Eronneet

[väsynyt]

Meillä on miehen kanssa edessä ero. Paljon ollaan asioita puhuttu ja väännetty, vaan ei auta kun mies ei pidä lupauksiaan ja mä olen niin kyllästynyt aina niihin katteettomiin lupauksiin ja niin edelleen. Silti tämä eroaminen ahdistaa ihan kamalasti.
On lapset ja asuntolaina, ne saadaan kyllä sovussa sovittua. Mutta entä sitten kaikki sukulaiset ja kaverit. Pelottaa, mitä kaikki ajattelee ja sanoo ja syyllistää. Miten te olette selvinneet?

 

[Nannanapa]

Osa sukulaisista syyllistää ja kyselee, että miksi hylkäsit näin ihanan miehen ja pälä-pälä. Eivät takuulla suostu näkemään sitä, että mies on uskoton väkivaltainen narkkari.
Kaverit ihmettelee ja kysele aikansa, mutta kyllä se siitä. Jossain vaiheessa ne kyllästyy ja kaveripiirissä sattuu jotain mielenkiintoisempaa.
Mä oon itte sellainen, että kavereille juttelin ja purkauduin ihan juurta jaksain, mutta sukulaisille van totesin, että nii-in, on se kurjaa

Hirmusti voimia, tiedän että se on rankkaa :hug:

 

[tsemppiä]

Me erottiin miehen kanssa ihan vastikään, reilun vuoden ainaisen tappelun ja miehen jatkuvan juomisen jälkeen.

Mies lupasi muuttua, hoitaa lapsia, antaa minulle omaa aikaa, huomioida jne mutta en enää jaksanut yrittää..

Välit meni kaikkiin yhteisiin ystäviin, miehen puolen sukulaisiin (lapset eivät nää isovanhempiaan) koska MINÄ olin se "jättävä" osapuoli, minä olin kaikkeen syyllinen, huora ym.

Vaikeaa oli aluksi kun säälin sitä miestä, itki perään ja soitteli yökaudet ja toisteli niitä iänikuisia lupauksiaan mutta lopulta se sitten rauhoittui kun en ollut hänen kanssaan muuten yhteyksissä kuin lapsiin liittyvissä asioissa ja sanoin että yöllä en vastaa puhelimeen enkä kuuntele itkua tai mitään ruikutusta koska on saanu jo liian monta mahdollisuutta.

Mutta nyt kahden lapsen yksinhuoltajana olen huomannut miten on oikein kivi tippunut sydämeltä! Ei tarvitse enää pelätä että ukko tulee kännissä kotiin ja koko yö on yhtä taistelua. Lapsetkin on olleet paljon rauhallisempia ja isompi lopetti yökastelun - kaduttaa etten aiemmin tehnyt tätä koska selvästi lapset on kärsineet tästä kaikista eniten.

Kovasti tsemppiä ja rohkeutta sinulle - varmasti tulee olemaan aluksi vaikeaa mutta aika se on joka parantaa. En tiedä tarkemmin tilannettasi mutta paljon jaksamista ja isoiso voima :hug: !!

 

[eronnutmyös]

ei tuossa tilanteessa kannata muiden reaktioista stressata. minäkin kerttoin kavereille KAIKEN, sukulaisille en vielä tänä päivänäkään ole lähtenyt selittelemään vaikka yrittävätkin uteliaat kautta rantain udella. mitäpä tämä niille kuuluu? Hyvä että teillä ap muuten asiat suht ok ja pystytte sovussa sopimaan jatkosta...

 

[nytkaikkikunnossa]

Meidän eromme tuli hyvin yllättäen ja mies pesi kätensä kaikesta asioiden yhdessä sopimisesta ja hoitamisesta. Jäin lopulta yksinäni keskeneräistä taloamme rakentamaan suuri lainataakka niskassani. Mitään yhteyttä ei olla sen jälkeen pidetty, kun viimeisen kerran lakimieheni luona nähtiin. Onneksi meillä ei ollut lapsia.
Hyvin yksinhän siinä sitten loppujen lopuksi jäinkin. Kaikki ns. yhteiset perhetutut ja kaverit hävisivät ympäriltä. Ex-miehen puolelta sukulaiset eivät ole pitäneet mitään yhteyttä, vaikka mies itse sähläsi elämänsä, asiansa ja haki itse eroakin.
Kuitenkaan kukaan ei syyllistänyt ketään, melkoisen hienotunteisesti suhtauduttiin ja itse en eronsyistä puhunut kuin äidilleni.
Miehen lähdön jälkeen elin erakkoelämää kotona koirieni kanssa lähdes puolivuotta, kunnes lähdin viihteellä ja sitä putkea kestikin lähes kaksi vuotta, kunnes tulin järkiini ja rakastuin uudelleen ja nyt mulla on ihan oikea ihana perhe...
Ei se helppoa ole, mutta siitä selviää!!

 

[martsu]

Hei! Ikävä kuulla, että olette eroamassa. Oman kokemukseni mukaan läheisten ja ammatti-ihmisten antama apu ja tuki on tärkeää erosta selviytymisessä. Se, että saa puhua ja kuulla muiden ajatuksia tapahtuneesta ja tulevasta auttaa itseä eteenpäin erossa. Älä jää yksin! Voimia sinulle ja lapsillesi!

 

[kukkurallinen kuraa]

jos teidän tilanne on tosi vaikea, niin mun mielestä on tärkeintä se mitä sä ajattelet, eikä se mitä sukulaiset ajattelee. Yritä vaan saada itsesi kuntoon ja sanot kysyjille, että nyt vaan kävi näin. kerrot sitten kun jaksat mitä oikeastaan tapahtui.