erota vaikka rakastaa?

[ymmällään80]

Tuossa aiemmin listattiin joitakin nounou-asioita suhteessa.
Omalla kohdallani mietin, jatkaako suhdetta, vaikka aika suuri "nounou" -asia painaa mieltä.

Rakastuin mieheen, josta selvisi aikojen saatossa asioita, jotka tekevät yhteiselosta, elämästä yleensä, melko sietämätöntä.
Rakkauden huumassa uskoin häntä ja kaikki puheet mitä hän puhui, eihän minulla ollut nuorella naisella syytä epäillä ettei hän puhuisi totta, sehän opetetaan jo lapsille, että rehellinen täytyy olla.
Rakkaus on syvää ja molemminpuolista, jos sivuutetaan elämänhallintaan liittyvät (raha-)asiat, on kumppanini juuri sellainen jonka kanssa on mukava olla ja elää, vanhaksi asti (ei juo, tappele, on ahkera, niin töissä kuin kotona, hellä ja hyvää seuraa jne.).
Kuitenkin juuri tuo lukemattomista (mm. raha-)asioista valehtelu on saanut minut varpailleni. Tiedän, että on omaa tyhmyyttäni että luotin ja annoin hänelle sellaisia mahdollisuuksia, että hän sai minusta mm. luottotiedottoman. En ole ollut koskaan rahan perään, mutta uskallanko asettaa elämäni vieläkin vaakalaudalle, mistä voin olla varma että "paistaa se aurinko risukasaankin", saamme yhdessä asiat kuntoon, ja kun olemme vihdoin rehellisiä toisillemme, ettei hän enää hössötä niin että asiat menevät taas huonosti?

Pahoittelen, asiani jäi melko epäselväksi, keskeisin ajatukseni lienee, uskallanko heittäytyä, jäänkö elämään elämääni mahdollisesti pennittömänä elämäni loppuun saakka hössön kanssa jota rakastan, vai pelastanko mitä pelastettavissa on, lähden jatkamaan "aikuisten" elämää ja jätän ihmisen jota rakastan, kaikesta huolimatta?

Raha vai rakkaus, voi sen kai käsitellä näinkin päin

 

[pennitön]

no tietysti rakkaus!

 

[karvaasti kokenut]

No tietysti järki!
Luottotietosi ovat menneet, tiedätkö miten kauan menee ennenkuin saat ne takaisin?
Ehkä 10 vuotta.
Ole varovainen, kohta olet korviasi myöten veloissa loppuelämäsi.

 

[AliceW]

Kerro sit miten kävi, kumpi voitti, tunne vai järki?

 

[karvaasti kokenut]

Järki voitti. Tunne siitä, että pärjään ja selviydyn, tuli myöhemmin. Tunnen nykyään itseni tasapainoiseksi, kypsyydeksi sitä myös kutsutaan.

 

[tärkeä asia]

Näitä auervaaroja ja kreivejä on ollut maailmansivun,ja heidän uhreikseen joutuneita rakastuneita naisia harmittaa syystäkin jälkeenpäin.

Itselleni ei ole onneksi käynyt niin,mutta muutamalle tutulleni kyllä.Rahat ovat menneet kenellä ulkomaalaisen,kenellä kotimaisen auervaaran matkaan.

Hyvät naiset,pitäkää hauskaa miesten kanssa kaikin mokomin,mutta kukkaron nyörit tiukalla ja luottokortti piilossa! (Vähän ilkeästi sanottu,mutta niin se vain on...)

 

[nainen 30+]

Itse en halua "lasta" kumppaniksi. En halua miestä ketä ei halua hoitaa omia asioitaan. Itse kiinnostun aina määrätietoisista, jopa hieman työnarkomaani luonteisista miehistä, ketkä ovat päteviä. En myöskään arvota asioita rahassa, eikä kunnianhimo ja määrätietoisuus ja työnteko välttämättä ainakaan lyhyellä tähtäimellä korreloi ison tilipussin kanssa.

