Eroko ainoa vaihtoehto?

["Surullinen"]

Olisi kiva saada vähän perspektiiviä ja muitakin näkökulmia meidän parisuhteeseen.

Olen ollut useamman vuoden masentunut, meillä on kaksi pientä lasta ja arki pääasiassa minun vastuulla. Mies tekee pitkää työpäivää (kun tykkää niin kovin työstään, eikä saa ylityökorvauksia vaan säästää niitä ylityötunteja vapaiksi)

Käytännössä olen viikot yh, ehkä kerran pari viikossa mies tulee kotiin sen verran aikaisin, että saadaan lapset yhdessä nukkumaan, mutta ei siis oikein ehdi paljoakaan aikaa viettää lasten kanssa.

Illat menee sitten siihen, että mies istuu tietokoneellaan ja pelaa fantasiapelejään. Oon niin turhautunut tuohon, että omatkin illat on menny koneella surffaillen, kun vituttaa yksin alkaa kotihommia iltaisin tekemään.

Mies on turhautunut, kun en jaksa harrastaa seksiä kovinkaan usein. Osin masennuksen vuoksi, osin sen vuoksi, että ärsyttää tämä tilanne, ettei perheenä (saati siiten kahdestaan) tehdä mitään yhdessä. Viikonloput menee siihen, että molemmat nukutaan vuorotellen väsymystämme pois. Minä lasten yöheräilyjen vuoksi, mies sen vuoksi että on väsynyt kun pelaa niin myöhään yöhön viikonloppuisin. Se kun on hänen ainoa tapansa rentoutua. Enkä voi kieltää häneltä viikonloppupäikkäreitä kun itsekin ne tarvitsen. Näiden lisäksi miehellä on usein migreeni (pahimmillaan monta kertaa viikossa) eikä halua lääkekierteeseen noiden vuoksi, joten usein sinnittelee ilman lääkkeitä. Käytännössä siis yrittää nukkua. Miehen vapaa-ajasta suurin osa menee joko pelatessa tai nukkuessa joko väsymystään tai migreeniään pois.

Vähän liiankin usein koen, että mies on minulle kolmas lapsi. Hetkellisesti saan gänet tsemppaamaan kotihommien kanssa, mutta en vain jaksaisi aikuiselle ihmiselle jatkuvasti jankuttaa ja muistuttaa aivan kaikesta.

Nyt ollaan oltu lasten kanssa reissussa ilman miestä ja olen kokenut "arjen" täällä paljon helpompana kun ei ole tarvinnut miehestä "huolehtia"

Lisäksi miestä ei kiinnosta soitella mulle. Lasten kanssa puhuu skypessä joka päivä, minulle ei oo edes hyvää yötä toivottanut. Ekana iltana kun oltiin pois kotoa, soitin illalla miehelle ja lopuksi sanoin, että rakastan ja tuli hiljaisuus ja mies katkaisi puhelun. En siis tiedä ehtikö tuota kuulla, mutta tuli tosi paha mieli. Seuraavana iltana soitin ja hetki juteltiin, kunnes mies sanoi, että odota hetki. Kysyin, mitä teki niin sanoi että laittoi puhelimen kaiutimelle pöydälle ja jatkaa pelaamista!?! Siis wtf? Sanoin, etten halua noin edes yrittää puhua noin kun tiedän että miehen keskittyminen on pelissä. Olisi edes sanonut että jutellaan rauhassa myöhemmin, mutta ei. On joskus sanonut, ettei tykkää puhelimessa puhumisesta, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta jos ei kiinnosta minun kuulumiset ollenkaan. Tai että ois ikävä, taitaa olla turha toivo.

Tekis mieli laittaa miehelle viestiä, että miettiis nyt tätä meidän pari"suhdetta" ja mitä oikeasti haluaa ja opettelis käyttäytymään sen mukaisesti.

Tää miehen käytös muistuttaa miua liikaa aiemmista suhteistani eli kun yhteydenpito miehen puolelta on vähentynyt erossa ollessamme, on vain ajan kysymys milloin mies ilmoittaa että bye bye.

