S
suuttunut
Vieras
Näin viikonloppuisin tykkään nukkua tunnin-pari pitempään kuin lapsi. Lapsi herää siis noin kahdeksan maissa. Ikää hällä on kohta jo 8v. Tosin hänellä on ADHD.
Kun olen hänen kahdestaan, hänen kanssaan ei ole mitään ongelmia. Hän on ihan kiltisti eikä keksi mitään metkuja.
Mutta näin viikonloppuisin, kun tykkään siis nukkua ja kun lapsi on täällä itsekseen niin aina sattuu ja tapahtuu. Hetki sitten huomasin, että lapsi oli pienellä keittiöveitsellä viiltänyt ison reiän tuohon sohvaamme. On kyllä sohva nyt todella "kivan näköinen". Aiemmin hän teki sen, että leikkasi sohvasta saksilla yhden napin pois. Siinäkin on "kivan" näköinen pikku reikä.
Inhottaa, kun lapseen ei voi taas yhtään luottaa. En kyllä ole koskaan muutenkaan kovin luottanut häneen, on hänellä välillä kyllä tämmöinen arvaamaton tapaus, kuin olla ja voi.
Voipi ensi kesä olla mielenkiintoista aikaa, jos/kun tässä kaikki menee hyvin, niin täällä on pikkuinen nyytti. Kyllä jo nyt valmiiksi jännitän, ettei tuo isompi vain tee pienelle mitään "kiusojaan" tai olen jo suunnitellut sitäkin, että jospa kannan pientä rintarepussa koko ajan, ettei isompi pääse häneen käsiksi. Ei ainakaan voi esim; tehdä niin, kuin tein tuon ekan kanssa, että pidin häntä sitterissä keittiönpöydällä, kun tiskasin astioita tai tein jotain muita kotitöitä. Taatusti voi isompi tehdä, niin että kippaakin yks'kaks vauvan pöydältä lattialle ja siinä sitten ollaan.
Koska olihan tässä hiljattain Kaksplus-lehdesäkin juttu äidistä jolla lapsi oli tippunut hoitopöydältä maahan loukaten pahasti päänsä. Oitishan äiti oli isoon selvitysrumbaan oikeutta myöten joutunut. Joten syytä on olla mieluummin ylivarovainen, kuin liian huoleton. Milläs sitä kenellekään todistat jos isompi jotain pahaa tekisi pienelle, että se on lapsi sen vahingon aiheuttanut, ei äiti. Kuitenkin se asia menisi äidin niskoille, koska äidin on vahdittava huolella lapsiaan.
Kun olen hänen kahdestaan, hänen kanssaan ei ole mitään ongelmia. Hän on ihan kiltisti eikä keksi mitään metkuja.
Mutta näin viikonloppuisin, kun tykkään siis nukkua ja kun lapsi on täällä itsekseen niin aina sattuu ja tapahtuu. Hetki sitten huomasin, että lapsi oli pienellä keittiöveitsellä viiltänyt ison reiän tuohon sohvaamme. On kyllä sohva nyt todella "kivan näköinen". Aiemmin hän teki sen, että leikkasi sohvasta saksilla yhden napin pois. Siinäkin on "kivan" näköinen pikku reikä.
Inhottaa, kun lapseen ei voi taas yhtään luottaa. En kyllä ole koskaan muutenkaan kovin luottanut häneen, on hänellä välillä kyllä tämmöinen arvaamaton tapaus, kuin olla ja voi.
Voipi ensi kesä olla mielenkiintoista aikaa, jos/kun tässä kaikki menee hyvin, niin täällä on pikkuinen nyytti. Kyllä jo nyt valmiiksi jännitän, ettei tuo isompi vain tee pienelle mitään "kiusojaan" tai olen jo suunnitellut sitäkin, että jospa kannan pientä rintarepussa koko ajan, ettei isompi pääse häneen käsiksi. Ei ainakaan voi esim; tehdä niin, kuin tein tuon ekan kanssa, että pidin häntä sitterissä keittiönpöydällä, kun tiskasin astioita tai tein jotain muita kotitöitä. Taatusti voi isompi tehdä, niin että kippaakin yks'kaks vauvan pöydältä lattialle ja siinä sitten ollaan.
Koska olihan tässä hiljattain Kaksplus-lehdesäkin juttu äidistä jolla lapsi oli tippunut hoitopöydältä maahan loukaten pahasti päänsä. Oitishan äiti oli isoon selvitysrumbaan oikeutta myöten joutunut. Joten syytä on olla mieluummin ylivarovainen, kuin liian huoleton. Milläs sitä kenellekään todistat jos isompi jotain pahaa tekisi pienelle, että se on lapsi sen vahingon aiheuttanut, ei äiti. Kuitenkin se asia menisi äidin niskoille, koska äidin on vahdittava huolella lapsiaan.