Ennen kuin haukutte ja huudatte niille "kakaroillenne"...

["huoh"]

Esimerkki tilanne.
Olin viime viikolla ystäväni ja hänen 2,5 vuotian pojan kanssa isossa ostoskeskuksessa.
Koko ajan hän toisteli näitä vihaisesti lapselleen:

- Jos et nyt ole kunnolla lähdetään kotiin.
- Jäät tänne jos et tee sitä tai tätä.
- Älä sitä älä tätä...

Kertaankaan en kuullut ystävällistä kommenttia hänen suustaan lapselleen.

Lapsi ei syönyt kertaakaan koko päivän aikana (paitsi jotain karkkeja), annoin omilleni ruuan ja välipalan olimme siis reissussa 10-16 välisenä aikana. Yritin ostaa myös hänen lapselleen, ei kuulema tarvinnut.

Käytin omaani pissalla vaikka nuorempi onkin vasta vuoden, mutta tekee jo pottaan/pönttöön. Tällä lapsella ei ollut vessahätä. Omani kävelivät, tätä lasta ei voinut päästää kävelemään kun menee niin hankalaksi.

Käytin omani leikkipuistossa välillä, jotta jaksoivat sitten kulkea mukana. Tämän pojan olisi pitänyt olla rattaissa koko aika, sitten otin hänet mitään kysymättä pois sieltä ja päästin leikkimään.

Oikeasti, kun huudatte niille lapsillenne siellä kahvioissa, kaupoissa yms. miettikää ensi kaikki muut tilanteet ja sitten se, että jos ette itse viihdy leikkipuistoissa/lasten puuhissa miksi vaaditte lastanne kulkemaan mukananne paikoissa joissa heille ei ole mitään tekemistä.

Lapsia on hyvä opettaa kulkemaan mukana, mutta kaikella on rajansa.

Ja avauduin tilanteesta myös ystävälleni.

kiitos.

 

[***]

Mä olen huomannut samanlaista käyttäytymistä aika usein.

Ihan "tyhjää" uhkailua koko ajan. Vihaista komentamista vaikka asian voisi sanoa nätistikin.
Esimerkkitilanne tältä aamulta kun vein lastani päiväkotiin.
Eräs äiti komentaa lastaan aina ns. etukäteen. Lapsi on riisumassa takkia ja äiti motkottaa että "ja sitten SUORAAN KÄSIEN PESULLE!" ja hyvä ettei ole blokkaamassa sitä ettei vaan lähde vahingossa väärään suuntaan.

 

["aloittaja"]

Ja luuleeko joku, että kukaan lapsi tottelee jos joka päivä huutaa tuota samaan että jäät tänne, et pääse mukaan jne..

Ei niillä sanoilla ole mitään merkitystä lapselle.

 

["Joops"]

Joo-o. Yksi äiti kahden lapsen äiti sanoi että "ei noiden kanssa voi mihinkään lähteä kun eivät osaa k'äyttäytyä" Hmmmm..... itselläänkö lapset käytöstapoja oppii? Ja tämä sama äiti myös kokoajan nalkuttaa ja tiuskii lapsilleen.

 

["jep"]

voi lapsiraukka, kuka tekee tollasta. ei se lapsi oo nukke joka voi hiljaa istua kuus tuntia siellä rattaissa liikkumatta! ihan oikein teit että edes leikkimään poika pääsi.
ja hyvä kun sanoit siitä ystävälles, ehkä herättää vähän ajatuksia sielläkin!

 

[ÄÄV]

Voi v*ttu että pistää vihaksi nää mammat jotka ei huolehdi shoppailu reissullaan muksuista ihmekös ne huutaa siellä rattaissa sitten kurkku suorana muiden ihmisten ilkosi 6h ei ruokaa, vessaa tai jalottelua sinuna olisin tehnyt jo ls-ilmon.

