Eroamassa oleva mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uusi nainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

uusi nainen

Vieras
Miehen ero oli jo sovittu, kun tapasin hänet, mutta hän asuu vielä naisen kanssa saman katon alla. (+lapset) Tosin mies on hommannut jo uuden asunnon, mutta se ei ole vielä vapautunut.

Minulla ei ollut aavistustakaan mihin jouduin mukaan. Me tapaamme parina päivänä viikossa (muutaman tunnin). Emme nuku öitä yhdessä.

Minun on todella vaikeaa kestää tätä tilannetta. Mies on hermona miten kaikki lastenhoitokuviot onnistuvat, ei halua suututtaa naista, ei ole esitellyt minua, koska olen hänen yksityisasiansa.

Olen todella rakstunut mieheen, mutta taitaa olla niin että juuri siksi tätä tilannetta on niin vaikea kestää. Mies sanoo myös rakastavansa minua ja ettei ole vuosiin rakastanut ketään.

Miten jaksaisin. Mies lohduttaa, että asiat muuttuvat. Miehellä on raskasta muutenkin ja minäkin olen hankala, koska en jaksaisi tätä asemaa. En tiedä pystyisimmekö eroamaan.

 
Kommenttina kirjoitukseesi;

-elän juuri samanlaista, raastavaa tilannetta läpi, mutta sieltä kodin ja vaimon roolista. Ei ole helppoa täälläkään!

Mies on ilmoitellut erohaluistaan ja asunnon hankinnastaan jo vuoden ajan. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Viime kesänä hän vielä harrasti kotona säännöllisesti seksiä monta kertaa viikossa ja käyttäytyi muutenkin kuin kunnon aviomies. Syksyllä sitten aloin vaistota, että on muita kuviossa. Mies kielsi kaiken vielä nyt helmikuussa. Sanoi, että panemassa on käynyt, mutta ei ole ketään vakituista.
Nyt korjailemme varovasti suhdettamme, joka on kestänyt 12 vuotta. Olen revitty, mutta otan miehen takaisin, jos on kunnolla.

Kukaan ulkopuolinen, esim. miehen vanhemmat tai ystävämme ei tiedä, että jotain trabelia on meneillään. Mies kielsi erityisesti kertomasta äidilleen mitään ennenkuin hän sitten itse haluaa kertoa. Lapsetkaan ei enää usko, että isi muuttaisi oikeasti pois, kun on niin monta kertaa sitä uhannut ja aina perunut.

Mikähän tämä tilanne oikein pohjimmiltaan on? Pitkässä liitossa tulee kasvuvaiheita, joihin usein otetaan ulkopuolinen suhde kasvun välineeksi, jotta saa itsetuntoa ylös ja tarvittavan etäisyyden liiankin läheiseen puolisoon.
Meillä on kerran aiemmin ollut tällainen vaihe, joka kesti pari vuotta. Silloin olin minä primus motor/kasvukandidaatti ja välineenä ex-poikaystäväni menneiltä ajoilta. Tuloksena kasvoinkin monta senttiä ja palasin suhteeseen entistä ehompana. Mies kesti sen, tosin pitkin hampain, joten minä yritän nyt kestää tämän. Meillä on erittäin sopuisa ja vahva liitto; saa nähdä kaatuuko nyt sitten tähän kriisiin? En piittaa jos siellä joku nainen onkin taustalla; hänhän parhaimmillaan tukee liittomme uuteen nousukiitoon!

Että ne ""erosta sopimiset"" on pitkässä liitossa joskus vain siellä miehen tai naisen omassa päässä pienenä ""haihatuksena"", jotka sitten toitotetaan suurena totuutena ""salarakkaalle"", johon se tuntuu uppoavan kuin häkä!

Pidäpä varasi!
 
ota kuule jalat allesi ja pötki niin piktälle kuin pääset ja kiireesti sittenkin....näin mun olisi pitänyt tehdä, mutta kun en kyennyt, niin lopputuloksena oli katastrofi ja loppuelämän säilyvät arvet kaikilla osapuolilla
 
Kun ex-mieheni halusi erota minusta, oli hänellä jo uusi. Palasimme sän aknssa yhteen ja hän lemppasi saman tien tuon naisen. Sääki häntä, hän rakasti varmaan oikeasti. Elimme yhdessä monta vuotta ja erosimme taas... minä otin uuden miehen ja hän uuden naisen. Hän erosi vuosi kihlauksen jälkeen, minä elän tätä liittoa edelleen...
Nyt hän on löytänyt naisen jonka kanssa tahtoo naimisiin, mutta erostamme onkin jo 10 vuotta...

