Toggle sidebar

Epävarma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Isä (kö)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

Isä (kö)

Vieras
Auttakaa..Olen 3. kuulla raskaana. Avoliitossa ihanan miehen kanssa.
Ongelma on siinä, että niiihin aikoihin suurinpiirtein, kun raskauskin sai alkunsa, sattui elämäni ensimmäinen
sivuhairahdus. Se oli ihan typerää ja vielä täysin typerän riidan päälle! Enkä kuitenkaan voi sitä enää perua! sovimme asian, ja jätin kertomatta sekoilustani. Ja miten helvetissä miehelle kertoo, että olin tumman miehen kanssa silleen, auton takapenkillä baarista tullessa.?

Se on vain niin, että jos lapsesta tulee musta, niin ei hyvä seuraa. Onko tämä oikea peruste abortille, ja miten selitän raskauden keskeytymisen miehelleni (joka tietää tilastani)?

Ja te, joille on ko. homma tehty, kauanko pitää olla sairaalassa. Mieheni huomaa varmasti, jos katoan jonnekin.
Lasten hankkimisesta ollaan puhuttu, ja molemmat ovat toivoneet lasta.
MIten selitän sen, että ennen lapsikuumeessa, ja nyt kun lapsi olisi tulossa, niin säntään tekemään abortin?
MInä en jaksa.
En jaksa teeskennellä, minulla on enää yksi viikko aikaa tehdä päätös.
MItä jos miehen kanssa joskus tuleekin ero, ja sitten kadun tekoani..
MInua ei haittaisi ehkä jos on musta lapsi, mutta mies on valkoinen,(tietty) ja sillehän nauraisi koko naapurusto...tiedän, että hän ei IKINÄ hyväksyisi minua ja lastani.
Tämän pelkään taas kostautuvan myös lapselle..nimittäin rakastan kuitenkin miestäni, ja hänen lähtönsä ja yksinhuoltajuus musertaisi minut täysin.

Ja; jos päätän pitää lapsen, niin pystyykö isyyden toteamaan lapsen ollessa vielä sikiö..nimittäin on silti yhtälailla toivoa vielä siitä, että lapsi on kuitenkin mieheni.
Siinä toinen seikka, mikä pistää epäröimään abortin teon kanssa.
Abortin teen lultavasti, koska jos sikiön isyyttä ei voi määritellä etukäteen, niin mitäs sitten, kun mies hoitaa ja rakastaa minua koko raskauden ajan, ja minä salaan sen, että lapsi ei ehkä ole hänen, niin miten luulette että hän reagoi nähdessään tummia piirteirtä ""omassa"" lapsessaan..voi vain kuvitella...:(
Kello käy, alan olla ihan riekaleina, ja mieheni iloitsee vauvasta.. jollain verukkeella olen saanut hänet aina olemaan julkistamatta uutista vanhemmilleen ja muille tutuille. Sanoin, että minulla on ollut kipuja, ja että vielä ei voida olla varmoja onko lapsi ok.
Ei kai tähän tilanteeseen kovin monenlaisia neuvoja ole..lähinnä tämä isyystestin mahdollisuus, ja yleensäkin ehkä se, voiko mies antaa anteeksi tällaista..eli neuvoja otan vastaan vielä, jos teillä sellaisia on :-(

 
Äskeinen saamasi ""viisain neuvo"" oli kyllä yhtä tyhjän kanssa. Tottakai erehdyksiä sattuu, mutta kun se on sattunut niin entäs sitten...

Tietääkseni sikiölle voi tehdä isyystutkimusken äidin suostumuksella. Mutta...se ei ole sikiölle täysin vaaraton toimenpide ja täytyyhän isästäkin ottaa verikokeet, miten selittäisit sen miehellesi? Jos haluat pohtia tätä vaihtoehtoa, niin kysy äitiysneuvolasta lisätietoja.