Pelottaa, ahdistaa ja surettaa. Itsekin mietin eroa, mutta onko se nyt masentuneen minun pöötös vai ajattelenko oikeastikin niin? Vai yritänkö nyt suojella itseäni, että tällä kertaa ehtisin lopettamaan parisuhteen ennen miestä. En tiedä, kestäisinkö enää jätetyksi tulemista.

Parisuhdeterapiaan mies ei suostu ennenkuin minä olen saanut itseni kuntoon, koska siitä ei kuulemma ole mitään hyötyä kun en osaa ajatella "terveesti" Miunun mielestäni meidän parisuhdetilanne ei anna tilaa minun parantumiselle vaan jatkuva pettymys ja "kyräily" ylläpitää tappio-mielialaa eikä tue millään muotoa jaksamistani arjessa ja sitä kautta auta masennuksen voittamisessa.

Ja kyllä, keskusteltu on mutta varsinainen riitely on ollut aika vähäistä kun mies ei ala minun kans edes tappelemaan vaan poistuu tilanteesta jos riitaa on kehittymässä enkä minä osaa sillä hetkellä tuoda uusia näkökulmia/ratkaisuja tilanteeseen.

Anteeksi pitkä vuodatus, toivottavasti joku jaksoi lukea ja jaksaisi vielä kommentoida. Olen ihan umpikujassa tämän tilanteen kanssa.

 

[A.p.]

Mielipiteitä tästä tilanteesta?

 

["eee"]

En osaa neuvoja antaa, niin vaikealta kuulostaa... Jaksamista sulle. Ehkä voisit tosiaan miehelle sanoa, että olet ihan vakavissasi pohtinut, onko teidän suhteella tulevaisuutta - säikäyttäiskö se sen verran, että mies tajuaisi miettiä käytöstään?

 

[Mep]

Mun mielestäni pohdit asioita hyvinkin järjellä ja loogisesti. Ja tarvitsisit totisesti kotona tukea masiksesi hoitoon...älytöntä odottaakaan, että paranet jos murhetta lykkää arjessa joka päivä!

Miehelläsi on migreeniä ja silti pelaa paljon tietsikalla....haloo, ei kovin fiksu yhdistelmä. Ja hänen valvomisensahan on vapaaehtoista, toisin kun lapsen kanssa heräily.

Jollei keskustelu auta eikä pariterapia kiinnosta, mikä on mielestäsi ennuste? Voisitko mennä joksikin aikaa lasten kanssa mummolaan tms. jossa saisit hoitoapua ja lepoa = jaksaisit pohtia parisuhdetta ja saisit perspektiiviä asiaan.

 

["kia"]

lapset hoitoon siksi ajaksi.Ois mun mielestä kriisipalaverin paikka. Viikonaikana ei saa käyttää tietokonetta,tv:tä ym.ja puhelintakin vain hätätapauksessa. Meette kahdestaan johonkin mökille tai vastaavaan.Viikon aikana tulee varmasti riitaa ym. mutta se vaan puhdistaa ilmaa.Ja teidän on pakko käydä läpi parisuhdetta ja sen kipukohtia...

 

["Vieras"]

Oletteko naimisissa? Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Kuinka usein teillä seksiä?

 

["madame"]

miehesi,kuulostaa tosiaan vielä lapselta. sanoppa hälle että niin eihän sitä kannata mennä parisuhdeterapiaan ennenkuin mies on käynyt terapiassa ja vieroittunut PELIRIIPPUVUUDESTA! sillä se hänellä tosiaan taitaa olla.

ymmärrän sinun tunteesi täysin, jäät toiseksi lapsellisille peleille. mies osoittaa välinpitämättömyyttä sillä että kaikki hommat kaatuu sun niskaan,hän ei ota tunteitasi huomioon. ei tunnu arvostavan sinua yhtään,ei ihme että mietit eroa.

usko pois ei se masennuksesta johdu että ero mietit vaan miehesi käytöksestä!