Miesten laastarisuhteet toimivat vielä harvemmin kuin naisten.
 
Elämässä ei koskaan etukäteen tiedä mikä toimii ja mikä ei ja kuinka kauan.

Meissä kaikissa on kyllä paljon kaipausta ja ihmisen on vaikea elää ellei saa rakkautta. Joskus vaan rakkauden hinta on niin kova, ettei tahdo mielenterveys kestää vaan masennus voittaa.

On myös niin, että vaikka olisit kuinka siististi eronnut, niin et välttämättä kohtaa ihmistä jota pystyisit rakastamaan. Tietty tasavahvuus on oltava, jotta löytyy vastusta.
 
Jos voisin eläisin monta asiaa toisin. Mies puhui monta vuotta eroavansa vaimostaan. Ja aina löytyi erilaisia syitä miksi eroa ei tullut. Odotin monta vuotta. Lopulta mies alkoi tahtomaan lasta kanssani, koska se olisi sitten se syy minkä vuoksi hän pystyisi eroamaan ja elämään kanssani. Lopulta suostuin lapsí asiaan ja tulin raskaaksi. Mies haki viime hetkellä eroa vaimostaan, niin että harkinta-aika olisi juuri ummessa, kun vauva syntyy.

Mies etääntyi samalla minusta, kun tulin raskaaksi, hän jätti minut helvetinmoiseen tilanteeseen. Olen kaikintavoin rikki. Mielenterveyteni oli jo tiukilla vuosia, mutta uskoin miehen lupauksiin, hän satutti, loukkasi, petti kaikki lupauksensa taloudellisesta turvasta ja vierellä olemisesta raskauden aikana. En jaksa käydä missään, olen masentunut ja kaikin puolin lamaantunut. En voi uskoa tätä todeksi. Olemme aikuisia ihmisiä, emme keskenkasvuisia ja elämää kokemattomia. Vaimo ei olisi halunnut eroa lapsesta huolimatta.

Joten ole varovainen, rakkaus on sokea. Loppupeleissä et välttämättä ole mitään. Siellä merkitsee vaimo, suku, lapset, yhteiset ystävät, maine ja kunnia. Saat olla kuin komeroon ahdettu vanha vaate, vailla arvostusta, Sinua ei viedä tutustumaan uusiin sukulaisiin tai ystäviin. Kaikki muu menee edellesi, vaikka olisit joskus ollut ihailluin, kaunein ja suuri rakkaus miehen silmissä. Kenenkään itsetunto ei kestä moista, hylkääminen ja arvon kieltäminen on pahinta ja koskee. Ei tiedä miten teille käy, mutta huonosti voi käydä. Joka eroaa, se lähtee kerralla eikä jää roikkumaan entiseen vaimoon. Koeta jaksaa.

 
Kaikki muu menee edelleni, sellainen tunne minullakin on.

Mies oli jo aikeissa esitellä minut sukulaisilleen, mutta jänisti viime hetkellä, kun sukulaiset olivat jo tulossa. Hänen mielestään asioiden pitää mennä oikeassa järjestyksessä.

Nyt meillä ei ole vielä mitään kesäsuunnitelmia.

Miehen ystävät kyllä tuntevat minut, vietämme aikaa yhdessä joskus.

Minua pelottaa myös miehen häilyvyys. Hän on myös erittäin hermostunut ja koleerinen.

Entisen naisensa kanssa vuorovaikutus on perustunut vihaan ja alatyylin mollaamiseen. En tiedä pystyykö mies ottamaan naisen huomioon, vaikka lapsille onkin hyvä.
 
Musta tuntuu, että mies purkaa muhun vihaa, joka ei mitenkään liity muhun. Mies on tottunut odottamaan kaiken (toiveiden) ym. olevan halua manipuloida ja luonnollistenkin toiveiden olevan vaatimuksia.

