Erittäin arka ja ujo lapsi... miten rohkaista ja käyttäytyä ettei mene enemmän kuoreensa...

["parkki"]

Eli kyseessä 5v tyttö. Ikänsä on ollut ujo, hoidossa kuitenkin hyvin mennyt jne.

En ole torunut ujostelusta, mutta asiasta ollaan kyllä monesti keskusteltu tyyliin "niin sinua varmaan ujostuttu" tai tyttö itse on sanonut, että en leikkinyt mitään, koska ujostutti niin kovasti tms.

Nyt sitten meitä pyydettiin kylään jossa ei olla ennen käyty. Tätä äitiä ja lasta ollaan joskus harvoin lenkin muodossa nähty, mutta ei muuten. Tytön ensireaktio kun kerroin että mennään sinne kylään, oli että ihan kivaa, mutta minua kyllä jännittää. JOtenkin minun on vaikea olla reagoimatta tähän mitenkään. Sanoin vaan kuivasti, että no jos jännittää liikaa, niin jäät sitten isän kanssa kotiin.. sitten tyttö alkoi itkeä ja sanoi, että ei niin paljoa jännitä mutta vähän, että en varmaan uskalla leikkiä sen tytön kanssa siellä jne.

Tiedän että tein taas väärin, mutta jotenkin harmittaa, kun kaikkeen uuteen ensireaktio on aina se, että jännittää, tai ei halua jotain tehdä kun jännittää niin kovasti.

No, yhdessä mennään huomenna kylään ja katsotaan sitten mitenkä käy. Mutta mitenkä tällaisissa uusissa tilanteissa minun olisi järkevintä toimia? Annan tytön toki istua vieresssäni koko vierailun ajan, mutta olishan se mukavaa että menisi leikkiin mukaan, voisi saada uuden ystävänkin vaikka.

Pitäisikö tässä huolestua jo tytön käytöksestä?

Omastani olen jo huolissani...

 

[Pesky Pixie]

ööö... mä en ymmärrä miksi lapselle pitää antaa viestiä että jännittäminen tai ujosteleminen on epänormaalia ja jos sellaisia tunteita tuntee niin pitää jäädä kotiin Voisi kai sitä vaan ystävällisesti jutella ja selittää, että jännittäminen ja ujosteleminen on normaalia ja että se helpottaa kun tutustuu paikkoihin ja ihmisiin?

Lapsen käytöksestä en olisi huolissani, ihan normaalia lapsen ujoa käytöstä jännittävässä tilanteessa. Se luultavasti tulee pahenemaan jos lapsi saa kaiken lisäksi jännittää sitä miten sinä siihen suhtaudut ja että aina joutuu jäämään kivoista asioista pois jos jännittää tai ujostelee tai uskaltaa myöntää sen.

 

["aloittaja"]

Ihan aiheellinen kommentti. Tiedän että teen väärin, mutta jotenkin kai turhauduin kun tuntuu että kun olen ääneen miettinyt, että pitäisköhäån käydä kylässä siellä tai siellä, niin tytön vastaus on aina se, että jännittää, tai sitten keksii tekosyyn, koska ei halua lähteä kun jännittää.

Sitten minä mietin kauheasti myös sitä, että mitä muut hänen käytöksestään ajattelevat. Että mitä ne siellä kyläpaikassa miettivät kun tyttö ei suostu menemään leikkimään, kyhjöttää vain minun vieressä jne. Vaikka sen kai pitäisi olla ihan sama mitä ajattelevat...

 

["Annika"]

Mun vajaa kolmevuotias joskus sanoi kun oltiin mun veljen luo lähdössä: " äiti, mä en osaa olla siellä". Ainakin tuon ikäisellä se suurin ongelma tuntuu olevan että kun ei tiedä mihin ollaan menossa niin ei tiedä mitä siellä pitäis tehdä tai miten käyttäytyä. Paljon on tuo meidän tyttö reipastunut esim vuoden takaisesta, mutta paljon auttaa kun käy etukäteen rauhassa läpi minkälaiseen paikkaan ollaan menossa, keitä siellä on, tarvittaessa näytän valokuvia, jos on joku vieraampi sukulainen jne. Ja sitten kerron että siellä on sellaisia ja sellaisia leikkejä, sä voit istua sylissä/vieressä jos et halua leikkiä, mutta voit myös mennä muiden kanssa leikkimään.


