En tiedä mitä tehdä!

[tanzie]

Olen seurustellu avopuolisoni kanssa ylivuoden,ja meillä on pieni vauva.
Kun tapasimme olin päätä pahkaa rakastunut häneen ja tiesin, että hänen kanssa tulen olemaan loppuelämäni.
Kun meidän Poikamme syntyi,kaikki oli vielä aivan loistavasti ( 4 kk vanha ), mutta sitten tulikin muutto meille eteen.
Minä rupesin käymään töissä ja avopuolisoni rupesi koti-isäksi. Rupesi harrastamaan vapaa palokuntaa ja lentopalloa,peräkkäisinä päivinä.

Itse huomasin,kun muutimme että hän muuttui ihan toisenlaiseksi. Meillä on joka ikinen päivä jonkinlaisia väittelyitä ja välillä riitoja. Ja tämä viikko on ollut kaikista pahin! Kun minä tulen töistä kotiin, niin kihlattuni lähtee lentopalloon tai sitten vpk:n harjoituksiin. Okei,tänään oli päiväpalolaitoksella,että hän kävi sen takia joka päivä niiis jutskista.. Mutta kun hän tulee kotiin,ja Poikamme on nukkumassa hän ei tule edes halamaan ja ei edes suukottelemaan,se on minusta todella outoa!
Tänään heillä ( vpk laisilla ) on pikkujoulut ja hän meni sinne.. Vaikka ollaan sovittu että ilman toista ei mennä käymään missään juhlissa yms.. Mutta sinne oli päästävä ja piste! Siitä ei voitu edes neuvotella..
Mulla on vaan olo,et jotain on tapahtanut,kun on tullut niiin iso muutos hänen käyttäytymiseen!

Toinen asia on se,kun hän ei tee mitään kotitöitä.. Siitä ollaan puhuttu ja sovittu että kun hän jää koti-isäksi niin hän tekee kotitöitä enemmän. Mutta ei hän tee.

Mä en jaksa enään tälläistä! Olen kohta ihan loppuun myyty. Mietin välillä omia tunteitani et olenko vaan poikamme takia yhdessä..

Poika on niiin suloinen vauva,josta en iki maailmassa luovu! <3

 

["vieras"]

Ette ole kunnolla tutustuneet vielä toisiinne, kun perustitte jo perheen, ja muutitte yhteen. Eli ette oikeasti tunne toisianne kunnolla, ja nyt arki on kuitenkin iskenyt täysillä. Voi olla rankkaa!

 

["hei"]

On aika hätäistä tehdä isoja päätöksiä seurustelun ekan 1,5 vuoden aikana. Tuo aika, kun on vielä kuherruskuukautta, joka vedetään hormonihuurussa läpi. Vasta sen jälkeen alkaa "arki" eli hormonit ovat vieneet omat prosessit loppuun.

Kun ollaan jo tuossa vaiheessa silloin, kun hormonitoiminta tasaantuu, voi tosiaan se arki iskeä kovaa päin kasvoja. Paljon töitä edessä parisuhteen eteen. Puhukaa ja miettikää yhdessä ratkaisuja ongelmiin. Kumpikaan ei voi korjata tilannetta yksin.

 

[asiak]

Mitä jos sinäkin jäisit hetkeksi kotiin. Jos tosiaan synnytyksestä on tosiaan vasta reilu 4kk ni nyt on menossa kausi jolloin äiti on kaikkein väsyneimmillään, ehkäpä jopa kannattaa miettiä synnytyksen jälkeisen masennuksen mahdollisuutta

 

[Anatolia]

Alussa kaikki onkin ihanaa. Jos olette olleet yhdessä "yli vuoden" ja teillä on jo 4 kk ikäinen vauva, niin tehän olette edenneet todella nopsaan.

"Ollaan sovittu että ilman toista ei mennä käymään missään juhlissa yms". Miksi? Onko parisuhteenne vankila?

Olette olleet vasta lyhyen aikaa yhdessä. Tutustukaa toisiinne kunnolla, keskustelkaa (keskustelu ei ole sitä että toinen sanoo ja toinen toteaa että "joo joo"), miettikää mitä elämältä haluatte (myös sinä ap; haluatko miehen joka on aina pelkästään kotona, ja jos haluat niin kai tajuat ettei se ole realistista?) ja yrittäkää saada homma toimimaan.

Ensihuuma on ohi, arki on alkanut, ja nyt punnitaan se että oletteko te toisillenne sopiva pari vaiko ette.

 

[....]

ja ikää teillä on arvaan, että olette korkeintaan 18 vuotiaita. Ekanakin olemme sopineet ettei ilman toista lähdetä juhlimaan Kokemuksesta tiedän ettei toi sopimus vaan onnistu..ja pitäähän parisuhteessa antaa tilaa toiselle. Eri juttu on jos toinen ravaa alvariinsa baareissa yksin siitä voi kauniisti tai vähemmän kauniisti huomauttaa..
Sä käyt päivisin töissä ja miehesi on kotona kait hänelläkin saa olla jokin harrastus vähän vastapainoa kotona ololle..

 

[Anatolia]

ja ikää teillä on arvaan, että olette korkeintaan 18 vuotiaita.

Mullekin tuli välittömästi mielikuva hyvin nuoresta parista. Tai ainakin nainen on hyvin nuori.