Eroaminen, mutta suhteen jatkaminen?

[mietintää]

Hm. Mä olen miettinyt tätä asiaa varmaan.. Vuoden

Meillä on pari lasta, ja kun ensimmäinen ilmoitti tulostaa, mentiin naimisiin. Me ei kauan oltu oltu vielä yhdessä, ja vaikka mä en koskaan edes kuvitellut meneväni naimisiin, joku siinä raskaudessa sai meidät vaihtamaan sormuksia.. Varsinaista kihlaustakaan ei tapahtunut.. Häät oli kivat, meidän näköiset, mutta mun sydän ei ollut mukana. Ei ollut polttareita, kaasoa, puheita.. Mitään. Mä en oikein ollut edes järjestelyissä mukana, ei vain ns. kiinnostanut.

Kaikki on mennyt hyvin, mutta jotenkin ajatus siitä että mä olen naimisissa.. ei se tuo mulle semmoista "onnen tunnetta". Mä en ole mitenkään ylpeä siitä. Nyt kun miettii, niin ehkä mä menin naimisiin kun mä kuvittelin todistelevani meidän onnea tai suhteen vakautta jotenkin.. Mieskin on sanonut jälkeenpäin että harmittaa ettei koskaan ehtinyt kosia mua.. :/

Olisiko tyhmää erota, ja jatkaa suhdetta? Mennä sitten naimisiin kun oikeasti siltä tuntuu, ja tehdä se "oikein?". Järjestää häät ja valita sormukset, puvut jne huolella, ja tehdä siitä se MEIDÄN päivä, ja olla oikeasti siinä mukana? Tai sitten ettei mennä koskaan naimisiin, jos ei siltä tunnu...

Ja vihkivalojen uusiminen.. En tiedä. Ei se ihan sama asia ole varmaankaan..

 

["..."]

Voi kiesus...

 

["hans"]

Naiset...

 

[mietintää]

[QUOTE="...";30102594]Voi kiesus...[/QUOTE]

Purkaahan moni kihlauksen, kun ei ole valmis naimisiin menoon. Meillä ei koskaan kihloja ollut, rynnättiin heti naimisin, ja kaikki on tapahtunut niin vauhdilla että tuntuu että kuristuu. Me halutaan olla yhdessä, mutta naimisissa olo tuntuu olevan jotenkin.. pakote tällä hetkellä, jos joku ymmärtää. Vähän sama kuin omistaisi asunnon, mutta ei halua sitä velvoitetta, ja muuttaa mielummin vuokralle.

 

[joku raja hölmöydelläkin]

No on, todella tyhmää.

 

[justjoo]

OOt vissiin ihan tosissas?!

 

[mietintää]

[QUOTE="hans";30102595] Naiset...[/QUOTE]

Miten tää on naisten ongelma nyt? Kuinkahan moni mies muuttuu kun menee naimisiin?

Meillä oli esim mahtava seksielämä, mutta heti valojen jälkeen, mä menin lukkoon ja me ei seksiä pahemmin olla harrastettu.

 

[mietintää]

Jaa. Kai mä oon tyhmä sitten.. :/ En vain halua olla naimisissa.

 

[justjoo]

Purkaahan moni kihlauksen, kun ei ole valmis naimisiin menoon. Meillä ei koskaan kihloja ollut, rynnättiin heti naimisin, ja kaikki on tapahtunut niin vauhdilla että tuntuu että kuristuu. Me halutaan olla yhdessä, mutta naimisissa olo tuntuu olevan jotenkin.. pakote tällä hetkellä, jos joku ymmärtää. Vähän sama kuin omistaisi asunnon, mutta ei halua sitä velvoitetta, ja muuttaa mielummin vuokralle.

Miten se naimisiin meno sitten käytännössä muutti sun elämän, jos tuntuu nyt että ahdistaa? Kuulostaa siltä että teitä ahdistaa olla yhessä, suosittelen vaan eroamaan kokonaan!

 

[mietintää]

Miten se naimisiin meno sitten käytännössä muutti sun elämän, jos tuntuu nyt että ahdistaa? Kuulostaa siltä että teitä ahdistaa olla yhessä, suosittelen vaan eroamaan kokonaan!

Se on vain se toisen sukunimen ottaminen, sormukset... Sama kuin jotkut ei halua sitä omistusasuntoa.. Ennen mä olin mä, nyt mä olen mun miehen vaimo. En tiedä. Se vain heti tuntui väärältä. Mä olin onnellinen pelkästään pariskuntana.

 

[Vie ras]

Miksi tässä välissä pitäisi erota? Ottakaa sormukset pois ja kuvitelkaa, että ette ole naimisissa.
Sitten kun asia alkaa tuntumaan oikealta, mies kosii uudestaan ja vietätte unelmienne hääjuhlat polttareista alkaen. Käytte kirkossa uudelleen lupaamassa myötä- ja vastamäkisysteemit, pidätte komean hääjuhlan. Mutta älkää odottako lahjoja!

