A
"Ahdistunut"
Vieras
Olemme eroamassa ja välillä pelottaa, jos jotain kamalaa tapahtuu. Mies on ollut masentunut ja lisäksi meillä on tosi huonot välit. Hän puhuu koko ajan, miten minä olen huono äiti ja ero on minun syytäni ja minun takiani lasten lapsuus menee pilalle. Olen suostunut vuoroviikkoihin, mutta mies aikoo ehkä muuttaa toiselle paikkakunnalle, jolloin ne eivät onnistu, ja siksi puhuu miten minun takiani lapset menettävät isänsä. Jatkuvasti puhuu, kuinka olen niin paska äiti ja lapsilla on huono olla minun kanssani. Samaan aikaan on myös toivoton oman elämänsä suhteen.
Välillä pelkään, jos hän tekee jotain pahaa lapsille tai minulle - ei tarkoituksella, mutta jos vaikka sekoaa tms. En siis oikeasti usko, että tekisi niin, eikä hän koskaan ole ollut väkivaltainen. Mutta olen varmaan ahdistunut kaikista noista perhesurma-uutisista ja kun niissäkin on usein ollut juuri näitä tekijöitä: ero, masennus, jne. Mies on myös varsinkin aiemmin puhunut itsemurhasta, usein. Joskus puhuu edelleen.
On niin ahdistava ja painostava olo välillä ja odotan vaan että ero tulee konkreettiseksi. Samalla pelkään, jos jotain kamalaa tapahtuu. Toivoin niin, että voisimme hoitaa eron asiallisesti ja yhteisymmärryksessä, mutta nyt välit ovat tosi huonot. Voi hyvinkin olla, että pelkään tällaista vain siksi, että olen itse niin ahdistunut ja stressaantunut tästä tilanteesta. Ja korostan, ettei tosiaan miehen puolelta ole koskaan tullut mitään todellista väkivallan uhkaa. Mutta tuo jatkuva viha ja halveksunta minua kohtaan sekä oma elämänhaluttomuutensa
En tiedä, miksi kirjoitan tästä, mutta lähinnä kai toivoisin näkemyksiä siihen, miten välit saisi paremmiksi ja keskusteluyhteyden kuntoon. Ja toivon varmaan, että joku vakuuttaisi minut siitä, että on tosi epätodennäköistä, että mitään kamalaa tapahtuu. Vaikka tiedänkin, ettei tietämättä voi kukaan sellaista vakuuttaa.
Välillä pelkään, jos hän tekee jotain pahaa lapsille tai minulle - ei tarkoituksella, mutta jos vaikka sekoaa tms. En siis oikeasti usko, että tekisi niin, eikä hän koskaan ole ollut väkivaltainen. Mutta olen varmaan ahdistunut kaikista noista perhesurma-uutisista ja kun niissäkin on usein ollut juuri näitä tekijöitä: ero, masennus, jne. Mies on myös varsinkin aiemmin puhunut itsemurhasta, usein. Joskus puhuu edelleen.
On niin ahdistava ja painostava olo välillä ja odotan vaan että ero tulee konkreettiseksi. Samalla pelkään, jos jotain kamalaa tapahtuu. Toivoin niin, että voisimme hoitaa eron asiallisesti ja yhteisymmärryksessä, mutta nyt välit ovat tosi huonot. Voi hyvinkin olla, että pelkään tällaista vain siksi, että olen itse niin ahdistunut ja stressaantunut tästä tilanteesta. Ja korostan, ettei tosiaan miehen puolelta ole koskaan tullut mitään todellista väkivallan uhkaa. Mutta tuo jatkuva viha ja halveksunta minua kohtaan sekä oma elämänhaluttomuutensa
En tiedä, miksi kirjoitan tästä, mutta lähinnä kai toivoisin näkemyksiä siihen, miten välit saisi paremmiksi ja keskusteluyhteyden kuntoon. Ja toivon varmaan, että joku vakuuttaisi minut siitä, että on tosi epätodennäköistä, että mitään kamalaa tapahtuu. Vaikka tiedänkin, ettei tietämättä voi kukaan sellaista vakuuttaa.