Suhde lasten äitiin ei ole toiminut vuosikausiin, elämä on vain sietämistä ja taistelua mitä kummallisimmin keinoin, toisen alistamista.

Onko väistämätöntä, että joudumme samanlaiseen kaavaan vai mitä olisi tehtävissä?

Lapset eivät ole koskaan nähneet vanhempien koskettavan toisiaan.

Miestä on pitänyt pystyssä vain ajatus, että tilanne ei ole ikuinen, elämä muuttuu parempaan.
 
olet kaheli.. miehellä on perhe.. unohda se ja toivota kaikkea hyvää.. ehkä hänellä on joku kriisi, mitä tulee pitkissä liitoissa.. on väärin ottaa jonkun toinen.. etsi joku vapaa
 
Minä en siis ole eron syy, ero oli jo sovittu, kun tapasimme. Heillä ei ole ollut normaalia suhdetta vuosiin, jos koskaan. Lapsille ei ole terveellistä, jos vanhemmat eivät kunnioita saati sitten rakasta toisiaan.

He eroavat joka tapauksessa sanoudun minä sitten irti tästä tai en.
 
Kannattaa nyt vain odotella ja antaa ihmselle aikaa tottua uuteen tilanteeseen.

Todennäköisesti hän on jo eronnut vaimostaan ajat (vuosia) sitten, joten mistään laastarisuhteesta ei mielestäni tässä tapauksessa voi puhua.

Omalle sisarelleni kävi niin, että hän tapasi oman miehensä, kun tämä vielä eli lastensa äidin kanssa. Sisarellanikin oli epäilyksiä suhteen sujuvuudesta ja pelkäsi tätä 'laastarisuhdekuviota'.

Mutta aikansa setvittyään ja asiansa tasapainoon saatuaan mies alkoi todella panostaa sisareeni ja suhteeseen tämän kanssa. Nyt ovat menossa syksyllä naimisiin ja vauvakin on jo suunniteltu. Ja hyvin onnellisiltä vaikuttavat.

Eli tottakai homma voi toimia, vaikka toinen pomppaisikin suoraan edellisestä suhteesta seuraavaan. Se on paljon siitä kiinni, miten sitä eroa on tehty jo aiemmin suhteessa ollessaan.

Tsemppiä! Kannattaa laittaa jäitä hattuun ja odotella ihan rauhassa. Mikään kiire kun teilläkään ei mihinkään ole. Anna miehen muuttaa rauhassa uuteen kotiin ja asettua aloilleen. Painostus suuntaan tai toiseen ei nyt auta.
 
Mulle kävi ihan samoten!!!! Se oli rakkautta ens silmäyksellä ja myöhemmin kuulin että ovat samassa tilanteessa kuin te nyt, mutta selvisimme siitä vaikka aluksi tuntui tosi syyllinen olo, vaikka tiesi ettei syy ollut minussa. Tapahtuneesta on kulunut jo jonkin aikaa ja olemme edelleen rakastuneita. Olemme pohtineet sitä että näin kauan meni ennenkuin löysimme ""sen oikean"", meillä on tosi hauskaa yhdessä ja kaikessa mitä teemme ja kaikki kattoo meitä ihan höyrähtäneiksi mutta emme anna sen häiritä. Uskon että ajan kuluessa teillekkin voisi käydä näin, älä anna helpolla periksi vaikka väliin tuntuukin pahalta!! Voimia ja rohkeutta =)))!!!
 
Tätä minäkin alussa pelkäsin että olen hänelle vain se ""laastarisuhde"", mutta hänkin kertoi että on käynyt suhteensa suruhommat läpi jo suhteen aikana koska se oli kuollut jo aikoja sitten javäitti kivenkovaan että rakastaa minua ja tämä ei missään nimessä ole ""laastarisuhde"" ja nyt uskon häntä oltuamme jo jonkun aikaa yhdessä!
 
Se piti vielä sanomani että mies aikoi alkaa elää ihan poikamieselämää tehdä työtä ja olla kotona ja unohtaa naiset, kunnes kuulemma oli tavannut minut ja koko konsepti oli mennyt sekasin ja korosti myötään myös sitä ettei tämä ole mitään takertumistakaan ja pelkoa yksin jäämisestä kaikkea muuta koska hän oli jo orientoitunut elämään yksin,,,,että näin voi käyä!
 
