Eron ahdistus / Tunteet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja R_
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

R_

Vieras
Olen tämän viikon alussa eronnut tyttöystävästäni. Meidän suhteemme oli erittäin läheinen ja vietimme paljon aikaa yhdessä molempien halusta. Nyt kuitenkin hän kertoi haluavansa erota, sillä ei näe enää mitään mahdollisuutta jatkaa suhdettamme. Hän luonnehtii asiaa siten, että olemme eri elämäntilanteessa. Hän sanoo tekevänsä tämän vain, koska rakastaa minua paljon.
Hänellä on jo tovin aikaa ollut tuntemuksia, että silloin kun ei ole minun seurassani niin vihaa itseään, koska pelkää että olen kovin loukkaantunut siitä. En ole missään vaiheessa halunnut estää häntä menemästä ja olemasta ystäviensä kanssa tai harrastustensa parissa. Näin se vain on. Ja koska hänen ahdistuksensa noista tuntemuksista nousi liian korkealle, hänen mielestää ei ollut enää mitään mahdollisuutta jatkaa, joten otti eron. Kuitenkin hän laittoi viestin, että minun pitää nyt antaa hänelle aikaa miettiä näitä asioita. Olen peloissani, sillä en halua tämän suhteen päättyvän tähän. Mutta onko tässä enään mitään mahdollisuutta? En uskalla ottaa häneen yhteyttä sillä pelkään, että se kasvattaa hänen ahdistusta yhä enemmän...mikä neuvoksi?
 
Että rakastat häntä ja odotat niin kauan kuin hän tahtoo miettiä.Ei mitään kyselyitä mistään, ne ahdistavat varmaan...Muutapa en osaa sinulle sanoa, voimia!
 
hei R_

olette siis olleet tiiviisti yhdessä jne, hyvin on mennyt mutta nyt tyttöäsi on alkanut ahdistamaan? täällä on menossa toinenkin ketju lähes samasta aiheesta mutta naisen näkökulmasta, johon kirjoitin eilen illalla oman tarinani. käy lukemassa, jospa se toisi jotain ajatuksia ja lohtua, ettet ole yksin..? se löytyy otsikolla vastarakastunut mutta ahdistunut.

tsemppiä! eiköhän pieni välimatka tuo selvyyttä siihen, että haluatteko olla toistenne kanssa. mikäli tyttösi sinusta oikeasti välittää, niin eiköhän hän palaa takaisin. routa porsaan kotiin ajaa jne. (:
 
jauna

Olen lukenut tekstisi nyt muutamaan otteeseen. En oikein saa sieltä itselleni mitään ajatuksia saatikka lohtua. Tiedän, että en ole yksin tämän asian kanssa. Suurin osa ihmisistä jossain vaiheessa joutuu miettimään tämänlaisia asioita.

Ehkä myös senkin takia olen totaalisen hukassa, sillä hän on minun paras ystäväni ja samalla rakas tyttöystäväni. Olemme aina voineet jutella aiheesta kuin aiheesta. Toivon todella kovasti, että hän palaa mahdollisimman pian takaisin. Ihmettelen vain, että miten kukaan haluaa erota ihmisestä, jota rakastaa?
 
niinpä. mutta asiat ei aina ole niin yksinkertaisia. sanoit, että tyttöystäväsi haluaa pitää kiinni omasta elämästään ja et ole häntä kahlinnutkaan. mutta meihin vaikuttaa myös menneisyytemme, lapsuudenkotimme tavat, kaikenlaiset uskomukset jne. vaikka minäkin tiedän, että poikaystäväni antaa minun mennä ja tulla ja luottaa minuun, silti (ehkä edellisen, ahdistavan suhteen jäljiltä) minulla on tunne, että pitäisi jotenkin miellyttää häntä, selittelen missä olen ollut jne. on tunne että pitäisi olla hänen luonaan aina ja siellä missä hän tarvitsee minua. unohdan helposti itseni ja sen, että minäkin saan ottaa omaa aikaa ja tulla ja mennä miten huvittaa. tuntuu, että vain eroamalla saisin täyden vapauden. että olemalla suhteessa olen ikäänkuin velvollinen tekemään kuten hän haluaa. aiemmin ajattelin suhteen olevan vankila, ja vapauduinkin tästä ajatuksesta. nyt kuitenkin tuntuu että olen kahleissa. en uskalla ottaa omaa aikaa, pyytää häntä poistumaan asunnoltani jotta saisin olla yksin tms. pelkään, että hän ajattelee minun olevan muiden miesten kanssa tms. ajatus on täysin typerä, mutta minkäs teet!

