Erilainen äiti?

[Mutsi-82]

Kiitos heti alkuun jos joku jaksaa lukea vuodatukseni, voi tosin olla että tämä 2plus palsta on aivan väärä paikka tuoda julki omat ajatukset kun tuntuu että tätä palstaa lukemalla ei kauheasti "samanhenkisiä" äitejä tunnu olevan.

Olen siis 30v. ja minulla on 10kk ikäinen tytär. Lapsi oli toivottu ja onkin aivan ihana tyttö joka on minulle kaikki kaikessa, mutta...

Näitä palstoja kun olen lukenut läpi ja jonkun verran yrittänyt kirjoitellakin mutta kun joka paikassa toistuu aina samat asiat, joista olen aika lailla eri planeetalta ajatuksieni kanssa:

1. Ollaan niin yhtä mieltä siitä että heti kun oma vauva on vähän kasvanut niin eiköhän kaikilla mammoilla ole saman tien vauvakuume ja toiset onkin heti uudestaan raskaana.

En voi siis käsittää että miten voi olla vauvakuume jos jo on se vauva? En siis itse ole koskaan edes potenut mitään vauvakuumetta, koiranpentukuumetta kylläkin mutta kyllä se loppui kuin seinään kun sen pennun hankki

2. Imettäminen on niiiin ihanaa ja sen lopettaminen on kauhean haikeaa.

Yök, en IKINÄ nauttinut yhtään koko hommasta vaikka siinä mitään sen kummempia ongelmia ollutkaan mutta sinnillä jatkoin 5,5kk ja sen lopettaminen tuntui kuin olisi saanut osan omasta elämästään taas takaisin. Parasta ikinä.

3. Vauvaa nukutetaan vieressä monta kuukautta ja sen omaan sänkyyn siirtäminen on aivan kauhea tragedia.

En koskaan olisi voinut nukkua vauva samassa sängyssä, en olisi saanut unta ollenkaan. Lisäksi siirrettiin tyttö nukkumaan omaan omaan huoneeseen heti kun nukkui yöt läpeensä eli n. 5kk ikäisenä ja sen jälkeen on oma elämänlaatu ja parisuhde parantunut 100%.

4. Halutaan ehdottomasti olla kotona lapsen kanssa niin kauan kuin se vain suinkin on mahdollista.

Itse palaan työelämään tytön täytettyä 1v. ja en voi sanoin kuvailla kuinka jo sitä odotan. Ja olen rehellisesti sitä mieltä että hoitoon meneminen on myös tytölle parempi, saa leikkiä ja touhuta mielinmäärin, itse kun olen todella laiska keksimään mitään tekemistä tytölle saati joka päivä roikkua jossain leikkipuistoissa...


Lisäksi on paljon muita "pienempiä" juttuja joissa huomaan ajattelevani aivan eri tavalla 2plus -mammojen kanssa...

Mielestäni olen silti hyvä äiti ja rakastan lastani yli kaiken mutta olisi mukava jos en tuntisi aina oloani niin "yksinäiseksi" näiden ajatusteni kanssa. Onko muita?

 

[Mutsi-82]

Anyone? Vähän arvasinkin ettei...

 

["äiti kolmelle"]

No ei tollaisia voi ainakaan ääneen täällä sanoa.
Mutta ei vaan, varmasti iso osa ajattelee asioista ihan samalla tavalla. Itse voisin lisätä tuohon, että mun mielestä lapsista tuli kivoja vasta leikki-iässä.

 

["vieras"]

Muuten samaa mieltä, mutta 4. kohtaa en allekirjoita. Kukaan järkevä aikuinen ihminen ei vie yksi vuotiasta päiväkotiin.

 

["Ai mää vai"]

Kuules ei meidän tarvitse olla samanlaisia. Itse ajattelin aika laillla samalla tavalla varsinkin esikoisen kohdalla, kuopuksen kanssa otin paljon rennommin ja joskus jopa nautinkin. Nyt nuo ovat jo teinejä ja ei tuo elämä ole oikeastaan sen helpompaa....tässä mennään kun vaihtoehtoja ei ole. Ihan superrakkaita ovat aina olleet, ei nämä tunteet tee meistä sen huonompia äitejä, don`t worry.

 

["Lis"]

Taalla ulkomailla lahes "kaikki" ajattelevat niinkuin sinakin. En tieda miksi Suomessa ajatellaan toisin.

