V
"vieras"
Vieras
Meillä asuu naapurissa kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Arvostan itse suuresti yksinhuoltajia, olen sellainen itsekkin ollut pari vuotta ennen kuin tapasin vuosia sitten oman mieheni.
No, meillä on naapurin kanssa hyvät välit ja hänen lapset on ihania; vanhin 2.luokalla koulussa ja nuorin alta vuoden. Emme kuitenkaan mitenkään erityisen hyviä ystäviä ole tms, varmaan siksi että ollaan hyvin erilaisia ihmisiä, mutta naapuri on hyvin avoin ihminen ja omaa vankat mielipiteet asioista. Arvostan häntä suuresti noista luonteenpiirteistä. Päivittäin miltein puhutaan ja moikataan, mutta juttelumme jää usein "kaunis sää" asteelle. Mulle on kuitenkin noussut aika iso huoli naapurin lasten elämisestä. En missään nimessä halua loukata häntä tai muutakaan. En vaan voi olla huomaamatta joitakin asioita, ja sitten mulle tulee kauheen paha mieli kun jään miettimään.. NO...
1.ALKOHOLINKÄYTTÖ
Naapuri juo aika usein itsensä känniin ja on lasten kanssa nelistään kotona. Mua ei kauheesti kiinnosta kenenkään juomiset, mutta olen huolestunut lapsista, jotka ovat keskenään kun äiti juo itsensä humalaan. Seuraavana päivänä hän saattaa valittaa minulle pihassa, ettei just nyt jaksais lapsia yhtään, kun on niin kamala darra. Ja että ihan piti oksentaa aamulla ni jo helpotti jne..Olen monesti sanonut, että tuo lapset meille vaikka päiväksi, kun olen itse päivät kotona omieni kanssa. No hän sanoo jaksavansa ja ei ota apua vastaan.
2.LASTEN HOITAMINEN
No seinän takaa kuuluu usein kun äiti huutaa todella uhmakkaasti, tulee hiljaista ja lapsi itkee. En todellakaan kuuntele korva höröllä seinän takana, mutta kaikkea ei voi olla kuulematta, kun seinät rivarissa on kuin paperia. Nytkin tuli kauhee olo, kun hän kertoi että lähtivät lomamatkalle huvipuistoon, kun kotona oli niin tylsää ja että ainoa harmi oli että tää pienin oli 40´c kuumeessa mutta sentään buranaa oli antanut.. kysyin miksei menneet sitten kun kaikki terveenä, ni sanoi ettei jaksanut lapsen sairastelua ja että vauva oli kiltimpi kun on kipeenä. ?!?
Ja muutakin on ollut mihin olen kiinnittänyt huomiota, mutta sitten olen ajatellut että ei kuulu mulle. Kuitenkin sitten aika ajoin kun näkee jotain mitä ei pitäs ni tulee ittelle kamala olo lasten puolesta. Olen yrittänyt tarjota apuani, mutta hän ei sitä halua. Olen yrittäny puhua, mutta hän vetää herneen nenään pienimmästäkin asiasta. Kuitenkin nopeasti leppyy ja pyytää kahveelle.
Seuraisitteko vielä tilannetta vai miten? Olen miettinyt myös tehdä lastensuojeluilmoitusta, mutta jotenkin se kuulostaa niin kauheelta. Mutta sitten taasen mietin, että ehkä tää äiti haluaisikin jotain apua? mutta ei kehtaa sitä minulta ottaa vastaan? eikä osaa hakea sitä?
No, meillä on naapurin kanssa hyvät välit ja hänen lapset on ihania; vanhin 2.luokalla koulussa ja nuorin alta vuoden. Emme kuitenkaan mitenkään erityisen hyviä ystäviä ole tms, varmaan siksi että ollaan hyvin erilaisia ihmisiä, mutta naapuri on hyvin avoin ihminen ja omaa vankat mielipiteet asioista. Arvostan häntä suuresti noista luonteenpiirteistä. Päivittäin miltein puhutaan ja moikataan, mutta juttelumme jää usein "kaunis sää" asteelle. Mulle on kuitenkin noussut aika iso huoli naapurin lasten elämisestä. En missään nimessä halua loukata häntä tai muutakaan. En vaan voi olla huomaamatta joitakin asioita, ja sitten mulle tulee kauheen paha mieli kun jään miettimään.. NO...
1.ALKOHOLINKÄYTTÖ
Naapuri juo aika usein itsensä känniin ja on lasten kanssa nelistään kotona. Mua ei kauheesti kiinnosta kenenkään juomiset, mutta olen huolestunut lapsista, jotka ovat keskenään kun äiti juo itsensä humalaan. Seuraavana päivänä hän saattaa valittaa minulle pihassa, ettei just nyt jaksais lapsia yhtään, kun on niin kamala darra. Ja että ihan piti oksentaa aamulla ni jo helpotti jne..Olen monesti sanonut, että tuo lapset meille vaikka päiväksi, kun olen itse päivät kotona omieni kanssa. No hän sanoo jaksavansa ja ei ota apua vastaan.
2.LASTEN HOITAMINEN
No seinän takaa kuuluu usein kun äiti huutaa todella uhmakkaasti, tulee hiljaista ja lapsi itkee. En todellakaan kuuntele korva höröllä seinän takana, mutta kaikkea ei voi olla kuulematta, kun seinät rivarissa on kuin paperia. Nytkin tuli kauhee olo, kun hän kertoi että lähtivät lomamatkalle huvipuistoon, kun kotona oli niin tylsää ja että ainoa harmi oli että tää pienin oli 40´c kuumeessa mutta sentään buranaa oli antanut.. kysyin miksei menneet sitten kun kaikki terveenä, ni sanoi ettei jaksanut lapsen sairastelua ja että vauva oli kiltimpi kun on kipeenä. ?!?
Ja muutakin on ollut mihin olen kiinnittänyt huomiota, mutta sitten olen ajatellut että ei kuulu mulle. Kuitenkin sitten aika ajoin kun näkee jotain mitä ei pitäs ni tulee ittelle kamala olo lasten puolesta. Olen yrittänyt tarjota apuani, mutta hän ei sitä halua. Olen yrittäny puhua, mutta hän vetää herneen nenään pienimmästäkin asiasta. Kuitenkin nopeasti leppyy ja pyytää kahveelle.
Seuraisitteko vielä tilannetta vai miten? Olen miettinyt myös tehdä lastensuojeluilmoitusta, mutta jotenkin se kuulostaa niin kauheelta. Mutta sitten taasen mietin, että ehkä tää äiti haluaisikin jotain apua? mutta ei kehtaa sitä minulta ottaa vastaan? eikä osaa hakea sitä?