Erotako vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Tietenkään kukaan ulkopuolinen ei osaa tuohon vastata, mutta jotain neuvoja kaipailisin. Yritän kertoa meidän tilanteesta mahdollisimman tarkasti.

Meillä on kaksi lasta, joista toinen on ihan pieni. Naimisissa ollaan oltu neljä vuotta ja yhdessä seitsemän. Mies on töissä ja minä kotona lasten kanssa ja meillä on oma talo. Ongelmia on paljon ja välillä on tosi huonoja päiviä ja toisinaan sitten taas vähän parempia, mitään tosi hyviä päiviä on tuskin koskaan. Jotenkin tämä suhde ei vaan toimi eikä ole ehkä toiminut enää pitkään aikaan.

Yksi ongelma on se, että mies on laiska. Töistä tullessaan yleensä vain lysähtää sohvalle ja siinä sit makaa koko illan katsellen tv:tä tai toisinaan olemalla tietokoneella. Ei jaksa tehdä mitään perheen kanssa, ei viitsi ikinä olla lasten kanssa, lukea satuja tai leikkiä. Ei vaihda ikinä vaippoja lapsille ilman käskemättä tai ei yleensäkään tee mitään ilman käskemättä/pyytämättä. Ainut mistä kiinnostuu on autot, omaa autoa jaksaa korjailla aina ja hakea netistä loputtomiin tietoa miten joku korjataan yms. Kuntoilla ei jaksa yhtään, silloin kun alettin seurustelemaan mies kuntoili suhteellisen paljon, mutta nyt ei ole moneen vuoteen enää tehnyt mitään. Hyvä kun lenkille saan hänet lähtemään mukaani kerran kuukaudessa ja sekin on yleensä kovan taistelun takana.

Esikoistamme minun mielestäni kohtelee väärin. Huutaa vaan heti jos toinen tekee jotain väärin eikä selitä lapselle mitä tämä teki väärin. Itsekään en ole mikään lepsu kasvattaja, vaan komennan kyllä lasta jos väärin tekee, mutta minun mielestäni mieheni huutamisessa ei ole mitään järkeä ja välillä tuntuu että lapsi pelkää isäänsä, kun tämä huutaa hänelle. Eikä miehen kasvatustavoissa muutenkaan ole järkeä, ei ole mitään pitkäjänteisyyttä että jos joku on kiellettyä ensin niin saattaakin kohta olla jo sallittua, kun mies ei vaan jaksa enää vaivautua komentamaan lasta. Lapsi tietenkin testaa paljon ja on kyllä oikeasti usein tosi rasittavaa kun saa miljoona kertaa kieltää jostain asiasta eikä siltikään aina mene perille, mutta eihän lapsi ikinä opikaan mitä saa ja ei saa tehdä, kun säännöt tuntuu muuttumaan koko ajan.
Ulkopuolisille mies osaa kuitenkin esittää ihan hyvää isää. Ulkopuoliset eivät varmaan edes uskoisi jos kertoisin kuinka mies huutaa pojalle.

Mies ei myöskään osallistu perheen elämään juurikaan, on kyllä paikalla, mutta ei läsnä. Kaikki on minun harteillani, esim. ristiäisiä varten ei ole tehnyt mitään, ei ole esim. suostunut keskustelemaan kummeista ollenkaan, joten ne on edelleen päättämättä. Tuntuu että mies ei vaan välitä, ei minusta tai lapsista. Mistään ei jaksa puhua tai keskustella. Jos yritän jostain lapsiin liittyvästä vaikka keskustella, niin toinen ei edes kuuntele. Tuntuu kuin olisin yksinhuotajana tässä suhteessa, kun toinen ei ota mitään vastuuta. Esimerkkinä: esikoinen ei tarvitse vaippaa päivisin, vaan osaa tehdä pottaan asiansa. Kuitenkin kun mies on lasten kanssa, niin laittaa heti esikoisella vaipan, koska ei jaksa huolehtia potalla käymisestä. Tai jos vauva huutaa sängyssään mies ei mene ikinä katsomaan, vaan odottaa vai että minä menen.

