Ennen kuin haukutte ja huudatte niille "kakaroillenne"...

["vieras"]

Jaah, on teillä ystävyydet.
Mun ystävissä on ihmisiä joiden lastenkasvatusmetodeja mä en todellakaan ymmärrä (ja ne ei ihan varmaan mun) mutta kun lapsista huolehditaan perusasioissa ok niin miksi mä sitä päivittelisin.
Jos jollain on systeemit kovin erilaiset kun mulla, en lähde hänen kansaan esim. shoppailee. Jep, en kestä "lastentahtista shoppailua", meillä lapset kulkee mukana, nätisti kävellen ja jos se ei onnistu niin rattaissa tai lähdetään kotiin, mä en kestä sitä et kaupassa kierellään tuntikausia kun "veeti ja vili" haluaa katella joka nurkkaa ja koskea kaikkeen.

Ja kylässä ne jotka ei yhtään vahdi lapsiaan, lapset jouksee miten sattuu, pissii lattioille jne, enpä sellaisia halua uudelleen kylään kutsua, nähdään sitten puistossa vaikka.

Mutta asiat ei ole niin mustavalkoisia ja se mikä sopii yhdellle ei sovi toiselle.
Jos lapsia oikeasti laiminlyödään, se on lastensuojeluasia, mut se antaako joku lapsen kävellä ostarilla vai ei ei sitä ole.

 

[Mammaböö]

Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Lapselta ei voi vaatia 6h kärryissä ruuatta istumista hiljaa.

Mutta... Mun mielestä ihan perus ruokakauppareissulle ei tarvitse lähteä lapsen ehdoilla. Mun mielestä on hyvä tehdä lapselle selväksi että jos et nyt käyttäydy kunnolla jää ruuat ostamatta ja sitten on nälkä. Lapsen voi ja pitää antaa osallistua ostosten tekoon. Näin lapsi tuntee itsensä tarpeelliseksi perheen hyvinvoinnin edistäjänä, sillä hän auttaa hankkimaan ruokaa. Mun mielestä on täysin väärin että ensin lapsi viedään puistoon tekemään lastenjuttuja, sitten viedään kauppaan istumaan kun äiti tekee tärkeitä asioita. Tämän jälkeen mennään kotiin ja äiti tekee tärkeänä ruokaa ja lapselle annetaan lelut että viihdytä itseäsi sen aikaa kun äiti tekee tätä tärkeää. Tuskin lapsi tuntee itseään kovinkaan tärkeäksi tässä vaiheessa, sillä hänethän sivuutetaan oikeasti tärkeistä asioista.

Ja niin ennenkuin joku tulee heittämään että "leikki on lasten työtä" niin TÄH, sanon minä. En kannata lapsityövoimaa, mutta kyllä lapsen pitäisi saada olla tarpeellinen ja hänellekkin voi antaa vastuulleen ikätasoaan vastaavaa hommaa. Kun "työ" on tehty niin leikki maistuu. Ei aikuinenkaan loppujenlopuksi aina jaksa lomailla.

Nykyään lapsia ei tarvita mihinkään. Kaikki hoituu ilman heitäkin, jopa helpommin. Mietippä jos itse olisit työpaikassa missä sinua ei oikeastaan tarvita ja olisit jatkuvasti tiellä. "Mene vaikka tekemään ristikkoa" . Viihtyisitkö?

Ihmisen täytyy saada tuntea itsensä tarpeelliseksi!

 

["vieras"]

Minä käyttäydyn varmaan juuri noin. Komennan ja ohjeistan etukäteen, jos tiedän, että muu ei tehoa. Meidän lapsi tosin on jo 6v. Tiedä sit onko sillä eroa? Uhkauksia myös toteutetaan, mutta harvoin. On se vaan kumma, että muu ei tunnu tehoavan.