 

[Joku satunnainen]

Pelkän viestin perusteellahan on vaikea päätellä tilanteesta paljoa...mutta tuon luettuani jäi olo, että teillä olisi suoran puheen paikka. Toisaalta luulen ymmärtäväni osittain miehen käytöstä...itsekin menen apaattiseksi jos ei seksielämä tyydytä, mutta pienten lasten kanssa omasta ajasta ja huvista joutuu väkisinkin tinkimään. Kuulostaa, että hän on myös melko turhautunut kasautuneista paineista (työ, lapset, vapaa-ajan ja levon vähyys, seksinsaanti, näistäkin kumpuava yleinen jännitys suhteessa jne.) ja "yrittää kestää" tilannetta näin.

Omassa tapauksessani tällaiset tilanteet ovat yleensä olleet keskusteluja, jotka kestävät pitkään ja sisältävät jäätäviä vartinkin hiljaisuuksia välissä, mutta lopulta johtavat siihen, että molemmat alahuuli väpättäen sanovat vihdoin suoraan sen mitä oli sanottavana vaikka se ehkä kivuliasta onkin. Nämä kuitenkin ovat usein purkaneet pattitilanteet ja tuovat, ehkä, selvyyden toisen fiiliksiin.

Teillä on pieniä lapsia, elämä on siinä vaiheessa hieman rankkaa kelle tahansa. En löisi vetoa sen puolesta, että miehesi tarkoittaa kuitenkaan pahaa tai on täysin saamaton oikeasti. Minun korvaani kuulostaa lähinnä että teidän pitää ensin puhua tuntonne toisille, näytä vaikka hänelle tuo alkuperäinen viestisi ja kysy mielipidettä.

Jaksamista teille molemmille.

 

[A.p.]

Mun mielestäni pohdit asioita hyvinkin järjellä ja loogisesti. Ja tarvitsisit totisesti kotona tukea masiksesi hoitoon...älytöntä odottaakaan, että paranet jos murhetta lykkää arjessa joka päivä!

Miehelläsi on migreeniä ja silti pelaa paljon tietsikalla....haloo, ei kovin fiksu yhdistelmä. Ja hänen valvomisensahan on vapaaehtoista, toisin kun lapsen kanssa heräily.

Jollei keskustelu auta eikä pariterapia kiinnosta, mikä on mielestäsi ennuste? Voisitko mennä joksikin aikaa lasten kanssa mummolaan tms. jossa saisit hoitoapua ja lepoa = jaksaisit pohtia parisuhdetta ja saisit perspektiiviä asiaan.

Mies on kerran sanonut jotenkin näin, että jos "uhkailen" erolla niin se on sit siinä. En oo uskaltanu kertoa syvimmistä ajatuksistani hänelle.

Nyt just ollaan reissussa toisella puolella Suomea juurikin mummolassa ja ahdistaa ajatus että parin yön päästä pitäis kotiin lähteä.

Lasten mummo on vaikeasti sairas, joten lepoa tai juurikaan apua en täällä saa. Ennemminkin minä laitan täällä ruoat ja huolehdin yksin laspsista täälläkin.

Ei olla naimisissa, yhdessä about 4,5 vuotta. Ja seksiä 1-3 kertaa viikossa, mikä minun mielestäni on tässä tilanteessa paremmin kun hyvin. Itse en seksistä saa mitään (johtuen masennuksesta) vaan se on miehen tarpeiden tyydyttämistä. Mies kyllä yrittää panostaa siihen, että minäkin saisin seksistä jotain, mutta se vaan ei tunnu mulle yhtään miltään, tämä tilanne kun ahdistaa niin paljon.

 

["ttt"]

"Parisuhdeterapiaan mies ei suostu ennenkuin minä olen saanut itseni kuntoon, koska siitä ei kuulemma ole mitään hyötyä kun en osaa ajatella "terveesti" Miunun mielestäni meidän parisuhdetilanne ei anna tilaa minun parantumiselle vaan jatkuva pettymys ja "kyräily" ylläpitää tappio-mielialaa eikä tue millään muotoa jaksamistani arjessa ja sitä kautta auta masennuksen voittamisessa."

Eniten kiinnitin huomiota tuohon em kappaleeseen.

En sano tätä pahalla, mutta sun mies ei tuosta muutu. Itselläni oli joskus myös tuollainen vätys poikaystävänä. Hän ja HÄNEN fantasiapelit ym oli kaikki kaikessa. Raskaaksi tulin, mutta luojan kiitos tein abortin ja erosin siitä tolvanasta.