minäkin rakastan poikaystävääni mutta silti haluaisin aikaa itselleni ja ajatuksilleni. toisaalta, hyvähän se on, että haluaa seisoa omilla jaloillaan eikä ripustaudu toiseen. jokaisen ihmisen onnellisuus tulisi lähteä omasta itsestään. toisen kautta eläminen ja oman itsensä unohtaminen tekee hallaa, aiheuttaa ahdistusta ja tuhoaa vähitellen ihmistä sisältäpäin.

minusta tuntuu, että jos haluan omaa aikaa ja mennä kavereideni kanssa jonnekin ilman häntä, on se kuin pettämistä. että lupauduttuani tyttöystäväksi, tulee minun haluta olla aina hänen kanssaan. omin päin asioiden tekeminen on kuin pettäisi tuon lupauksen. eihän se näinkään ole, mutta kun tuntuu siltä.. ja tunnen syyllisyyttä siitä, että haluan tilaa ja aikaa ja vapautta.

anna tyttösellesi tilaa, kerro että välität ja älä painosta häntä. ihmissuhteet ovat vaikeita, mutta toivottavasti myös palkitsevia!

ja tarkoitin, että lue se koko ketju josta mainitsin, älä pelkkää omaa tekstiäni sieltä :) siellä nimenomaan minulle ja aloittajalle, joka kärsii samasta ongelmasta, on ehdotettu välimatkan ottamista.
 
Ymmärrän täysin. En vain uskalla tällä hetkellä tehdä mitään, en edes laittaa tekstiviestiä, sillä pelkään että se ajaa häntä vielä kauemmaksi. Minkä se varmasti tekisikin. Pelkään, että pilaan kaiken..jos on enää mitään mitä pilata...
 
en usko että yksi tekstiviesti häntä kauemmas ajaa. mutta muista tekstiviestiä laittaessasi, että (nämä on vain omasta näkökulmastani, tyttösi voi toki arvostaa jotain muuta)
-älä käske, painosta, pyydä, toivo palaamaan luoksesi. älä oikeastaan pyydä mitään.
-älä sano, että "ilman sinua en ole mitään", "haluan jo olla taas kanssasi" tms, sillä tämä vain ahdistaa lisää.
-voit kysellä vointia, "miten päiväsi on mennyt" tms.
-pidä huoli että viestissäsi on joku ihan oikea pointtikin. minua ainakin ahdistaa viestit, joissa kerrotaan vain, että "olipa muuten hauska lätkämatsi. nyt meen pitsalle." siis err... miksi tämä asia piti minulle kertoa?!?! etenkin jos vastaavia viestejä tulee lukuisia päivässä. en halua raporttia elämästäsi. vaikuttaa vain typerältä vastauksen kalastelulta, itsensä tyrkyttämiseltä jne.
-voit tukea ja kannustaa, mutta pidä lupauksesi. esim, "haluaisin auttaa sinua, mutta en tiedä miten. mihin tulokseen päädytkin, hyväksyn sen" -> jos hän päättää jättää sinut, älä jää ruikuttamaan, vaan itke aikasi ja jatka elämää. hyväksy se, että elämä satuttaa joskus.
-jos hän pyytää jättämään rauhaan, anna hänelle tilaa. tuputtamalla viestejä ja seuraasi tuskin parannat tilannetta, ja voit aiheuttaa sen, että hän päätyykin jättämään sinut saadakseen oikeasti tilaa ja rauhaa sinulta ajatellakseen asioita.

mutta mikäpä minä olen mitään neuvoja antamaan. tämä oli nyt ihan omasta näkökulmastani, mitä haluaisin viestissä kuulla. pahin ahdistusta aiheuttava viesti voisi mennä kutakuinkin näin: "moi kulta. mä oon ihan paskana kun sä et oo mun luona. tuu jo takas. mä en voi elää ilman sua, kulta, mä teen kaikkeni et sä olisit mun kanssa onnellinen" ---- ei näin!!!!!

voimia, jaksamisia. käy kävelemässä, näe kavereita tai siivoa vaikka. puuhastele jotain, mikä saa ajatuksesti pois tytöstäsi.
 