Mutta sinuna minä pelaisin varman päälle ja tekisin abortin. Käyhän miehesi töissä? Toivottavasti, sillä menet päivällä hänen töissä ollessaan sairaalaan aborttiin (toki olet ajan tilannut jo aiemmin) ja ilmoitat että jouduit sinne keskenmenon takia. Ja kiellät sairaalan henkilökuntaa antamasta tietoja miehelle. Täällä ainakin abortit ja keskenmenot hoidetaan samalla osastolla eli sikäli menee varmaan läpi.

Mutta jos sinulla on joku parempi selitys sille,e ttä miksi raskaus meni kesken, niin ei sinun abortin takia tarvi pitkäksi aikaa kadota. Aamulla kun menee sairaalaan niin kunnostasi riippuen pääset jo iltapäivällä pois.

Viisainta olisi neuvotella neuvolan tädin kanssa.
 
No, tee abortti.Sen jälkeen suosittelisin, että mietit uudelleen suhteesi.
Miksi tumma mies? Eikö sua yhtään hirvitä taudit, mitä niistä leviää? Vai kännissäkö olit..
Kuulostat keskenkasvuiselta. Eipä olis kyllä uutinen, vaikka olisit päälle 30. Nykyään aikuistuminen tapahtuu yhä useammilla yhä myöhemmin.
Eipä käy kateeksi silti.
 
Viikko aikaa ja vasta nyt kysyt neuvoa elleistä!
Olisit toiminut aikaisemmin :)

Ensinnäkin, pitikö miehelle kertoa raskaudesta, vaikka tiesit olosuhteet, joissa lapsi sai alkunsa ?

Toiseksi, mene kiireesti 3-D ultraan, sillä VOI EHKÄ selvitä lapsen piirteistä, yms., onko isä suomalainen vai muualta.

Keskusteluapua tarvitset joka tapauksessa jonkun ulkopuolisen kanssa !

 
No, ei se ihan niin ole. Varasin ajan samantien, kun raskaus todettiin. Varattu aika tuli näin pitkälle, ja sain miettimisaikaa.
Olen nimittäin oikeasti toivonut lasta.
Se riita, mikä oli miehen kanssa, ja mikä johti siihen yhteen juttu, oli itseasiassa yksi monista.
Se voi olla, että en voi oikeastaan muuta kuin tehdä sen abortin.

Ja: mieheni ei ole sinä päivänä töissä.

Kyllä mun mieheni huomasi, että menkat on jääny pois. Älkää kysykö miten, ei se nyt niin ihmeellistä ole..

Aion kysyä tuosta 3D-ultrasta, jos siitä voi luotettavaa tietoa saada tässä vaiheessa.
Joka tapauksessa, en ole edes kehdannut tätä ääneen sanoa, ennen kuin täällä palstalla tänään.
Kyllä mua suoraansanoen nimittäin arveluttaa, että kuinka luottamuksellisia ne keskustelut ammattilaisten kanssa OIKEESTI on, varsinkin pienemmällä paikkakunnalla.

Eri asia, jos on joku pieni komplikaatio, tai joku masennus, josta haluu puhua, mutta se, että on tulossa musta lapsi valkoiseen perheeseen, on jo semmoinen jymyjuttu , että liekö siitä joku tavallinen terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja osaisi pitää turpaansa kiinni.

Nii-in. Kusessa ollaan kaulaa myöten. HYVIÄ neuvoja kaipaan edelleenkin, ja haukuthan otan vastaan myös, on se jo tiedossa, miten ihmisillä tekee mieli moralisoidakin..Mutta kiitos teille vastanneille.
 
Sulla on vissiin sellanen auto, että siinä ei voi nussia, kun kerran kyselet.

Luulen, että sekä ap:lla ja muillakin autossanussijoilla on ollut käytössään joko pakettiauto, tai ihan vain nykyaikainen auto, jossa voi kaataa penkit.
Itse olen nussinut myös autossa silleen, että hyppään miehen päälle syliin.
Sitten, vaihtelun vuoksi, aukaistaan auton ovi, ja menen selälleen makaan takapenkille , ja mies tulee päälle.
Jalat on siis ulkopuolella.
Ne, joiden jätkä on kääpiö, voivat nussia auton ovi kiinni.
Minun mies taas on niin iso, että hän ei niin pieneen tilaan mahdu.
Kulli on myös iso, ja autossa nussiessa varsinkin, johtuen mm. paikan erikoisuudesta, kyrpä on niin kovana, että se ei tahdo mahtua myöskään pilluun , niinkuin ei mieskään mahdu autoon.
Sen paineen tuntee pillunseinämillä, ja virtauksen tuntee kivikovassa mulkussa niin, että orgasmi tulee jo pelkästä ajatuksesta.
 