 

[cvxvx]

Ööö... fantasiapelit ja migreeni. Sun mies on VÄHÄN TYHMÄ. Ne pelit sen migreenin just laukaiseeeeee. Silmät rasittuu ja migreenikohtaus voi tulla sit myöhemminkin niin ehkei yhdistä.

 

["viiraska"]

"Perheessänne kytee kriisi" (Alibullenin neidit).
Ongelmat: 1) sinun masennuksesi/ uupumuksesi 2) vuorovaikutusongelmat 3) miehen peliriippuvuus 4) miehen terveysongelmat migreeni ja mahd. masennus.

Ongelmalistaan en edes laita toissijaisia ongelmia kuten työnjakoa. Kuulostaako siltä, että perheenne, tai vaikka sinun yksin jos et saa miestä mukaan, olisi kiireimmiten haettava apua? Jos sinusta tuntuu että pärjäätte sotkun kanssa yksin, saat siis miehesi mukaan ratkomaan tätä ongelmavyyhteä (esitä se hänelle kirjallisena), voitte yrittää keskenännekin, mutta suosittelisin lämpimästi ulkopuolisen avun hakemista.

Tulee muuten mieleen että liika tietokoneella istuminen voi aiheuttaa päänsärkyä. Myös valvominen lisää migreenialttiutta. Hölmö mies.

Jaksaisitko järjestää miehelle hemmotteluillan, käytte yhdessä pelaamassa sulkapalloa/lenkillä ja sitten saunassa ja syömässä? Miehelläkin voi olla uupumusta/masennusta, jota pakenee hallitsemattomasti koneelle. Saisi tunteen siitä miten tervehdyttävää on 1) liikkua 2) olla sinun kanssasi yhdessä. Sinä iltana ei ole tavoitteena puhua ongelmista, ainoastaan luoda yhteyttä ja virkistyä kummankin. Vaikka itse olet se, joka virkistystä kaipaa, ei se estä sinua järjestämästä jotain mukavaa, eikä myöskään tarkoita ettei miehesi voi olla vieläkin masentuneempi ja hukassa omassa elämässään.

 

[A.p.]

Pelkän viestin perusteellahan on vaikea päätellä tilanteesta paljoa...mutta tuon luettuani jäi olo, että teillä olisi suoran puheen paikka. Toisaalta luulen ymmärtäväni osittain miehen käytöstä...itsekin menen apaattiseksi jos ei seksielämä tyydytä, mutta pienten lasten kanssa omasta ajasta ja huvista joutuu väkisinkin tinkimään. Kuulostaa, että hän on myös melko turhautunut kasautuneista paineista (työ, lapset, vapaa-ajan ja levon vähyys, seksinsaanti, näistäkin kumpuava yleinen jännitys suhteessa jne.) ja "yrittää kestää" tilannetta näin.

Omassa tapauksessani tällaiset tilanteet ovat yleensä olleet keskusteluja, jotka kestävät pitkään ja sisältävät jäätäviä vartinkin hiljaisuuksia välissä, mutta lopulta johtavat siihen, että molemmat alahuuli väpättäen sanovat vihdoin suoraan sen mitä oli sanottavana vaikka se ehkä kivuliasta onkin. Nämä kuitenkin ovat usein purkaneet pattitilanteet ja tuovat, ehkä, selvyyden toisen fiiliksiin

Teillä on pieniä lapsia, elämä on siinä vaiheessa hieman rankkaa kelle tahansa. En löisi vetoa sen puolesta, että miehesi tarkoittaa kuitenkaan pahaa tai on täysin saamaton oikeasti. Minun korvaani kuulostaa lähinnä että teidän pitää ensin puhua tuntonne toisille, näytä vaikka hänelle tuo alkuperäinen viestisi ja kysy mielipidettä.

Jaksamista teille molemmille.

Kiitos tästä. Olen yrittänytkin ymmärtää miehen turhautumista tilanteeseen ja eihän tuo mies nyt varmasti mitään pahaa tarkoita. Ei vaan osaa toimia muutoin ja pakenee ahdistavaa arkea fantasia-maailmaansa. Ja tiedän, ettei miehelläkään ole helppoa masentuneen kumppanin kanssa.