Sorry, mutta kuulostaa silti että tyttöystäväsi pettää sinua. Hänellä on myös siitä niin huono omatunto, että haluaa erota sen takia.
Toivottavasti olen väärässä!!
 
Noh, niin se vain meni...Juteltiin tänään hänen kanssa asioista. Ja päätettiin nyt sitten erota..:/ Voi tätä tunnetta...Ehkä tämä on tällä hetkellä paras tapa selvittää hänen ahdistus..toivottavasti kaikki vielä aikanaan kääntyy parhain päin...
 
EI EI EI EI EI!! Nyt olen huomannut jotain, tajunnut asioita.

Tiedän sen, että hän luulee asian olevan niin, että hän on minun elämä. Ei, todellisuudessa hän on vain osa elämääni. Hän on hyvin vahva ihminen, jonka vuoksi hänellä on omat mielipiteet joita kunnioita. Hän luulee, että on minun omalle elämälleni este. Hän on puhunut minulle, että luulee minun tekevän kaikki asiat niinkuin hän ne haluaa ja sanoo, sekä että en uskalla lausua omia mielipiteitäni koska haluan vain miellyttää häntä.

Todellisuudessa, tilanne on se, että kun eilen juteltiin hän sanoi, että haluaa nähdä että pystyn itsenäiseen elämään, sama asia jonka hän sanoi jo tiistaina. Tämän asian jälkeen olen ajatellut asiaa niin, että ehkä minun pitää näyttää hänelle, että minun elämässäni on muutakin kuin vain hän. Sen takia olen ehkä ajatellut asiaa niin. Nyt kun olen ajatellut asioita vielä enemmän, ymmärsin äskön jotain suurta. Jotain mistä minun täytyy kertoa hänelle.

Hän on vain osa elämääni, vaikkakin esittää suurta roolia siinä, minun elämäni on Työ, Koti, Vanhemmat, Sisarukset, muutama erittäin tärkeä kaver ja HÄN. En minä voi nytten etsiä itselleni semmoista elämää, jonka hän haluaisi minulla olevan. Vaan minä haluan, että elämäni on Minä, Työ, Koti, Vanhemmat, Sisarukset, muutama erittäin tärkeä kaver ja HÄN.

Toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan asialla takaa!!
 
Tässä on nyt vain olettamuksia, kun tiedämme vain sinun versiosi tilanteesta. Ehkä hän ei koe ihan niin syvästi parisuhdettanne kuin sinä. Ehkä häntä ahdistaa, ettei hän ole hullaantunut, vaikka sinä olet. Ehkä hän kokee, että sinun mielestäsi parasta on olla hänen kanssaan ja kaikki muu on vain kakkossijalla, jolloin hän saattaa kokea, että kun olette erillään (sinä kotona odottamassa ja hän omien kavereittensa kanssa), niin hän ei osaa rentoutua, vaan koko ajan on tunne, että hänen pitäisi mahdollisimman pian mennä kotiin luoksesi.

Myönnän itsekin, että olen omasta lapsuudenkodistani oppinut sellaisen mallin, että äidin paikka on kotona ja isä menee missä haluaa. Aina kun äiti lähti jonnekin, isä oli ihan avuton eikä osannut laittaa ruokaa eikä tiennyt, missä mitäkin asioita säilytetään. Isä oli aina kamalan helpottunut, kun äiti tuli takaisin, mikä varmasti äidistä oli ahdistavaa, kun tiesi, että kotona isä on ihan pulassa meidän lasten kanssa. Niinpä äiti kävikin omilla menoillaan vain 1-2 kertaa vuodessa. Lisäksi isä oli mustasukkainen kauniista äidistä, joten senkin takia varmasti äidistä oli helpompi olla vain kotona kuin mennä ja kärsiä ahdistuksen tunteesta, kun tiesi, että kotiin ei ole helpottavaa tulla. Olen itse oppinut sen, että naisen paikka on kotona ja se on ahdistavaa. Sen takia on pitänyt opetella, että minulla SAA ja PITÄÄ olla omaa elämää, joka ei saa olla riippuvainen miehestä. En tietenkään petä, vaan tarkoitan sitä, että minulla pitää olla vapaa oikeus esimerkiksi kerran viikossa käydä jumpassa ja tavata kavereitani. Toki ilmoitan niistä etukäteen enkä tietenkään mene tapaamaan kaveriani, jos olen jo jotakin sopinut mieheni kanssa.

