Ero ja kaksi alle 2v lasta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt riittää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sinä pärjäät, niin pärjäsin minäkin aikoinani ja pärjään nytkin, ainakin toistaiseksi. Kirjoitin oman tarinani juuri hetki sitten otsikolla "Jäin taas yksin, historia toistaa itseään".

Joku kirjoitti, että lapset eivät tajua eroa nyt, mutta kyllä vanhempi lapsi tajuaa sen jo tuon ikäisenä. Itsellä oli erotessa juuri saman ikäiset lapset. Esikoinen vajaa kaksi ja kuopus 2kk. Kysymykset tulevat myöhemmin. Jos tarvitset keskustelua apua samankokeneelta, niin olen avuksi. Meidän suhteessa ei kyllä ollut väkivaltaa.

En tiedä, mutta nyt olen jälleen jäänyt yksin ja tiedän pärjääväni. Olen myös huomannut miten äidit yleensä ottaen ajattelevat, että eihän heidän pojissaan ole mitään vikaa. Näin on toiminut molemmat anoppini, jotka ovat lasteni isovanhempia. Kumpikaan ei ole kysynyt miten pärjään tai tarjonnut minkäänlaista apua. Mutta minähän se olen kirottu akka joka heidän poikiaan olen kaltoin kohdellut. Tälle viimeiselle kerroin mm elättäneeni perhettä monta kuukautta, jotta hänen poikansa saa maksettua aikaisempien erojen tuomat velat ja luotot maksettua. Mutta hän (anoppi) on sitä mieltä että tuo ei voi olla mahdollista, kun hänen pojallaan ei ole edes talvikenkiä ja ulkona on täysi talvi. Ei tietysti olekaan, kun ne on täällä, eikä mies ole niitä täältä hakenut. No tiedämpähän itse, miten asia on oikeasti. Siellä ne nyt varmasti kolmisin ovat joulupöydässäkin arvostelleet minua ja laativat suunnitelmaa miten saavat vietyä vauvan minulta. Mutta karvaasti pettyvät, sillä tulen taistelemaan tuosta pienestä leijonaemon lailla.

Voimia sinulle toiselta joka on saanut siipeensä jo toistamiseen.
 
[QUOTE="Äiti kolmelle";22741634]Sinä pärjäät, niin pärjäsin minäkin aikoinani ja pärjään nytkin, ainakin toistaiseksi. Kirjoitin oman tarinani juuri hetki sitten otsikolla "Jäin taas yksin, historia toistaa itseään".

Joku kirjoitti, että lapset eivät tajua eroa nyt, mutta kyllä vanhempi lapsi tajuaa sen jo tuon ikäisenä. Itsellä oli erotessa juuri saman ikäiset lapset. Esikoinen vajaa kaksi ja kuopus 2kk. Kysymykset tulevat myöhemmin. Jos tarvitset keskustelua apua samankokeneelta, niin olen avuksi. Meidän suhteessa ei kyllä ollut väkivaltaa.

En tiedä, mutta nyt olen jälleen jäänyt yksin ja tiedän pärjääväni. Olen myös huomannut miten äidit yleensä ottaen ajattelevat, että eihän heidän pojissaan ole mitään vikaa. Näin on toiminut molemmat anoppini, jotka ovat lasteni isovanhempia. Kumpikaan ei ole kysynyt miten pärjään tai tarjonnut minkäänlaista apua. Mutta minähän se olen kirottu akka joka heidän poikiaan olen kaltoin kohdellut. Tälle viimeiselle kerroin mm elättäneeni perhettä monta kuukautta, jotta hänen poikansa saa maksettua aikaisempien erojen tuomat velat ja luotot maksettua. Mutta hän (anoppi) on sitä mieltä että tuo ei voi olla mahdollista, kun hänen pojallaan ei ole edes talvikenkiä ja ulkona on täysi talvi. Ei tietysti olekaan, kun ne on täällä, eikä mies ole niitä täältä hakenut. No tiedämpähän itse, miten asia on oikeasti. Siellä ne nyt varmasti kolmisin ovat joulupöydässäkin arvostelleet minua ja laativat suunnitelmaa miten saavat vietyä vauvan minulta. Mutta karvaasti pettyvät, sillä tulen taistelemaan tuosta pienestä leijonaemon lailla.

Voimia sinulle toiselta joka on saanut siipeensä jo toistamiseen.[/QUOTE]

Kiitos, onko sinulla nikkiä tai s-postia?
 
Tuntuu vaan, että olen altavastaajan asemassa, tietysti koska olen ollut kotona pari vuotta ja taloudellisesti heikommassa asemassa (maksanut koko ajan asuntolainaa kuitenkin) ja lisäksi mies on joskus uhkaillut että aikoo tuoda esille "alkoholiongelmani" (jota ei ole) huoltajuusasioissa jos erotaan...ja näitä juttuja on paljon, eikä niitä kaikki jaksa tässä luetella.
 
Mä en lähtis.

Oletko puhunut ap miehesi kanssa, tiedostaako hän itse väkivaltaiset piirteet? Oletko ehdottanut mahdollista terapiaa/vihanhallintakurssia? Jos noihin kaikkiin on vastaus ei, niin sitten kyllä muuttaisin pois. Jos miehesi sua oikeasti rakastaa, hän on valmis taistelemaan itsensä, ja teidän perheen vuoksi.
 
Lähde hyvä ihminen!Lähde!!!

Minä tyhmänä annoin kaks iskua anteeksi...kolmas tuli...mursi poskiluun.

Lapsia on kolme,teini-ikäisiä nyt jo.Heille en ole kertonut isän väkivaltaisuudesta..en tahdo lietsoa pelkoa...

olen kyllä taistellut itseni kanssa että kertoakko vaiko ei kertoa...
 
mulla on ollut min miehen kaa 8.5v tuollainen suhde..henkisesti rankkaa ja 3 lasta=(
Nyt olen olut 3päivää evakossa äidilläni kun mies keskiviikkona taas hermostui ja repi hiuksista,potki selkää ja lopuksi tönäisi päin suihkuseinää...kun hän lähti autolla pois kotoonta tapahtuman jällkeen,pakkasin kassit ja juoksin karkuun vähän matkan päähän,josta siskoni haki minut ja lapset..
Ei kannata jäädä!
 
[QUOTE="vieras";22734531]Mä antaisin vielä mahdollisuuden lapsien takia, jos mies suostuisi pariterapiaan.[/QUOTE]

joo, lasten takia siis EI nimenomaan kannata jäädä kattomaan sitä seuraavaa kertaa, ei ne puhumalla ongelmat aina parane...
 
[QUOTE="vieras";22741794]Mutta lasten takia kannattaa antaa suhteelle tilaisuus. Jos mies on suostuvainen esim. pariterapiaan tms.[/QUOTE]

Mutta eihän se ollut suostuvainen terapiaan.
 

Yhteistyössä