E
en tiedä
Vieras
etäinen. Minä en tiedä mitä hän haluaa,vai haluaako mitään. mitä hän ajattelee.
on vaan niin hämmentävää. käy kaupassa, nykyän jos itken kysyy että halataanko ja halaa. välillä halaa takaisin ihan kunnolla. mutta välillä on taas todella kylmä.
5v avioliitto takana(ollaan asumuserossa,mutta mies ei ole laittanut eroa vireille).
Minä en olisi halunnut erota,enkä halua vieläkään,kai, mutta en mä kestä tällästä epätietoisuutta.. joka kerran kun mies lähtee ovesta tuntuu lähes smalata kuin se kerta kun mies lähti ensimmäisen kerran,ihan kuin jotain menisi aina uudestaan rikki.
Meillä olis vielä voinut olla ihan hyvä suhde,jos mies olisi ajoissa puhunut mitä tuntee,eikä vaan sinnitellyt siihen asti kunnes ei kestänyt..Kun asiat ei muutu odottamalla,tai toivomalla, minä kun en valitettavasti ole selvännäkijä.
Mutta nyt tuntuu että se mitä mies on väliltämme rikkonut,se mitä minussa on rikki,ehkä sitä ei voi korjata, miten luottaa enään ihmiseen joka on elellyt monta kuukautta ilman puolisoaan,koska haluaa tehdä niin. ei sellaseen enään voi luottaa
eli tässäkö tämä nyt sitten oli? Minun avioliitto jonka piti kestää loppuunasti..murskaavaa.
en mä vaan pysty enään luottamaan tuohon mieheen tämän jälkeen,vaan millä repäistä itsensä irti? ahdistaa ilman häntä oleminen ja hänen läheisyys helpottaa oloa hetkellisesti. mutta tajusin juuri tänään että jälkikäteen olo on vain pahempi. on siis minulle parempi että en enään päästä häntä lähelleni.. mutta kuinka pystyn siihen?
ja miksi hän on niin ristiriitainen?
on vaan niin hämmentävää. käy kaupassa, nykyän jos itken kysyy että halataanko ja halaa. välillä halaa takaisin ihan kunnolla. mutta välillä on taas todella kylmä.
5v avioliitto takana(ollaan asumuserossa,mutta mies ei ole laittanut eroa vireille).
Minä en olisi halunnut erota,enkä halua vieläkään,kai, mutta en mä kestä tällästä epätietoisuutta.. joka kerran kun mies lähtee ovesta tuntuu lähes smalata kuin se kerta kun mies lähti ensimmäisen kerran,ihan kuin jotain menisi aina uudestaan rikki.
Meillä olis vielä voinut olla ihan hyvä suhde,jos mies olisi ajoissa puhunut mitä tuntee,eikä vaan sinnitellyt siihen asti kunnes ei kestänyt..Kun asiat ei muutu odottamalla,tai toivomalla, minä kun en valitettavasti ole selvännäkijä.
Mutta nyt tuntuu että se mitä mies on väliltämme rikkonut,se mitä minussa on rikki,ehkä sitä ei voi korjata, miten luottaa enään ihmiseen joka on elellyt monta kuukautta ilman puolisoaan,koska haluaa tehdä niin. ei sellaseen enään voi luottaa
eli tässäkö tämä nyt sitten oli? Minun avioliitto jonka piti kestää loppuunasti..murskaavaa.
en mä vaan pysty enään luottamaan tuohon mieheen tämän jälkeen,vaan millä repäistä itsensä irti? ahdistaa ilman häntä oleminen ja hänen läheisyys helpottaa oloa hetkellisesti. mutta tajusin juuri tänään että jälkikäteen olo on vain pahempi. on siis minulle parempi että en enään päästä häntä lähelleni.. mutta kuinka pystyn siihen?
ja miksi hän on niin ristiriitainen?