Pelaamista onkin vähentänyt huimasti, nykyisin ei oikeastaan ikinä päivisin pelaa. Enkä nyt haluaisi ainoata pitkäaikaista ja rakasta harrastusta mieheltä kokonaan lopettaakaan. Ainoa vaan, että välillä perustelee pelaamistaan sillä, että kai se nyt on parempi että pelaa kotona kuin juoksisi baareissa ja ryyppäisi. Juo siis todella harvoin eikä ole väkivaltainen tms.

En haluaisi luovuttaa lasten takia kovinkaan helpolla, mutta kun en saa tuohon mieheen keskustelu-yhteyttä. Jonkun ehdottama viikon reissu miehen kans kahdestaan on käytännössä mahdoton toteuttaa, emme saa luotettavaa lastenvahtia niin pitkäksi aikaa mistään. Viikonloppu saattaisi onnistua.

 

[A.p.]

Ööö... fantasiapelit ja migreeni. Sun mies on VÄHÄN TYHMÄ. Ne pelit sen migreenin just laukaiseeeeee. Silmät rasittuu ja migreenikohtaus voi tulla sit myöhemminkin niin ehkei yhdistä.

Arvaa vain, olenko asiasta puhunut! Mutta vaikka on pelaamatta vaikka miten kauan, niin ,igreeniä kuulemma silti tulee, arghh! Eikä tilannetta helpota yhtään se, miehen työ on 99% tietokoneella työskentelyä.

 

[A.p.]

[QUOTE="viiraska";24019552]"Perheessänne kytee kriisi" (Alibullenin neidit).
Ongelmat: 1) sinun masennuksesi/ uupumuksesi 2) vuorovaikutusongelmat 3) miehen peliriippuvuus 4) miehen terveysongelmat migreeni ja mahd. masennus.

Ongelmalistaan en edes laita toissijaisia ongelmia kuten työnjakoa. Kuulostaako siltä, että perheenne, tai vaikka sinun yksin jos et saa miestä mukaan, olisi kiireimmiten haettava apua? Jos sinusta tuntuu että pärjäätte sotkun kanssa yksin, saat siis miehesi mukaan ratkomaan tätä ongelmavyyhteä (esitä se hänelle kirjallisena), voitte yrittää keskenännekin, mutta suosittelisin lämpimästi ulkopuolisen avun hakemista.

Tulee muuten mieleen että liika tietokoneella istuminen voi aiheuttaa päänsärkyä. Myös valvominen lisää migreenialttiutta. Hölmö mies.

Jaksaisitko järjestää miehelle hemmotteluillan, käytte yhdessä pelaamassa sulkapalloa/lenkillä ja sitten saunassa ja syömässä? Miehelläkin voi olla uupumusta/masennusta, jota pakenee hallitsemattomasti koneelle. Saisi tunteen siitä miten tervehdyttävää on 1) liikkua 2) olla sinun kanssasi yhdessä. Sinä iltana ei ole tavoitteena puhua ongelmista, ainoastaan luoda yhteyttä ja virkistyä kummankin. Vaikka itse olet se, joka virkistystä kaipaa, ei se estä sinua järjestämästä jotain mukavaa, eikä myöskään tarkoita ettei miehesi voi olla vieläkin masentuneempi ja hukassa omassa elämässään.[/QUOTE]

Olen yrittänytkin. Meillä on ollut kahdenkeskisiä iltoja, jotka on mennyt siihen, että mennään syömään ja on aika vaivautunutta ja kun kotiin päästään, niin mies haluaa seksiä. Kahdenkeskeistä iltaahan ei voi viettää ilman seksiä. Jos sitä ei ole, menee mies pettyneenä jälleen kerran pelaamaan :/

 

["monica"]

Miehesi kuulostaa uskomattoman itsekkäältä ja lapselliselta. Tykkää niin kovasti työstään ja tekee siksi pitkää työpäivää, mutta ei vissiin tykkää lapsistaan ja perheestään kun ei halua viettää heidän kanssaan aikaa? Miksi ihmeessä tällainen mies on lapsia ja perheen edes halunnut?