Eiköhän se ole parempi kun käyt etsimässä itsellesi oman mutiaisen, niin eikölhän se kerro sulle, miten homma hoituu.
Siellä sitten slippandeerataan koko aamuyö jossain saatanan parkkipaikan kupeessa niin että auto heilu ja aamulla kömmit kämpille ja olet ollut ""kaverin luona lukemassa raamattua"".


 
No kyllä olet sopan keittänyt.

Joko kerrot miehellesi (ehkä viisainta) ja kärsit seurauksista tai olet kertometta ja ehkä sittenkin kärsit seurauksista. Meillä ainakin sovintoseksiä harrastetaan yhdessä ei erikseen tahoilamme.

Reilua olisi kyllä kertoa, itsehän olet töpännyt, eikä miehesi, joka odottaa omaa??? lastaan. Mieti itsesi tilanteeseen, että 9kk odotat omaa lasta ja sitten... lapsi ei olekkaan sinun.

Onneksi minun mieheni on epäilemättä pojan isä....yhdennäköisyys ilmiselvä, ja meillä ei tapana riidan jälkeen lähteä naapuriin. Ja oletko valmis sitten äidiksikään jos ruohon luulet olevan vihreämpää.............
 
Tee abortti. Menet sairaalaan ja kerrot miehellesi, että raskaus meni kesken. Virheitä sattuu jokaiselle, jopa niillekin tekopyhille ääliöille, jotka tuomitsevat täällä muita. Älä ole liian ankara itsellesi. Joskus tapahtuu sellaisia asioita, mitä ei ikinä olisi uskonut itselle tapahtuvan. Sait varmasti elämäsi opetuksen, etkä tule toistamaan virhettäsi. Onnea elämääsi ja hyvää jatkoa!
 
Olet oikeassa, ei siinä mitään... Sitähän minä olen miettinytkin. En haluaisi aiheuttaa hänelle ainakaan sitä järkytystä. Mieluummin eroan.
Se ajatus tulee vahvemmaksi kokoajan, jokaisen viinilasillisen myötä.

Sori, mä roikun nyt täällä. MIes nukkuu, ja saan kerrankin kunnolla miettiä tätä asiaa.
Tai, eipä tässä miettimistä enää paljon ole.
Ei meilläkään naapuriin lähdetä joka riidan myötä. Meillä on vain ollut paljon riitoja , samoista asioista joka kerta.
Mieheni petti minua kerran 2 vuotta sitten. Se selvitettiin, sillä , että uskoin kun hän sanoi, ettei mitään tapahtunut. mutta tavallaan sen viime riidan päätteeksi, ajattelin, jotenkin alitajuisesti, että kerran hänkin, niin minäkin sitten.

Mies oli ennestään tuttu (tavallaan) ja tilanne vain ajautui siihen. Taustalla kokoajan tämä pikku riitely ja muu.
Mieheni ei ole vieläkään kunnolla myöntänyt, että petti minua silloin 2 v sitten, mutta kyllä sen molemmat tiedämme, että molemmat tietää , että se on fakta.
Teini-iästä asti ollaan seurusteltu, ja ajattelin , että pääsemme sen yli, ja nyt tämä.

Onneksi olkoon vain sinulle. Maksaisin mitä tahansa, jos mulla olisi sama tilanne, ja saisin nähdä, että lapseni nassu muistuttaa mieheni naamaa.

En todellakaan luule ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella... olisin jo eronnut miehestäni, jos näin olisi.

