Ero - pelottaa ja vainoharhainen olo

["Ahdistunut"]

Olemme eroamassa ja välillä pelottaa, jos jotain kamalaa tapahtuu. Mies on ollut masentunut ja lisäksi meillä on tosi huonot välit. Hän puhuu koko ajan, miten minä olen huono äiti ja ero on minun syytäni ja minun takiani lasten lapsuus menee pilalle. Olen suostunut vuoroviikkoihin, mutta mies aikoo ehkä muuttaa toiselle paikkakunnalle, jolloin ne eivät onnistu, ja siksi puhuu miten minun takiani lapset menettävät isänsä. Jatkuvasti puhuu, kuinka olen niin paska äiti ja lapsilla on huono olla minun kanssani. Samaan aikaan on myös toivoton oman elämänsä suhteen.

Välillä pelkään, jos hän tekee jotain pahaa lapsille tai minulle - ei tarkoituksella, mutta jos vaikka sekoaa tms. En siis oikeasti usko, että tekisi niin, eikä hän koskaan ole ollut väkivaltainen. Mutta olen varmaan ahdistunut kaikista noista perhesurma-uutisista ja kun niissäkin on usein ollut juuri näitä tekijöitä: ero, masennus, jne. Mies on myös varsinkin aiemmin puhunut itsemurhasta, usein. Joskus puhuu edelleen.

On niin ahdistava ja painostava olo välillä ja odotan vaan että ero tulee konkreettiseksi. Samalla pelkään, jos jotain kamalaa tapahtuu. Toivoin niin, että voisimme hoitaa eron asiallisesti ja yhteisymmärryksessä, mutta nyt välit ovat tosi huonot. Voi hyvinkin olla, että pelkään tällaista vain siksi, että olen itse niin ahdistunut ja stressaantunut tästä tilanteesta. Ja korostan, ettei tosiaan miehen puolelta ole koskaan tullut mitään todellista väkivallan uhkaa. Mutta tuo jatkuva viha ja halveksunta minua kohtaan sekä oma elämänhaluttomuutensa

En tiedä, miksi kirjoitan tästä, mutta lähinnä kai toivoisin näkemyksiä siihen, miten välit saisi paremmiksi ja keskusteluyhteyden kuntoon. Ja toivon varmaan, että joku vakuuttaisi minut siitä, että on tosi epätodennäköistä, että mitään kamalaa tapahtuu. Vaikka tiedänkin, ettei tietämättä voi kukaan sellaista vakuuttaa.

 

[Omanarvontunto]

Älä anna miehen puhutella itseäsi noin äläkä suostu mihinkään vuoroviikkosysteemiin ennen kuin miehen käytös ja mielenterveys kohenee. Ei tuollainen mies ole kypsä vanhemmuuteen ja jos nyt ei perhesurmia niin mitä muuta tahansa saattaa tapahtua kun liikaa vastuuta harteilla tuollaisella. Luultavasti siksi muuttaakin pois, ettei tarvitse lapsia ottaa vuoroviikoin kun oikeasti ei rahkeet riitä. Syyllistää sinua omasta riittämättömyydestään.

 

["äitee"]

Hae apua. Soita palvelevaan puhelimeen saat ainakin keskusteluapua. Ahdistukseen menee energiaa hukkaan.

 

["niisku"]

Miksi et pistä suhdettamme kuntoon? Kyllä joka suhteessa tulee kriisi jossain vaiheessa ja ei riitä selitykseksi klassinen tunteet hävisi kasvettuiin erilleen juttu. Se on omaa syytä jos niin on tapahtunut. Tunteet voi palata.. Minulta on vaikeassa elämäntilanteessa yhdistettynä pitkään kestäneeseen parisuhde ongelmaan kerran hävinnyt tunteet. Ne palasi kun tilanne helpottui

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="niisku";30823155]Miksi et pistä suhdettamme kuntoon? Kyllä joka suhteessa tulee kriisi jossain vaiheessa ja ei riitä selitykseksi klassinen tunteet hävisi kasvettuiin erilleen juttu. Se on omaa syytä jos niin on tapahtunut. Tunteet voi palata.. Minulta on vaikeassa elämäntilanteessa yhdistettynä pitkään kestäneeseen parisuhde ongelmaan kerran hävinnyt tunteet. Ne palasi kun tilanne helpottui[/QUOTE]

Luitko tekstiä ollenkaan? Ap kertoo, että heillä on huonot välit ja mm mies sanoo häntä huonoksi äidiksi. Aika kaukana pelkästä erilleen kasvamisesta.