 

["asiaa"]

Ap:n aloituksessa on asiaa! Lapsen voi hyvin saada viihtymään kaupassa pelkästää jo juttelemalla kuin IHMISELLE eikä vain silloin puhumalla kun pitää komentaa. En tiedä mutta näin meidän kolme lasta on lähes aina viihtynyt kauppareissuilla tosi hyvin. Jos huomaa että lapsella on nälkä, niin sitten syödään vähän hiukopalaa, jos on vessahätä käydään vessassa. Levähdetään ja taas jatketaan. Ja hauskaa on riittänyt

 

["vieras"]

Onko äiti aina tuollainen? Entä jos hänellä oli vain huono päivä...

 

["mmmm"]

[QUOTE="Joops";24480802]Joo-o. Yksi äiti kahden lapsen äiti sanoi että "ei noiden kanssa voi mihinkään lähteä kun eivät osaa k'äyttäytyä" Hmmmm..... itselläänkö lapset käytöstapoja oppii? Ja tämä sama äiti myös kokoajan nalkuttaa ja tiuskii lapsilleen.[/QUOTE]

Tunnetaanko sama henkilö vai liekö kuinka yleistä.
Mutta kotoahan ne käytöstavat opitaan ja ne OPETETAAN, olen huomannut että moni unohtaa kasvattaa lastaan, hoitaa vaan ne perustarpeet.
Kyllä ihmettelin itse kun meillä kyläillessä nämä lapset nakkelivat tavaraa, hajottivat lapsemme leluja, vierailun lopussa äiti ojensi ne minulle rikkonaisina eikä kommentoinut mitään / kieltänyt lapsiaan. Ehkä kotona huutaa lapsille mitä ei ilennyt kylässä tehdä.
No, itsepähän tietysti joutuvat kärsimään tilanteesta kun "eivät voi" lähteä mihinkään.

 

[jepuli]

Samaa mieltä kyllä. Toinen mistä en tykkää on se, että lapsen annetaan mennä touhottaa vauhkona ja villinä miten se tykkää ja sitten yhtäkkiä napsahdetaan, karjutaan tai nipataan tai napataan tukasta. Eikö siinä mitään keskitietä ole? Tai sitten nämä jotka yksinkertaisesti eivät komenna ollenkaan. Ja ne, jotka vaan lässyttävät sata vuotta että Nico-kulta ei saa, tuo on tuhmaa soo soo tuleppas pois, äläpäs viitsi lässyn lässyn ja mahdollisesti siihen vielä loppuun se napsahdus niin avot.

Omalleni annan palautetta koko ajan, jos meno on liian villiä, huomautan siitä ja jos käyttäydytään nätisti, kehun. Jos tapahtuu ylilyönti, sanon tarvittaessa hyvin tiukasti. Jos ei kuunnella niin tarvittaessa lähdetään sitten pois.

 

[vicy]

Tuota olen monesti myös itse ihmetellyt, että kun monet aikuiset ei ymmärrä että silläkin on väliä mitä ennen sitä kauppareissua ja kauppareissun aikana tehdään el ise vaikuttaa siihen kuinka lapsi käyttäytyy esim. jos lapsi retuutetaan kauppaan vaikkapa päikkäri aikaan tai raahataan johonkin hypermarkettiin suoraan tarhastapäin niin ei todellakaan pitäisi olettaa että lapsi jaksaa käyttäytyä hyvin... En ymmärrä miksi sen lapsen ei voi antaa nukkua päikkäreitä, syödä ja juoda ennenkuin lähetään? ja jos on pitkä reissu niin lapsenkin pitää päästä hengähtämään välillä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="jep";24480819]voi lapsiraukka, kuka tekee tollasta. ei se lapsi oo nukke joka voi hiljaa istua kuus tuntia siellä rattaissa liikkumatta! ihan oikein teit että edes leikkimään poika pääsi.
ja hyvä kun sanoit siitä ystävälles, ehkä herättää vähän ajatuksia sielläkin![/QUOTE]

Riitahan siitä tuli, mutta ajattelin että ihan sama.
Itsellä oli niin ikävä olo lapsen puolesta.

Ja tuo vessassa käyntikin, oikeasti miten ikinä kuvittelee lapsen oppivan kuivaksi kun koskaan ei käytä muualla. Itse kävi kyllä vessassa, mutta lapsella ei ollut hätä. Hohhoijaa.