Meillä ei ole ollenkaan läheisyyttä, ei minkäänlaista. Toki synnytyksestä on vasta niin vähän aikaa etten seksiä vielä haluaisikaan, mutta mitään muutakaan läheisyyttä ei ole eikä ollut raskausaikanakaan. Seksiä ei myöskään ole ollut kuin hyvin harvoin, jo ennen toista lasta ehkä kerran kuukaudessa mies halusi jotain (itse haluaisin paljon useammin). Mies ei kuitenkaan ole pettävää tyyppiä, joten en usko että siitä on kyse.

En ole onnellinen tässä suhteessa, mutta en haluaisi erotakaan. Tietenkin vikoja on paljon minussakin eikä ainostaan miehessä. En vain tiedä miten voisin tätä suhdetta yrittää korjata, kun mies ei halua edes keskustella koko asiasta, saati yrittää muuttua. Mun mielestä esim. tuo esikoisella huutaminen ei ole normaalia enkä halua että mun lapsia kasvatetaan niin. Olen monta kertaa sanonut asiasta miehelle, mutta ei mitään vaikutusta ja tuntuu ettei mies näe käytöksessään edes mitään väärää.

Itse en ole koskaan elänyt ns. normaalissa perheessä tai nähnyt normaalia toimivaa parisuhdetta. Oma isäni oli väkivaltainen ja alistava koko perheelle ja edelleen äiti vaan hänen kanssaan asuu ja elää eikä ole osannut/uskaltanut lähteä. Tietenkin tuo oman lapsuuden perheeni toimimattomuus heijastuu varmaan edelleen paljon minun elämääni. Minusta tuntuu ehkä utopitiselta että joku todella voisi olla onnellinen parisuhteessaan siksi en ehkä osaa sellaista parisuhdetta itsellenikään odottaa.

Monta kertaa olen jo tosissani miettinyt eroa hakevani, mutta en ole kuitenkaan hakenut. Ehkä toivoisin, että tämän suhteen voisi vielä jotenkin pelastaa, en vain tiedä miten se tehtäisiin. Miten saisin miehen silmät avautuman?
 
et ole ainoa jolla on ns kulissiavioliitto/parisuhde. ei se varmaan helpota omaa oloa vaikka tietäisi ettei ole yksin samassa tilanteessa.
Nämä on niin yksilöllisiä asioita että se mikä toimii toiseen suhteeseen ei toimi toiseen. Ero mun mielestä on se viimeinen keino, ei silti omassa suhteessa mietin usein sitä, mutta itse toteuttamista en ole uskaltanut ajatella.
Keskustelu on ehkä se avainsana. Keskustelu ammattilaisen kanssa. Eli parisuhdeterapia. Se on mun mielestä se juttu joka voisi auttaa. Toinen asia on se että saako miehen sinne mukaan? Mutta jos sä painokkaasti kerrot mitkä ovat vaihtoehdot niin ehkä siellä miehenkin aivoissa välähtää että jotain olis tehtävä. Kukaan ei kuitenkaan osaa ennustaa mitä tapahtuu.
Mutta ehkä jos miehesi ei aluksi halua lähteä mukaan niin käy yksin vaikka kunnan psykologin juttusilla. Se, että avautuu jollekin niin voi auttaa hyvinkin paljon.

halauksia!
 
Missä näitä miehiä oikein kasvaa...
Oma on pitkälti samanlainen, yhteisiä vuosia takana jo melkein 15.

Koskaan ei tee mitään oma-aloitteisesti lapsen kanssa. Jos on hänen kanssaan, räplää kännykkää. Nalkuttaa ja valittaa kaikesta lapselle, on minusta aivan liian ankara.
Ja ei meilläkään mitään läheisyyttä ole (ja tämä ei johdu minusta).

Haluaisin pitää perheen kasassa, mutta miten ihmeessä sen teen, jos toista ei kiinnosta?
 