Tekstissäsi oli mielestäni monia hälyttäviä asioita, jo se ettet voi puhua miehesi kanssa mieltäsi painavista asioista. Seksiä ei todellakaan ole liian vähän tilanteenne huomioon ottaen, se on viimeinen asia jota sinun nyt tulisi murehtia. Onko sinun pakko palata vielä kotiin? Lomailisit rauhassa ilman miestä ja miettisit asioita. Jos mies ei ole valmis muuttamaan itsekästä elämäntyyliään perheen takia, ehkä hänen olisi parempikin elää työlleen omistautuneena poikamiehenä pelejään pelaillen. Sinua tai lapsia hän ei näköjään yhtään arvosta.

Kovasti voimia vaikeaan tilanteeseen! Toivottavasti sinulla on läheisiä ihmisiä joille voit puhua kun et kerran miehellesikään voi. Asioilla on tapana kuitenkin selvitä, tuntuivat ne sitten miten toivottomilta hyvänsä!

 

[Joku satunnainen]

Olen yrittänytkin. Meillä on ollut kahdenkeskisiä iltoja, jotka on mennyt siihen, että mennään syömään ja on aika vaivautunutta ja kun kotiin päästään, niin mies haluaa seksiä. Kahdenkeskeistä iltaahan ei voi viettää ilman seksiä. Jos sitä ei ole, menee mies pettyneenä jälleen kerran pelaamaan :/

Vilpittömästi toivon että löydätte tässä yhteisen sävelen, tuntuu että olen ollut hieman samantyyppisessä tilanteessa miehen osassa ja se raukesi (kunnes tuli muita käsiteltäviä asioita) kun purimme syvimmät tuntomme vaikka se pelotti hirveästi. Mutta kun molemmat tekivät sen, totesimme että omat pelkomme olivat pahempia kuin tilanteen todellisuus ja että asioille löytyivät syyt. Huomasimme, että kaiken pohjalla olivat olleet erilaiset väärinkäsitykset toisen ajatusmaailmasta ja suhtautumisesta. Sittemmin ymmärsimme toista paremmin ja osasimme kommunikoida paremmin, mikä johti myös hyvinvoinnin paranemiseen ja siihen, että kun jotain ongelmia tuli, pystyttiin helpommin niitä käsittelemään, tai kynnys niiden pöydälle nostamiseen oli matalampi. Suhteemme on silti värikäs, mutta olen aina silti katsonut sen sen arvoiseksi.

Meillä ei kuitenkaan ole lapsia ja tilanteessa vaikuttivat eri tekijät, mutta katsoisin että kumppani on ihminen, jolle voi olla rehellisesti itsensä ja joka on tukena ja tuettavana. Toiselle uskoutuminen on luottamista tähän ja kun vaivaavat asiat on saatu suusta ulos - vaikka vain omille korville - se helpottaa jo heti. Minua ainakin se auttoi.

 

["Eija"]

Onko miehen mielestä parisuhteessanne ja perhe-elämässänne ongelmia? Miten hän suhtautuu noin muuten lapsiin? Teettekö mitään yhdessä perheenä? Kokeeko mies itse pelaamistaan ongelmana? Kuulostaa aika pahalta riippuvuudelta jos työkseen tekee töitä koneella ja kaiken vapaa-ajan käyttää pelailuun. Ja vielä ihmettelee kun on migreeniä...

Millaisen parisuhteen ja perhe-elämän sinä haluaisit? Oletko esittänyt miehellesi konkreettisia muutosehdotuksia arkeenne liittyen? Jos olet, niin miten hän niihin suhtautuu? Minustakin sinun kannattaisi ottaa aikalisä ja miettiä rauhassa tilannettanne. Miten miehesi suhtautuisi jos olisit parikin viikkoa pois kotoa?

 

[A.p.]

Valitettavasti minulla ei ole kovin läheisiä, kenen kanssa puhuisin tilanteesta. Parin kaverin kans oon puhunut, mutta en jaksa aina vaan valittaa miehestäni kun heidän kanssa niin harvoin kuitenkin nähdään.

