En tiedä mitä ajatella tästä meidän elämästä,joten ajatelkaa te!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti-79
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti-79

Vieras
Olen vain niin väsyneen uupunut..Kaikki on päällisin puolin kunnossa.On kolme nättiä tytärtä,hyvä mies ja oma talo.Mutta kun arki tuntuu tulevan ylivoimaiseksi väsymyksellään..Me molemmat käydään töissä,mies vuorotyössä.Olemme molemmat väsyneitä,elämä on välillä yhtä hullunmyllyä kolmen pienne kanssa,vanhin lapsista vasta pian 8v.Mummut auttaa,jos pyydetään,mutta kun ei enää jaksa edes pyytää.Oma-aloityteisesti eivät kysele,että miten voimme ja voisimmeko ehkä joskus haluta kaksin aikaa tms.Eiväthän he voi toki tietää tätä väsymyksen määrää..Myönnän,etten edes ole varma rakastanko miestäni enää vai olenko naimisissa käytännössä vain..En tiedä,ehkä kuitenkin rakastan.Mutta silti olen ihastunut yhteen toisee mieheen,häpeän..En haluaisi menettää perhettämme,miestäni,mutta ehkä en enää jaksa edes rakastaa ja kaipaan jotain vaihtelua..Nyt tänäkin iltana tilanne on se,että saimme lapset jälleen kerran vasta äskettäin sänkyihinsä,ensin huudettiin,kun eivät tottele jne.Minä olen ihan poikkiväsy,jalkoja särkee hemmetisti,mutta mieskään ei paljon apuna ollut,vetäytyi vain kylppäriin murjottamaan,en tiedä miksi.Hänkin on väsynyt.En saa tänä iltana häneen kontaktia,en jaksa mennä puhumaan.vielä pitäisi laittaa lapsille reput aamuksi ja pyykit kuivumaan ym.ja herätys taas klo 5 parin yöherätyksen jälkeen..:(( Sitten taas työpäivä edessä.Viikonloppuna siivoan ja teen muita rästihommia viikolta.Ei tiedossa yhtään mitään rentoutumista,varmaan miehen kansa taas väsyneinä riitelemme.Miehellä onkin yötöitä pe-la.Tätä meidän arki on,jatkuvasti.Kodissa vallitsee paha ilma ja olen siitä surullinen:( kauanko tätä jaksaa ja mitä tässä voisi tehdä,että elämä paranisi?
 
Mene halaamaan miestä, ja muistuta että olette elämässä samalla puolella, vaikka ulkoapäin tulisikin vastoinkäymisiä ja stressiä. Yhdessä selviätte jos niin haluatte. Voimia!
 
jep. no meillä aina viikonloput vaan kotona, levätään ja rauhoitutaan, ja ei masenna elämä. ihanat lapset ja ihanaa olla oman perheen kanssa. joillekin pitäisi olla jotain sirkusta ja hoploppia koko elämä.
 
rupea osittaiselle hoitovapaalle ja vaihda työaika 75%, siihen on kaikilla alle toisluokkalaisten vanhemmilla oikeus. Ei tartte viikonloppuja siivota, vaan on aikaa olla yhdessä. Rahallisesti et häviä paljon mitään, mutta ylimääräinen vapaa viikossa on paljon aikaa perheelle. Asennetta kannattaa myös yrittää muuttaa. Kun tiedostaa ettei tämä väsymys ikuisesti kestä, niin jaksaa taas.
 
tiedän niin ton tunteen. Et on poikki ja väsyneenä painaa vaan eikä saa toiselta mitään apua ja ei jaksa edes kauheesti vaatia ku tietää et toinenki on väsynyt. Mä teen niin että joskus annan vaan pyykkejen ja muitten olla ja istun laiskasti sohvalle ja laitan vaikka silmät kiinni. Kyllä se maailma pyörii hetken ilman suakin. Tai mitä sitten jos muodostuu vaikka hirveä pyykkivuori, antaa muodostua. Pitää olla itselleen armollinen ja lopettaa täydellisyyden tavoittelu. Pyydät hoitoapua ja ootte vaikka miehen kanssa ihan kotona kaksin mussutatte vaikka vaan karkkia ja keräätte voimia hiljaisuudesta. Ja tiedän myös miltä tuntuu kun pala sydämestä on jossain muualla kuin omassa kodissa. Mutta olis tuulen tavoittelua rikkoa koti toisen miehen vuoksi. Kannattaa vaan panostaa siihen omaan elämään mikä sulla nyt on jo saavutettu ja tehdä sen eteen mitä jaksat. Voimia sulle kauheesti ja halauksia! Tunnen hirveesti myötätuntoa ja samankaltaisuutta sua kohtaan. Itselläkin on tilanne jo paljon parempi ja väsymys selätetty. Pitää vaan aina himmailla tahtia jos tuntuu et on liikaa yhdelle päivälle!
 
