ero lasten takia?

[jenskunen]

tuntuu että olen aivan pulassa.rakastan miestäni aivan valtavasti ja meillä on yhteinen vuoden ikäinen tyttö.kanssamme asuu siis miehen edellisestä suhteesta kaksi lasta joiden takia kaikki riidat yleensä syntyykin ja heidän äiti taas loukkaa mua vähän väliä ja työntää nokkansa asioihin ja uhkailee.
välillä tuntuu etten enää jaksa taistella.kaikki asiat kaatuu päälle ja sitten vain huudan ja huudan ja raivostun.
kaikki lasten koulua asiat ja niiden äidin asiat kaatuu päälle.joskus mietin että onko minun pakko erota rakkaasta miehestäni hänen lasten ja exän takia.se on kyllä aika väärin?????silti miten jaksaa kaine tämän kanssa.tahtoisin olla onnellinen enkä jatkuvasti varpaillani :ashamed:
kokemuksia?

 

[äiti myös]

Hei!

Minulla on samanlaisia kokemuksia, jos haluat vaihtaa ajatuksia niin mailaile osoitteeseen saija.maatta@kolumbus.fi

 

[jaaha]

Hohhoijaa, siis ero lasten takia????
Eiköhän se ongelma ole jossain muussa kuin lapsissa. Ei todellakaan ole lasten vika ettette osaa olla aikuisia. Raukkamaista panna ero lasten syyksi. He ovat jo ihan muutenkin kärsineet näiden uusperhe systeemien takia, että vielä sinä syyttäisit erosta heitä.

Etköhän sinä ole aikuinen ihminen ja päätä itse erostasi, etkä lapsellisesti laita sitä lasten niskoille.

 

[Hanhiemo]

No minusta se nyt ei ole yhtään kummallista että uusperhe kuvioissa tulee UUSero lasten "takia"-tässä tapauksessa lasten takiahan tarkoittaa sitä että heitä KOSKEVISTA ASIOISTA tulee painetta,riitaa jne joka taas syö suhteen.
Tiedän tämän omakohtaisesti,mutta kyse on kyllä ihan ikiomista BIOLOGISISTA lapsistani,joiden vuoksi voin sanoa että ero tulee lasten takia,sillä me riitelemme vain ja ainoastaan lasten asioista eli heidän komentamisesta jne....En millään jaksa alkaa jaaritella täyttä stooria tähän syistä,mutta 4 vuoden elon jälkeen kun on yhteistä linjaa yritetty mutta mies palaa aina armeija komentoon,alkaa riittää.Siis lasten takia-heidän hyväkseen,you know????
Näin meillä.

 

[nimenomaan JAAHAS]

\

Hohhoijaa, siis ero lasten takia????
Eiköhän se ongelma ole jossain muussa kuin lapsissa. Ei todellakaan ole lasten vika ettette osaa olla aikuisia. Raukkamaista panna ero lasten syyksi. He ovat jo ihan muutenkin kärsineet näiden uusperhe systeemien takia, että vielä sinä syyttäisit erosta heitä.

Etköhän sinä ole aikuinen ihminen ja päätä itse erostasi, etkä lapsellisesti laita sitä lasten niskoille.

tuskinpa kirjoittaja tarkoitti kirjaimellisesti mahdollisen eron olevan lasten syy....

 

[nimenomaan JAAHAS]

\

No minusta se nyt ei ole yhtään kummallista että uusperhe kuvioissa tulee UUSero lasten "takia"-tässä tapauksessa lasten takiahan tarkoittaa sitä että heitä KOSKEVISTA ASIOISTA tulee painetta,riitaa jne joka taas syö suhteen.
Tiedän tämän omakohtaisesti,mutta kyse on kyllä ihan ikiomista BIOLOGISISTA lapsistani,joiden vuoksi voin sanoa että ero tulee lasten takia,sillä me riitelemme vain ja ainoastaan lasten asioista eli heidän komentamisesta jne....En millään jaksa alkaa jaaritella täyttä stooria tähän syistä,mutta 4 vuoden elon jälkeen kun on yhteistä linjaa yritetty mutta mies palaa aina armeija komentoon,alkaa riittää.Siis lasten takia-heidän hyväkseen,you know????
Näin meillä.

KIITOS sinulle tästä kirjoituksesta!!! :hug: et tiedäkään kuinka ymmärrän...meillä tilanne jatkuu yhä.....lisäyksenä"exän tahtiin"....

