Ä
"Äiti kolmelle"
Vieras
Sinä pärjäät, niin pärjäsin minäkin aikoinani ja pärjään nytkin, ainakin toistaiseksi. Kirjoitin oman tarinani juuri hetki sitten otsikolla "Jäin taas yksin, historia toistaa itseään".
Joku kirjoitti, että lapset eivät tajua eroa nyt, mutta kyllä vanhempi lapsi tajuaa sen jo tuon ikäisenä. Itsellä oli erotessa juuri saman ikäiset lapset. Esikoinen vajaa kaksi ja kuopus 2kk. Kysymykset tulevat myöhemmin. Jos tarvitset keskustelua apua samankokeneelta, niin olen avuksi. Meidän suhteessa ei kyllä ollut väkivaltaa.
En tiedä, mutta nyt olen jälleen jäänyt yksin ja tiedän pärjääväni. Olen myös huomannut miten äidit yleensä ottaen ajattelevat, että eihän heidän pojissaan ole mitään vikaa. Näin on toiminut molemmat anoppini, jotka ovat lasteni isovanhempia. Kumpikaan ei ole kysynyt miten pärjään tai tarjonnut minkäänlaista apua. Mutta minähän se olen kirottu akka joka heidän poikiaan olen kaltoin kohdellut. Tälle viimeiselle kerroin mm elättäneeni perhettä monta kuukautta, jotta hänen poikansa saa maksettua aikaisempien erojen tuomat velat ja luotot maksettua. Mutta hän (anoppi) on sitä mieltä että tuo ei voi olla mahdollista, kun hänen pojallaan ei ole edes talvikenkiä ja ulkona on täysi talvi. Ei tietysti olekaan, kun ne on täällä, eikä mies ole niitä täältä hakenut. No tiedämpähän itse, miten asia on oikeasti. Siellä ne nyt varmasti kolmisin ovat joulupöydässäkin arvostelleet minua ja laativat suunnitelmaa miten saavat vietyä vauvan minulta. Mutta karvaasti pettyvät, sillä tulen taistelemaan tuosta pienestä leijonaemon lailla.
Voimia sinulle toiselta joka on saanut siipeensä jo toistamiseen.
Joku kirjoitti, että lapset eivät tajua eroa nyt, mutta kyllä vanhempi lapsi tajuaa sen jo tuon ikäisenä. Itsellä oli erotessa juuri saman ikäiset lapset. Esikoinen vajaa kaksi ja kuopus 2kk. Kysymykset tulevat myöhemmin. Jos tarvitset keskustelua apua samankokeneelta, niin olen avuksi. Meidän suhteessa ei kyllä ollut väkivaltaa.
En tiedä, mutta nyt olen jälleen jäänyt yksin ja tiedän pärjääväni. Olen myös huomannut miten äidit yleensä ottaen ajattelevat, että eihän heidän pojissaan ole mitään vikaa. Näin on toiminut molemmat anoppini, jotka ovat lasteni isovanhempia. Kumpikaan ei ole kysynyt miten pärjään tai tarjonnut minkäänlaista apua. Mutta minähän se olen kirottu akka joka heidän poikiaan olen kaltoin kohdellut. Tälle viimeiselle kerroin mm elättäneeni perhettä monta kuukautta, jotta hänen poikansa saa maksettua aikaisempien erojen tuomat velat ja luotot maksettua. Mutta hän (anoppi) on sitä mieltä että tuo ei voi olla mahdollista, kun hänen pojallaan ei ole edes talvikenkiä ja ulkona on täysi talvi. Ei tietysti olekaan, kun ne on täällä, eikä mies ole niitä täältä hakenut. No tiedämpähän itse, miten asia on oikeasti. Siellä ne nyt varmasti kolmisin ovat joulupöydässäkin arvostelleet minua ja laativat suunnitelmaa miten saavat vietyä vauvan minulta. Mutta karvaasti pettyvät, sillä tulen taistelemaan tuosta pienestä leijonaemon lailla.
Voimia sinulle toiselta joka on saanut siipeensä jo toistamiseen.