Ehkäpä hän pelkää juuri sitä, että sinun elämässäsi ei ole mitään muuta kuin hän. Ehkä hän haluaa sinulle tekemistä, ystävyyssuhteita ja jotakin aktiviteettiä olipa se sitten työ, opiskelu tai joku tärkeä harrastus. Jos sinulla jo on ne tärkeät asiat, niin minkäköhän takia hän ei sitten näe sitä? Pidätkö kuitenkin yhteyttä kavereihin, vanhempiisi jne yhteyttä liian harvoin (esim. kerran kuukaudessa), jolloin sinulla on ehkä liikaa aikaa parisuhteelle?

Ehkä hän haluaa parisuhdetta, joka ei ole liian tiivis, vaan sellainen, jossa kummallakin on omat ystävät, omat harrastukset jne. Joskus se on syynä eroon, jos toinen haluaa olla kovin tiiviisti yhdessä ja toinen taas haluaa tapailla harvemmin.
 
Oma kokemus, ei mikään neuvo.

Halusin pitää oman elämäni, joten pelkäsin yli kaiken että muutun jollekulle elämän sisällöksi, tärkeimmäksi asiaksi. Se on hirvittävä vastuu. En ymmärtänyt, että poikaystävä järjesti minulle aikaa muusta elämästään jotta olisimme sen hetken olleet toisillemme tärkeimmät. Luulin, että hän elää niitä hetkiä varten.

Olin keskenkasvuinen, niin ja pelkäsin vastalöytyneen minuuteni puolesta. Halusin totetuttaa omia unelmiani ja itsekkäästi ajattelin että niiden jakaminen on jotenkin minulta pois.

Se poikaystävä on nykyään mies, jonkun toisen aviomies. Olen onnellinen hänen puolestaan. Itse löysin onnen toisaalta. Mutta mikään ei tapahdu hetkessä. Anna itsellesikin aikaa. Ystävät ja työ ovat elämässä tärkeitä ja HÄN (kuka hän tuleekaan olemaan) on se piste i:n päällä.

Tämä kuulostaa lässytykseltä ja kliseeltä, mutta joskus ihminen luulee haluavansa jotain eikä anna vaihtoehdoille mahdollisuutta.

Niin ja toinen tarina. Hyvin onnellinen ystäväpariskuntani tapasi toisensa lukiossa, seurustelivat pari vuotta kunnes erosivat. Molemmat elivät tahoillaan, kunnes 7 vuoden kuluttua kohtasivat jälleen, aikuisina. Nyt onnellisina yhdessä.
 
Hei, en jaksanut lukea koko rimpsua, mutta ap:n kirjoituksen tietenkin... Mutta tässä mielipiteeni...

Exäsi haluaa näköjään vielä vähän mennä. Hänellä ei oikeasti ole mitään syytä erota sinusta, joten tuo syy on luultavasti tekaistu. Hän saattaa siis oikeasti ajatella, että häntä harmittaa se kun sinä olet yksin kotona kiltisti ja hän viettää aikaa kavereidensa kanssa, mutta ei häntä noin kovasti harmita, että se olisi todellinen syy eroon. Hän haluaa luultavasti vain vielä käydä kokeilemassa kepillä jäätä ennen kun asettuu aloilleen. Jos olette suht nuoria ja olleet yhdessä jo jonkun aikaa, niin voi olla että hän haluaa ensin nähdä miltä muu maailma näyttää ennen kun asettuu aloilleen.

Minusta sinun ei pidä estellä häntä, vaan anna mennä. Voit toki kertoa hänelle, että hän on sinulle todella tärkeä ja että katsotte ajan kuluessa, mitä tapahtuman tulee, mutta kaikki aikanaan. Anna mennä! Hän saattaa palata luoksesi muutaman kuukauden kuluttua tai vuoden kuluttua tai parin... Ei voi tietää... Riippuu siitä paljonko hän kerkeää nähdä tuona aikana elämää. Voi tietysti olla myös, ettette palaa enää yhteen, mutta jatkuu se elämä siltikin. Jos olet oikeasti hyvä mies ja hänellä on järki päässä, niin kyllä hän palaa luoksesi. Ei hyviä miehiä puissa kasva.
 