Ap:lle sen verran, että kun pääset sieltä pois, sitten helpottaa. Nuo päivät olivat minullekin todella raskaita ja ahdistavia. Kerro huolestasi jollekin läheiselle ihmiselle ja yritä jaksaa itse pysyä asiallisena. Minunkin exäni puhui ihan karmeita asioita tuossa vaiheessa. En tiedä, onko hänen tilanteensa helpottanut, mutta ainakaan minun ei tarvitse sitä enää kuunnella (joo, kuulostaa varmaan kylmältä). Tärkeintä on nyt lapset ja että sinä pidät itsesi kasassa ja jaksat sinne asti, kun saat käytännön asiat hoidettua.

Voimia ap:lle!

 

["Ahdistunut"]

[QUOTE="niisku";30823155]Miksi et pistä suhdettamme kuntoon? Kyllä joka suhteessa tulee kriisi jossain vaiheessa ja ei riitä selitykseksi klassinen tunteet hävisi kasvettuiin erilleen juttu. Se on omaa syytä jos niin on tapahtunut. Tunteet voi palata.. Minulta on vaikeassa elämäntilanteessa yhdistettynä pitkään kestäneeseen parisuhde ongelmaan kerran hävinnyt tunteet. Ne palasi kun tilanne helpottui[/QUOTE]

Koska minulla on paha olla hänen kanssaan. En halua laittaa suhdetta kuntoon ihmisen kanssa, joka nimittelee ja haukkuu, kertoo kuinka olen seksuaalisesti ällöttävä, puhuu lasten kuullen miten huono äiti olen, vihjailee että hänellä on koko suhteen ajan ollut muita naisia... jne. Luultavasti suurin osa tuota on vaan tarkoituksellista pahan olon tuottamista, eli esim. väitteet lukuisista sivusuhteista eivät varmaan pidä paikkaansa. Mutta se, että toinen PUHUU tuollaisia, riittää siihen, että haluan elää elämääni ilman häntä. (En siis halua erota pettämisepäilyjen vuoksi, koska en itse asiassa usko että mies on oikeasti pettänyt - mutta vaikka olisikin, niin se ei tällä hetkellä tuntuisi missään. Ratkaisevaa on se, että hän tarkoituksellisesti haluaa sanoa asioita, joiden tarkoitus on loukata - eri asia sitten, onnistuuko loukkaamaan vai ei.) Haluan joko olla suhteessa, jossa minua kunnioitetaan, tai sitten yksin, mutta en tällaisessa. En myöskään jaksa sitä, ettei mies hoida mitään omia asioitaan, ei myöskään suostu hakemaan apua masennukseensa. Riitelemme lähes päivittäin enkä jaksa sitäkään.

Hän ei tietenkään ollut aiemmin tällainen ja aiemmin suhde olikin hyvä. Mutta vaikka pahimmat ongelmat poistuisivat, en silti haluaisi enää aloittaa uudestaan. En pysty jatkamaan tällaisen jälkeen - koska en halua. Pärjään ilman miestäkin ihan hyvin. En halua enää takaisin niitä aikaisempia tunteita. Menettäisin varmaan itsekunnioitukseni rippeet, jos vaan antaisin anteeksi kaiken tämän paskan ja jatkaisin niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Enkä edes ymmärrä, miksi pitäisi. Miksi muka pitäisi olla saman ihmisen kanssa koko ikänsä riippumatta siitä, mitä paskaa häneltä saa niskaan?

Kiitos muille, jotka kannustitte! Ehkä tämä ahdistukseni ja ajatukseni johtuvat tosiaan vaikeasta tilanteesta. Yritän saada keskusteluapua tunteiden läpikäymiseen.

 

[voihinpura]

Hirvee eksä sulla! Sä olet varmasti hyvä äiti ja tosi paljon tsemppiä sinne! Nyt vielä sattuu, mutta aika auttaa ja pikkuhiljaa sä pystyt suhtautumaan tuohon mieheen juuri niinkuin siihen pitääkin suhtautua, säälillä ja semi-inholla. Suosittelen ottamaan yhteyttä lastenvalvojaan ja sopimaan virallisesti kaikki, sillä tuosta miehestä voi kehittyä vielä hirmuisesti harmia. Nyt yrität lopettaa sen miehen "paapomisen" ja hänestä huolehtimisen. Mikäli mies tekisi jotakin itselleen (ei tee) se ei olisi missään muodossa sun vika. Sulla on siellä paha ihminen olla lähellä ja tekemisissä. Oon pahoillani koko teidän perheen puolesta, mutta kaikki selviää vielä, äläkä epäröi olla itsekäs lapsien suhteen. Mies ei saa lasten kuullen haukkua sua, siinä on jo raja ylitetty. Tsemii.