Lapset ovat erilaisia ja aikuiset ovat erilaisia luonteeltaan. Toisilla ärsytyskynnys täyttyy helposti. Ehkä komentaminen on kuitenkin parempi kuin se, että jotain sattuu ja sitten suututaan niin, että oksat pois? Vielä huonompana pidän sitä, että lapset saavat julkisesti käyttäytyä miten sattuu eivätkä vanhemmat mitenkään kiellä.

Ap:n tapauksessa oli ehkä muita piirteitä, mitä en pidä kauhean suotavana. Minusta huutamista huolestuttavampaa on, jos ei ruokaa tosiaan anneta useaan tuntiin. Jaloittelemaankin pitäisi päästä. Oli miten oli, 6 tuntia kauppakeskuksessa on mielestäni lapselle liikaa, vaikka miten olisi kiva leikkipaikka.

 

[tota]

Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Lapselta ei voi vaatia 6h kärryissä ruuatta istumista hiljaa.

Mutta... Mun mielestä ihan perus ruokakauppareissulle ei tarvitse lähteä lapsen ehdoilla. Mun mielestä on hyvä tehdä lapselle selväksi että jos et nyt käyttäydy kunnolla jää ruuat ostamatta ja sitten on nälkä. Lapsen voi ja pitää antaa osallistua ostosten tekoon. Näin lapsi tuntee itsensä tarpeelliseksi perheen hyvinvoinnin edistäjänä, sillä hän auttaa hankkimaan ruokaa. Mun mielestä on täysin väärin että ensin lapsi viedään puistoon tekemään lastenjuttuja, sitten viedään kauppaan istumaan kun äiti tekee tärkeitä asioita. Tämän jälkeen mennään kotiin ja äiti tekee tärkeänä ruokaa ja lapselle annetaan lelut että viihdytä itseäsi sen aikaa kun äiti tekee tätä tärkeää. Tuskin lapsi tuntee itseään kovinkaan tärkeäksi tässä vaiheessa, sillä hänethän sivuutetaan oikeasti tärkeistä asioista.

Ja niin ennenkuin joku tulee heittämään että "leikki on lasten työtä" niin TÄH, sanon minä. En kannata lapsityövoimaa, mutta kyllä lapsen pitäisi saada olla tarpeellinen ja hänellekkin voi antaa vastuulleen ikätasoaan vastaavaa hommaa. Kun "työ" on tehty niin leikki maistuu. Ei aikuinenkaan loppujenlopuksi aina jaksa lomailla.

Nykyään lapsia ei tarvita mihinkään. Kaikki hoituu ilman heitäkin, jopa helpommin. Mietippä jos itse olisit työpaikassa missä sinua ei oikeastaan tarvita ja olisit jatkuvasti tiellä. "Mene vaikka tekemään ristikkoa" . Viihtyisitkö?

Ihmisen täytyy saada tuntea itsensä tarpeelliseksi!

Mua kiinnostais kovasti kuulla että miten sä osallistaisit vilkkaan kaksivuotiaan kotihommiin? Tai siihen kauppareissuun? Ja jos ohjelmassa on puistossa käynti ja kaupassa käynti, niin miten se käytännössä pitäisi sitten hoitaa? Ei siis mitään veetuilua tässä, mua ihan vilpittömästi kiinnostaa.

 

[kerrankin näin]

Voih, pakko kertoo mitä itse näin kerran kaupassa. Positiivista tällä kertaa

Äiti oli poikansa kanssa ostoksilla, ihan vaan paikallisessa ruokakaupassa. Poika oli ehkä 3v? Ja oli niin ihana katsoa sitä harmoniaa. Lapselle äiti antoi siis semmoisen pienen ostoskärryn, jota sai itse työntää, ja äiti ohjeisti lastaan ihan tavallisesti puhumalla ja kannustamalla (ei mitenkään lässyttämällä) ja kaikki meni niin upeasti. Lapsi sai olla hyödyllinen ja se oikein hehkui sen pojan kasvoilta kun lopuksi hän sai vielä itse viedä kärryn takaisin ja äidiltä kiitokseksi halauksen avusta. Noin se pitää mennä! Tosin taisi olla ainoa lapsi kyseessä ja ilmeisesti lyhyt ruokaostosreissu, mutta silti.

 

["Kui"]

Voih, pakko kertoo mitä itse näin kerran kaupassa. Positiivista tällä kertaa

Äiti oli poikansa kanssa ostoksilla, ihan vaan paikallisessa ruokakaupassa. Poika oli ehkä 3v? Ja oli niin ihana katsoa sitä harmoniaa. Lapselle äiti antoi siis semmoisen pienen ostoskärryn, jota sai itse työntää, ja äiti ohjeisti lastaan ihan tavallisesti puhumalla ja kannustamalla (ei mitenkään lässyttämällä) ja kaikki meni niin upeasti. Lapsi sai olla hyödyllinen ja se oikein hehkui sen pojan kasvoilta kun lopuksi hän sai vielä itse viedä kärryn takaisin ja äidiltä kiitokseksi halauksen avusta. Noin se pitää mennä! Tosin taisi olla ainoa lapsi kyseessä ja ilmeisesti lyhyt ruokaostosreissu, mutta silti.

Tuleeko toi lapselle jossain tietyssä ikävaiheessa toi hyödyksi olemisen tarve? Mä olen yrittänyt antaa kohta 2-vuotiaalle erilaisia (helppoja) tehtäviä, mutta tuo yleensä joko a) ei edes kuuntele mitä pyydettiin tekemään, b) ei tee sitä vaikka kuulisikin, tai jos sattuu jotain tekemäänkin, niin c) ei tunnu yhtään kiinnostuneelta siitä, vaikka miten kehuttaisiin.

 

["aloittaja"]

Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Lapselta ei voi vaatia 6h kärryissä ruuatta istumista hiljaa.

Mutta... Mun mielestä ihan perus ruokakauppareissulle ei tarvitse lähteä lapsen ehdoilla. Mun mielestä on hyvä tehdä lapselle selväksi että jos et nyt käyttäydy kunnolla jää ruuat ostamatta ja sitten on nälkä. Lapsen voi ja pitää antaa osallistua ostosten tekoon. Näin lapsi tuntee itsensä tarpeelliseksi perheen hyvinvoinnin edistäjänä, sillä hän auttaa hankkimaan ruokaa. Mun mielestä on täysin väärin että ensin lapsi viedään puistoon tekemään lastenjuttuja, sitten viedään kauppaan istumaan kun äiti tekee tärkeitä asioita. Tämän jälkeen mennään kotiin ja äiti tekee tärkeänä ruokaa ja lapselle annetaan lelut että viihdytä itseäsi sen aikaa kun äiti tekee tätä tärkeää. Tuskin lapsi tuntee itseään kovinkaan tärkeäksi tässä vaiheessa, sillä hänethän sivuutetaan oikeasti tärkeistä asioista.

Ja niin ennenkuin joku tulee heittämään että "leikki on lasten työtä" niin TÄH, sanon minä. En kannata lapsityövoimaa, mutta kyllä lapsen pitäisi saada olla tarpeellinen ja hänellekkin voi antaa vastuulleen ikätasoaan vastaavaa hommaa. Kun "työ" on tehty niin leikki maistuu. Ei aikuinenkaan loppujenlopuksi aina jaksa lomailla.

Nykyään lapsia ei tarvita mihinkään. Kaikki hoituu ilman heitäkin, jopa helpommin. Mietippä jos itse olisit työpaikassa missä sinua ei oikeastaan tarvita ja olisit jatkuvasti tiellä. "Mene vaikka tekemään ristikkoa" . Viihtyisitkö?

Ihmisen täytyy saada tuntea itsensä tarpeelliseksi!

Juu, no tottakai meilläkin ruokakauppareissut tehdään ihan ilman lapsien leikkipuistoilua jne.. mutta jos he esim. haluavat pysähtyä leluhyllylle katsomaan jotain lelua hetkeksi sen sallin. Ja ruuan laitossa ovat mukana.

Mutta jos on kyseessä päivästä kaupungilla, niin mielestäni siihen kuuluu myös lasten leikkimistä jne..