 

[Lori Grimes]

No tota.. Muissa asioissa eri mieltä, paitsi ehkä tossa ekassa. Musta ei olisi koskaan ollut tekemään ihan peräkkäin lapsia. Kolmen vuoden ikäero lapsillani oli kyllä ihan minimi. Mieluummin halusin ensimmäinen ensin sen verran kykeneväiseksi toimimaan, että pukemiset ja pottailut sun muut sujuu.

Muuten kyllä tosiaan eri mieltä. Mun lapset on aina olleet sellaisia takiaisia, että vanhempikin (8-vuotias) haluaa halailla ja sylitellä, ja kömpii yöllä viereen. Ja jos vaan varaa olisi, niin olisin niin pitkään ollut kotona kuin mahdollista aikanaan. Molemmat ovat menneet 1,5 v iässä hoitoon kuitenkin. Ja rintaa olisin antanut niin kauan kuin mahdollista. Mutta useasta syystä tyssäsi 7 kk paikkeille molempien kohdalla.

 

[Blue]

Ihmiset on erilaisia. Ja aika usein ne samalla tavalla ajattelevat päätyvät yhteen. Ja joskus ne eri mieltä olevat eivät jaksa alkaa väittää vastaan.

Niille joille iskee vauvakuume uudestaan, ei yleensä ole lapsiluku täynnä. Mullese tuli täyteen kolmannen jälkeen, sitä ennen se oli krooninen. Koirakuumeesta en ole päässyt vieläkään. Jos mies ei jarruttelisi mulla olisi varmasti yli viisi koiraa...

Imettäminen on toisten mielestä kivaa, toisten mielestä ei. Mä tein sitä kyllä, mutten mitenkään nauttinut, tai sen lopettaminen ei ollut haikeaa.

Vauvoja olen nukuttanut vieressä, ja kyllä niiden siirtyminen on ollut haikeaa mutta samalla helpottavaa.

Lapseni olen hoitanut eskari-ikäiseksi kotona koska katson sen olevan heille parasta.

 

["Mie"]

Aika moni ajattelee varmasti noin. Mutta kohtaan 4 voisin huomauttaa, että ei sen 1 vuotiaan kanssa tarvitse mitään erityistä puuhailla, kunhan elää normaalia arkea. Että ei sitä leikkiseuran vuoksi sinne hoitoon tarvitse viedä. Tuon ikäisille se on nimenomaan hoitopaikka, ei muuta. Enkä tuomitse 1 vuotiaan hoitoon viemistä työn takia, muistutan vaan tosiasioista.

 

[minä, minä, minä]

Mulla aika samanlaisia ajatuksia viimeisimmän kanssa, mutta hoitoon en itse veisi vielä 1-vuotiasta

 

[höpö höpö]

[QUOTE="vieras";28832300]Muuten samaa mieltä, mutta 4. kohtaa en allekirjoita. Kukaan järkevä aikuinen ihminen ei vie yksi vuotiasta päiväkotiin.[/QUOTE]

siis täh? eihän tuossa puhuttu päiväkodista mitään? eikö yleensä tuon ikäiset mee perhepäivähoitajalle. Ja aika suuri osa todellakin vie ne 1v hoitoon, ei kaikilla oo varaa jäädä kotiin hoitamaan ja toiset ei ees halua....

 

[äiti itsekin]

Aamen.

 

[Doves]

Mä en kans tajua tota vauvakuumetta, enkä imetyksen ihanuutta.

 

[kysyn vaan]

Siis ihan OT; DOVES onko toi sun kuvan koira airis? Näyttää niin tutulta

 

[Doves]

Ei ole :|

 

["vieras"]

siis täh? eihän tuossa puhuttu päiväkodista mitään? eikö yleensä tuon ikäiset mee perhepäivähoitajalle. Ja aika suuri osa todellakin vie ne 1v hoitoon, ei kaikilla oo varaa jäädä kotiin hoitamaan ja toiset ei ees halua....

Mitä höpö höpö? Ihan sama onko se pk vai pph kun yksi vuotias tarvitsee turvaa, syliä, suojelua ja tutun hoitajan ja ympäristön. Eli kotihoito on pienelle paras ja turvallinen, yli 2,5-3v voi laittaa päiväkotiin hyvillä mielin. Sen ikäinen ei jää jalkoihin ja osaa ilmaista itseään, eikä ole täysin riippuvainen hoitajasta.