Tuo tilanteisiin valmistautuminen on auttanut paljon. Sunki pitää ehkä hyväksyä että maailmassa kaikki ei voi olla niitä rohkeita ja suunapäänämenijöitä, vaan on ihan hyvä että jotkut on herkempiä jatarkkailee ja katsoo ensin mitä muut tekee ja reagoi vasta sitten.

 

["viiraska"]

Hyväksi keinoksi olen havainnut käydä etukäteen läpi, miten eri tilanteissa toimitaan. Esim. Miten tutustutaan, miten voi pyytää leikkiin, mitä voi leikkiä. Voi sopia, että äiti tulee aluksi mukaan leikkitilanteeseen, ja katsotaan vaikka joku kiva peli tai viedään sellainen tuliaiseksi. Itse olen monesti käynyt jututtamassa vieraita lapsia itse aluksi, "onko teillä eläimiä, missä teillä on leluja, hei muuten, missä teillä on vessa" -tyyliin, jotta omat lapset saavat olla hetken sivustakatsojina arvioimassa tilannetta ja uusia kavereita. Jos lapsi ripustautuu siitä huolimatta aikuiseen, ei häntä mielestäni kannata pakottaa leikkimään. Lähtee sitten, kun on siihen valmis - siihen menee yleensä noin 1,5 tuntia. Eli kannattaa myös varata uusiin kyläpaikkoihin vierailuihin kunnolla aikaa.

 

[ujon äiti myös]

Ymmärrän aloittajaa aivan hyvin, välillä turhauttavaa olla ujon lapsen vanhempi. Nykyään ujous ei tosiaankaan ole kovassa huudossa ja kovin ujoja lapsia monesti hämmästelläänkin.

Miten hyvin tunnet tämän kyläpaikan aikuisen, entäs jos juttelisit hänen kanssaan etukäteen tyttösi ujoudesta, niin sun ei tarvitsisi stressata niin paljon sitten paikan päällä. Sitten yrität vaan olla mahdollisimman rento itsekin, sillä tyttösi aistii jännittämisesi ja ujostelee kahta enemmän. Anna ujostella, pidä sylissä, älä hoputa, ihan mitä tyttösi tarvitsee. Itse juttele normaalisti ja ole kuin kaikki olisi ihan tavallista, älä kiinnitä huomiota tytön ujosteluun. Saattaa vaatia pitkää pinnaa, mutta uskon että onnistut.

Jos tyttösi ei uskalla mennä leikkiin mukaan, ja varmaan sitten harmittaa, mutta älä näytä harmistustasi tytölle. Juttele vaan, että olipa mukava reissu jne.

 

["aloittaja"]

Ymmärrän aloittajaa aivan hyvin, välillä turhauttavaa olla ujon lapsen vanhempi. Nykyään ujous ei tosiaankaan ole kovassa huudossa ja kovin ujoja lapsia monesti hämmästelläänkin.

Miten hyvin tunnet tämän kyläpaikan aikuisen, entäs jos juttelisit hänen kanssaan etukäteen tyttösi ujoudesta, niin sun ei tarvitsisi stressata niin paljon sitten paikan päällä. Sitten yrität vaan olla mahdollisimman rento itsekin, sillä tyttösi aistii jännittämisesi ja ujostelee kahta enemmän. Anna ujostella, pidä sylissä, älä hoputa, ihan mitä tyttösi tarvitsee. Itse juttele normaalisti ja ole kuin kaikki olisi ihan tavallista, älä kiinnitä huomiota tytön ujosteluun. Saattaa vaatia pitkää pinnaa, mutta uskon että onnistut.

Jos tyttösi ei uskalla mennä leikkiin mukaan, ja varmaan sitten harmittaa, mutta älä näytä harmistustasi tytölle. Juttele vaan, että olipa mukava reissu jne.

Kiitos tästä ja muistakin kommenteistanne

En hirveän hyvin tunne tätä äitiä jonne ollaan menossa.

Onko kuitenkin ok, että kun ollaan jonkin aikaa kyläpaikassa oltu, voin kysyä tytöltä, että "haluatko mennä leikkimään" tai että mennäänkö yhdessä katsomaan leluja, että vähän siis tuuppaisin häntä leikkimään. Jos sitten ei halua mennä, niin antaisin olla.

Sorrun tuohon tuputtamiseen liikaa ja tyttö sanookin joskus jonkun kyläkäynnin jälkeen itse, että " en uskaltanut mennä leikkimään", minulle on tullut tunne, että hän kokee että joutuu minulle selittämään käytöstään.