Ruuanlaitot, siivoukset ovat meillä kyllä kaikkien yhteisiä puuhia.

Kyse on nyt tosiaan siitä, että jos lapsen perustarpeita laiminlyödään ja oletetaan silti että lapsi on äänettömänä mukana menossa ollaan väärällä raiteella.

Toivon tosiaan, että pointti ymmärretään oikein.

 

[Madicken04]

En minäkään siis meinaa että koko kaupunkireissu tehdään lapsen pillin mukaan mennen aina sinne mihin lapsi haluaa ja jos lapsi päättää jäädä istumaan keskelle käytävää niin koko perhe sitten kökkii siinä seuraavan puoli tuntia... Vaan juuri sitä että ottaa huomioon nuo lapsen tarpeet ja varmasti monen lapsen on helpompi kulkea nätisti mukana kun on saanut sopivasti ruokaa, päässyt hoitamaan vessa-asiansa ja välillä jaloitellakin sekä jutella vanhemman kanssa.

Jos itse haluan rauhass akierrellä kaupasta toiseen tuntikausia, pysähtyä syömään tai kahvittelemaan johonkin viihtyisään kahvilaan juuri silloin kun siltä tuntuu ja kenties samalla jutella rauhassa ystävän kanssa niin silloin jätetään luonnollisesti lapset pois reissusta. Tai no, vauva nyt kulkee helposti mukana joka paikassa, mutta nuo isommat ei niinkään. Jos taas sitten päätetään lähteä lasten kanssa reissuun niin silloin karsitaan heti asioita niin ettei pakollista hoidettavaa ole liikaa ja tosissaan mennään sen mukaan mitä lapset jaksaa. Joskus tulee pakkorakoja että pitää mennä hoitelemaan asioita lasten kanssa ja varautumisista huolimatta homma ei suju. Silloin sitten joutuu välissä raahaamaan mukana sitä huutavaa ja vastaanhangoittelevaa lasta ja toinen joka kaipaisi jaloittelua joutuu istumaan rattaissa/pyörätuolissa.

 

[Anatolia]

Lapsen kiltisti oleminen on todellakin suhteellinen käsite, sen olen huomannut.

Mun mielestä mun lapset ovat kiltisti ostoskeskuksessa jos eivät tappele tai riehu, keskustelu ja mielipiteen esittäminen sen sijaan on suorastaan toivottavaa. Jos heillä on nälkä, jano tai vessahätä, niin he sanovat sen ääneen ja me toimimme tilanteen mukaan.

Tutun mielestä lapset ovat kiltisti ostoskeskuksessa jos he eivät sano sanaakaan, kulkevat nätisti perässä, ja jos rattaissa istuva pikkuinen istuu polvet sievästi yhdessä (tyttölapset eivät saa istua jalat harallaan kuulemma). Eivät saa sanoa nälästä, eivät janosta, se on ruinaamista ja kerjäämistä. Pissalle pääsevät kun äiti sanoo että nyt menemme vessaan.

Että silleen. Joillekin on tärkeää että lapset on näkymättömiä ja kuulumattomia, toiset taas antavat lapsilleen ihmisarvon siinä missä aikuisillekin (ja se ei meillä ainakaan kuitenkaan tarkoita sitä, että lapset määräisivät asioista).

Ei ole oikeastaan ihme, että kasvaa niitä hissukkalapsia, jotka eivät uskalla kertoa koskaan missään kenellekään että joku kiusaa, olisi pissahätä, tms jos jo kotoa on opittu se että lapsi pitää turpansa kiinni ja tottelee.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24481349]Minä käyttäydyn varmaan juuri noin. Komennan ja ohjeistan etukäteen, jos tiedän, että muu ei tehoa. Meidän lapsi tosin on jo 6v. Tiedä sit onko sillä eroa? Uhkauksia myös toteutetaan, mutta harvoin. On se vaan kumma, että muu ei tunnu tehoavan.

