I
Isä (kö)
Vieras
Auttakaa..Olen 3. kuulla raskaana. Avoliitossa ihanan miehen kanssa.
Ongelma on siinä, että niiihin aikoihin suurinpiirtein, kun raskauskin sai alkunsa, sattui elämäni ensimmäinen
sivuhairahdus. Se oli ihan typerää ja vielä täysin typerän riidan päälle! Enkä kuitenkaan voi sitä enää perua! sovimme asian, ja jätin kertomatta sekoilustani. Ja miten helvetissä miehelle kertoo, että olin tumman miehen kanssa silleen, auton takapenkillä baarista tullessa.?
Se on vain niin, että jos lapsesta tulee musta, niin ei hyvä seuraa. Onko tämä oikea peruste abortille, ja miten selitän raskauden keskeytymisen miehelleni (joka tietää tilastani)?
Ja te, joille on ko. homma tehty, kauanko pitää olla sairaalassa. Mieheni huomaa varmasti, jos katoan jonnekin.
Lasten hankkimisesta ollaan puhuttu, ja molemmat ovat toivoneet lasta.
MIten selitän sen, että ennen lapsikuumeessa, ja nyt kun lapsi olisi tulossa, niin säntään tekemään abortin?
MInä en jaksa.
En jaksa teeskennellä, minulla on enää yksi viikko aikaa tehdä päätös.
MItä jos miehen kanssa joskus tuleekin ero, ja sitten kadun tekoani..
MInua ei haittaisi ehkä jos on musta lapsi, mutta mies on valkoinen,(tietty) ja sillehän nauraisi koko naapurusto...tiedän, että hän ei IKINÄ hyväksyisi minua ja lastani.
Tämän pelkään taas kostautuvan myös lapselle..nimittäin rakastan kuitenkin miestäni, ja hänen lähtönsä ja yksinhuoltajuus musertaisi minut täysin.
Ja; jos päätän pitää lapsen, niin pystyykö isyyden toteamaan lapsen ollessa vielä sikiö..nimittäin on silti yhtälailla toivoa vielä siitä, että lapsi on kuitenkin mieheni.
Siinä toinen seikka, mikä pistää epäröimään abortin teon kanssa.
Abortin teen lultavasti, koska jos sikiön isyyttä ei voi määritellä etukäteen, niin mitäs sitten, kun mies hoitaa ja rakastaa minua koko raskauden ajan, ja minä salaan sen, että lapsi ei ehkä ole hänen, niin miten luulette että hän reagoi nähdessään tummia piirteirtä ""omassa"" lapsessaan..voi vain kuvitella...
Kello käy, alan olla ihan riekaleina, ja mieheni iloitsee vauvasta.. jollain verukkeella olen saanut hänet aina olemaan julkistamatta uutista vanhemmilleen ja muille tutuille. Sanoin, että minulla on ollut kipuja, ja että vielä ei voida olla varmoja onko lapsi ok.
Ei kai tähän tilanteeseen kovin monenlaisia neuvoja ole..lähinnä tämä isyystestin mahdollisuus, ja yleensäkin ehkä se, voiko mies antaa anteeksi tällaista..eli neuvoja otan vastaan vielä, jos teillä sellaisia on :-(
Ongelma on siinä, että niiihin aikoihin suurinpiirtein, kun raskauskin sai alkunsa, sattui elämäni ensimmäinen
sivuhairahdus. Se oli ihan typerää ja vielä täysin typerän riidan päälle! Enkä kuitenkaan voi sitä enää perua! sovimme asian, ja jätin kertomatta sekoilustani. Ja miten helvetissä miehelle kertoo, että olin tumman miehen kanssa silleen, auton takapenkillä baarista tullessa.?
Se on vain niin, että jos lapsesta tulee musta, niin ei hyvä seuraa. Onko tämä oikea peruste abortille, ja miten selitän raskauden keskeytymisen miehelleni (joka tietää tilastani)?
Ja te, joille on ko. homma tehty, kauanko pitää olla sairaalassa. Mieheni huomaa varmasti, jos katoan jonnekin.
Lasten hankkimisesta ollaan puhuttu, ja molemmat ovat toivoneet lasta.
MIten selitän sen, että ennen lapsikuumeessa, ja nyt kun lapsi olisi tulossa, niin säntään tekemään abortin?
MInä en jaksa.
En jaksa teeskennellä, minulla on enää yksi viikko aikaa tehdä päätös.
MItä jos miehen kanssa joskus tuleekin ero, ja sitten kadun tekoani..
MInua ei haittaisi ehkä jos on musta lapsi, mutta mies on valkoinen,(tietty) ja sillehän nauraisi koko naapurusto...tiedän, että hän ei IKINÄ hyväksyisi minua ja lastani.
Tämän pelkään taas kostautuvan myös lapselle..nimittäin rakastan kuitenkin miestäni, ja hänen lähtönsä ja yksinhuoltajuus musertaisi minut täysin.
Ja; jos päätän pitää lapsen, niin pystyykö isyyden toteamaan lapsen ollessa vielä sikiö..nimittäin on silti yhtälailla toivoa vielä siitä, että lapsi on kuitenkin mieheni.
Siinä toinen seikka, mikä pistää epäröimään abortin teon kanssa.
Abortin teen lultavasti, koska jos sikiön isyyttä ei voi määritellä etukäteen, niin mitäs sitten, kun mies hoitaa ja rakastaa minua koko raskauden ajan, ja minä salaan sen, että lapsi ei ehkä ole hänen, niin miten luulette että hän reagoi nähdessään tummia piirteirtä ""omassa"" lapsessaan..voi vain kuvitella...
Kello käy, alan olla ihan riekaleina, ja mieheni iloitsee vauvasta.. jollain verukkeella olen saanut hänet aina olemaan julkistamatta uutista vanhemmilleen ja muille tutuille. Sanoin, että minulla on ollut kipuja, ja että vielä ei voida olla varmoja onko lapsi ok.
Ei kai tähän tilanteeseen kovin monenlaisia neuvoja ole..lähinnä tämä isyystestin mahdollisuus, ja yleensäkin ehkä se, voiko mies antaa anteeksi tällaista..eli neuvoja otan vastaan vielä, jos teillä sellaisia on :-(