 

[nähtyä]

Näin kauppakeskuksessa äidin ehkä noin 2v lapsensa kanssa. Lapsi istui puhtaan valkoisissa vaatteissaan ja kengissään rattaissa ja rattaiden tarjottimella hällä oli pussi ranskalaisia, kokis ja pehmis, joita sitten popsi siinä rauhan merkeissä. Osuttiin samaan kauppaan useaan otteeseen, enkä kuullut kertaakaan, että tämä äiti olisi sanonut lapselle sanaakaan,saati lapsi äidille. Mieleeni muistui täältä kaksplussalta termi asustelapsi, liekö ollut sitten sellainen.

 

["asiaa"]

Eikö toiset uskalla kieltää lapsiaan kun sen tarve on? Ja pitää huolen että tekee sellaisia "uhkauksia" jotka voi pitää. Ihan turha uhkailla, jos ei siitä pidetä kiinni. Lapsi oppii ettei vanhemman sanalla ole väliä. Mutta uhkausta "jäät tänne" ei pidä tehdä! Lasta ei saa uhata hylkäämisellä!

Luulin että se on menneen talven lumia, ettei uskalleta kieltää lasta. Minun äitini on juuri sellainen, hän kiertelee ja kaartelee ettei vain tarvitsisi sanoa EI ja kestää lapsen kiukkua. Maanitellaan ja lahjotaan. Ilmeisesti tämä kasvatustyyli elää vielä tänäkin päivänä.

EI:n voi sanoa ihan ystävällisestikin, huutamatta ja haukkumatta lasta. Silti se tehoaa.

 

[Kerpele]

Ainoa ajatus mikä mulla nyt ap:n tekstistä heräsi oli että miten ihmeessä sinä näet oikeana mollata äitiä kun tuomitset äidin lapsen mollaamisen? Aikuiset tarvitsevat tukea ja lämpöä siinä missä lapsetkin, miksi et jakaisi sitä heille (siis sekä äidille että lapselle), sen sijaan että lähdet tuohon negatiivisuuteen mukaan?

Negatiivisuuden ei pitäisi antaa tarttua itseensä vaan vahvin ja taidokkain on se joka sen saa tukahtumaan.

Ehkä jos äiti on kovin väsynyt ja stressaantunut, kannattaisi tarjota apuaan vaikka lastenhoidossa, keskinäisen jutteluhetken muodossa tmv. Ja jos sinä olet liian väsynyt ja stressaantunut tukemaan toista niin voit myös auttaa miettimään millaiset arjen ratkaisut auttaisivat tätä äitiä ja lasta selviämään ja rauhoittumaan vastaavissa tilanteissa... Tai ohjata vaikkapa hakemaan apua arjen sujumiseen muualta.

Pelkkä toisen mollaaminen ei edistä mitään asioita koskaan.


....En kuitenkaan pidä tekstiäni absoluuttisena totuutena ja eri tilanteiden yksityiskohdat ja eri muuttujat saattavat tehdä siitä aivan jotain muuta kuin minkälaisesta tilanteesta ja mielikuvasta minä puhun tässä....

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24480839]Onko äiti aina tuollainen? Entä jos hänellä oli vain huono päivä...[/QUOTE]

99% on. Siksi sanoinkin hänelle. Aina sama laulu ja lisää tulossa alku vuodesta.

Jokaisella on huonoja päiviä, ei kyse ollut siitä.

 

[Madicken04]

Asiallinen aloitus, samaa olen välillä itsekin pohtinut.