Lapset ovat erilaisia ja aikuiset ovat erilaisia luonteeltaan. Toisilla ärsytyskynnys täyttyy helposti. Ehkä komentaminen on kuitenkin parempi kuin se, että jotain sattuu ja sitten suututaan niin, että oksat pois? Vielä huonompana pidän sitä, että lapset saavat julkisesti käyttäytyä miten sattuu eivätkä vanhemmat mitenkään kiellä.

Ap:n tapauksessa oli ehkä muita piirteitä, mitä en pidä kauhean suotavana. Minusta huutamista huolestuttavampaa on, jos ei ruokaa tosiaan anneta useaan tuntiin. Jaloittelemaankin pitäisi päästä. Oli miten oli, 6 tuntia kauppakeskuksessa on mielestäni lapselle liikaa, vaikka miten olisi kiva leikkipaikka.[/QUOTE]

Kävimme siis läheisessä leikkipuistossa, reissun yhteiskesto oli tuo n. tuo 6h.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";24481468]Kävimme siis läheisessä leikkipuistossa, reissun yhteiskesto oli tuo n. tuo 6h.[/QUOTE]

Mun mielestäm huom, siis minun mielipide, 6 tunnin reissu on silti rankka noin pienille ja kannattaisi jakaa eri päiville noi menot. Tai käydä kotona lepäämässä välillä.

Kävitte leikkipuistossa ja kaverin lapsen olisi pitänyt siellä istua rattaissa koko aika, niinkö?

 

["vieras"]

Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Lapselta ei voi vaatia 6h kärryissä ruuatta istumista hiljaa.

Mutta... Mun mielestä ihan perus ruokakauppareissulle ei tarvitse lähteä lapsen ehdoilla. Mun mielestä on hyvä tehdä lapselle selväksi että jos et nyt käyttäydy kunnolla jää ruuat ostamatta ja sitten on nälkä. Lapsen voi ja pitää antaa osallistua ostosten tekoon. Näin lapsi tuntee itsensä tarpeelliseksi perheen hyvinvoinnin edistäjänä, sillä hän auttaa hankkimaan ruokaa. Mun mielestä on täysin väärin että ensin lapsi viedään puistoon tekemään lastenjuttuja, sitten viedään kauppaan istumaan kun äiti tekee tärkeitä asioita. Tämän jälkeen mennään kotiin ja äiti tekee tärkeänä ruokaa ja lapselle annetaan lelut että viihdytä itseäsi sen aikaa kun äiti tekee tätä tärkeää. Tuskin lapsi tuntee itseään kovinkaan tärkeäksi tässä vaiheessa, sillä hänethän sivuutetaan oikeasti tärkeistä asioista.

Ja niin ennenkuin joku tulee heittämään että "leikki on lasten työtä" niin TÄH, sanon minä. En kannata lapsityövoimaa, mutta kyllä lapsen pitäisi saada olla tarpeellinen ja hänellekkin voi antaa vastuulleen ikätasoaan vastaavaa hommaa. Kun "työ" on tehty niin leikki maistuu. Ei aikuinenkaan loppujenlopuksi aina jaksa lomailla.

Nykyään lapsia ei tarvita mihinkään. Kaikki hoituu ilman heitäkin, jopa helpommin. Mietippä jos itse olisit työpaikassa missä sinua ei oikeastaan tarvita ja olisit jatkuvasti tiellä. "Mene vaikka tekemään ristikkoa" . Viihtyisitkö?

Ihmisen täytyy saada tuntea itsensä tarpeelliseksi!

Aika lailla samoin ajattelen. Paitsi tuosta tummentamastani kohdasta. Lapsen vastuulle ei voi laittaa perheen ruokahuollosta vastaamista, millään tasolla. Noin sanominen syyllistää lasta asiasta, jonka herra hän ei loppuviimeksi voi olla. Tuonkin voisi kääntää positiivisemmaksi vaikka toteamalla, että mitä vähemmän temppuja sitä nopeammin kauppareissu on ohi.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24481514]Mun mielestäm huom, siis minun mielipide, 6 tunnin reissu on silti rankka noin pienille ja kannattaisi jakaa eri päiville noi menot. Tai käydä kotona lepäämässä välillä.