 

["mö"]

Öööö siis mitä merkitystä on parisuhteeseen sillä oletko naimisissa vai et???? Jos teillä on jo lapsia niin sä joko oot parisuhteessa tai sitten et oo sun miehes kans. Ei siihen papin aamenet paljon vaikuta. Lähinnä juridinen juttu jos jompi kumpi kuolee tai tulee ero... ei jää kumpikaan puille paljaille ja saa leskeneläkettä yms...
Eiköhän kaikki muu tuu vaan siitä tunteesta ja toisen rakastamisesta, ei kaikki mee ees koskaan naimisiin ja ovat silti onnellisesti 50 vuotta yhdessä...

 

[Voi kiesus..]

Ehkä sun pitäis puhua noista sun tunnoista jonkun kanssa? Ootko miehen kanssa keskustellut? Varmasti puhuminen helpottaisi ja terapiakin olisi varmaan ihan validi vaihtoehto. Terapiaa ajattelen ihan vain tuon ahdistuksen ja muuttuneen asenteen vuoksi. Niin ja jos seksi ei pelkän avioliiton vuoksi maistu.. Miksi erota, jos kuitenkin tahtoo naimisiin? Voittehan vaikka myöhemmin pitää toiset häät, uudistaa valat ja järjestää niistä sitten mieleiset juhlat.

 

[Vie ras]

Ja nimenkin varmaan voit vaihtaa. Maksaa tosin, mutta jos se ahdistaa, niin ota asiasta selvää.

 

[mietintää]

Ehkä sun pitäis puhua noista sun tunnoista jonkun kanssa? Ootko miehen kanssa keskustellut? Varmasti puhuminen helpottaisi ja terapiakin olisi varmaan ihan validi vaihtoehto. Terapiaa ajattelen ihan vain tuon ahdistuksen ja muuttuneen asenteen vuoksi. Niin ja jos seksi ei pelkän avioliiton vuoksi maistu.. Miksi erota, jos kuitenkin tahtoo naimisiin? Voittehan vaikka myöhemmin pitää toiset häät, uudistaa valat ja järjestää niistä sitten mieleiset juhlat.

Mä en usko että välttämättä haluan KOSKAAN mennä naimisiin, jotenkin me vain mentiin, eikä me oltu siitä "Innoissaan". Me ollaan onnellisia, ja jaetaan elämä. Vietetään joka päivä yhdessä aikaa ja noh, ollaan toistemme parhaat ystävä, mutta joku vain siinä päivässä kun mentiin naimisiin, sai mut ahdistuneeksi.. Kai kun me mentiin ns. pakosta. Mä en ymmärrä miksi me se tehtiin, ja.. Noh. Olen kyllä puhunut miehen kanssa tästä. Ei se ole sanonut juuta eikä jaata. Se tykkää että "vaimo".

En mä oikein niiden häiden takia haluaisi erota, vaan ihan vain että JOs me mentäisiin joskus uudelleen naimisiin, se oli meidän takia, ei sen takia että mä olin raskaana, ja plaa plaa.

 

["zxc"]

Hei, oikeesti! Sun ongelmas ei ole naimississa olo, joku muu mättää. Ota nimesi takaisin, jos jotakin identiteettikriisiä tunnet. Se että ootteko naimisissa tai ei, ei muuta mitään, mitä nyt perimisoikeudet ja lapsien vanhemmuus on automaattia.

Jos haluat juhlia naimisiinmenoa, niin tee se sitten, kun siltä tuntuu. Vaikka 10 vuotisbileet. Ostakaa kihlasormukset, vannokaa valat, jos siltä tuntuu. Anna miehen kosia, kun hän haluaa jatkaa kanssasi seuraavat kymmenen vuotta. Mutta mitään järkeä ei ole purkaa avioliittoa, jos kerran haluatte jatkaa yhdessä.

 

[mietintää]

Ja nimenkin varmaan voit vaihtaa. Maksaa tosin, mutta jos se ahdistaa, niin ota asiasta selvää.

Joo, sitä mä olen miettinyt, mutta niin.. Sormuksia en ole pitänyt pariin vuoteen.

 

[mietintää]

[QUOTE="zxc";30102629]Hei, oikeesti! Sun ongelmas ei ole naimississa olo, joku muu mättää. Ota nimesi takaisin, jos jotakin identiteettikriisiä tunnet. Se että ootteko naimisissa tai ei, ei muuta mitään, mitä nyt perimisoikeudet ja lapsien vanhemmuus on automaattia.