Meillä on tällä hetkellä aika haastavia nuo shoppailureissut (helpon vauvan lisäksi 5v ja 6v autistiset lapset), mutta vielä joku aika sitten saatiin nekin sujumaan mukavasti kun tosissaan mentiin "lasten ehdoilla". Siis niin että huolehdittiin lapsille sopivasti ruokaa ja lepoa, pysähdyttiin paikkoihin missä lapset voivat jaloitella ja leikkiä ja muutenkin katseltiin reissua lasten silmin. Ei tietenkään samanlaista shoppailua mitä se olisi ollut ilman lapsia, mutta siis ihan mukavia ja onnistuneita reissuja silti. Kyllä ne nykyäänkin saadaan hoidettua, mutta tosissaan noita haastavia tilanteita tulee useammin eikä homma ulkopuolisten silmiin näytä enää yhtä harmoniselta.

Mutta siis samalla kun itsellä nuo shoppailureissut sujuivat mukavasti niin väkisinkin ihmetteli ihmisiä joille se yhden tai kahden terveen normilapsen kanssa liikkuminen on niiiiin hankalaa kun lapsi ei usko mitään eikä osaa yhtään käyttäytyä. Sitten kun tarkemmin kyselee tai tarkkailee missä ongelmia tulee niin odotuksena on usein se että lapsi kiltisti istuu rattaissa tai kulkee mukana koko päivän kun aikuinen juoksee omilla asioillaan. : / Harva näistä äideistä tosissaan viihtyisi 6-8h pätkiä leikkipuistossa lapsen perässä ilman mahdollisuuksia mihinkään omaan aktiviteettiin (edes keskustelu toisen aikuisen kanssa, kännykän näppäily tms).

 

["aloittaja"]

Ainoa ajatus mikä mulla nyt ap:n tekstistä heräsi oli että miten ihmeessä sinä näet oikeana mollata äitiä kun tuomitset äidin lapsen mollaamisen? Aikuiset tarvitsevat tukea ja lämpöä siinä missä lapsetkin, miksi et jakaisi sitä heille (siis sekä äidille että lapselle), sen sijaan että lähdet tuohon negatiivisuuteen mukaan?

Negatiivisuuden ei pitäisi antaa tarttua itseensä vaan vahvin ja taidokkain on se joka sen saa tukahtumaan.

Ehkä jos äiti on kovin väsynyt ja stressaantunut, kannattaisi tarjota apuaan vaikka lastenhoidossa, keskinäisen jutteluhetken muodossa tmv. Ja jos sinä olet liian väsynyt ja stressaantunut tukemaan toista niin voit myös auttaa miettimään millaiset arjen ratkaisut auttaisivat tätä äitiä ja lasta selviämään ja rauhoittumaan vastaavissa tilanteissa... Tai ohjata vaikkapa hakemaan apua arjen sujumiseen muualta.

Pelkkä toisen mollaaminen ei edistä mitään asioita koskaan.


....En kuitenkaan pidä tekstiäni absoluuttisena totuutena ja eri tilanteiden yksityiskohdat ja eri muuttujat saattavat tehdä siitä aivan jotain muuta kuin minkälaisesta tilanteesta ja mielikuvasta minä puhun tässä....

Tiedätkö, minä en antanut negatiivisuuden tarttua itseeni. Olen auttanut perhettä usein ottamalla lapsen hoitoon, leikittämällä kun näemme ja tuolla kyseisellä kauppareissullakin otin lapsen yhdessä vaiheessa kiertämään itseni kanssa sillä varjolla, että äiti saa rauhassa katsella.
Ja kun sanoin hänelle, sanoin ystävällisesti että lapsikin ehkä jaksaisi paremmin kun tekisi välillä lasten juttuja tai lapsi esim. söisi.

Hän sanoi itsekkin miten ihana aika oli se kun lapsi ei ollut ihan vauva, mutta ei liikkunut. Eli n. 6-10kk kun sai olla kahviloissa rauhassa jne. Eli kyseessä on äiti joka kokee isomman lapsen normaalin touhun rasittavana.

Otin tilanteen esimerkiksi siitä, kun näitä äitejä on paljon muitakin.

Itse olemme tukiperheenä muutaman ystävän perheelle, ihan vapaaehtoisesti koska heillä on nyt rankempaa. Niissä tilanteissa ei ole mitään kritisoitavaa.