Soita heti aika pariterapiaan auttaa varmasti. olemme olleet ja sitä yhteistä aikaa tarvii nämä miehet lue pikkupojat arjessa. Siellä ne laittaa teidät toimimaan suhteenne ja tietysti lastenne eteen, joka varmasti palkitsee ainakin lapsianne.
 
Meillä myös mies usein räplää kännykkäänsä, kun pitäisi lapsen kanssa olla. Saattaa tehtä samaa myös jos meillä on vieraita tai ollaan kylässä jossain. Jotenkin pakenee noita tilanteita kännykän kautta? En tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Itse en ole koskaan elänyt ns. normaalissa perheessä tai nähnyt normaalia toimivaa parisuhdetta. Oma isäni oli väkivaltainen ja alistava koko perheelle ja edelleen äiti vaan hänen kanssaan asuu ja elää eikä ole osannut/uskaltanut lähteä. Tietenkin tuo oman lapsuuden perheeni toimimattomuus heijastuu varmaan edelleen paljon minun elämääni. Minusta tuntuu ehkä utopitiselta että joku todella voisi olla onnellinen parisuhteessaan siksi en ehkä osaa sellaista parisuhdetta itsellenikään odottaa.

Me elämme molemmat miehen kanssa nyt sitä aikaa, kun opetellaan, mitä se normaali on.
Olemme molemmat alkoholisti perheistä (minä kyllä kuivasta, mutta isoisien alkoholismi vaikutti perheen paljon) eikä ole mitään malli sille, mitä on normaali, tasapainoinen perhe-elämä. Ikävää tuossa on juuri se, että kun elää lapsuutensa epänormaaleissa oloissa jonkun sellaisen asian vaikutuspiirissä, joka on iso häpeällinen perhesalaisuus, alkaa pitää normaalia epänormaalina ja epänormaalia normaalina.
Joten eihän meilläkään ollu muita vaihtoehtoja kun telakoitua hyvin nuorina toisiimme, meillähän oli molemmilla katastrofimagneetti leimat otsassa. Minä olin valmis mahdollistaja ja mies oli alkoholisti.
Nyt, kahden vuoden otipumisen (miehen elkoholismin hoidosta on siis 2 vuotta) jälkeen sanon vaan kaikille, jotka miettii toimimatonta suhdetta, että 1. sitä toista ei voi muuttaa, vain itseään voi. ja 2. kannattaa miettiä, mikä on todellinen ongelma, ettei käy niinkun monelle käy (mulla on kaveri, jolla on 4 lasta, kaikilla eri isä, on nyt 3. kertaa naimisissa, ollu 7 kertaa kihloissa) että laahaa ne samat ongelmat mukanaan suhteesta toiseen. Ero ei silloin auta, jos ei tiedä mikä on todellinen syy. Silloin päätyy vaan aina uudelleen ja uudelleen yhteen samanlaisen katastrofin kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Meillä myös mies usein räplää kännykkäänsä, kun pitäisi lapsen kanssa olla. Saattaa tehtä samaa myös jos meillä on vieraita tai ollaan kylässä jossain. Jotenkin pakenee noita tilanteita kännykän kautta? En tiedä.

Minä olen vaan tulkinnut sen niin, että ei kiinnosta.
 
Mulla oli samanlainen, mutta oli lapsistaan kohtuu kiinnostunut. Mutta ei alkuun juuri omatoimisesti ollut lasten kanssa.

Kyllästyin laiskuuteen ja passiivisuuteen sekä henkiseen yksinäisyyteen. Erottiin. tosin mninä sinnittelin niin kauan, että lapset olivat 5 ja 7. Jotenkin annan eron anteeksi itselleni, kun monta vuotta yritin sietää, kestää, muuttua, muuttaa, puhua, vatvoa jne.

Nyt mies on hyvä isä lapsilleen, mutta syöttää paljon makeaa viikonloppuisin eikä ole aina edelleenkään johdonmukainen.
 