Jos haluat juhlia naimisiinmenoa, niin tee se sitten, kun siltä tuntuu. Vaikka 10 vuotisbileet. Ostakaa kihlasormukset, vannokaa valat, jos siltä tuntuu. Anna miehen kosia, kun hän haluaa jatkaa kanssasi seuraavat kymmenen vuotta. Mutta mitään järkeä ei ole purkaa avioliittoa, jos kerran haluatte jatkaa yhdessä.[/QUOTE]

Se on totta.. kaikki tuo. Kaikki meni vain niin nopeasti. Mä en olllut valmis olemaan vaimo, saati äiti. Nyt mä olen sitä kaikkea ja tuntuu vain.. mä olen onnellinen! mutta mä olisin halunnut vain mennä naimisiin, kun aika on oikea, tiedätkö? Moni menee liian nopeasti eteenpäin, ja ero tulee. Sitä meille ei tule, paitsi ehkä avioliiton kohdalla

 

["hans"]

Miten tää on naisten ongelma nyt? Kuinkahan moni mies muuttuu kun menee naimisiin?

Meillä oli esim mahtava seksielämä, mutta heti valojen jälkeen, mä menin lukkoon ja me ei seksiä pahemmin olla harrastettu.

Miesten ongelma tuosta tulee juuri tuolla tavalla kuin kerroit, että menit lukkoon ja seksi loppui. Naiset...

 

[mietintää]

[QUOTE="hans";30102652] Miesten ongelma tuosta tulee juuri tuolla tavalla kuin kerroit, että menit lukkoon ja seksi loppui. Naiset...[/QUOTE]

Monet ryhtyy pettämään, tai elämään menetettyä aikaa jne... Monille naimisissa oli ei ole hyväksi. Mä yritän tehdä meidän elämästä parempaa ja korjata ongelmia. Koko ajan. Nyt vain olen ymmärtänyt mitä tämä "status" tekee mulle, ja miksi mä en koskaan edes halunnut mennä naimisiin _kenenkään_ kanssa.

 

[mietintää]

[QUOTE="mö";30102620]Öööö siis mitä merkitystä on parisuhteeseen sillä oletko naimisissa vai et???? Jos teillä on jo lapsia niin sä joko oot parisuhteessa tai sitten et oo sun miehes kans. Ei siihen papin aamenet paljon vaikuta. Lähinnä juridinen juttu jos jompi kumpi kuolee tai tulee ero... ei jää kumpikaan puille paljaille ja saa leskeneläkettä yms...
Eiköhän kaikki muu tuu vaan siitä tunteesta ja toisen rakastamisesta, ei kaikki mee ees koskaan naimisiin ja ovat silti onnellisesti 50 vuotta yhdessä...[/QUOTE]

Kyllä ne vaikuttaa. Monet tulee "kokonaiseksi", monet ahdistuu. Sama kuin jotkut ei halua omistaa asuntoa ja toiset haluaa. . Mä tuun olemaan mun miehen kanssa kyllä loppuelämäni, mutta naimisissa en välttämättä halua olla enää.

 

[justjoo]

En tajua, itselläni naimisiin meno ei vaikuttanut päivittäiseen elämään mitenkään, ainoastaan sukunimi vaihtui. En siis voi ymmärtää mikä ongelma siitä on tehtävä.

 

["mö"]

Kyllä ne vaikuttaa. Monet tulee "kokonaiseksi", monet ahdistuu. Sama kuin jotkut ei halua omistaa asuntoa ja toiset haluaa. . Mä tuun olemaan mun miehen kanssa kyllä loppuelämäni, mutta naimisissa en välttämättä halua olla enää.

AHA :O
Taidan olla pudonnu tän nyky maailman kyydistä... Realityohjelmat satuhäistä ja muista sumentaa kummasti todellisuuden, noh kukin tyylillään, ei uppooo kyl normitallaajan ymmärrykseen

 

["sarkkis"]

Kerran vuodessa ehtii erota ja mennä uudelleen naimisiin. Aina heti häiden jälkeen kannattaa laittaa eropapsut vetämään. Näin pystyy kokemaan uudet, ihanat häät joka vuosi...

 

[mietintää]

[QUOTE="mö";30102703]AHA :O
Taidan olla pudonnu tän nyky maailman kyydistä... Realityohjelmat satuhäistä ja muista sumentaa kummasti todellisuuden, noh kukin tyylillään, ei uppooo kyl normitallaajan ymmärrykseen[/QUOTE]

Ihan kaikille: MÄ EN EROA SEN TAKIA ETTÄ MENISIN UUDELLEEN NAIMISIIN!!!

Nyt me mentiin ns. pakosta. En koskaan ole halunnut mennä naimisiin, mutta jos joskus tuntuu siltä, voisin tehdä sen omalla tavallani, rauhassa, suunnitella, JA NAUTTIA!

Ja ihan btw. Me mentiin naimsiin maistraatissa, meillä oli isot syömingit sen jälkeen, jotka me maksoimme. Emme saaneet lahjoja. Eikä ne kiinnosta mua. Mua kiinnostaa se syy miksi mennään naimisiin, se palo, rakkaus, halu olla laillisesti toisen. Nyt se ei tunnu miltään.

Enkä ole kattonut yhtäkään hääohjelmaa.