Voi kauhistus! Älä vaan muuta yhteen . Oletko aivan varma , että hän on tosiaan hankkinut asunnon ja että aikoo muuttaa.
Oletko valmis hyväksymään hänen lapset?
Ja kun olet vain muutaman tunnin pari kertaa viikossa ollut hänen kanssaa . Et voi tietää millaista olisi olla päivä yhdessä tai viikko. Ehkä mahdotonta.
Järki käteen!
 
En tosiaan tiedä minkälaista miehen kanssa on olla pidempiä aikoja. Yhden viikonlopun olemme kyllä olleet mökillä. Silloin joimme siideriä+kaljaa pitkin päivää. Ajattelin, että se on poikkeuksellinen viikonlopunviettotapa.

Olen valmis hyväksymään lapset ja olen varma siitä, että asunto on ostettu. Mies ei ole valehdellut mulle mistään tietääkseni ja luotan hänen puheisiinsa.

Mies on tosi hermostunut ja levoton, mutta en ytiedä olisiko hän paremmissa olosuhteissa rauhallisempi. Yksi miehen ystävä ainakin sanoi, että ei ole vuosiin nähnyt miehen hymyilevän, mutta seurassani tuntuu onnelliselta.
 
Ole varovainen!

Näitä miehiä on liikkeellä ja paljon. Just eroamassa mutta pitää vielä pikkusen ""antaa tilanteen seestyä"". Ja se seestyminen kestää ja kestää ja naiset riutuu ja odottaa ja tappelee ja mies vaan odottaa seestymistä.

Eikö näinä sinkkuuden auvoisina aikoina ole yhtään vapaata miestä ja vapaata naista missään liikkeellä. Mikä ihmeen hoivaamisvietti naisia vetää näihin juuri ja juuri eroamassa oleviin miespoloisiin? Samalla joku itsetunnon kohotus tyyliin minä hänet hoidan eheäksi - vaimo ei osannut - minä olen parempi.

Ettei käy näin: miehellä oli huono liitto, vaimo kauhea, lapset jo isoja, kunhan nyt ihan vähän kuluu aikaa niin sitten ero. Vaimo on vähän päästään vialla, pitää edetä rauhallisesti. Naisystävä uskoi kaiken ja koska hänelläkin oli juoppo ja huono mies niin hän haki jo eroa ja suunnitteli yhteistä tulevaisuutta ja yhteisen asunnon ostot yms. Kuinkas kävi. Mies on naimisissa vaimonsa kanssa edelleen ja nainen antoi eronsa raueta. Voi vain kuivitella mitä perheissä tykönään on sumplittu.

Eikös lähdetä akat terassille ja baariin ja katsotaan VAPAA mies. Näistä ukkomiehistä ei ole kuin harmia. On sun lapsia ja mun lapsia ja meidän lapsia. Ei sitä kukaan jaksa! Siinä kun näitä pentuja ja miestä hoivataan niin johan se kohta taas alkaa vatvoa seestymistä ja mitä lie viidenkympin villitystä. Ei kuule - siskot - nyt baanalle!
 
lainaus: ""miehellä oli huono liitto, vaimo kauhea, lapset jo isoja, kunhan nyt ihan vähän kuluu aikaa niin sitten ero. Vaimo on vähän päästään vialla, pitää edetä rauhallisesti.""

Täsmälleen! Uskovatkohan nämä miehet sen itsekin, kun tuntuu että kaikki puhuu kuin yhdellä suulla!

Vaimo on hullu, sille ei voi vielä kertoa, ja pitää odottaa kun tilanne tasaantuu. Oikeaa rakkautta ei ole ollut vuoteen, ja seksi on huonoa.

Ja aina kaikien miesten ex-vaimo on jonkinlainen läheisriippuvainen tai mielenvikainen.
Eli varmaan puolet Suomen naisista on epätasapainoisia yksilöitä ja mahdollisia itsemurhakandidaatteja.
Mutta, joku mainitsi, että pitää etsiä vapaa mies.
Kaikki ketä tunnen, ovat joskus eronneet. kaikilla miehilläni on ollut aina joku ""entinen"" josta puhuvat ja josta
ovat eronneet.
Mistä muka löytyy joku 30 v kieppeillä oleva mies, joka ei ole koskaan kokenut eroa, ja on varmasti päässyt yli kaikista traumatisoivista suhdehelveteistä.
Vai onko se niin, että kannattaa olla se kolmas nainen, joka tulee miehelle sitten, kun hän on ollut laastarisuhteessa paikattavana?
 