Ehkä mun tosiaankin kannattaa aina vaan todeta että oli kiva reissu, ja jos tyttö sanoo että jännitti, niin totean tyynesti vaan että seuraavalla kerralla ei varmaan enää jännitä niin paljoa kun on tuttu paikka tms.

Eli että tästä jännittämisestä ei puhuttaisi niin paljoa kun nyt meillä tehdään?

Huoh, on tämä joskus vaikeaa...

 

["Annika"]

[QUOTE="aloittaja";26696238]Kiitos tästä ja muistakin kommenteistanne

En hirveän hyvin tunne tätä äitiä jonne ollaan menossa.

Onko kuitenkin ok, että kun ollaan jonkin aikaa kyläpaikassa oltu, voin kysyä tytöltä, että "haluatko mennä leikkimään" tai että mennäänkö yhdessä katsomaan leluja, että vähän siis tuuppaisin häntä leikkimään. Jos sitten ei halua mennä, niin antaisin olla.

Sorrun tuohon tuputtamiseen liikaa ja tyttö sanookin joskus jonkun kyläkäynnin jälkeen itse, että " en uskaltanut mennä leikkimään", minulle on tullut tunne, että hän kokee että joutuu minulle selittämään käytöstään.

Ehkä mun tosiaankin kannattaa aina vaan todeta että oli kiva reissu, ja jos tyttö sanoo että jännitti, niin totean tyynesti vaan että seuraavalla kerralla ei varmaan enää jännitä niin paljoa kun on tuttu paikka tms.

Eli että tästä jännittämisestä ei puhuttaisi niin paljoa kun nyt meillä tehdään?

Huoh, on tämä joskus vaikeaa...[/QUOTE]

Niinku tossa ehdotettiin niin mene itse sinne leikkimään, ts lattiatasoon ja kysele vieraalta lapselta mitä leluja sillä on jne. Sitten väisty syrjempään kun tilaisuus tulee. Aika paljon lapsi ottaa käyttäytymismallia aikuiselta ja jos itse vaan istu ja juttelee niin sit lapsikin istuu. Eikä tarvi puhua jännittämisestä, kerrot vaan etukäteen mitä tuleman pitää. Vaikka et olisi käynyt siellä aiemmin kylässä niin tiedät että siellä on olohuone ja sohva jossa istutaan, tai keittiö jossa on ruokapöytä, lapsella on huone jossa on leluja. Vessassa voi käydä pissalla jne.

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="Annika";26696394]Niinku tossa ehdotettiin niin mene itse sinne leikkimään, ts lattiatasoon ja kysele vieraalta lapselta mitä leluja sillä on jne. Sitten väisty syrjempään kun tilaisuus tulee. Aika paljon lapsi ottaa käyttäytymismallia aikuiselta ja jos itse vaan istu ja juttelee niin sit lapsikin istuu. Eikä tarvi puhua jännittämisestä, kerrot vaan etukäteen mitä tuleman pitää. Vaikka et olisi käynyt siellä aiemmin kylässä niin tiedät että siellä on olohuone ja sohva jossa istutaan, tai keittiö jossa on ruokapöytä, lapsella on huone jossa on leluja. Vessassa voi käydä pissalla jne.[/QUOTE]

Mäkin olen lapselle kertonut etukäteen millaista siellä on ja ketä siellä on ja mitä luulen, että siellä tehdään. En kauhean paljon etukäteen hehkuta sitä kylään lähtöä tai ylipäänsä tee siitä kamalan isoa numeroa, kerron vaan asiallisesti ja lyhyesti mihin mennään ja ketä siellä on. Siitäkin on varmaan montaa mieltä, mutta mä en ole koskaan oman lapseni kanssa koskaan mennyt mukaan mihinkään leikkimään koska koen, että läsnäoloni ikään kuin lisää lapsen ujostelua ja jännitystä. Menen vaan niin kuin normaalisti juttelemaan ja kahvittelemaan aikuisten kanssa ja lapsi saa oman aikansa olla vieressään ja ujostella. En kiinnitä hänen käyttäytymiseensä sen kummemmin huomiota, en patistele menemään mihinkään mutten myöskään suuremmin selittele. Joskus sanoin aikuisille, että lapsen on paras saada hetki tutustua rauhassa ennen kuin rentoutuu. Jälkeenpäin voin kysyä että oliko kivaa, ja jos lapsi ottaa esiin jännittämisen, niin sanon vain, että kaikki jännittävät joskus, ja että se on normaalia.