Kävitte leikkipuistossa ja kaverin lapsen olisi pitänyt siellä istua rattaissa koko aika, niinkö?[/QUOTE]

Mä en kyllä näe, että 6 h reissu on liian pitkä. Mulla söivät ruuan, nukkui rattaissa päikkärit ja sitten välipala. En näe miksi olisi pitänyt mennä kotiin välissä.

Me teemme myös koko päivän retkiä lasten kanssa jne.. enkä näe sitä ongelmana.

Ja kyllä, hän sanoi että jos lapsen päästää niistä pois menee ihan mahdottomaksi.

 

["niin"]

En minäkään siis meinaa että koko kaupunkireissu tehdään lapsen pillin mukaan mennen aina sinne mihin lapsi haluaa ja jos lapsi päättää jäädä istumaan keskelle käytävää niin koko perhe sitten kökkii siinä seuraavan puoli tuntia... Vaan juuri sitä että ottaa huomioon nuo lapsen tarpeet ja varmasti monen lapsen on helpompi kulkea nätisti mukana kun on saanut sopivasti ruokaa, päässyt hoitamaan vessa-asiansa ja välillä jaloitellakin sekä jutella vanhemman kanssa.

Jos itse haluan rauhass akierrellä kaupasta toiseen tuntikausia, pysähtyä syömään tai kahvittelemaan johonkin viihtyisään kahvilaan juuri silloin kun siltä tuntuu ja kenties samalla jutella rauhassa ystävän kanssa niin silloin jätetään luonnollisesti lapset pois reissusta. Tai no, vauva nyt kulkee helposti mukana joka paikassa, mutta nuo isommat ei niinkään. Jos taas sitten päätetään lähteä lasten kanssa reissuun niin silloin karsitaan heti asioita niin ettei pakollista hoidettavaa ole liikaa ja tosissaan mennään sen mukaan mitä lapset jaksaa. Joskus tulee pakkorakoja että pitää mennä hoitelemaan asioita lasten kanssa ja varautumisista huolimatta homma ei suju. Silloin sitten joutuu välissä raahaamaan mukana sitä huutavaa ja vastaanhangoittelevaa lasta ja toinen joka kaipaisi jaloittelua joutuu istumaan rattaissa/pyörätuolissa.

Lapsen pillin mukaan ja ehdoilla meneminen on ihan eri asia.

 

["nnn"]

[QUOTE="jaa";24481017]Lapsetkin ovat niin yksilöllisiä. Itse joudun sanomaan samat asiat joka päivä ja pakko sanoa että välillä menee hermot . Esim. käsien pesu jota sanottu joka kerta usean vuoden ajan pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta ei kaikki lapset siltikään tee niin. Olkaa tyytyväisiä jos omanne on omaksunut ja uskovat teidän tavat heti ja hienosti sanottuna , mutta asiat ei kaikkien kohdalla ole niin.[/QUOTE]

Kehuitko alussa kun tekivöt niin? Sillä miten asiat esittää, on suuri merkitys. Ei kukko käskien laula.

 

[Horuksen silmä]

Itse kyseinalaistan sen MIKSI lapsi pitää edes ottaa 6 tunniin shoppailureisulle mukaan? Sillä pienten lasten kanssa elämä väkisinkin menee lasten ehdoilla. 6 tunnin rattaissa istuttaminen ei ole lasten ehdoilla shoppailua.

 

["nnn"]

[QUOTE="jaa";24481017]Lapsetkin ovat niin yksilöllisiä. Itse joudun sanomaan samat asiat joka päivä ja pakko sanoa että välillä menee hermot . Esim. käsien pesu jota sanottu joka kerta usean vuoden ajan pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta ei kaikki lapset siltikään tee niin. Olkaa tyytyväisiä jos omanne on omaksunut ja uskovat teidän tavat heti ja hienosti sanottuna , mutta asiat ei kaikkien kohdalla ole niin.[/QUOTE]

Kehuitko alussa kun tekivät niin? Sillä miten asiat esittää, on suuri merkitys. Ei kukko käskien laula.