Meillä mies lähti uuden mukaan ja jätti minut lasten kanssa. On asunut nyt jo viisi vuotta sen naisen kanssa kimpassa ja koko ajan katuu tekoaan ja pyytää minua ottamaan hänet takaisin perheeseen.
 
Mä varmaan tunnen ton miehen ;) Ystäväni deittaili aikansa samanlaisen tyypin kanssa. Mies kertoili, että ero on ollut jo vuosia enemmän ja vähemmän vireillä. Vaimo on hullu ja kauhea, lapset ovat ainoa syy yhdessä oloon - toistaiseksi. Seksi ei luista ja rakkautta ei ole ollut vuosiin. Raha-asiat pitää hoitaa kuntoon, kun on miljoonamökit ja talot ja ties mitkä. Ystäväni ei ole kovin ""helppo nakki"" vaan ajatteli, että esim. seksi saa odottaa kunnes tuntevat toisensa kunnolla ja ovat varmoja tunteistaan. Hän ei halunnut päätyä ukkomiehen panoksi. Kului 3 kuukautta onnellisesti - sitten alkoi jankutus seksistä. Ensin hienoista vihjailua, joka lopulta muuttui ainoaksi puheenaiheeksi. No lopulta menivät ja tekivät temput ja suhde taas kukoisti ja mies vannoi eroavansa jne... Yli vuoden päästä mies oli edelleen naimisissa henkisesti tasapainottoman vaimonsa kanssa, koska ei nyt sopinut vaimon mielenterveyttä horjuttaa, kun oli muutenkin niin vaikeaa... And the story goes on.

Kunnes: ystäväni kyllästyi odottamaan. Mies sai valita. Pitkän väännön ja veivauksen ja valheiden jälkeen mies valitsi hullun vaimonsa, joka jälkeenpäin osoittautuikin ihan normaaliksi ihmiseksi. Ihmeparantuminen?
 
Minun mieheni oli aikoinan samassa asemassa. Asumusero oli jo vireillä. Sitten päätin pitää hänet ja säilyttää perheeni ehjänä. Aloin taas kiltiksi. Se siitä ja se toinen sai mennä, vaikka oli jo luullut vaikka mitä.
 
kamalaa edes ajatella tilannettasi, otan osaa, ja hienoa jos kaiken tuon yli rakkaus kestää, kumpikin on varmasti valintojensa keskellä ""sekaisin"" kun ei vielä käsitä mikä on parasta mikä ei,, hirvitystä, toivon onnea!
 
No joo, niin se tässäkin tapauksessa oli: vaimo on pahuksen hyvännäköinen ja mukava ja paljon tasapainoisempi ja järkevämpi kuin miehensä.

Ei kai yi 30 vee miehiä ihan käyttämättömänä kuljekaan, ja jos kulkee niin kyllä niissä sitten on joku peräkammarin pojan vika tai muuta. Mutta katsotaan sellaisia, joiden erosta on kulunut jo jonkun aikaa ja jotka eivät jauha enää sitä suhdetta ja mukuloiden hoito on jo asettunut uomiinsa. Semmoisen käytetyn saapi hyvällä omallatunnolla ottaa.
 
Taidat olla hieman idiootti jos uskot noi jutut. Lueskelin jtain sun kommentteja, taidat olla yksinkertainen jos todella uskot miehen juttuja. Meillä minä olen se vaimo, josta on erottu jo monta kertaa kun mikään ei toimi, olen kamala, en osaa jutella, en halua seksiä ym. ym.Ja samat asiat kerrottiin mulle siitä toisesta kun juttu lopulta loppui. Älä usko ja loukkaa itseäsi yhtään enempää enää, vaan etsi vapaa mies. Ei me vaimot olla niin kamalia kun annetaan ymmärtää ja mieti, miksi se mies ei todella ole lähtenyt jo ajat sitten jos asiat olisivat niin kuin hän antaa ymmärtää.
MIETI!
 

Yhteistyössä