 

[Ujo lapsena]

Olin itse pienenä tosi ujo ja arka. Jos menimme johonkin juhliin, niin en tasan varmasti mennyt leikkimään niiden muiden lasten kanssa vaan nyhjötin aikuisten seurassa. Sama juttu, jos kävimme vaikka jossain koiraleireillä (meillä oli koiria siis), niin en mennyt leikkimään muiden paikalla olleiden lasten kanssa vaan hengasin aikuisten jaloissa. En muista, että vanhempani koskaan olisivat minua pakottaneet muiden lasten seuraan. Varmaan kehottivat, mutta kun en mennyt, niin antoivat asian olla ja hyvä niin. Koska minusta ne vieraat lapset olivat ihan sairaan PELOTTAVIA. Olisi ollut todella inhottavaa, jos minut olisi pakotettu niiden seuraan. Olin koko kouluajan ujo, mutta kuitenkin minulla oli kavereita. En koskaan viihtynyt isoissa porukoissa enkä ollut ensimmäisenä äänessä tai tutustumassa uusiin ihmisiin. Tänä päivänä monen vuoden työskentely asiakaspalvelussa on tehnyt minusta aika sujuvasti ihmisten seurassa jutustelevan iloisen seurustelijan, vaikka edelleenkin viihdyn parhaiten omissa oloissani. Mutta en koe ollenkaan ongelmalliseksi alkaa höpöttämään vaikka kaupan kassajonossa vieraalle ihmiselle. Ja lapseni sitten, on aivan samanlainen ujo piimä kuin minäkin Viestini siis on, älä pakota, se vain pahentaa tilannetta. Anna lapselle tilaisuuksia tutustua ja tavata muita lapsia kuin ohimennen, ei tarkoituksella. Pikkuhiljaa tilaisuuksien tullessa rohkeus kasvaa, kun itse saa omaan tahtiin tutustua muihin lapsiin.

 

[jcJKCB]

Sanoin pojalleni, että ei sitä Raatten tielläkään itketty...ei kYsynyt enempää vaan hyppäsi leikkiIn mukaaan. Mieheni oli ihan kauhuissaan, miten selitän lapselle talvisodasta. No en mitään kun ei kysynyt ! Turha hyssytte vanhempien puolelta pois, ihan tutkitusti esim. fobiat kuten lento, hämähäkki ym. tarttuvat lapseen vanhempien esimerkistä. Lapsi ei luontaisesti osaa pelätä kuin tukehtumista ja tippumista.

 

["vieras"]

Mä olin ujo lapsi ja uudet tilanteet jännittivät, mutta vanhemmat eivät oikein hyväksyneet ujoutta. Vierailuilla oli sellaista tuuppimista koko ajan "mene nyt leikkimään muiden kanssa" "mitä nyt jännität, ei ole mitään syytä", yks kaks jätettiin yksin vieraaseen paikkaan. Ja tunne oli kauhea. Nyt esikoinen on neljä ja en tiedä, onko ujous perinnöllistä vai mitä, mutta hänkin on selvästi ujo. Nyt koitankin toimia toisin.

 

["vieras"]

Voi perse, taas tällainen aloitus. Ei ujous ole vamma. Pilaatte lasten elämän tuolla luonnottomalla skitsoilullanne. Se on vamma.

 

[tuttua]

Hei, en lukenut ketjua, mutta ymmärrän oikein hyvin ap:ta. Itselläni on neljä lasta joista kolme on huomattavan ujoja. Tiedän,millaista on olla eri tilanteissa kun ympäröivät ihmiset odottavat lapsilta jotain tiettyä käytösmallia, että alkuun ollaan ehkä vähän ujoja, mutta hetken päästä mennään pää kolmantena jalkana. Ja kun näin ei käykään, ujoutta ja arkuutta ei kyllä täysin hyväksytä. Itsellenikin asia on ollut vaikea sillä itse olen hyvin sosiaalinen ja puhelias, olen myös kommentoinut omilleni "väärin" mitä tietysti kadun jo saman tien. Mutta vaikea tilanne on, hyvin ujon ja aran lapsen vanhempana on hieman erilaista kuin reippaan ja rohkean. Omat lapset sitten kotioloissa ovat todella villejä. Purkavat ehkä ujouttaan jotenkin.

 

[aikoinaan ujo lapsi]

ei torumalla vaan kehuen ja kannustaen,sillä tavoin lapsen itseluottamus noissa tilanteissa kasvaa.

 

["aloittaja"]

Ensiksikin kiitos kaikille vastauksistanne! sain paljon ajattelemisen aihetta!

No tänään sitten käytiin tuolla kylässä. Heti kun menimme sinne, sanoi tämä kyläperheen äiti tytölleen että näytäppäs Maijalle lelujasi jne. Tyttöni oli aivan jännittyneenä, menimme kuitenkin käsi kädessä tänne vieraan tytön huoneeseen. Mitään ei meidän tyttö oikein halunnut tehdä, eikä juuri puhunutkaan. Sitten pelasi minun kanssani yhdessä tätä toista tyttöä vastaan muistipeliä ja kertoi jo joitakin asioita meidän kesälomastamme. Mehun jälkeen tehtiin palapeliä kaikki yhdessä ja tähänkin jo osallistui, arkana kuitenkin. Sitten mehujen jälkeen sanoin hänelle, että mene vaan tuohon leikkimään yhdessä toisen tytön kanssa jos haluat, olen tässä ihan viereisessä huoneessa. Meni sinne sitten vaikka näinkin että jännitti. Hetken olivat siellä yhdessä ja sitten tulivat pois. En tiedä jutteliko tyttöni tälle tytölle vielä mitään siellä, ei varmaankaan.

Mutta nyt kuitenkin tein sen etten hiillostanut häntä, eikä me reissun jälkeenkään puhuttu hänen käytöksestään mitään. Itse vaan sanoi, että "oli kyllä kiva käydä kylässä".

Ei siis koko 1,5 tunnin reissun aikana oikein kunnolla vapautunut, mutta vähäsen juttelikin ja kertoili asioista ja ehkä seuraava kerta on kuitenkin sitten taas helpompi.

Miltä vaikuttaa teistä tuo visiitti?

 

[up]

nosto

 

["aloittaja"]

Tulisiko tähän vielä kommentteja?

Tänään käytiin yllättäin leikkikentällä jossa oli lapsen paras päiväkotikaverikin muiden hoitolasten kanssa. Tyttö meni tästäkin aivan jumiin, ts. ei moikannut ollenkaan. Leikkiä ei kerennyt syntyä kun toiset jo lähtivät pois. Tosin eipä tuo toinenkaan tyttö meidän tyttöä moikannut...

 

[Christina Death]

mulla ei varsinaisesti oo mitään neuvoa mutta mä olin ujo lapsi. Nyt vanhempana mulla on sosiaalistentilanteiden pelko ja paniikki häiriö. Mulla on yks ystävä ja muutama jota moikkaan jos nään. Oon myös työtön, juon liikaa ja vedän kolmiolääkkeitä johtuen noista oireista. Ympäripäissään voin jo jutella suht normaalisti kenen tahansa kanssa. Eli kyllä sille kannattaa jotain tehdä kun varhaisessa vaiheessa siitä voi olla huomattava apu.

 

["vieras"]

Se tulee mieleen, että pahiten lasta vammauttaa, jos häntä koko ajan tarkkaillaan kuin jotakin ongelmaista ja yritetään "korjata" ja kehutaan onnistumisia koko ajan eli ylipäätään kiinnitetään patologisen paljon huomiota siihen miten toimii. Kirjoitin entiseenkin ketjuun saman, että sosiaalisesti kyvykkäillä ihmisillä, olivat nämä ujompia tai puheliaampia, on se ominaisuus, että eivät tarkkaile käytöstään koko ajan ja hyväksyvät sen, että voivat "mokata" tai eivät aina huomioi toisia ym. ja se kuuluu normaaliin kanssakäymiseen. Ihmisten väliset suhteet eivät ole suorittamista. Kyttäämällä lastasi varmistat sen, että hänestä tulee sellainen, jolle ihmissuhteet ovat suorittamista ja häpeän ja epäonnistumisen täyttämää. Anna olla. Lapsesi on sinusta erillinen ihminen ja saa myös epäonnistua ja toimia ihan niin kuin oma luonne sanoo, eikä sinulla ole siihen nokan koputtamista. Hänestä tulee silti ehkä ujo aikuinen, mutta myös normaali, jos häntä ei yritetä "parantaa". Jos sinulla tulee häpeän tunne, kun lapsi epäonnistuu, niin kannattaa miettiä mistä se johtuu. Yleensä siihen on selvä syy omassa lapsuudenkokemuksissa.