Mutta ehdottomasti haluan miehen ketä pystyy hoitamaan asiansa, tarvittaessa myös minunkin asiani. Samaten haluan, että miehellä on viisautta/tietoa/järkeä kenen mielipiteisiin pystyn myös luottamaan ja käyttämään arviointini pohjana jne.

Itseäni mies ketä ei tuohon pysty ei sytytä millään muotoa.

 

[nainen 30+ vielä]

Itse olen oppinut, että suhteen taustalla täytyy olla molemminpuoleista kunnioitusta."""Kuitenkin juuri tuo lukemattomista (mm. raha-)asioista valehtelu on saanut minut varpailleni.""

Itseltäni tuollainen vetäisi kaiken muun turhaksi. Miten pystyn luottamaan, että tuollainen ihminen pystyy hoitamaan tarvittaessa minunkin asiani. Millä tuollaisen tilanteen pohjalta pystyy rakentamaan mitään pysyvää suhdetta.

""kumppanini juuri sellainen jonka kanssa on mukava olla ja elää, vanhaksi asti""" Niin varmaan jos ei tarvitse miettiä raha-asioita tai rakentaa suhdetta realistisella pohjalla.

Itse tietenkin teet päätöksesi ja tiedät tilanteen tarkemmin.

 

[ymmällään80]

kiitos mielipiteistä. Nämä asiat on aina kahdenkeskisiä, eikä keskustelupalstoilla varsinkaan voida asioida saada selväksi, mutta on mukava saada erilaisia näkökantoja asioihin, joita sitten itse työstää. Ehkä nämä keskustelupalstat on nykyajan "päiväkirjoja", joihin voi tunteitaan vuodattaa. Myös muiden keskusteluja on mukava lukea. Mitä tulee tähän "mitä tekisin" -kysymykseeni, on se sama kysynkö asiaa täällä, tai vaikka äidiltäni, sillä eihän kukaan muu kuin asianomaiset voi asioiden oikeaa laitaa koskaan tietää , siksi varmasti (jossain keskustelussa tätä puitiin) joidenkin ihmisten yhdessäoloa ihmetellään (niinkuin muitakin elämän asioita, tämä nyt vain tuli parisuhdepalstalla ensimmäisenä mieleen.)

Minäpä kerron kuinka elämämme menee tästä eteenpäin.
Meillä ongelmat johtuu siitä, että miehelläni on ad/hd, ja se on ollut haitaksi hänen elämälleen lapsesta saakka. Eli ei hän tietoisesti ole toiminut auervaaramaisesti, jotenkin sillä vaan on lähtenyt aina asiat lapasesta omaa hössöyttään. Nyt odotamme diagnoosia ja lääkitystä. Hän ei ole lapsi, ja kykenee hoitamaan asioitaan, kunhan vain on hänen tukenaan. Kun hän oli yksin, ei häntä niin harmittanut se että asiat vinksottaa, mutta kun hän haluaa jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa, on hän huomannut, että tällainen häslääminen ei voi jatkua, sillä hän ei halua pilata rakkaan ihmisen elämää.
Rakkaus siis menee rahan edelle. Mietin paljon sitä, onko se niin vaikeaa nykypäivänä ihmisille huolia toinen sellaisena kuin tämä on (siis silloin kun ollaan rakastuttu jo, eihän jokaista vastaantulijaa voi huolia eri asia sitten väkivaltaiset tai muuten tahallista harmia aiheuttavat ihmiset). Monet etsii jotain mitä ei ole olemassakaan, emmehän kukaan ole täydellisiä. Minusta olisi kurjaa jos sairastuisin ja mies nostaisi kytkintä sen vuoksi. Tottahan monelta harmilta olisi vältytty jos mies jo suhteen alussa olisi reilusti sanonut millainen sähläys minua odottaa mutta ei tehtyä tekemättömäksi saa.
Se mikä myös erottaa mieheni näistä suunnitelmallisesti toisten nimissä sekoilijoista on se, että hän ottaa vastuun teoistaan ja hoitaa kaikki tekemänsä velat omasta tilipussistaan, ei laittanut minua maksumieheksi omille kohelluksilleen. Meillä ei ehkä ole mahdollisuutta omakotitalon ostoon, mutta eipä hän ole karkuunkaan juoksemassa.
Työtähän tämän suhteen eteen joutuu tekemään, ja mieheni myös ymmärtää miksi avioehto on ehdoton naimisiin mennessä, mutta sitähän se rakkaus on, toisilla elämä on kivuttomampaa, mutta jos tätä elämänpolkua yhdessä tallataan, niin tallataan sitä myös ylämäkeen.