 

[fortunate]

Varmasti kaltaisiasi on pilvin pimein ja vaikka ei olisikaan, niin mitäs väliä sillä on?
Ei mun ystävyyssuhteet ainakaan perustu äitiyden valintoihin, enkä ajattele olevani erityisen erilainen tai samanlainen äiti. Eihän sillä ole mitään väliä?

Itse nautin kyllä imetyksestä, lapsen kanssa kotona olosta ja muksu saa nukkua mun vieressä niin kauan kuin huvittaa.
Vauvakuumetta en ole potenut, mutta kerran on ollut koirakuume. Mieskuumetta mulla ei myöskään ole ollut IKINÄ, eli en siis ole ikinä kuumeillut pariutumisen perään.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28832451]Mitä höpö höpö? Ihan sama onko se pk vai pph kun yksi vuotias tarvitsee turvaa, syliä, suojelua ja tutun hoitajan ja ympäristön. Eli kotihoito on pienelle paras ja turvallinen, yli 2,5-3v voi laittaa päiväkotiin hyvillä mielin. Sen ikäinen ei jää jalkoihin ja osaa ilmaista itseään, eikä ole täysin riippuvainen hoitajasta.[/QUOTE]

Pph ei tarjoa:
-turvaa
-syliä
-suojelua
-tuttua hoitajaa
-tuttua ympäristöä

Lapsen hoitoon laittaminen ennen 3 v syntymäpäiväänsä tuhoaa tämän elämän pysyvästi! Jos minä saisin päättää, niin kaikki ennenaikaisesti hoitoon laitetut pitäisi ottaa huostaan (ja vanhemmat linnaan)!

 

[äitii]

Mitä ihmettä? Minusta olet aivan täysi tuikitavallinen tusinamamma, vaikka olen kaikista kohdista kanssasi eri mieltä. Esikoinen on vuoden, mulla on ollut vauvakuume jo puolivuotta. Imetys on ihanaa, lapsi nukkuu perhepedissä, enkä kirveelläkään vie lastani hoitoon 1-vuotiaana. Minusta me molemmat ollaan ihan tavallisia ja molemmat tavat ja mielipiteet on yleisiä.

Vai onko sulla jotkut valikoivat kakkulat päässä, koska ihan noita molempia suuntauksia täällä palstalla toitotetaan ja ihannoidaan, samalla kun ruoskitaan sitä toista puolta.

 

["vieras"]

Lisään vielä että kun palaa työelämään niin sitten sitä vasta huomaa kuinka kotiäitinä on pikkasen pehmonen pää Kivittäkää vaan, mutta kait se kuuluu asiaan silloin kun se oma elämä pyörii neljän seinän sisällä vaipparallia pyörittäen.

 

["akka"]

On muitakin,esimerkiksi minä.
Mulla 5 lasta ja nykyinen ongelma muiden äitien suhteen on se että mä en itke katkerasti kun mun lapset muuttaa omilleen vaan päinvastoin mä hihkun ilosta aina kun yks on muuttanu pois kotoa.
Voi kiasus miten mä olen muiden mielestä paska,kylmä,huono ja tunteeton ihminen ja äiti.
Ei saa nauttia siitä että lapset muuttaa pois kotoa ja pärjää omillaan ja itse saa elää kohta niin ettei ole vastuussa kenestäkään alaikäisestä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28832498]Pph ei tarjoa:
-turvaa
-syliä
-suojelua
-tuttua hoitajaa
-tuttua ympäristöä

Lapsen hoitoon laittaminen ennen 3 v syntymäpäiväänsä tuhoaa tämän elämän pysyvästi! Jos minä saisin päättää, niin kaikki ennenaikaisesti hoitoon laitetut pitäisi ottaa huostaan (ja vanhemmat linnaan)![/QUOTE]

Ei tuhoa tai pilaa lapsen elämää automaattisesti mutta on riski ja saattaa altistaa ongelmille myöhemmässä elämässä (keskittymisvaikeudet, psyykkiset ongelmat, perusluottamuksen puute)

1-vuotias tarvitsee eniten ensisijaista hoitajaa ja ennalta-arvattavan ja rauhallisen ympäristön.