Ei vaikuta mukavalta, ei mies, eikä teidän tilanne.
Musta on vaan ihan käsittämätöntä, ettei tilannetta usko, vaikka sen näkee. Ap:kin hankki toisen lapsen, vaikka takuulla oli jo selvillä, että mies ei piittaa ensimmäisestäkään :(
 
Paljonko tuollainen parisuhdeterapia mahtaa maksaa ja mistä sitä hakea? Psykologilta?

Luultavasti tuo kännykän räpläys on vaan välinpitämättömyyttä. Mun mielestä on vaan noloa jos meillä on vieraita tai ollaan kylässä niin mies ei osallistu keskusteluun vaan räpläilee yksin kännykällä. Miehellä ei myöskään juuri ole ystäviä, vaan kaikki yhteiset ystävät on meidän ystäviä mun kautta. Musta tuntuu ettei mies oikeastaan edes yritä ystävystyä ihmisten kanssa.

Rahallinen tilanne meillä myös valitettavasti huono eikä tilannetta auta yhtään se, että miehen tarvii ostella itsellensä kaikkea kivaa koko ajan. Viimeisen 6 kk aikana ostanut mm. tv:n, tietokoneen, järjestelmäkameran ja tallentavan digiboksi. Onhan nuo ns. perheelle, mutta mun mielestä tässä rahallisessa tilanteessa ei olisi ollut varaa mihinkään noista ja mitään niistä ei edes oikeasti tarvittu. Miehellä tuntuu olevan joku pakonomainen tarve kuluttaa kaikki rahat ja heti alkaa miettimään mitä seuraavaksi haluaa kun edellisen saa. Mä en ole ostellut mitään, en edes vaatteita, kun rahat ei aina riitä ruokaan ja laskuihinkaan. Ja nuo kaikki siis osti rahoilla, jotka mä tienasin kun olin töissä ennen tämän toisen syntymään. Nuo rahat oltiin siis sovittu että laitetaan säästöön. Meillä on yhteiset rahat.
 
En kyllä jaksais kattoa tollasta miestä. Pahinta tossa musta on se ettei ole kiinnostunut lapsistaan eikä susta, laiskuuden vois vielä hyväksyä mutta ei tuota välinpitämättömyyttä. Mitä sä tolla miehellä teet, sehän teettää sulle enemmän töitä ja harmia kuin iloa? Ja jos miestä ei kiinnosta parantaa suhdetta, niin et sä sitä pysty yksin tekemään.
 
^Niin sanopa muuta :(

Jotenkin en vaan haluaisi "luovuttaa" ja erota. Ehkä kuitenkin haluan nähdä jonkun mahdollisuuden vielä? Koska onhan miehessä tietty jotain hyvääkin joskus vaikka usein en sitä muistakaan.
 
En nyt usko, että vielä olisin valmis eroamaankaan. Jotenkin vaan tuntuu, että pitää vielä yrittää. Parisuhdeterapia voisi kyllä olla hyväksi, mutta en tiedä paljonko maksaa että onko siihen varaa.
 
Aivan kuin minun suustani tuo teksti. Seksiä ei ole ollut 7kuukauteen, läheisyyttä moneen vuoteen. Rahatilanne päin persettä, koska miehen täytyy saada kaikkea. Muilla ei ole väliä..
Pariterapiaan ei saapunut paikalle, mutta olinhan yksin siellä ja minä sain siitä irti. Ja ero on edessä, se on selvä. Minun täytyy rakastaa ja kunnioittaa itseäni ja lapsia sen verran, että saadaan kunnon elämä. :hug: :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En nyt usko, että vielä olisin valmis eroamaankaan. Jotenkin vaan tuntuu, että pitää vielä yrittää. Parisuhdeterapia voisi kyllä olla hyväksi, mutta en tiedä paljonko maksaa että onko siihen varaa.

Yksityisellä maksaa 100 euroa kerta, mutta jos on sairausvakuutus, vakuutus maksaa sen.
 

Similar threads

J
Viestiä
16
Luettu
2K
J
M
Viestiä
17
Luettu
338
V
A
Viestiä
44
Luettu
2K
V
S
Viestiä
5
Luettu
2K
V
N
Viestiä
39
Luettu
521
A

Yhteistyössä