 

[Ghvc]

Minusta toi vierailu meni hyvin. Lapsi uskalsi olla yksinkin hetken eri huoneessa. Ens kerralla vielä paremmin. Kannattanee kehua lasta, että hienosti leikit vierailulla, niin ymmärtää että äiti oli iloinen hyvin menneestä kyläilystä.

Leikkikentällä jossa muilla on valmis porukka ja leikit kesken niin siihen on hankalampi mennä sekaan.

En olisi huolissaan, kun kuitenkin uskaltaa leikkiä ja oli vielä vierailullakin kivaa.

 

[LLM]

Onneksi mun vanhempia ei haitannut mun ujous. Se mikään rutto ole!

 

[Antaa luonnon huolehtia]

En kyllä ymmärrä näitä mammoja joiden lapset ovat vielä jotain 3-6v, ja ollaan jo niin huolissaan siitä miten he tulevat sosiaalisesti pärjäämään. Meillä itselläkin on kaksi lasta jotka ovat perinneet isänsä rauhallisuuden, eli pienenä pitivät hyvin matalaa profiilia itsestään. Nykyään ovat menossa 6lk. ja 4lk., ja kavereista ei ole pulaa.

 

[Urseele]

Minulla on käsitys, että vältä karaisemista. Sen verta mitä olen Sinkkosta ja Kentikangasta lukemalla saanut irti on, että ujoa ei kannata tuuppia, hoputtaa eikä väheksyä.

Ujon itsetuntoa nostat kun et A) odota liikaa (liian aikaisin leikkimään, liian aikaisin yksin, liian nopeasti puhumaan toisille) B) etkä väheksy häntä ("mikä siinä MUKA oli niin jännittävää", "mikset voinut reipastua, kuten tuo Veerakin).

Ajattelisin myös elämää nautintona. Sulla on 5-vuotias tyttö, mikä estäisi vaikka nauttimasta siitä, että saat pitää häntä sylissäsi kun käytte kylässä. Pikkuinen oma söpöys siinä äidin helmoissa - näytä vaikka että pidät sellaisesta puolesta vierailujen aikana.

Se mitä muut ajattelevat on yhdentekevää. Tärkeintä on mitä lapsesi ajattelee sinusta sitten aikuisena Nyt on hieno mahdollisuus kasvattaa myös omaa itsetuntoaan ja terästää myös sen asian hahmottamista, että lapsi on oma persoonansa eikä itsensä jatke. Sinun arvostuksesi ihmisenä ei ole riippuvainen siitä, mitä lapsesi tekee ja on persoonallisuudeltaan ja temperamentiltaan.

Onnea matkaan! (tai siis, onneahan tässä ei juurikaan tarvita vaan sitä vahvaa, herkkäkuuloista äitiä, jollaiselta jo vaikutatkin)

 

["aloittaja"]

Minulla on käsitys, että vältä karaisemista. Sen verta mitä olen Sinkkosta ja Kentikangasta lukemalla saanut irti on, että ujoa ei kannata tuuppia, hoputtaa eikä väheksyä.

Ujon itsetuntoa nostat kun et A) odota liikaa (liian aikaisin leikkimään, liian aikaisin yksin, liian nopeasti puhumaan toisille) B) etkä väheksy häntä ("mikä siinä MUKA oli niin jännittävää", "mikset voinut reipastua, kuten tuo Veerakin).

Ajattelisin myös elämää nautintona. Sulla on 5-vuotias tyttö, mikä estäisi vaikka nauttimasta siitä, että saat pitää häntä sylissäsi kun käytte kylässä. Pikkuinen oma söpöys siinä äidin helmoissa - näytä vaikka että pidät sellaisesta puolesta vierailujen aikana.

Se mitä muut ajattelevat on yhdentekevää. Tärkeintä on mitä lapsesi ajattelee sinusta sitten aikuisena Nyt on hieno mahdollisuus kasvattaa myös omaa itsetuntoaan ja terästää myös sen asian hahmottamista, että lapsi on oma persoonansa eikä itsensä jatke. Sinun arvostuksesi ihmisenä ei ole riippuvainen siitä, mitä lapsesi tekee ja on persoonallisuudeltaan ja temperamentiltaan.

Onnea matkaan! (tai siis, onneahan tässä ei juurikaan tarvita vaan sitä vahvaa, herkkäkuuloista äitiä, jollaiselta jo vaikutatkin)

Kiitos tuhannesti tästä kommentista! Niin aitoja ja oikeita asioita tässä, että näitä mietin ja parhaani mukaan toteutan kyllä