 

["aloittaja"]

Itse kyseinalaistan sen MIKSI lapsi pitää edes ottaa 6 tunniin shoppailureisulle mukaan? Sillä pienten lasten kanssa elämä väkisinkin menee lasten ehdoilla. 6 tunnin rattaissa istuttaminen ei ole lasten ehdoilla shoppailua.

Ettekö kukaan ole 6 tuntia lasten kanssa missään liikenteessä?
Kerroin jo tuolla aikaisemmin, että omani söivät ruuan ja välipalan sekä nukkuivat. Puistoilimme myös, joten emme olleet 6h kaupoilla.

Ja tiedätkö, minulla kun ei ole mahdollisuutta viedä hoiton lapsiani niin ovat tottuneet touhuamaan mukana lähes kaikessa.

Ostin tuona aikana syksy vaatteita molemmille, sitten tosiaan ruuat ja puistot ja muu kävely sekä touhu niin hyvin viihtyivät. Ongelma oli siinä, että ei kukaan jaksa 6h istua paikallaan syömättä jne..

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";24482226]Ettekö kukaan ole 6 tuntia lasten kanssa missään liikenteessä?
Kerroin jo tuolla aikaisemmin, että omani söivät ruuan ja välipalan sekä nukkuivat. Puistoilimme myös, joten emme olleet 6h kaupoilla.[/QUOTE]

En ainakaan shoppailemassa. Mä en edes itse viihtyisi noin kauan kauppakierroksilla.

 

[Mammaböö]

Mua kiinnostais kovasti kuulla että miten sä osallistaisit vilkkaan kaksivuotiaan kotihommiin? Tai siihen kauppareissuun? Ja jos ohjelmassa on puistossa käynti ja kaupassa käynti, niin miten se käytännössä pitäisi sitten hoitaa? Ei siis mitään veetuilua tässä, mua ihan vilpittömästi kiinnostaa.

Siis tietysti jos ohjelmaan kuuluu puistoilu ja sitten kaupassakäynti niin sehän on selvä. Mutta jos sen takia täytyy mennä puistoon että voi sitten mennä ruokakauppaan niin kyseenalaistan. Ei lasta saa totuttaa siihen että aina ennen niinkin normaalia ja elintärkeää toimintaa hänen täytyy päästä huvittelemaan. Samoin kun että ei aina kauppareissun jälkeen saa karkkia jne.

Kaksvuotias on meillä tiputtanut kuorimani perunat kattilaan, sekoittanut ruokaa, laittanut lusikat pöytään... Eli ihan pieniä juttuja. Auttanut kantamaan pienen roskapussin roskikseen, kantanut pestyt vaatteet kaappiin (tai siis kaapille johon minä ne autan), laittanut likaiset vaatteet pesukoriin/ pesukoneeseen. Auttanut siivoamaan leluja.

Kaupassa voi laittaa tarran pussiin. Laittaa (ei rikkimenevät) kärryyn, etsimään eri hedelmiä jos he- vi osasto on sellainen että hän näkee...

Näin meillä.

 

[Madicken04]

[QUOTE="aloittaja";24482226]Ettekö kukaan ole 6 tuntia lasten kanssa missään liikenteessä?
Kerroin jo tuolla aikaisemmin, että omani söivät ruuan ja välipalan sekä nukkuivat. Puistoilimme myös, joten emme olleet 6h kaupoilla.

Ja tiedätkö, minulla kun ei ole mahdollisuutta viedä hoiton lapsiani niin ovat tottuneet touhuamaan mukana lähes kaikessa.

Ostin tuona aikana syksy vaatteita molemmille, sitten tosiaan ruuat ja puistot ja muu kävely sekä touhu niin hyvin viihtyivät. Ongelma oli siinä, että ei kukaan jaksa 6h istua paikallaan syömättä jne..[/QUOTE]

Kyllä me ainakin ollaan oltu. Pienempinä lapset nukkuivat päikkärit rattaissa, myöhemmin sitten ollaan keksitty muuta lepotaukoa kun ei enää nukuta. En nyt itsekään jaksaisi kuutta tuntia kauppoja kierrellä, mutta lasten kanssa shoppailureissuun kun sisältyy kaikenlaista muutakin niin tuo aika hurahtaa nopeasti.

 

[Mammaböö]

[QUOTE="Kui";24481449]Tuleeko toi lapselle jossain tietyssä ikävaiheessa toi hyödyksi olemisen tarve? Mä olen yrittänyt antaa kohta 2-vuotiaalle erilaisia (helppoja) tehtäviä, mutta tuo yleensä joko a) ei edes kuuntele mitä pyydettiin tekemään, b) ei tee sitä vaikka kuulisikin, tai jos sattuu jotain tekemäänkin, niin c) ei tunnu yhtään kiinnostuneelta siitä, vaikka miten kehuttaisiin.[/QUOTE]

Mä en yleensä pyydä lasta tekemään jotain mikä täytyy tehdä. Siinähän annat lapselle mahdollisuuden kieltäytyä ja se sun pitää hyväksyä sitten.

Itse sanon useimmiten esim. että "tuleppa tänne niin laitetaan lelut laatikkoon ettei kukaan kompastu ja kaadu" tai "Laitappa nuo vaatteesi tuonne pyykkikoriin niin voidaan sitten pestä ne". Mä en tiedä mutta tämä toimii meillä. Jos ei itse innostu niin sitten yleensä tehdään yhdessä. Tää kuulostaa pakottamiselta mutta ei ole. Nuo muksut tulee kyllä mukaan touhuumaan aika herkästi ja esim. omien lelujen siivoaminen on yhtälailla heidän hommaa kun minun levittämien tavaroiden siivoaminen minun. Ja tietysti jälkeenpäin kiitetään tehdystä työstä!!! Kaikesta ei ylistetä mutta kiitos kuuluu tekijälle!

Mä en osaa paremmin selittää.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24482243]En ainakaan shoppailemassa. Mä en edes itse viihtyisi noin kauan kauppakierroksilla.[/QUOTE]

Herran jestas pitääkö rautalangasta vääntää, että koko reissu oli n. 6h. Siihen puistoilut, syömingit jne, kävelyt yms. niin kaupoilla oloa ja virallista shoppailua oli ehkä n. 1-2 tuntia koko ajasta. Joka sekin tuli pienemmissä pätkissä.

Kyse oli nyt päivän vietosta yleisesti, eikä pelkästään 6 tuntia kaupoilla kiertelyä jota en itsekkään tekisi edes itselleni.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";24482226]Ettekö kukaan ole 6 tuntia lasten kanssa missään liikenteessä?
Kerroin jo tuolla aikaisemmin, että omani söivät ruuan ja välipalan sekä nukkuivat. Puistoilimme myös, joten emme olleet 6h kaupoilla.

Ja tiedätkö, minulla kun ei ole mahdollisuutta viedä hoiton lapsiani niin ovat tottuneet touhuamaan mukana lähes kaikessa.

Ostin tuona aikana syksy vaatteita molemmille, sitten tosiaan ruuat ja puistot ja muu kävely sekä touhu niin hyvin viihtyivät. Ongelma oli siinä, että ei kukaan jaksa 6h istua paikallaan syömättä jne..[/QUOTE]

En edes itse jaksaisi kierrellä kaupungilla 6 tuntia, vaikka kuinka olisi ruokailua ym. välissä. Ei siis tulisi mieleenikään vaatia sitä lapsiltanikaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24482563]En edes itse jaksaisi kierrellä kaupungilla 6 tuntia, vaikka kuinka olisi ruokailua ym. välissä. Ei siis tulisi mieleenikään vaatia sitä lapsiltanikaan.[/QUOTE]

Tätä minäkin tuolla aiemmin tarkoitin.