Hei, en jaksanut lukea koko rimpsua, mutta ap:n kirjoituksen tietenkin... Mutta tässä mielipiteeni...

Exäsi haluaa näköjään vielä vähän mennä. Hänellä ei oikeasti ole mitään syytä erota sinusta, joten tuo syy on luultavasti tekaistu. Hän saattaa siis oikeasti ajatella, että häntä harmittaa se kun sinä olet yksin kotona kiltisti ja hän viettää aikaa kavereidensa kanssa, mutta ei häntä noin kovasti harmita, että se olisi todellinen syy eroon. Hän haluaa luultavasti vain vielä käydä kokeilemassa kepillä jäätä ennen kun asettuu aloilleen. Jos olette suht nuoria ja olleet yhdessä jo jonkun aikaa, niin voi olla että hän haluaa ensin nähdä miltä muu maailma näyttää ennen kun asettuu aloilleen.

Minusta sinun ei pidä estellä häntä, vaan anna mennä. Voit toki kertoa hänelle, että hän on sinulle todella tärkeä ja että katsotte ajan kuluessa, mitä tapahtuman tulee, mutta kaikki aikanaan. Anna mennä! Hän saattaa palata luoksesi muutaman kuukauden kuluttua tai vuoden kuluttua tai parin... Ei voi tietää... Riippuu siitä paljonko hän kerkeää nähdä tuona aikana elämää. Voi tietysti olla myös, ettette palaa enää yhteen, mutta jatkuu se elämä siltikin. Jos olet oikeasti hyvä mies ja hänellä on järki päässä, niin kyllä hän palaa luoksesi. Ei hyviä miehiä puissa kasva.
 
Tiedän, että parasta rakkautta tässä vaiheessa on vain päästää irti ja odottaa. Mutta mietin kuitenkin monia asioita vielä, sillä näimme hänen kanssaan perjantaina jolloin keskustelimme kaikennäköstä meidän suhteesta. Lähtiessä saatoin hänet kotiin asti jonka jälkeen alaovella halasimme pitkään, tämän jälkeen hän pyysi minua poistumaan paikalta jotta voisi samaa aikaa mennä itse sisälle. Ei siis halunnut lähteä siitä ilman, että minä jatkoin matkaa.

Tuosta minulle heräsikin ajatus, että ehkä hän ei oikeasti halua olla minusta erossa, mutta haluaa vain koittaa tosiaan kepillä jäätä ja katsoa ennenkuin asettuu aloilleen.

Samalla mietin, että voisin kuitenkin viedä häneltä jalat alta. Tehdä jotain todella romanttista. Jos sekään ei sitten auta niin uskoisin, että minun on vain annettava perhosen lentää pois...
 
Älä tee mitään romanttista, ole vain ystävänä vieressä kun hän sinua tarvitsee. Hän tarvitsee nyt oikeasti tuota aikaansa. Hän ei missään nimessä halua, että tuntuu siltä, että takerrut häneen. Hän ei voi oikeasti muuten tuntea itseänsä vapaaksi, jos hänestä tuntuu siltä, että sinä ikävöit. Tämän takia hän halusi myös nähdä, että sinä jatkoit matkaasi. Toisaalta, jos olet hänelle hyvä ystävä, kun hän sitä tarvitsee, niin hän voi todellakin palata luoksesi. Hän ei halua, että hänestä tuntuu siltä, että roikut hänessä. Luo itsellesi omaa elämääsi ja ehkä hän haluaa takaisin osaksi sinun elämääsi. Hän on näköjään niitä tyyppejä, jotka eivät halua ajatella, että joku on riippuvainen hänestä.

Jos tulet jossain vaiheessa olemaan hänelle ystävänä, niin älä myöskään silloin tee mitään romanttista aloitetta, vaan odota sitä häneltä. Älä sitten myöskään lähde hänen juttuunsa liian helposti taas mukaan. Anna hänen silloin perustella sinulle miksi hän tosiaan haluaa yrittää uudelleen. Se ei saa missään nimessä tapahtua mistään hetken mielijohteesta, sillä tällöin palaatte luultavasti taas samaan tilanteeseen...
 

Yhteistyössä