Mutta, aina löytyy joku joka yrittää ajatella että täällä joka tilanteessa puhutaan vaan pahaa.
Nyt kyse ei ollut siitä, vaan tarkoituksena oli herättää keskustelua jospa vaikka joku näkisi tilanteen omalla kohdallaan ja miettisi. Suurimmat kärsijät noissa tilanteissa ovat kuitenkin ne lapset.

 

[Madicken04]

Lisään vielä että ymmärrän toki että on lapsia jotka ovat haastavampia ja joiden kanssa shoppailureissut ei onnistu vaikka kuinka yrittäisi mennä niitä lapsentahtisesti. Tässä siis ihmettelin sitä valitusta lapsesta joka ei osaa käyttäytyä kun odotuksena onnistuneelle reissulle olisi se että lapsi olisi kokoajan kuin ilmaa kulkien äidin perässä tai istuen niissä rattaissa.

 

["aloittaja"]

Lisään vielä että ymmärrän toki että on lapsia jotka ovat haastavampia ja joiden kanssa shoppailureissut ei onnistu vaikka kuinka yrittäisi mennä niitä lapsentahtisesti. Tässä siis ihmettelin sitä valitusta lapsesta joka ei osaa käyttäytyä kun odotuksena onnistuneelle reissulle olisi se että lapsi olisi kokoajan kuin ilmaa kulkien äidin perässä tai istuen niissä rattaissa.

Tässä on juuri kiteytettynä tämän aloituksen profiili.
Kiitos.

 

["jaa"]

Lapsetkin ovat niin yksilöllisiä. Itse joudun sanomaan samat asiat joka päivä ja pakko sanoa että välillä menee hermot . Esim. käsien pesu jota sanottu joka kerta usean vuoden ajan pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta ei kaikki lapset siltikään tee niin. Olkaa tyytyväisiä jos omanne on omaksunut ja uskovat teidän tavat heti ja hienosti sanottuna , mutta asiat ei kaikkien kohdalla ole niin.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="aloittaja";24480973]Tiedätkö, minä en antanut negatiivisuuden tarttua itseeni. Olen auttanut perhettä usein ottamalla lapsen hoitoon, leikittämällä kun näemme ja tuolla kyseisellä kauppareissullakin otin lapsen yhdessä vaiheessa kiertämään itseni kanssa sillä varjolla, että äiti saa rauhassa katsella.
Ja kun sanoin hänelle, sanoin ystävällisesti että lapsikin ehkä jaksaisi paremmin kun tekisi välillä lasten juttuja tai lapsi esim. söisi.

Hän sanoi itsekkin miten ihana aika oli se kun lapsi ei ollut ihan vauva, mutta ei liikkunut. Eli n. 6-10kk kun sai olla kahviloissa rauhassa jne. Eli kyseessä on äiti joka kokee isomman lapsen normaalin touhun rasittavana.

Otin tilanteen esimerkiksi siitä, kun näitä äitejä on paljon muitakin.

Itse olemme tukiperheenä muutaman ystävän perheelle, ihan vapaaehtoisesti koska heillä on nyt rankempaa. Niissä tilanteissa ei ole mitään kritisoitavaa.

Mutta, aina löytyy joku joka yrittää ajatella että täällä joka tilanteessa puhutaan vaan pahaa.
Nyt kyse ei ollut siitä, vaan tarkoituksena oli herättää keskustelua jospa vaikka joku näkisi tilanteen omalla kohdallaan ja miettisi. Suurimmat kärsijät noissa tilanteissa ovat kuitenkin ne lapset.[/QUOTE]

Ajatus siis pomppii, imetän tässä samalla niin on hieman katkonaista.

Eli haluaisi siis lapsen joka vaan olla möllöttää.

Ja nuo perheet joille olemme nyt tukiperheinä, tarkoitin sitä että he eivät jaksa ja ovat väsyneitä sekä ärtyneitä. Sen ymmärrän koska elämäntilanteet heillä ovat nyt sen verran rankat, siksi olemmekin apuna.

Ja tosiaan, kun yhdenkään kanssa ei jaksa miksi sitten lisää lapsia? Hekin kasvavat joskus isommiksi.. ja kun siitä kun ovat isompia ei osaa nauttia yhtään, tulee olemaan aika vaikeaa.

Sanoi, että lapsi tulee varmasti olemaa 8-16 hoidossa, kaikki mahdolliset päivät kun vauva syntyy. Eli poissa silmistä.

Mutta toivon, että ymmärrätte etten kritisoi huonoja päiviä tai muuten jaksamista. Vaan sitä, että jos ei ole valmis menemään yhtään lapsen ehdoilla muuttuu moni asia hankalammaksi.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="jaa";24481017]Lapsetkin ovat niin yksilöllisiä. Itse joudun sanomaan samat asiat joka päivä ja pakko sanoa että välillä menee hermot . Esim. käsien pesu jota sanottu joka kerta usean vuoden ajan pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta ei kaikki lapset siltikään tee niin. Olkaa tyytyväisiä jos omanne on omaksunut ja uskovat teidän tavat heti ja hienosti sanottuna , mutta asiat ei kaikkien kohdalla ole niin.[/QUOTE]

Sanon minäkin samat asiat omilleni sataan kertaan, mutta en uhkaile koko ajan jättämisellä tai pääsemisellä, syötän lapseni jotta nälkäisyys ei tekisi heitä ärtyisiksi jne..

Eli tämän aloituksen tarkoitus ei ollut tuo miten ymmärsit asian.

Lue esim. oman kommenttisi yläpuolella oleva kommentti.

 

[Kerpele]

[QUOTE="aloittaja";24480973]Tiedätkö, minä en antanut negatiivisuuden tarttua itseeni. Olen auttanut perhettä usein ottamalla lapsen hoitoon, leikittämällä kun näemme ja tuolla kyseisellä kauppareissullakin otin lapsen yhdessä vaiheessa kiertämään itseni kanssa sillä varjolla, että äiti saa rauhassa katsella.
Ja kun sanoin hänelle, sanoin ystävällisesti että lapsikin ehkä jaksaisi paremmin kun tekisi välillä lasten juttuja tai lapsi esim. söisi.

Hän sanoi itsekkin miten ihana aika oli se kun lapsi ei ollut ihan vauva, mutta ei liikkunut. Eli n. 6-10kk kun sai olla kahviloissa rauhassa jne. Eli kyseessä on äiti joka kokee isomman lapsen normaalin touhun rasittavana.

Otin tilanteen esimerkiksi siitä, kun näitä äitejä on paljon muitakin.

Itse olemme tukiperheenä muutaman ystävän perheelle, ihan vapaaehtoisesti koska heillä on nyt rankempaa. Niissä tilanteissa ei ole mitään kritisoitavaa.

Mutta, aina löytyy joku joka yrittää ajatella että täällä joka tilanteessa puhutaan vaan pahaa.
Nyt kyse ei ollut siitä, vaan tarkoituksena oli herättää keskustelua jospa vaikka joku näkisi tilanteen omalla kohdallaan ja miettisi. Suurimmat kärsijät noissa tilanteissa ovat kuitenkin ne lapset.[/QUOTE]

No, jos miettii ihmisiä yleisesti niin yllättävän useasti ihmiset vain haluavat puhua pahaa....

Ehkäpä tämä sen verran kolahti omaan nilkkaan että mulla ei ollut oikeastaan mitään apua lasten kanssa kun olin kotiäitinä, ja kyllä, mä olin juuri sellainen tiuskiva äkäpussi aina ostosreissun lopussa. VAIKKA annoin lasten syödä välillä rauhassa, ja vaikka mun lapset on kävelleet joka paikkaan tai joka paikassa, oman halunsa mukaan kuitenkin, siitä suunnilleen 1,5-vuotiaasta asti. Ja vaikka me menimme lasten tahtiin ja teimme asioita lasten ehdoilla. Mua kiukutti suunnattomasti ne ihmiset jotka mulkoilivat vihaisesti kun minä kivahdin lapsille jostain siinä vaiheessa päivää kun aloin olla väsynyt. Joskus olin koko päivät pitkät niin väsynyt että jos en olisi ajatellut lasten hyvinvointia ja päivän touhujen tärkeellisyyttä niin olisin ryöminyt mielelläni jonnekin koloon ja itkenyt itseni uneen ja "nukkunut ainakin vuoden".