 

[Namppis88]

Imettäminen oli ihan jees, se oli niin helppoa kunhan lähti käyntiin.
Oma sänky muksulle oli tosi jees sen jälkeen kun alkoi nukkua kokonaisia öitä, silloin kun vielä söi yöllä niin oli helpompaa lykätä vaan tissi suuhun kun ei tarvinnut nousta sängystä.

Minut saa kyllä kivittää tästä, mutta mun mielestä se lapsi ei mene rikki jos sen vie 1-vuotiaana (tai herranjumala jopa aiemmin) hoitoon. Kunhan on luotettava hoitopaikka ja säännölliset rutiinit eikä lapselta evätä syliin pääsyä tarvittaessa.
Sitä mä en käsitä miten jotkut kokee, että päiväkoti on niin hirveä paikka et mielummin juoksutetaan lasta mummolla, mummilla, kummilla, kaverilla, siskolla tai kellä tahansa hoidossa omien töiden aikana, vaikka rutiinit ja tutut kuviot päiväkodissa on MUN MIELESTÄ lapselle parempi vaihtoehto. Tarkoitan siis nimenomaan niitä, jotka hoidattavat lasta useassa eri paikassa, en niitä joilla on vaikka mummu kotona ja lapsi menee säännöllisesti sinne.

*avaan sateenvarjon*

Ai niin se vauvakuume, kyllähän sitä on ollut etenkin sen jälkeen kun tuo ensimmäinen täytti 1v. Ei vaan tule meille nappia painamalla nuo lapsukaiset.

 

["juups"]

Olen ihan samoissa sun kanssa. Paitsi en olisi valmis viemään heti 1 vuotta täytettyä hoitoon, mutta pph oli tosi hyvä paikka kun 1,5-vuotiaana meni sinne. Nyt 4-vuotiaana on samalla hoitotädillä edelleen ja muutama kaveri kanssa, eli hyvä hoitopaikka ja pitkä, huolehtiva hoitosuhde.

Mutta en nauttinut vieressä nukkumisesta, koska mulla on uniongelmia muutenkin. Se ei ole mulle edes fyysisesti mahdollista, et voisin nukkua vauvan kanssa. Imettämisestä en tykännyt yhtään, mutta se loppui kyllä tosi aikaisin muista syistä kuin vauvasta tai minusta johtuvista. Olin helpottunut kun ei enää tarvinnut imettää, mutta syyllisyyttä siitä koin kovasti, koska täysimetyshän on se ainoa vaihtoehto eräiden mielestä.

Mä en nauttinut vauva-ajasta, koska vauva oli paljon sairaana, valvotti paljon ja oli muutenkin elämään kovin tyytymätön. Olen myös oppinut myöhemmin tajuamaan, ettei hän pidä kosketuksesta juurikaan, ja tämä oli syynä siihenkin ettei hänkään osannut nukkua vieressä, olla kantoliinassa tai rauhoittunut silittelystä. No, hän ei olut takertuva vauva eikä ole myöskään takertuva leikki-ikäinen...

Mutta asiaan, sä olet siis täysin normaali. Tajuat sen sitten taas kun pääset töihin ja sulla on päivän aikana välillä ikäväkin sitä lasta. Silloin vasta mä aloin tajuta et oon pohjimmiltani samanlainen kuin muut äidit, mutta mulle vaan ei sovi vauva-ajan "symbioosi" ja kotinurkkien nuohoaminen yhtään.

 

[Phoebsi]

Mä en kans tajua tota vauvakuumetta, enkä imetyksen ihanuutta.

En minäkään.

En käsitä, miksi joku haluaa olla monta vuotta kiinni pienessä kitisevässä nyytissä, jonka kanssa saa hyvässä lykyssä heräillä kymmenen kertaa yössä ja ravata päivystyksessä niin että saa sinne kanta-asiakaskortin. Ja vaikka olisi helppo vauva, niin en ymmärrä.

Minä en ole käsittänyt miksi toisille ei tule ollenkaan tarvetta olla yksin, tai edes kaksin miehen kanssa. Tulee kummallinen fiilis, kun yleensä nämä ihmiset perustelevat tarpeettomuuttaan D) sillä, että minä nämä lapset tein niin minä ne hoidankin. Ai? Miksi mummi ei voi hoitaa, tai kummi joskus?