Olisiko sinun mahdollista jäädä pois työstä hoitamaan vain kotia ja lapsia? Jäisi enemmän aikaa hoitaa rauhassa kaikki perhe-elämän asiat. Helpottaisiko myös jos jakaisitte enemmän kotitöitä tai onko mahdollisuus hommata siivoojaa? Ottaisiko joku ystäväperhe lapsia välillä yöksi tai ymmärtäisivätkö isovanhemmat jos heille vähän kertoisi jaksamisestanne? Joillain paikkakunnilla ensi- ja turvakodit järjestävät maksullista yökyläilyä sellaisille perheille joilla ei ole mahdollisuutta saada lapsia muualle hoitoon. Tilanteenne kuulostaa kyllä tosi raskaalta ja voin kuvitella miltä tuntuu. Ei kovan väsymyksen ja stressin keskellä aina jaksa niitä rakkauden tunteita löytää, mutta helpottaa tietää, että siellä ne silti ovat ja tulevat kyllä taas pintaan kun tilanne helpottuu. Ruoho ei ole aina vihreämpää aidan toisella puolella, sillä arki tulee ajan mittaan joka suhteeseen. Jättäkää välillä kotiasioita tekemättä ja ottakaa sotkun uhallakin aikaa toisillenne. Jo pienestä eleestä esim. yhteisesti nautitusta iltateestä ja keksipaketista kynttilän valossa voi aloittaa ja saada hieman virtaa.
 
Oletko muuten koskaan harkinnut menemistä avioliitto tai perheleirille? Seurakunnat ja jotkin muut yhteisöt välillä järjestävät niitä esim. NMKY. Netistä varmaan löytyy tietoa niistä. Siellä on lastenhoitokin järjestetty ja saa rauhassa toisen kanssa keskustella parisuhteen tilasta ja omista sekä toisen toiveista.
 
En ole ehkä oikea ihminen vastaamaan, mutta teillä on kaikki asiat ulkoisesti hyvin. Itselläni on myös kolme lasta ja yksi heistä on vaikeavammainen. minun näkökulmastani siis sinun elämäsi terveiden lasten kanssa on helppoa (jos yksi lapsistani olisi terve, mitkä kaikki esteet poistuisivatkaan..) Kaksi lastani ovat terveitä.

Mutta en suinkaan vähättele väsymystäsi, se on niin henkilökohtainen juttu. Ja jokaisella on omat haasteensa elämässä, enkä halua vetää tätä "vammaiskorttia" joka asiaan, vaikka nyt vähän niin teinkin...Se on tosi asia, että joskus tuon lapsen hoito on todella rankaa..

Meillä on kyllä sitten vastaavasti muut asiat kunnossa (kuten kai teilläkin), siis raha-asiat ja meillä on todella osallistuvat isovanhemmat (mistä olen tosi kiitollinen)

Arki on rankkaa , mutta jos rakkautta löytyy, se on jo paljon. Koittakaa löytää se, edes pieninä hetkinä. Vomia.
 
Mä ymmärrän kyllä.
Meillä on välillä ihan samanlaista.
Silloin mietin saanko mä jossain vaiheessa tarpeekseni :/

Töissä tykkään käydä ja lasten kanssa on kaikki ok, mutta miehen negatiivisuus, kyrpiintyneisyys kaikkeen, jatkuva huonotuulisuus, vetäytyminen, puhumattomuus ja "vihaisuus" rassaa mua ( ja varmaan lapsiakin ).
Tätä kestää muutaman päivän ja sitten kohta mies on taas "normaali".

Mulla ei oo mitään tietoa asiasta, mutta epäilen sillä välillä olevan jotain maanis-depressiivisyyttä tai vastaavaa... :|
 
Kukaan ei voi tulla sanomaan etta valitat turhasta. Sulla on nyt vaikea aika, ehka jopa masennustakin. Ei kait taalla pida vertailla kenella on surkeampaa elamassa, tai jos ap:lla on lapset treveina ja kaikki ulkoisesti kunnossa, niin pitaa olla onnellinen, energinen ja rakastaa. Heh! Kukaan ei tieda mita toisen paan sisalla liikkuu. Tamahan voi olla ihan kroonista vasymysta.
 
Kannattaa tosiaan löysätä jostain suunnasta, tuolla ehdotettiin tuota lyhennettyä viikkoa. Onnistuisiko se? Toinen juttu; itselle kannattaa hankkia joku juttu, josta saa nautintoa. Käy vaikka kerran viikossa yksin kahvilla tai ystävän kanssa, elokuvissa, ihan missä vaan. Maksa vaikka lapsenvahti ko. ajaksi. Pieni henkireikä tekee poikaa.
Kyllä arki voi olla väsyttävää, vaikka on terveet lapset ja asiat ulkoisesti hyvin. Jokaisella on oma sisäinen maailmansa ja oikeus omaan väsymykseensä jossain elämänsä vaiheessa. Jos mietit uutta suhdetta, niin ei sen aika kyllä nyt ole, vaan sitten jos elämässä asiat on ok ja silti haluat uuden suhteen... Voimia ja tsemppiä!
 
Ensin alkuun lyhennetty työviikko. Sitten palkkaatte siivojan käymään vaikka kaksi kertaa kuussa. Ei ole kallista, mutta saatte kipeästi kaipaamaanne omaa aikaa. :hug:
 
Ehkä ihastumisesi toiseen heijastaa vain tarvettasi päästää hetkeksi irti.. jos teillä vain olisi hiukan aikaa rauhoittua ja levätä, uskon, että tunteet miestäsi kohtaan pääsisivät taas pintaan. Ehkä kaipaat miehen huomiota ja romanttisuutta, ja silloin haaveet suuntautuvat sellaiseen kohteeseen, joista näitä saisi "helpommin". Mutta ihastumisia tulee ja menee, älä ihmeessä anna sen tulla teidän väliin. Pyytäkää isovanhempia hoitamaan lapsia vaikka yhden viikonloppu ja menkää kahdestaan jonnekin kylpylään vaikka. Kyllä hengähdystaukoja kaipaa jokainen, ja avioliitto on perheen kulmakivi. Siitä pitää pitää huolta. Voimia!
 

Yhteistyössä