Lyhyesti; RAKKAUS voitti

(hups, johan tuli asiaa)

 

[#¤%&%¤#]

Olisit heti sanonut, että miehelläsi on ADHD, sehän on ihan eri asia kuin holtittomuus ja vastuuttomuus sinällään.
Hyvää jatkoa!

 

[äitinä miehelle]

Sinun pitää itse miettiä, että haluatko sellaiseen suhteeseen, jossa sinä et välttämättä saa kaikissa tilanteissa tukea mieheltäsi, mutta vastaavasti joudut itse tukemaan miestäsi monenlaisissa tilanteissa.

Jos kerran rakastat ja haluat olla miehesi kanssa, niin mitäpä jos tosiaan odotat, että miehellesi löytyy sopiva lääkitys ja teet päätöksen vasta sen jälkeen, kun sopiva lääkitys on löytynyt. Jos lääkitys on väärä tai se ei vielä tehoa, niin tämä vaihe on raskas, muttei vielä lopullinen.

En osaa ottaa kantaa siihen, kykenisinkö itse ADHD-potilaan rinnalle elämänkumppaniksi (niitäkin on erilaisia versioita esim. hyperaktiivisuutta tai sisäänpäinkääntyneisyyttä). Sen tiedän, että holtiton ja vastuuton huithapeli ei ole minua varten, koska koen, että riittää ihan tarpeeksi työsarkaa omissa lapsissa ilman, että miehestäkin pitäisi olla huolissaan.

 

[Velat?]

Hyva jos mies kantaa vastuunsa omista raha-asoistaan, niinkuin sanot. Sehan on jokaisen aikuisen velvollisuus. Mutta jos mies on kerran kokonaan vastuussa omista veloistaan, en oikein ymmarra alkuperaista viestiasi jossa sanoit menettaneesi luottotietosi miehen takia.

 

[Velat viela]

Niin, ja jos aiot ryhtya ADD/ADHD ihmisen kanssa elinikaiseen suhteeseen, ruusunpunaiset lasit pois silmilta ja nopeasti sittenkin! ADHD ihmiset ovat tietenkin erilaisia mutta monista on tullut varsin raskas taakka puolisolleen. Suuren luokan sahlays ja luikurin laskettelu raha-asoiden kanssa on ihan klassista ADD kaytosta. Seurustelin 3 vuotta ADHD miehen kanssa, ja sitten katkesi pinna.

Hanki tukevaa faktaa ADDsta ja ennenkuin ryntaat suuna paana alttarille, katso nyt ainakin etta miehesi todella hankkii ne laakkeet, ja sitten myoskin OTTAA ne saannollisesti. Monet ADDit inhoavat laakitystaan (koska se ei heidan mielestaan joko tee mitaan, tai tekee heille epamiellyttavan "zombie" olon) ja jattavat sen sitten pois eivatka suostu enaa kokeilemaan muunlaatuista laakitysta joka voisi sopia paremmin.

Onnea matkaan, helpommankin tien olisit tietenkin voinut valita, mutta rakkaushan on tunnetusti sokea.