Minulle kukaan ei tarjonnut apua. Hain sitä tosin sitten itse perhekeskuksesta ja itkin kiitollisuudesta sen kolmen tunnin jälkeen jonka sain hetken siivota yksin kotona

On tosi hienoa kuulla että sinä ihan oikeasti olet siis paneutunut tuohon auttamispuoleen.

Isompi harmi on tosiaan sitten jos tuo tuttava-äiti ei näe omaa ja lapsensa parasta. Oletko ehdottanut lapsen laittamista päivähoitoon, vaikka osa-aika? Tai joku kerho? Jos siellä lapsi sitten saisi edes vähän enemmän sitä mitä päivän toiminnalta kaipaa ja tarvitsee?

 

["aloittaja"]

No, jos miettii ihmisiä yleisesti niin yllättävän useasti ihmiset vain haluavat puhua pahaa....

Ehkäpä tämä sen verran kolahti omaan nilkkaan että mulla ei ollut oikeastaan mitään apua lasten kanssa kun olin kotiäitinä, ja kyllä, mä olin juuri sellainen tiuskiva äkäpussi aina ostosreissun lopussa. VAIKKA annoin lasten syödä välillä rauhassa, ja vaikka mun lapset on kävelleet joka paikkaan tai joka paikassa, oman halunsa mukaan kuitenkin, siitä suunnilleen 1,5-vuotiaasta asti. Ja vaikka me menimme lasten tahtiin ja teimme asioita lasten ehdoilla. Mua kiukutti suunnattomasti ne ihmiset jotka mulkoilivat vihaisesti kun minä kivahdin lapsille jostain siinä vaiheessa päivää kun aloin olla väsynyt. Joskus olin koko päivät pitkät niin väsynyt että jos en olisi ajatellut lasten hyvinvointia ja päivän touhujen tärkeellisyyttä niin olisin ryöminyt mielelläni jonnekin koloon ja itkenyt itseni uneen ja "nukkunut ainakin vuoden".

Minulle kukaan ei tarjonnut apua. Hain sitä tosin sitten itse perhekeskuksesta ja itkin kiitollisuudesta sen kolmen tunnin jälkeen jonka sain hetken siivota yksin kotona

On tosi hienoa kuulla että sinä ihan oikeasti olet siis paneutunut tuohon auttamispuoleen.

Isompi harmi on tosiaan sitten jos tuo tuttava-äiti ei näe omaa ja lapsensa parasta. Oletko ehdottanut lapsen laittamista päivähoitoon, vaikka osa-aika? Tai joku kerho? Jos siellä lapsi sitten saisi edes vähän enemmän sitä mitä päivän toiminnalta kaipaa ja tarvitsee?

Juu, siis kyllä meidän lapsetkin kiukuttelevat välillä vaikka tehdään miten nuo reissut. Aina ei onnistu. Lähtökohtaisesti vaan jos lapsi on nälkäinen, ilman puuhaa, märässä vaipassa n. 6h tilanne ei voi ainakaan meidän lasten kohdalla luvata hyvää.
Tietenkään aina vaikka kaikki olisi kunnossa ei homma toimi, myöskään meillä. Mutta isompi mahdollisuus on jos nuo perusjutut ovat reilassa.

Tykkään auttaa ja muutenkin tykkään kun on lapsia ympärillä. Aika paljon teemme metsäretkiä jne.. jos on joitain päiviä, että on useampi pieni. Siellä ei tarvitse suuremmin kieltää ja kaikilla on kivaa puuhaa.

Ja hyvä, että sait apua. Se auttaa aina jaksamaan.

Lapsi on siis normaalisti kaikki päivät hoidossa, nyt ovat säästäneet niin lapsi on ollut 2kk kotona kesällä.. ja ollut yhtä tuskaa kuulemma.