Toinen ongelma, mikä tavallaan ei edes liity tähän pääasiaan, on se tumma-mies, joka nyt, kun on ollut se seksiyö välissä, luulee itseään joksikin paremmaksikin mieheksi, ja ""ilmaantuu"" tuon tuostakin lähistölle, ja pari puhelua ja muka-huomaamatonta tekstiviestiä on tullut sen jälkeen, hän tietää numeroni.
mutta sillä ei ole väliä. Minun puolestani painuisi h**ttiin koko jätkä, mulla ei kiinnosta muu, kuin se, miten tästä paskasta selviän.

Eikä se unohdu abortin jälkeenkään ihan pian.
 
Jos haluat vaihtaa enemmänkin ajatuksia, voit kirjoittaa minulle osoitteeseen tiinadee@hotmail.com. Itsellä on vähän saman tapainen kokemus takana ja muistan, kuinka vaikeaa ja noloa oli, kun ei voinut kenellekään sydäntään purkaa.
 
Olet varmasti ansainnut kaiken mitä tuleman pitää.
Toivottavasti se kaikki on sen onnenhetken arvoista!
Toivottavasti teillä on onnellinen ja auvoine elämä oikein ""perhe""piirissä.

Tuollainen kuvottaa!!!!
 
Vois olla tosi hyvä, en nimittäin tiedä yhtään, mikä fiilid voi olla sen abortin jälkeen esim.
Olen nyt kyl jotenki silleen , että en jaksa ruveta tekeen itselleni s-postiosoitetta, ymmärrät varmaan, että omallani en lähettele mitää, tässä vaiheessa.
Olis kiva tietää, että jos sul ol jotenkinkaan samanlainen tilanne, niin kysymys: tuliko teidän suhteesta enää mitään?

Olen miettinyt nimittäin, että en välttämättä usko enää, että tämä korjaantuu. Joku sanoi, että kun ruoho on vihreämpää toisella puolen... jne eli ajattelin tehdä abortin, tunnustaa miehelle, ja pakata laukut samantien. Hänellä on yhtähyvä oikeus reaktioonsa, kuin mullakin oli oikeus reagoida pettämällä pettämiseen.
Ihan sama, vaikka lasta ei ole, mutta en halua elää tässä loputtomassa valheessa, ja varsinkaan yrittää uutta lasta tähän liittoon. Ei olle onneks edes naimisissa..

Toivo elää, että kun mies saa kuulla totuuden, (mut vasta abortin jälkeen) , nin toivottavasti hän tajuaa, mistä kaikki juontaa jurensa, ja on ehkä halukas keskustelemaan.

Jos ei ole, niin mistä muustakaan me enää voidaan keskustella, enää ikinä.
Kunhan tästä pääsen, niin voi olla, että huomaan, että että en edes rakasta koko (omaa) miestäni, nyt vain pelko ja suru tukkii pään, enkä edes muista kaikkea p*skaa, mitä vuosien varrella on tullut koettua.

Kiitos sulle, Tiina
 
Voit ottaa yhteyttä myöhemminkin, jos siltä tuntuu. Olen saman miehen kanssa edelleen ja onnellisti! Opin virheestäni, enkä koskaan enää tekisi mitään, mikä loukkaisi häntä. En usko, että olet paha ihminen ja ansaitset varmasti toisen tilaisuuden. Kuten jo sanoinkin, älä ole liian ankara itsellesi. Kaikki tekevät virheitä, täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Mitä päätätkin, elät asian kanssa lopun elämääsi. Kannattaa punnita asioita joka kantilta.
 
Nii-in . Tämän tilanteen kynsissä, olenkin potenut huomoa pmaatuntoa siitä, että olenko enää tarpeeksi hyvä miehelleni, varsinkin kun tiedän, että hän ei koskaan ymmärtäisi, mikä tähän on johtanut.
Silti, en ole ihan varma, haluanko jatkaa suhdetta, jota tekohengitetään ja paikataan konstilla millä hyvänsä, ja olen ikuisessa kahleessa ja valehtelun kierteessä tämän asian kanssa.
Kyllä minä tämän lapsen muistan kuolemaani saakka, vaikka miehelläni ei olisi hajuakaan mikä on taustalla. Siksi koen jotenkin, että parempi on se suhde, jossa voi puhua samoista asioista , yhteisestä historiasta, jne, kuin se, että tsemppaan vain itseni luulemaan , että minulla on oikeus valehdella., mieheni ei tiedä mistään mitään, tai varsinkaan ei saa todellista vastinetta sille, mitä itse teki pari vuotta sitten.
V*u !! MInäkö tässä kärsin, vaikka mulla on lapsi mahassa, ja mies tekee mitä huvittaa, ja komentelee ja pompottelee, ja on niin moraalisesti ylempi olento, että ei paremmasta väliä!

