tekee toisen toivomalla tavalla, ellei sitten tällä rakastavalla ihmisellä ole joku syy siihen, miksi hän ei tee niin. Mutta jos ei puhuta, niin ei voi tietää.

Mulle esim. ap:n aloituksessa uusi juttu oli se, että pyykin pesusta pitäisi kiittää. Mulle sellainen ei tulisi mieleen, ellei siitä huomautettaisi. Meillä minä pesen pyykit.
 
Meillä mies jättää kaikki roskat pöydille, sohville jne. Olen ne tähän asti korjannut pois, koska ne olisi siinä muuten vielä seuraavanakin päivänä, ennenkuin mies korjaisi ne itse, eikä aina edes korjaa ollenkaan.

Eräänä iltana söi lapsemme kanssa viiliä ja ne viilipurkit jäi molemmat pöydälle, aamulla sitten huomasin, että oli laittanut TOISEN viilipurkin kansikuorineen roskiin ja jättänyt sen toisen siihen pöydälle, ne oli siinä aivan vieretysten, eli samalla vaivalla olisi laittanut molemmat.

Tästä kimpaantuneena en ole enää miehen roskia korjannut, miten kehtaa laittaa vain oman roskansa, vaikka sen lapsenkin roskan olisi laittanut sillä samalla vaivalla?
Tuntuu olevan hänellä asenne "minähän en muiden roskia korjaa", mutta samalla hänen roskiaan saa aina laitella.

Sama juttu meillä pyykeissä, ottaa pyykkikorista vain ja ainoastaan omia vaatteitaan ja laittaa ne koneeseen pyörimään, miksei voi vain ottaa ihan sama mitä pyykkejä ja laittaa niitä sinne. No ei tietenkään, kun ne ei ole hänen, mutta samalla odottaa että minä pyykkään hänen vaatteitaan.

USKOMATONTA!!

Tuon viilihomman jälkeen en ole hänen roskiaan korjannut, enkä aio korjata. Ties kuinka monta kertaa aiemmin on tehnyt samaa, nyt vain satuin huomaamaan, koska illalla jo kiinnitin huomiota noihin viilipurkkeihin.
 
En ole sitä mieltä. Usein kuitenkin suhdeongelmien taustalla on se, että kuvitellaan toisen ajattelevan jotakin tai on ymmärretty asia väärin tai halutaan ymmärtää väärin. Keskustelemalla voisi varmasti ratkaista ainakin osan ongelmista, jos siihen on halua. Keskustelmalla voi saada toisen tajuamaan, miksi toiselle on joku asia tärkeä. Rakastava ihminen useimmiten haluaa miellyttää toista ja tekee toisen toivomalla tavalla, ellei sitten tällä rakastavalla ihmisellä ole joku syy siihen, miksi hän ei tee niin. Mutta jos ei puhuta, niin ei voi tietää.

Mulle esim. ap:n aloituksessa uusi juttu oli se, että pyykin pesusta pitäisi kiittää. Mulle sellainen ei tulisi mieleen, ellei siitä huomautettaisi. Meillä minä pesen pyykit.

Jos asiat olisivat noin autuaasti kaikilla ihmisillä, avioerojakaan tuskin olisi lainkaan, kun kaikki haluaisivat vaan miellyttää rakkaitaan.
 
Miksi nainen edes ottaa miehen, jos se ei tee kotitöitä.
Jos itse huolisin miehen, taitais ainoa syy olla juuri se, että jättäisin siivouksen sille.

Onneksi mulla käy siivooja jokatoinen viikko, niin miestä ei tarvita mihinkään.

En mä tiedä onko täällä edes puhuttu miehistä, jotka ei TEE kotitöitä. On puhuttu miehistä, jotka jättävät jotkut hommat tekemättä tai sikailevat muuten vaan. Mun mielestä se ei ole sama asia, kuin se, että se ei IKINÄ tee mitään.
 
Hyvä kuulla, että myös jotkut muut ovat käyttäneet samaa taktiikkaa. Kun tapasimme, kotityöt jaettiin ja kaikesta pystyi keskustelemaan. Pikkuhiljaa tämä muuttui. Olen itse aivan uskomattoman väsynyt, kun hoidan riehakasta lasta aamusta iltaan ja samalla huolehdin kodista. Minua ärsyttää erityisesti se, että joudun tekemään turhia asioita eli korjaamaan mieheni jälkiä. En ollut uskoa korviani, kun mies sanoi lapsesta, ettei hän itse ole sotkenut pöytää, heittänyt tavaroita lattialle ym. Jaa, että minunko ne lapsen jutut pitäis korjata, kun isä on syönyt kaksin lapsensa kanssa? Ja vielä miehenkin, vaikka itse on sotkenut? Keskusteltu on monesti, mutta mies antaa vain katteettomia lupauksia. Ihmettelen, että minne sitten jäi se ihanteellinen ajatus siitä, että raskaus- ja pikkulapsiaikana isä hoitaisi enemmän kotitöitä, kuten hän oli itsekin ehdottanut... En tarkoita niinkään, että pyykkäämisestä tarvitsisi kiittää, mutta minusta se nyt vaan olisi kivaa arjessa muistaa puolisoaan, että kuinka yhdessä tehtäisiin asioita toisten hyväksi. Sanotaan, että pikkulapsivaihe on kaikkein rankinta aikaa ja silloin helposti erotaan. Enkä kyllä ihmettele, kun alkaa tässä itselläkin keittämään!
 

Yhteistyössä