Meillä on lentoliput paluumatkaan, että periaatteessa on pakko palata kotiin. Lapsetkin jo ikävöivät kotiin ja isäänsä. Sellaistakin mietin, että lähden toisen lapsen kanssa juhannukseksi pois tai pitäiskö sittenkin mennä ihan yksin? Meillä ei vaan ihan hirvesti oo rahaa tällä hetkellä erinäisten asioiden vuoksi, että mitään isompaa pystyisin tekemään.

Itse luulen, että pohjimmainen syy miehelle kieltäytyä pariterapiasta on se, että siellä hänelle kerrotaan kuinka hän toimii väärin.

Ehkä kirjoitan täällä pitkän mailin miehelle luettavaksi ennen kuin palaamme kotiin...

 

["Vieras"]

Kuulostaa siltä, että miehesi on lakannut rakastamasta sinua
Tiedän täsmälleen samanlaisen tapauksen, jossa lopputulos oli ero. Mitkään suhteen piristämiseksi, ja uudelleen henkiin herättämiseksi tehdyt reissut eivät auttaneet.

 

["vieras"]

tyhmä ajattelematon mies. Ihmeen paljon sinä kyllä sille annat seksiä, kolmesti viikossa, jos teillä huonosti menee, etkä saa itse siitä tyydytystä etkä parisuhteesta edes henkistä tyydytystä.

Mitä se mies pakenee peleihin? mitä se ei arjessa muka kestä?

 

[Joku satunnainen]

[QUOTE="Vieras";24019802]Kuulostaa siltä, että miehesi on lakannut rakastamasta sinua
Tiedän täsmälleen samanlaisen tapauksen, jossa lopputulos oli ero. Mitkään suhteen piristämiseksi, ja uudelleen henkiin herättämiseksi tehdyt reissut eivät auttaneet.[/QUOTE]

Väkinäiset reissut tms. eivät varmasti muutakaan tilannetta jos luotetaan siihen, että "sattumalta" muistuisi mieleen mihin alunperin rakastui...

Minäkin olen lakannut rakastamasta ja kyllä, se voi vaikuttaa tuollaiselta. Sulkeuduin itseeni kun en tiennyt mitä tehdä, en halunnut aiheuttaa mielipahaa mutta sen aiheuttamista vältellessäni kaivauduin yhä syvemmälle tilaan, jossa haluan koko sydämestäni pyytää anteeksi että näin pääsi käymään, että en enää rakastakaan, näe sitä mitä ennen halusin niin kovasti. Se on kammottava, lamauttava tunne ihmiselle joka ei halua vahingoittaa toista mutta mitä pidempään asiaa märehtii sen vaikeammaksi se muuttuu.

Olen myös luullut lakanneeni rakastamasta. Rakkaus on minulla kuin ihailu toisen henkilöä kohtaan, halu olla hänen kanssaan koska hän tuntuu huomioni arvoiselta ja uskon hänen elämäänsä ja mahdollisuuksiinsa, haluan hänestä kosketuspinnan ihmisyyteen ja katson hänen olevan luottamukseni arvoinen ja haluan hänelle hyviä asioita tapahtuvan. Se on kuviteltu yhteys toisen sisimpään, ja kun todelliset teot vastaavat kuvitelmaa, se tuntuu niin hyvältä, tuntea ettei olekaan yksin, joku toinen on myös kanssani ja vastaa minulle.

Luulin joskus menettäneeni sen ja vaikka olenkin henkisesti vahva ihminen ja hyväksyn sellaiset asiat, asiat kirkastuivatkin ja ymmärsin ettei mitään ollutkaan kadonnut, sumu vain peitti sen.

 

[Joku satunnainen]

Vielä edelliseen lisäisin, että kun rakkauteni erästä kohtaan oli päättynyt jo luultavasti hyvän aikaa sitten, olimme olleet yhdessä 6 vuotta. Luulen, että olin sen aikana jo pidemmän aikaa ollut tunteistani epävarma.

 

[A.p.]

Kiitos vastanneille. Yritän vastailla mahdollisimman monelle tähän samaan.

Miehen mielestä miedän perheen isoimmat ongelmat ovat minun masennus ja seksi. Oikeastaan lähes kaikki menee mun masennuksen piikkiin.

Pelaaminen ei miehen omasta mielestä ole missään nimessä ongelma, vaan ihan hyvä harrastus, jossa hänellä on paljon sosiaalisia kontakteja.

Itse toivoisin, että meidän arjessa olisi ns. Selvät sävelet arjen rutiineista, esim. viikkosiivous perjantaisin, lauantaisin isot ruokaostokset ja sunnuntaisin koko perheen yhteistä tekemistä. Ja että nuo tavallaan olisivat jossain määrin itsestään selvyyksiä. Toivoisin, että kotityöt sujuisivat molemmilta rutiinilla, ilman nalkuttamista tai että tarvitsisi aina muistuttaa jostain pikku jutusta joka on toisen vastuulla. Käytännössä siis haluaisin, että mies ottaisi oman osansa meidän perheen arjesta, eikä kaikki pyörisi hänen työnsä ja migreeniensä ehdoilla.

Lasten kanssa mies on kyllä ihana ja heidän kanssa leikkii paljon esim. silloin kun minä nukun tai teen ruokaa viikonloppuisin. Mutta tuntuu olevan vaikea ottaa molempia mukaan vaikkapa kauppareissulle ja ulos ei kyllä oma-alotteisesti lasten kanssa mene kuin jossain aivan poikkeus-tapauksissa. Minusta on jotenkin surullista, että minun täytuu pyytää miestä olemaan lasten kanssa, että saisin tehdä rauhassa ruokaa tai siivota :/

Joku kysyi, mitä mies pakenee peleihin. Uskoisin, että peliin keskittyessä pystyy nollaamaan ajatuksensa, irtautumaan työ-kuvioistaan ja varmasti myös pakenee minun masennustani.

Ja kyllä, minustakin tuntuu siltä ettei mies enää minua rakasta. Valitettavasti olen tuon tunteen liian usein joutunut kohtaamaan, enkä ole kertaakaan ollut väärässä. Epäilen, että mies kanssani pelkästä velvollisuudentunnostaan lapsia kohtaan. Heitä kyllä aivan varmasti rakastaa, vaikka yrittääkin lievittää huonoa omatuntoaan pitkistä työpäivistään ostamalla lapsille jatkuvasti uusia leluja. Surullista tämäkin

En tiedä, onko tässä enää mitään pelastettavissa. Meillä kyllä pyritään halailemaan ja pussailemaan päivittäin, mutta jotenkin koen että siitäkin on tullut hieman väkinäistä ja koko mies tuntuu välillä ihan vieraalle.

Itkettää :,(

 

["Eija"]

Kuka tahansa olisi masentunut jos elämä kotona on tuollaista. Nyt olisi tärkeintä että sinä saisit oman mielen kuntoon ja sitä kautta voimia tehdä jotakin tilanteelle. Toisen tunteille et voi mitään, ja jos on niin ettei miehesi sinua enää rakasta, niin sitten pitää miettiä elämää ilman miestä. Tosin koska koet että mies on sinulle kuin kolmas lapsi, ehkä elämäsi olisikin helpompaa ilman häntä?

Muutos on usein pelottavaa, mutta se on myös mahdollisuus. Jokainen ansaitsee sellaisen kumppanin joka rakastaa ja kunnioittaa toista sellaisena kuin hän on ja jonka kanssa voi puhua kaikesta mitä mielen päällä liikkuu. Surullista ettet uskalla puhua miehellesi syvimmistä tunnoistasi koska pelkäät (?) hänen jättävän. Koska miehesi ei ole halukas keskustelemaan sinun kanssa asiallisesti eikä koe käytöksessään olevan ongelmaa,parisuhdeterapiasta puhumattakaan, ei hän tunnu kunnioittavan sinua ja tunteitasi yhtään. Jos keskusteluyhteyttä ei ole, on parisuhdetta aika vaikea jatkaa.

Viesteistäsi paistaa pelko yksinjäämisestä. Oletko kuitenkaan onnellinen tällaisessakaan suhteessa? Koska miehesi ei halua muutosta, sinulla on kaksi vaihtoehtoa, Joko tyytyä tähän tilanteeseen tai tehdä sille jotakin. Valtavasti jaksamista sinulle mitä ikinä päätätkin tehdä! Olisi tärkeää että voisit puhua jollekin, kun asioita märehtii yksin ne tuntuvat paljon paljon pahemmilta.