Mutta sitä iloa en hänelle suo, että rupean yksin huoltajaksi!
 
Kuulostaa siltä, että olet päätöksesi tehnyt, ainakin abortin suhteen. Tuntuisi melkein siltä, että sinun olisi parempi jatkaa elämääsi kuitenkin ilman lasta, meni suhteesi sitten mihin suuntaan tahansa. Sinuna en kyllä kertoisi miehellesi totuutta. Jos sen teet, luultavasti, hän ei ymmärrä ja jättää sinut. Niin tai sitten ei. Voihan olla, että saattekin asiat selvitettyä.
 
Jos et itse kerro suhteestasi, niin luuletko, että sana ei pienellä kylällänne leviä, jos jo nyt musta mies on soitellut ja tekstaillut, varmaan kertonut kavereillekin jo!

Eli se on ehkä vain ajan kysymys, milloin seikkailusi paljastuu...

Mielestäni voisit ENNEN aborttia jutella miehesi kanssa. Älä sano, että kyseessä oli musta mies, mutta kerrot, että toinen on ollut kuvioissa.

Abortin jälkeen sinulla ei paljon ole vaihtoehtoja.

Mitä sitten käy, jos 3-D:ssä huomataan, että lapsella on pohjoismaalaisen piirteet ja päätät pitää lapsen eli luulet kaiken olevan hyvin ja myöhemmin miehesi kuulee pettämisestä ja jättää sinut.

Entä, jos jo teit abortin ja miehesi jättää sinut kuitenkin, silloinkin se suru voi tulla puseroon...

Parempi yrittää selvittää kaikki heti, eikä vain odottaa, miten kaikki ehkä päättyy...
 
Jos suhde on jo parivuotta ollut valehtelun pohjalla, niin tuskin siitä ainakaan paranee..? Ja jos et halua yksinhuoltajaksi (nyt tai myöhemmin), niin eiköhän se abortti ole se ainut oikea ratkaisu... Silti ihan näin syyllistämättä kysyn, et miksi et käyttänyt kortsua? *utelias* No helppohan se on olla jälkiviisas... :)
 
Tietääkö tämä toinen mies, että olet raskaana? Jos saisit hänet suostumaan nyt isyystutkimukseen, niin saisit tietää onko hän lapsen isä. Jos ei, niin silloinhan isä on miehesi. Voit myös yrittää miettiä, saisitko miestäsi millään verukkeella verikokeeseen.

Jos et kumpaakaan miestä saa verikokeeseen, niin mene edes sinne 3D-ultraan. Ja en tiedä, voitaisiinko pelkän lapsen verinäytteen tai muun tutkimuksen perusteella päätellä minkä rotuinen lapsi on...

Kehotan sinua joka tapauksessa ottamaan selvää kaikista näistä mahdollisuuksista ennen kuin menet aborttiin, etenkin kun lapsi on kerta toivottu. Ja mieti, onhan se mahdollista että lapsi on kuitenkin miehesi! Silloin sinua varmasti harmittaa hyvin paljon, jos tämä selviää vasta abortin jälkeen. Silloin teit abortin ihan turhaan.
Tsemppiä!!
 
voi tyttöparka kun menit jakamaan itseäsi ja vielä mannelle ja autossa!!!!
kun kaale saa tietää että olet sille paksuna se tulee koko heimon kanssa hakeeen sua....
ja aattele mitkä geenit toukka saa ja ne ei ole laulajan geenit...
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa