Lokakuun ketjusta bongattu, että
Nanna79 sai viime yönä la:na pojan, onnea
Tulkaa muuten synnyttäneet mammat mielellään jossain vaiheessa kertomaan synnytyksistänne, sitten kun ehditte..
Joo tosiaan täällä tultiin täsmällisesti laskettuna aikaan maailmaan! Mun poikafiilis ja muiden "se on pakko olla poika" arvailut piti kutinsa, koska pojasta näin ensimmäisenä pienen pepun ja isot pallit
Isä oli ylpeä.
Kiitos kovasti onnitteluista ja Mymmeliinille kanssa onnea. Eltsu luultavasti on jo seuraamassa kovasti perässä ellei jopa synnärillä jo?
Tiistaina tosiaan oli laskettu aika. Maanantaina heräsin aamulla siihen, että oli hieman menkkamaisia kipuja, hieman kovempia. Kerkesin jo hieman pohtimaan, että onko nyt vaan ruuansulatushäiriöö vai onko tää nyt sitä. No koska ne kivut tuli aika täsmällisesti 10minsan välein, niin uskottava se oli, että supistelee oikeesti.
Ne jatkui tasasesti pitkin päivää ja iltapäivällä ne alkoi sitten tulla jo hieman kipeämmäksi, mutta ei pahasti. SUpistus kesti joku 40s kerrallaan ja kipu meni ohi kun hengitti rauhallisesti. Soitin sitten synnärille jo kolmen aikaan, että tilanne on tämä ja ettei limatulppaa tai vettä ole mennyt. Sieltä vastasivat, että tänne vaan kun väli on 5minsaa tai kivut liian kovat, että kyllä sieltä näyttäs illan/yön aikana nyt joku tulevan.
No sitten laitettiin paikat valmiiksi, että voi vaan lähteä ja koitettiin katella telkkua ja muuta siinä odotellessa. Seitsemän jälkeen kivut alkoivat olla niin kovat, että puhaltelutkaan ei oikeen onnistunu ja kahdeksan aikaan mun oli sanottava että kai se on lähdettävä, että en kestä enää. Mies oli jo katsonut tunnin pari mun kärvistelyä ja koittanu saada mua lähtemään, mutta sissinä mä vaan koitin jaksaa... Tässä vaiheessa supparit tuli jo 5-7min välein.
Meiltä on 10-15min ajomatka sairaalaan ja siinä matkalla ne kivut vaan paheni. Pääsin synnärin ilmottautumisluukulle sopivasti kun oli taas paha supistus. Nainen rentona kyseli luukulta, että saako sun tietoja antaa sinne tänne ja plaaplaa.. Mä vaan huohotin että joojoo tajuamatta mitään kun vaan sattu. Sitten kätilö tuli hakemaan mut huoneeseen ja tervehdin häntäkin kippurassa kun taas sattu. Miehen käsi oli jo ihan punasena siinä vaiheessa kun mä sitä puristelin. Siinä kätilön tutkiessa niin limatulppa tuli ja olin kuulemma jo 3cm auki. Eikun synnytyshuoneeseen venaamaan anestesialääkäriä, että saisin epiduraalin. Sekin muka kesti niin kauan, kun kerkesit just toipua tosi kipeestä supparista niin toinen alkoi. Purin oikeesti tyynyä ja roikuin pää alaspäin sängyltä ja runtelin miehen kättä ja laskin kymmeneen hengittäen. En tiedä miksi, mutta tuo laskeminen autto ton hengittämisen ja kivunsiedon kanssa jotenkin?!
Kun mä sain epiduraalin ja se alko vaikuttaa niin ei tuntunu enää missää. Mahan kovuudesta vain huomas että jaahas, taas supistaa mutta muuten ei tuntunukkaa missää. Joten me katottiin siinä telkkua ja mä torkahtelin. Katottiin vaan kellosta, että poika ei tuu tänään vaain antaa odottaa puolen yön yli, että on laskettu aika.
Epiduraalin vaikutus loppu yhdes vaihees ko seinään, mutta sain heti uutta.
Yhden aikaan mut sitten puhkastiin, että lapsivesi meni ja olin jo auki 8-9cm. Siitä hetken päästä sitten kätilö sanoikin että aletaanpas ponnisteleen. Poika tuli hitaasti ja syke hieman laski aina siinä ponnistuksen yhteydessä, joten päätettiin avittaa poikaa imukupin kanssa pois ihan varmuuden vuoksi. Syke nousi aina takaisin, mutta mulla ei ollut mitään sitä vastaan että hommaa nopeutetaan. Samalla multa leikattiin välilihaa oikeelta puolelta hieman, koska oli kuulemma niin tiukat paikat.
Sieltä se poika sitten tuli 11.10.11 klo 1.48 (3310g ja 50cm) ja mä olin niin puudutettu että mä en oikeestaan pahemmin asiaa tuntenut. Painon tunne siellä alhaalla oli, mutta esim supistukset joiden aikana ponnisteltiin mun piti itse kokeilla vatsan peitteestä että koska se kovettuu
On se rankkaa hommaa ja meinasin pyörtyä suihkuun synnytyksen jälkeen, koska enhän mä mitään ollut syönyt. Äkkiä eväät naamaan ja takas ihmettelemään tulokasta.
Nyt ollaan kotona ja kaikki on hyvin. Poika on tosi rauhallinen ja kova syömään. Imetys onnistui meiltä heti ja maitoa tulee paljon.
Toi väliliha on kipeä, todella kipeä ja hankaloittaa mun liikkumista ja istumista. Mutta se on vain buranaa ja kylmähaudetta niin taas hetken pystyy jotain tekemään.
Sellanen tarina täältä. Eli suosittelen epiduraalia ja muistakaa ottaa evästä mukaan, että voi heti synnytyksen jälkeen nostaa verensokeria. Se välipala tuli vasta paaaljon myöhemmin!
Me oltiin pari päivää perhehuoneessa ja se oli kanssa hyvä. Sairaalan henkilökunta oli ihanaa ja jopa ruoat oli hyviä. Parasta oli kuitenkin tuoda paketti kotiin!
Sitten toivottavasti päästään ihan tosissaan suunnittelemaan tulevaa kauppalistaa hankintojen osalta.