 

[molo]

Voi sinua!!! :hug: Et todellakaan ole yksin tuntoinesi...Meillä myös miehellä ex.n kanssa 2 lasta ja välillä hullux meinaa kieltämättä tulla!!!Lapset ihania ja välimme hyvät...olivat todella pieniä kun minä olin jo mukana kuvioissa!ja tiedoksi etten hajoittanut perhettä vaan ex halusi itse erota...Mutta kuinka ollakkaan kun mies löysi minut nuoren ja nätin naisen itselleen niin kylläpä rupesi ex- justiinata harmittamaan...
Molemmilla tällä hetkellä uusi elämä ja välimatkaakin riittävästi...mutta ainapa tahtoo ex pilata lomareissumme ym....Ja kukahan nyt on lapsellinen?!!??
ja kaikki riidat raha-asioista, kasvatuksesta ym...Kyllä vaikuttaa väkisin meidänkin väleihimme!!mies pahalla päällä ex:n temppujen takia ja kenelleppä muulle sen purkaa kuin uudelle kumppanille...
En inhoa heidän lapsiaan mutta kyllä ärsyttää kun heidän myötä joutuu mielipuolista ex:ää kestämään!!!Ja entäpä ex:n suku...ärsyttäviä myös he ja tykkäävät vielä tuppautua kyläileenkin......agrhhhh!!!!
Että on monesti käyny mielessä minullakin että tätäkö loppuelämäni nyt sitten on...Rakastanko miestäni todella niin paljon että kestän kaiken???!!!Luulin aikonaan että ajan myötä helpottaa mutta samaa paskaa vuodesta toiseen...EI KIVAA!!!!
Ja nimimerkille JAAHAS....Mikä helevetin kyrväke oikeen oot???Ilmeisesti just sellanen todellinen unelma ex!!!!!Vai muuten vaan elämääsi kyllästynyt rupsukka???!!Toivottavasti tarkoituksesi on vaan ärsyttää... =)

 

[jenskunen]

tulin vasta nyt katsomaan viestejä ja täälläpäs on ollut sutinaa.heh
kiitos vaan paljon vastauksista ja rohkaisuista.
kun tapasin tämän nykyisen mieheni he olivat jo eronneet mutteivät päättäneen kumman luo lapset menee asumaan ja tämä nainenhan sitten otti hatkat ja lähti rellestämään ja vähät välitti lapsistaan...
se onkin kaikkein paskinta tässä tilanteessa että pitäs olla niin helvetin hyvä KOSKA LAPSET ON JO KOKENU NIIN KOVIA.voi voi syytön minä siihen soppaan olen.ja ihminenhän minäkin vain olen vikoineni
enkä todella voinut kuvitella että lapset jäävät isälleen asumaan!!!!!!!
kyllä mulla pitäs olla oikeus komentaa ja riidellä lasten kanssa ihan niinkuin oikeilla äideilläkin on tuntematta siitä pahaa syyllisyyttä ja saamalla siitä haukkuja biologiselta äidiltä.pitääkö uusperheiden lapset käsitellä niin että saavat tehdä ihan mitä vain koska ovat kokeneet niin kovia.siksi olen vielä tässä suhteessa koska painostusta tuli alussa kaikilta että jos nyt siihen menet niin ON PAKKO kestää kaikki.kyllä uusperheen vanhemmatkin on pelkkiä ihmisiä!!!!!!!

 

[Tweetye]

Minun avomiehelläni on exänsä kanssa kaksi lasta. Joista toinen on nyt viiden vuoden tappelun jälkeen muuttanut luoksemme asumaan. Poika on villi ja tekee mitä lystää (kerää kaiketi huomiota) Olemme tehneet selväksi että meillä ovat nämä säännöt ja bioläidin työnä omat säännöt. emme pysty vaikuttamaan tapahtumiin hänen luonaan eikä hän meidän luona.
Nyt 11v poika on asunut meillä kohta vuoden. Ja kyllä se vaan rankkaakin on! Meillä kun on yhteinen lapsi 2,5v ja toinen tulossa tuokokuulla. Monet itkut on saanut vääntää ja hermot menettää. Kannattaa jo silloin miettiä kun hakee sitä oikeaa, että onko hänellä sitten lapsia vai ei. Niin ei sitten jälkeen päin kaduttaisi... Olen minäkin toisenkin kerran miettinyt mihin olin silloin ryhtymässä. Ja silloin se tuntui haasteelta ja saahan siitä aina elämään uusia kokemuksia ja sisältöä. Toivottavasti jaksat taistella omien tuntemuksien mukaan, etkä anna exän tai kenenkään määräillä elämääsi. :hug:

 

[jenskunen]

kiitos sanoistasi tweetye kauniista snaoista ja samoin voimia sinullekkin. :hug: