V
"vieras"
Vieras
Olen vaatinut ja saanut molemmat lapseni sektiolla. Hyvin ja helposti meni. Kyllähän sen etukäteen tietää että synnyttäminen sattuu, ei sellaiseen nykyään tarvitse ruveta...
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Sitä vaan suostuu kun ne vauvat on niin ihania...
Mulla oli eka (sektio) sellanen kokemus joka jätti kyllä jäljet, en kuitenkaan halunnut mennä mihinkään puhumaan asiasta ja se kostautui sitten kun tokan lapsen synnytys päätyi sektioon yllättäen. Huomenna menossa juttelemaan asiasta jotta vielä kolmannen kerran pystyisin siihen ilman paniikkia. Sen verran hullu olen. Kolmashan on automaattisesti sektio vielä, eli siihen mitä eniten pelkään joudun kuitenkin.
Tässä sai kertoa vain kuinka helppoa ja ihanaa leikkaus on ja alatiesynnytys kamalaa. Se on ainoa totuus näille ihmisille jotka hinkuvan veitsen alle "kivuttomaan" synnytykseen. Tai ainakin kuvittelevat näin kun jollain onnekkaalla oli näin.
Kiitos vastauksista, niitähän on tullut paljon. Vertaistuki jotenkin helpottaa.
Olin kyllä valmennuksessa, mutta ohjaaja ei kovasti pelotellut, kehui miten ihanaa synnytys on ja voimaannuttavaa. "Kaikki kipu unohtuu kun saat lapsen syliisi."
No ei todellakaan unohtunut. Minusta siinä ei ollut yhtään mitään voimaannuttavaa koko hommassa.
En toki mitään kivutonta kokemusta odottanut, olen kyllä kuullut ja lukenut synnytystarinoita ennen omaa synnytystäni, en vain tajunnut että se voi olla NIIN hirveää.
Ehkä joskus halusin enemmän lapsia, mutta nyt en enää halua, jos on mahdollisuus että joutuisin kokemaan edes lähellekään saman uudestaan.
Sektioon otan kantaa sen verran, että en halua toista lasta edes sektiolla mutta se tuntuisi jotenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta - ehkä siksi että siinä "ei tarvitse itse tehdä mitään" ja antaa ammattilaisten hoitaa.
Se ei pelota että makaisin leikkauksesta toipuen kipulääkehöyryissä sängyssä. Ei vedä vertoja viikkojen kivuille kun istuminenkaan ei onnistunut, eikä muuta tarjottu kun perus buranaa vaikka anelin.
Se ei pelota että makaisin leikkauksesta toipuen kipulääkehöyryissä sängyssä. Ei vedä vertoja viikkojen kivuille kun istuminenkaan ei onnistunut, eikä muuta tarjottu kun perus buranaa vaikka anelin.
Kiitos vastauksista, niitähän on tullut paljon. Vertaistuki jotenkin helpottaa.
Olin kyllä valmennuksessa, mutta ohjaaja ei kovasti pelotellut, kehui miten ihanaa synnytys on ja voimaannuttavaa. "Kaikki kipu unohtuu kun saat lapsen syliisi."
No ei todellakaan unohtunut. Minusta siinä ei ollut yhtään mitään voimaannuttavaa koko hommassa.
En toki mitään kivutonta kokemusta odottanut, olen kyllä kuullut ja lukenut synnytystarinoita ennen omaa synnytystäni, en vain tajunnut että se voi olla NIIN hirveää.
Ehkä joskus halusin enemmän lapsia, mutta nyt en enää halua, jos on mahdollisuus että joutuisin kokemaan edes lähellekään saman uudestaan.
Sektioon otan kantaa sen verran, että en halua toista lasta edes sektiolla mutta se tuntuisi jotenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta - ehkä siksi että siinä "ei tarvitse itse tehdä mitään" ja antaa ammattilaisten hoitaa.
Se ei pelota että makaisin leikkauksesta toipuen kipulääkehöyryissä sängyssä. Ei vedä vertoja viikkojen kivuille kun istuminenkaan ei onnistunut, eikä muuta tarjottu kun perus buranaa vaikka anelin.
Ihan jees että jotkut suostuu. Olisi aika autio maailma jos ei niin olisi.